Naapuruston avaruusolento

 Syfyn uudessa Resident Alien-scifikomediassa avaruusolento yrittää sulautua ihmisten joukkoon. Arvostelen nyt sarjan ensimmäisen kauden.

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää jonkin verran juonipaljastuksia!

Avaruusolento tekee pakkolaskeutumisen Maan pinnalle, Coloradolaiseen pikkukaupunkiin. Laskeutumisen yhteydestä häneltä hukkuu eräs erittäin tärkeä esine, joten hänen ei auta muu kuin jäädä etsimään esinettä. Sitä varten hänen kuitenkin pitää ottaa siellä lomailevan lääkärin (Alan Tudyk) henkilöllisyys ulkonäköä myöten.

Tilanne mutkistuu kuin kaupunkin oma lääkäri kuolee ja nyt Harryn nimellä kulkevan avaruusolennon pitäisi sekä auttaa selvittämään tapausta, että ottaa väliaikaisesti hänen tehtävät hoitaakseen. Ongelmitta tämä ei kuitenkaan suju, sillä Harrylla on vaikeuksia sulautua ihnmisten joukkoon. LIsäksi eräs lapsi näkee hänen todellisen olomuotonsa. Resident Alien perustuu Peter Hoganin ja Steve Parkhousen samannimiseen sarjakuvaan.

Mitä tulee kuin lisätään komedioille tyypillinen kala kuivalla maalla-juoni, avaruusolennot, komedian veteraani Alan Tudyk ja liuta Harrya himpun verran vähemmän värikkäitä, mutta silti kiinnostavia, kaupunkilaisia, kuten Harryn kanssa ystävystyvä Asta Twelvetrees (Sara Tomko). Harvinaisen hauska ja lajityyppinsä mittapulla omaperäinen komedia tietenkin. 

Ensimmäisen jakson lopulla tapahtuva tvisti eli se, että Harry tuli Maapallolle tuhoamaan ihmiskunnan, ei suinkaan vähentänyt sarjan omaperäisyyttä. Pidän tvististä, toihan se toi sarjaan paljon enemmeän panoksia kuin komediasarjoilla ja estihän se varsin geneeristä hämäräperäistä valtion organisaatio muuttumasta kokonaan pahoiksi.

Resident Alien ei ole niitä sarjoja, jotka yrittävät sanoa jotain tai edes vaatisivat paljon katsojansa aivokapasiteetilta. Se on silkkaa todellisuuspakoa ja hyvä niin. Sitä maailma juuri nyt kaipaa. Jos kuitenkin hakee jotain peruskomediasarjoja syvällisempää tai kantaaottavampaa, sarja ei ole oikea valinta.

Komediaksi, varsinkin noin synkkätvistiseksi, Resident Alien on yllättävän vilpitön ja ja jopa sydämellinenkin, mikä onkin iso osa sen viehätystä. Osittain tämä johtunee sarjan näyttelijöistä, erityisesti Alan Tudykista sekä Sara Tomkossa, mutta osittain kyse oli vain sarjaan tehdystä tyylivalinnasta.

Päähenkilönä Harry oli tahallisen vaikeasti samaistuttava. Hän muistuttikin muita vastaavanlaisia sosiaalisesti rajoittuneita neroja, kuten tohtori Housea ja Sherlock Holmesia. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö häntäkin kohtaan voisi tuntea sympatiaa tai etteikö hänestä voisi pitää. Voi kyllä. Suurempi samaistettuvuus vain jäi sivuhahmojen harteille.

Sivuhahmpoista Asta oli sekä paras, että tärkein. Toiseksi paras oli Astan vapaamielisempi ystävä D'Arcy Morin (Alice Wetterlund). Muista mainitsemisen arvoisia sivuhahmoja oli , Harryn todellisen minän näkevä Max (Judah Prehn) sekä kaupungin muun muassa Harryn aiheuttamia kuolemia tutkiva seriffi Mike Thompson (Corey Reynolds).

Tiivistetysti harvinaisen hauska Resident Alienin ensimmäinenkausi tarjoaa juuri sellaista todellisuuspakoa, jota juuri nyt kipeästi tarvitsemme. Täydet viisi tähteä!

 

Avaruusolentojen metsästystä Tohtorin hengessä

Doctor Who sai jokin aika sitten uuden spin offin, sarjassa aina välillä esiintyvän Goal Hillin kouluun sijoittuvan Classin. Huomasin nauttivani siitä, vähäisitä odotuksistani huolimatta.

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää jonkin verran juonipaljastuksia.

Avaruudessa on reikä, jonka kautta voi matkustaa Goall Hillin Akatemiaan. Kaikki reiästä tulleet eivät ole hyvän tahtoisia. Itseasiassa juuri kukaan ei ole. Niinpä Akatemia kilpaileekin kuolleiden määrästä Buffy Vampyyrintappaja-sarjassa esiintyvän Sunnydale High:n kanssa. Luonnollisesti lisäkuolemat pitää estää. Valitettavasti Tohtorilla on omiakin kiireitä, joten hän ei voi auttaa.

Niinpä tuon epäonnisen tehtävän saavat popkulttuuria tuntematon uusi oppilas Charlie (Greg Austin), kiltti tyttö April (Sophie Hopkins), urheilusankari Ram (Fady Elsayed), pari vuotta koulua väliin jättänyt lapsinero Tanya (Vivian Oparah), Charlien hyväsydäminen poikaystävä Matteusz (Jordan Renzo) sekä suorasanainen ja avoimesti työtään vihaava, fysiikanopettaja Miss Quill (loistava Katherine Kelly).

Tunnen Goall Hillin lähinnä Claran työpaikkana, enkä edes mitenkään kiinnostavana sellaisena. Niinpä minulla oli vaikeuksia innostua siihen keskittyvästä sarjastakaan, vaikka jonkinlainen Doctor Who:n fani olenkin. Class kuitenkin yllätti minut erittäin positiivisesti osoittautumalla hyvinkin katsomisen arvoiseksi sarjaksi. Toki siinä oli myös omat vikansa, mutta hyvät ominaisuudet voittivat ne kirkkaasti.

Jos kuvauksen perusteella sinulle tulee mieleen Buffy Vampyyrintappaja, muutenkin kuin sen takia, että mainitsin kyseisen sarjan itse, se ei ole ihme. Näissä kahdessa sarjassa oli kieltämättä paljon samaa. Sarja itsekin ei pelkästään tiedä sitä, vaan myös kertoo sen varsin suoraan. Jo heti pilottijaksossaan. Miksei sanoisikaan? Buffyllä on syystäkin oma uskollinen fanikuntansa.

Jos vertailemaan pitää ruveta, Buffy nousee näistä kahdesta silti suosikikseni. Olen enemmän fantasia kuin scifinörtti. Kuitenkin jos Doctor Who ja Buffy molemmat kuuluvat suosikkeihisi tai edes katsomislistalle, Classille kannattaa antaa tilaisuus. En takaa, että tulet rakastamaan sarjaa tai edes pitämään siitä, mutta eihän sitä tiedä, jos ei anna sarjalle edes tilaisuutta.

Parasta sarjassa oli ehdottomasti Miss Quill, eräänlainen Classin Spike. Ei vain sarjan hahmoista, vaan sarjassa ylipäätään. Pidin hänen hauskoista vuorosanoistaan, asenteestaan ja kovuudestaan, mutta myös hänen syvällisemmästäkin puolesta. Valitettavasti siihen päästiin tutustumaan kattavasti vasta seitsemästä, pelkästään hahmolle omistautuneesta, ja juuri siitä syystä sarjan parhaassa, jaksossa. 

Toinenkin hyvä puoli oli Miss Quillin ja Charlien hyvin erikoinen dynamiikka. He molemmat ovat avaruusolentoja. Mutta vaikka he jakoivatkin aikoinaan saman planeetan, heidän rotunsa oli hyvin erilaiset. Eikä siinä vielä mitään, mutta kuin he olivat vielä sodassakin. Miss Quill johti oman rotunsa, Quill-nimeltään, armeijaa Charlien lajin eli rhodialaisten kimppuun.

Miss Quill kuitenkin hävisi. Rhodialaiset rankaisivat häntä omasta mielestään erittäin sivistyneellä tavalla. He laittoivat hänen päähänsä Ahn-nimisen otuksen, joka tappaa naisen, jos hän epäonnistuu Charlien suojelussa, käyttää mitään muita aseita kuin omia käsiään tai yrittää poistaa kyseisen otuksen. Onko rangaistus tosiaan moraalisesti oikein? Se onkin sitten toinen asia.

Vastaus kysymykseen liittyy läheisesti siihen, kuinka oikeutettuna Miss Quillin ja hänen armeijan hyökkäystä voidaan pitää. Omasta mielestään Miss Quill yritti vapauttaa oman kansansa Charlien kansa ikeestä. Charlie taas pitää naista jonkinlaisena heidän planeettansa Osama Bin Ladenina. Itse olin niin sanotusti team Quill, mutta se nyt tuskin tulee enää kenellekään yllätyksenä.

Ensimmäisen jakson perusteella luulin, että sarja olisi sen hahmoista mukavimman eli Charlien puolella. Charlie on hyvä, Miss Quill paha, joten se siitä. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan asiaa käsiteltiin sarjassa varsin kattavasti. Ei niin kattavasti kuin olisin toivonut, mutta varsin kattavasti kuitenkin. Kuitenkin sekä Miss Quillin, Charlien kuin muidenkin hahmojen näkökulma tuli hyvin ilmi. 

Patrick Ness, sarjan päätekijä

Hahmojen välinen vuorovaikutus pelasi hyvin, mikä olikin yksi sarjan kantavista voimista. Tunnelmakin oli kohdallaan koko kahdeksan jakson ajan. Toteutuksestakaan ei löydy mitään olennaista vikaa. Yhdessä nämä osa-alueet loivat sarjan, joka on suurimmaksi osaksi uniikki. Siitäkin huolimatta, että se jakaa piirteitä useiden muiden sarjojen kanssa. Sekä scifin, että fantasian puolelta.

Class ansaitsee kehuja myös monimuotoisen hahmokaartinsa ansiosta. Tietenkin kaikille tämä ei sovi ja sarjaa onkin haukuttu asian tiimoilta runsaasti. Itse en näe asiassa pitää pahaa, varsinkin kuin hahmojen ihonväri tai seksuaalinen suuntautuminen ei ole tärkein asia heissä. kaikilla on omat persoonansa ja roolinsa sarjassa ja tämä koskee myös sivuhahmoja.

Sitä paitsi, miksi valkoisten heteromiesten vähyys tekisi sarjasta muka rasistisen, varsinkaan kuin heitä vastaan ei hyökätty millään tavalla. Toki aina on jokin, jonka se, että yhtään valkoihoista heteromiestä ei löydy sarjan päähenkilöistä, on jo hyökkäys. Eikö samalla logiikalla joku Frendit, Ensisilmäyksellä tai lukemattomat muut sarjat olisivat hyökkäys värillisiä ihmisiä kohtaan? Tai homoja.

Pidän myös siitä, että sarja ei ujostele vaikeidenkaan aiheiden käsittelyä, jossain tapauksessa jopa vaikeimpien kuin Doctor Who. Esimerkiksi Ramin traumoja käsiteltiin yllättävänkin hyvin, mikä ei ole itsestään selvyys Doctor Who:n maailmassa. Sarja ei myöskään pelännyt olla raaka, mikä näin aikuisen näkökulmasta on hyvä asia. Heikkohermoisille en kuitenkaan suosittelisi sarjaa.

Classissä oli toki omat ongelmansa. Suurin niistä lienee kuitenkin Corakinus ja muut Shadow Kinsit eli ensimmäisen kauden pääpahis. Ne eivät jotenkin onnistuneet tekemään minuun minkäänlaista vaikutusta. Se ei haittaisi, jos kyseessä olisi niin sanottu viikon hirviö, mutta pääroiston kohdalla tilanne on tyystin toinen. Lisäksi ensimmäisen kahden jakson loppuratkaisut vaikuttivat turhan kiireellä tehdyiltä.

Jotkut erikoistehosteetkaan eivät olleet mitenkään huippulaatua. Tämä näkyi erityisesti Quill-jumalattaren kohdalla. En myöskään ole sarjan tunnusmusiikin fani millään tavalla. Sarjalla meni myös oma aikansa saada oma äänensä kuuluviin. Tämän takia ensimmäiset jaksot olivat hyvin epätasaisia. sarja parani kuitenkin vanhetessaan. Voisin jopa sanoa jaksojen 5-8 olevan melkeinpä loistavia.

Samoin kävi hahmojenkin kohdalla. Esimerkiksi aluksi tylsimmäksi, joskin helposti pidettäväksi, hahmoksi jäänyt April sai mielenkiintoisia puolia, joita en sarjan aluksi osannut odottaa. En myöskään odottanut pitäväni aluksi hieman kusipäiseltä vaikuttavasta urheilusankari-Ramista. Tämä on tietenkin tv-sarjoille tyypillistä. Esitteleehän pilotti yleensä vain heidän arkkityyppinsä.

Kokonaisuudessaan Class on nuortensarjaksi yllättävän aikuismainen, viihdyttävä ja ennen kaikkea hyvä lisä Doctor Who:n jo ennestään laajaan universumiin. Neljä tähteä.

Torchwood –Aikuismainen ote Doctor Whon maailmaan

Doctor Who:ta odotellessa voi katsoa sen spin off sarjaa Torchwoodia. Kyseessä on melkein yhtä hyvä ja aikuisimmille suunnattu scifi sarja, joka ei ehkä koukuta ihan Doctor Who:n tapaan, mutta tarjoaa silti scifistä pitäville mielenkiintoista katsottavaa.

Maapallolle on ongelma: Sinne eksyneet maapallon ulkopuolelta tulleet avaruusolennot ja esineet. Niitä taistelee kuningatar Victorian 1800-luvulla perustama Torchwood, valtion ja poliisivoimien ulkopuolella toimiva organisaatio, joka sijaitsee aika-avaruusrepeämällä piinatulla Englantilaisella Cardiffin kaupungilla. Torchwoodin tukikohta on Wales Millennium Centre -hallin vieressä sijaitsevan aukion alla. Jos taistelussa ei olisi tarpeeksi tekemistä, Torchwood kerää muukalaisteknologiaa ihmiskunnan suojeluun ja samalla valmistaa ihmiskuntaa muukalaisten tuloon.

Sarja on suunnattu selvästi aikuiseen makuun. Teemoina kun on mm. seksuaalinen monimuotoisuus. Syvällisyyttä tulee myös elämän tarkoituksen ja kuolevaisuuden käsittely. Lisäksi sarja on muutenkin synkempi ja väkivaltaisempi. Sarjan on luonut uuden Doctor Whon aloittanut Russell T. Davies ja hän on toiminut käsikirjoittajana suurimmassa osassa sarjan jaksoja. Sillä on yhteensä neljä tuotantokautta. Kausi on toistaiseksi viimeinen ja se loppuikin jo vuonna 2011. Jatkosta ei ole varmuutta, mutta Daviesin mukaan se ei ole pois suljettu. Lisäksi sarjasta on Brittien tapaan kirjoja ja radiokuunnelmia.

Doctor Who:ta ei ole unohdettu. Jack vierailee aika ajoin sarjassa ja hahmona Tohtori mainitaan Torchwoodissakin aika ajoin. Lisäksi Torchwoodissa vierailee aika ajoin myös Doctor Who:sta tuttuja ihmisiä ja vastustajia. Esimerkiksi Ianto Jonesin hahmoja syventävän jakson Cypermiehet. Doctor Who:n katsominen on melkein välttämätöntä, koska silloin ymmärtää sarjan viittaukset paremmin ja tietää syvemmin Jack Hartnessin hahmosta.

Päähenkilönä ja organisaation johtajana toimii kapteeni Jack Harkness, joka esiintyi Doctor Who:ssa ennen omaa sarjaansa. Suosionsa vuoksi hänelle sitten tehtiin oma sarja. Miehen tausta on hyvin erikoinen. Hän eli alun perin 5000-luvulla, jossa entisestä konnasta tuli aikamatkaaja erääseen arvostettuun organisaatioon. Hän kuitenkin kuoli. Kuolema ei kuitenkaan ollut lopullinen, vaan Tohtorin entinen avustaja Rose herätti hänet henkiin käyttäen apunaan joka aikakoneessa, myös TARDISISSA olevaa, ns. aikapyörrettä. Se onkin jo toinen tarina. Jack kuitenkin joutui maahan 1800-luvulle. Jack liittyi Torchwoodiin ja lopulta hänestä tuli organisaation johtaja.

Toisena päähenkilönä toimii poliisista ryhmään ajautunut Gwen Cooper, joka sattui todistamaan ryhmää työssään ja lopulta liittyi siihen itse, muutaman vaiheen kautta. Melkein koko ensimmäinen kausi kuvataan hänen näkökulmastaan. Ryhmään kuuluu myös tapahtumien peittelyyn erikoistunut Ianto Jones, lääketieteellinen nero tohtori Owen Harper ja tietokone ekspertti Toshiko Sato. Sarjassa nähdään toki muitakin hahmoja, kuten Gwenin poikaystävä Rhys Williams, Jackin tuttu kapteeni John Hart ja Doctor Who:ssa nähty Martha Jones.

Pidän Doctor Who:sta, joten ajauduin myös sen spin offin pariin. Sinällään hyvä sarja kalpenee kuitenkin pääsarjaansa verrattuna. sarja ei kuitenkaan ole missään tapauksessa huono. Siinä on mielenkiintoisia hahmoja, jännitystä, avaruusolentoja ja muutakin kivaa. Itse minulla oli valinta tämän tai toisen scifi sarjan Warehouse 13:nen välillä. Valitsin tämän lähinnä sen Doctor Who – yhteyden takia, mutta en kadu valintaa. Ehkä warehouse 13 tulee katsottavaksi sitten Torchwoodin jälkeen. Jos olet scifin ja erityisesti Doctor Who:n ystävä, sarjaa kannattaa katsia, ainakin pari ensimmäistä jaksoa. Annan neljä tähteä.