Uutta katsottavaa

Jos juuri nyt mietit, mitä katsoisit, niin ei hätää. Listaan tähän kaikki lähiaikoina tulleet tv-sarjat tai sen jakson, joita kannattaa seurata.

Vikings-Viimeiset jaksot

History Channellin Vikings sai vasta vähän aika sitten päätöksensä. Jos sarja yhtään kiinnostaa, kannattaa sen lopukin nähdä.

Sabrina-Pimeällä puolella-myöskin viimeiset jaksot

Myös Netflixin Sabrina: Pimeällä puoilella saa päätöksensä. Suosittelen sitä myös aikuiselle, vaikka se kieltämättä teinisarja onkin.

Doctor Who-"Revolution of the Daleks"

Doctor Whon:n uudenvuoden speciaali on takuuvarmaa Doctow Who:a.

Star Trek-Discovery

Star Treek-sarja tarjoaa harvinaisen hyvää scifiä, jopa tälläiselle, jolle Star Trekin-maailman on hieman vieras.

The Mandalorian

Parasta Star Warssia pitkään aikaan tarjoava The Mandalorian päätti vasta vähään aikaa sitten toisen kautensa. Odotankin innolla kolmatta.

The Boys

Tiedän, että The Boysin viimeisen eli toinen kausi tuli jo jokin aikaa sitten, mutta sarjaa kannattaa silti mainostaa.

Uutusia: Uusi Tohtori on valittu- Ja hän Jodie Whittaker!

Eilen BBC paljasti Doctor Who:n seuraavan päähenkilön eli kolmannentoista Tohhtorin esittäjän.
Valinta osui Broadchurch ja Attact the Block näyttelijä Jodie Whittaker. Hän on koko sarjan historian ensimmäinen nais-Tohtori.

Valinta muuttaa Tohtori naiseksi on mieleeni, mutta luonnollisesti asia on kuitenkin saanut jo nyt paljon vastustusta, sillä kaikki eivät nais-Tohtoria sulata. En ole juuri nähnyt naisen töitä, joten minulla ei ole hänestä mielipidettä henkilönä tai näyttelijänä. Luotan kuitenkin Doctor Who:n tekijätiimin valinneen Jodien, koska hän on paras henkilö rooliin. Ei siksi, että hän olisi nainen.

Luotan myös siihen, että hän tulee tekemään hyvää työtä roolissaan. Tietenkään en ole nähnyt vielä tositoimissa, joten mielipiteeni voi muuttua. Ainakin merkit ovat hyvät, sillä toistaiseksi en ole pettynyt yhteenkään Tohtoriin, vaan ne ovat aina olleet omalla tavallaan hurmaavia.

Uutisia: Peter Capaldi jättää Doctor Who:n

Vähän aikaa sitten sain tietää, että Peter Capaldi, toisin sanoen 12. Tohtori, on jättämässä Doctor Who-sarjan. Aivan heti hän ei kuitenlaan ole lähdössä, vaan miehen esittämästä Tohtorista pääsee vielä nauttimaan yhden tuotantokauden, vai pitäisikö sanoa sarjan, verran. Capaldi nimittäin tekee vielä tulevan, järjestyksessään kymmenenen  tuotantokauden.

Arvailut uudesta Tohtorista onkin jo alkanut. Rooliin onkin veikattu toinen toistaan suositumpia näyttelijöitä ja jopa näyttelijättäriä. Luultavasti tuleva Tohtori on kuitenkin uusi tuttavuus, niin kuin on käynnyt edellisillä kerralla.  Se, että näyttelijä olisi jokin muu kuin valkoihoinen mies saa kyllä kannatukseni, mutta muuten en osa asiaan kantaa suuntaa tai toiseen.

Avaruusolentojen metsästystä Tohtorin hengessä

Doctor Who sai jokin aika sitten uuden spin offin, sarjassa aina välillä esiintyvän Goal Hillin kouluun sijoittuvan Classin. Huomasin nauttivani siitä, vähäisitä odotuksistani huolimatta.

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää jonkin verran juonipaljastuksia.

Avaruudessa on reikä, jonka kautta voi matkustaa Goall Hillin Akatemiaan. Kaikki reiästä tulleet eivät ole hyvän tahtoisia. Itseasiassa juuri kukaan ei ole. Niinpä Akatemia kilpaileekin kuolleiden määrästä Buffy Vampyyrintappaja-sarjassa esiintyvän Sunnydale High:n kanssa. Luonnollisesti lisäkuolemat pitää estää. Valitettavasti Tohtorilla on omiakin kiireitä, joten hän ei voi auttaa.

Niinpä tuon epäonnisen tehtävän saavat popkulttuuria tuntematon uusi oppilas Charlie (Greg Austin), kiltti tyttö April (Sophie Hopkins), urheilusankari Ram (Fady Elsayed), pari vuotta koulua väliin jättänyt lapsinero Tanya (Vivian Oparah), Charlien hyväsydäminen poikaystävä Matteusz (Jordan Renzo) sekä suorasanainen ja avoimesti työtään vihaava, fysiikanopettaja Miss Quill (loistava Katherine Kelly).

Tunnen Goall Hillin lähinnä Claran työpaikkana, enkä edes mitenkään kiinnostavana sellaisena. Niinpä minulla oli vaikeuksia innostua siihen keskittyvästä sarjastakaan, vaikka jonkinlainen Doctor Who:n fani olenkin. Class kuitenkin yllätti minut erittäin positiivisesti osoittautumalla hyvinkin katsomisen arvoiseksi sarjaksi. Toki siinä oli myös omat vikansa, mutta hyvät ominaisuudet voittivat ne kirkkaasti.

Jos kuvauksen perusteella sinulle tulee mieleen Buffy Vampyyrintappaja, muutenkin kuin sen takia, että mainitsin kyseisen sarjan itse, se ei ole ihme. Näissä kahdessa sarjassa oli kieltämättä paljon samaa. Sarja itsekin ei pelkästään tiedä sitä, vaan myös kertoo sen varsin suoraan. Jo heti pilottijaksossaan. Miksei sanoisikaan? Buffyllä on syystäkin oma uskollinen fanikuntansa.

Jos vertailemaan pitää ruveta, Buffy nousee näistä kahdesta silti suosikikseni. Olen enemmän fantasia kuin scifinörtti. Kuitenkin jos Doctor Who ja Buffy molemmat kuuluvat suosikkeihisi tai edes katsomislistalle, Classille kannattaa antaa tilaisuus. En takaa, että tulet rakastamaan sarjaa tai edes pitämään siitä, mutta eihän sitä tiedä, jos ei anna sarjalle edes tilaisuutta.

Parasta sarjassa oli ehdottomasti Miss Quill, eräänlainen Classin Spike. Ei vain sarjan hahmoista, vaan sarjassa ylipäätään. Pidin hänen hauskoista vuorosanoistaan, asenteestaan ja kovuudestaan, mutta myös hänen syvällisemmästäkin puolesta. Valitettavasti siihen päästiin tutustumaan kattavasti vasta seitsemästä, pelkästään hahmolle omistautuneesta, ja juuri siitä syystä sarjan parhaassa, jaksossa. 

Toinenkin hyvä puoli oli Miss Quillin ja Charlien hyvin erikoinen dynamiikka. He molemmat ovat avaruusolentoja. Mutta vaikka he jakoivatkin aikoinaan saman planeetan, heidän rotunsa oli hyvin erilaiset. Eikä siinä vielä mitään, mutta kuin he olivat vielä sodassakin. Miss Quill johti oman rotunsa, Quill-nimeltään, armeijaa Charlien lajin eli rhodialaisten kimppuun.

Miss Quill kuitenkin hävisi. Rhodialaiset rankaisivat häntä omasta mielestään erittäin sivistyneellä tavalla. He laittoivat hänen päähänsä Ahn-nimisen otuksen, joka tappaa naisen, jos hän epäonnistuu Charlien suojelussa, käyttää mitään muita aseita kuin omia käsiään tai yrittää poistaa kyseisen otuksen. Onko rangaistus tosiaan moraalisesti oikein? Se onkin sitten toinen asia.

Vastaus kysymykseen liittyy läheisesti siihen, kuinka oikeutettuna Miss Quillin ja hänen armeijan hyökkäystä voidaan pitää. Omasta mielestään Miss Quill yritti vapauttaa oman kansansa Charlien kansa ikeestä. Charlie taas pitää naista jonkinlaisena heidän planeettansa Osama Bin Ladenina. Itse olin niin sanotusti team Quill, mutta se nyt tuskin tulee enää kenellekään yllätyksenä.

Ensimmäisen jakson perusteella luulin, että sarja olisi sen hahmoista mukavimman eli Charlien puolella. Charlie on hyvä, Miss Quill paha, joten se siitä. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan asiaa käsiteltiin sarjassa varsin kattavasti. Ei niin kattavasti kuin olisin toivonut, mutta varsin kattavasti kuitenkin. Kuitenkin sekä Miss Quillin, Charlien kuin muidenkin hahmojen näkökulma tuli hyvin ilmi. 

Patrick Ness, sarjan päätekijä

Hahmojen välinen vuorovaikutus pelasi hyvin, mikä olikin yksi sarjan kantavista voimista. Tunnelmakin oli kohdallaan koko kahdeksan jakson ajan. Toteutuksestakaan ei löydy mitään olennaista vikaa. Yhdessä nämä osa-alueet loivat sarjan, joka on suurimmaksi osaksi uniikki. Siitäkin huolimatta, että se jakaa piirteitä useiden muiden sarjojen kanssa. Sekä scifin, että fantasian puolelta.

Class ansaitsee kehuja myös monimuotoisen hahmokaartinsa ansiosta. Tietenkin kaikille tämä ei sovi ja sarjaa onkin haukuttu asian tiimoilta runsaasti. Itse en näe asiassa pitää pahaa, varsinkin kuin hahmojen ihonväri tai seksuaalinen suuntautuminen ei ole tärkein asia heissä. kaikilla on omat persoonansa ja roolinsa sarjassa ja tämä koskee myös sivuhahmoja.

Sitä paitsi, miksi valkoisten heteromiesten vähyys tekisi sarjasta muka rasistisen, varsinkaan kuin heitä vastaan ei hyökätty millään tavalla. Toki aina on jokin, jonka se, että yhtään valkoihoista heteromiestä ei löydy sarjan päähenkilöistä, on jo hyökkäys. Eikö samalla logiikalla joku Frendit, Ensisilmäyksellä tai lukemattomat muut sarjat olisivat hyökkäys värillisiä ihmisiä kohtaan? Tai homoja.

Pidän myös siitä, että sarja ei ujostele vaikeidenkaan aiheiden käsittelyä, jossain tapauksessa jopa vaikeimpien kuin Doctor Who. Esimerkiksi Ramin traumoja käsiteltiin yllättävänkin hyvin, mikä ei ole itsestään selvyys Doctor Who:n maailmassa. Sarja ei myöskään pelännyt olla raaka, mikä näin aikuisen näkökulmasta on hyvä asia. Heikkohermoisille en kuitenkaan suosittelisi sarjaa.

Classissä oli toki omat ongelmansa. Suurin niistä lienee kuitenkin Corakinus ja muut Shadow Kinsit eli ensimmäisen kauden pääpahis. Ne eivät jotenkin onnistuneet tekemään minuun minkäänlaista vaikutusta. Se ei haittaisi, jos kyseessä olisi niin sanottu viikon hirviö, mutta pääroiston kohdalla tilanne on tyystin toinen. Lisäksi ensimmäisen kahden jakson loppuratkaisut vaikuttivat turhan kiireellä tehdyiltä.

Jotkut erikoistehosteetkaan eivät olleet mitenkään huippulaatua. Tämä näkyi erityisesti Quill-jumalattaren kohdalla. En myöskään ole sarjan tunnusmusiikin fani millään tavalla. Sarjalla meni myös oma aikansa saada oma äänensä kuuluviin. Tämän takia ensimmäiset jaksot olivat hyvin epätasaisia. sarja parani kuitenkin vanhetessaan. Voisin jopa sanoa jaksojen 5-8 olevan melkeinpä loistavia.

Samoin kävi hahmojenkin kohdalla. Esimerkiksi aluksi tylsimmäksi, joskin helposti pidettäväksi, hahmoksi jäänyt April sai mielenkiintoisia puolia, joita en sarjan aluksi osannut odottaa. En myöskään odottanut pitäväni aluksi hieman kusipäiseltä vaikuttavasta urheilusankari-Ramista. Tämä on tietenkin tv-sarjoille tyypillistä. Esitteleehän pilotti yleensä vain heidän arkkityyppinsä.

Kokonaisuudessaan Class on nuortensarjaksi yllättävän aikuismainen, viihdyttävä ja ennen kaikkea hyvä lisä Doctor Who:n jo ennestään laajaan universumiin. Neljä tähteä.

Joulu Doctor Who:n tapaan

Kukapa ei pitäsi Doctor whosta tai joulusta. Joka vuosi katsojat saavat nähdä niistä kumpaakin, Doctor whon:n jouluspesiaalin muodossa. Juonipaljastuksia luvassa!

Jouluspesiaalit ovat Doctor Who-sarjalle vuositainen tapahtuma. Tämän vuotisen (2014) nimi on Last Christmas, suomeksi Viimeinen joulu, joka lopettaa ansioikkaasti 8. tuotantokauden. Tai aloittaa seuraavan. Miten sen nyt ottaa. Jakso alkaa, kun Clara ja kuulee katoltaan kolinaa. Hn menee katsomaan äänen lähdettä. Lähde on kukapas muu kuin Joulupukki.

Last Chrismas kuitenkin sijoittuu pääsääntöisesti arktiselle tutkimusasemalle, jota uhkaa erittäin vaaralliset, ihmisten ajatuksia lukevat, hirviöt. Miksi? Se on pitkä tarina. Niitä vastassa on neljä aseman työntekijää, jotka saavat apua Tohtorilta, Claralta ja lopulta jopa Joulupukiltakin. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään tavallinen virus/avaruusolio valtaa sivistyksen ulottumattomassa olevan jääaseman-tapainen juoni, vaikka niin voisikin luulla.

En ole joulujaksojen suurin ystävä, vaikka Joulussa itsessän ei ole mitään vikaa. Aiheesta kertovia teemajaksoja on vain pilvin pimein, eikä siitä siksi löydykään mitään uutta. Sillouin tällöin joku yksittäinen jakso tekee siihen poikkeuksen. Esimerkiksi Warehouse 13:n kohdalla. Myös Last Chrismas on siitä erittäin hyvä esimerkki. 

Jakso oli hauska, surullinen, pelottava ja yllättäväkin. Jouluisuutta unohtamatta. Ideaan oli lisätty sopivasti uuttta ja vanhaa. Juoneen oli lisätty myös yllätyksiä, jotka olivat liian helppoja. Laiskat kirjoittajat voisivat lopettaa tarinansa juuri sillä tavalla. En nyt kerro siitä enempää. Toteutus nimittäin pelasti jakson. Lisäksi yksityiskohdat tekivät lopusta mielenkiintoisen ja jännittävän.

Jaksossa oli omat juonelliset aukkonsa ja aina välillä pitää miettiä käsikirjoittajien logiikkaa. Päänsääntöisesti tämä ei kuitenkaan haitannut. Ainakaan minua. Doctor Who nyt ei muutenkaan ole mikään loogisuuden multihuipentuma, mutta siitä sarjasta ei olekaan kyse. Jakso tarjosikin sitä ihan muuta kiitettävästi. Syvällisyyttä haluavat joutuvat kuitenkin pettymään.

Nyt hahmoihin. Alan pitämään uudesta Tohtorista, vaikka paras se ei siltikään ole. Ilokseni voin sanoa, ettei Clara lähdekään sarjasta. Jakso olisi kyllä antanut hänen matkalleen tyydyttävän lopun. Liikkeellä onkin huhu, jonka mukaan hahmon suunniteltiin poistuvan sarjasta. Näyttelijä tuli kuitenkin katumapäälle, joten loppu kuvattiin uudestaan. Onko huhusta jotakin perää? Sitä en tiedä.

Joulupukki oli yllättävän inhimillinen, mutta samalla helposti tunnistettava. Toinen huomioarvoinen, ainakin toistaiseksi vain yhdessä jaksossa esiintyvä hahmo, on Shona, joka nousi omaksi suosikikseni Jääaseman työntekijöistä. Hän olisi sopint Claran tilalle. Muut työntekijät eivät herättänyt erityisiä tunteita puolesta tai vastaan, mikä teki heistä sopivia juuri jakson mittaiseen sivurooliin.

Jakson pahiksia kutsutaan nimellä "dream crabs". He eivät ole oikeastaan pahoja, vain olentoja, jotka tekevät sitä, mihin heidät on tehty: Vievät uhrinsa uneen, josta he eivät enää herää. Siitäkin huolimatta ne ovat oikeasti pelottavia. Ovathan olennot telepaattisia. Onneksi heillä on yksi heikkous: He eivät huomaa uhriaan, jos tämä ei ajattele heitä. Toivoa siis on. Dream crabsejä on kritisoitu omaperäisyyden puutteesta, eikä suotta. Onhan samannäköisiä mm. Alienissa.

Kokonaisuudessaan jakso oli erinomainen, ainakin joulujaksoksi. Taattua Doctor Who-viihdettä. Neljä ja puoli tähteä. En tiedä vielä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Sen kuitenkin tiedän, etä 9. kausi alkaa jaksolla nimeltä The Magician's Apprentice. Mitä nimen takana on? Tarkoittaako taikuri kenties Tohtoria? Sen saamme selville vasta syksyllä, jolloin uusi tuotantokausi alkaa.

Uuden Tohtorin ensimmäinen kausi

12. Tohtori aloitti matkansa Doctor Who:n jokunen aika sitten päätöksensä saaneesa kahdeksannessa tuotantokaudessa. Kirjoitin jo kauden alusta jo yhden teksin, mutta nyt menen kauden kokonaiskuvaan. 

Ensin kuitenkin kerron muutamia perusasioita uudesta kaudesta. Uutta Tohtoria näyttelee Peter Capaldi. Hänen kumppaninaan toimii edellisistä kausista tuttu Clara Oswalt. Molemmat näyttelevät vielä jouluspeciaalissa, joka tulee televisioihin joulupäivänä eli 25.12.2014. Tietooni on tullut, että Capaldi tulee näyttelemään vielä ainakin yhdessä kaudessa. Clara Oswaltin mukana olo on vielä epävarmaa.

Alku kaudella törmätään vanhoihin vihollisiin, kuten dalekeihin, mutta myös tuttavuuksiin. Yhtenä näistä on legendaarinen Robin Hood. Toinen puolisko ei jää huonommaksi. Siihen kuuluu mm. muumioita junassa, Claran suhteen matematiikan opettajaan ja ex sotilaseen Danny Pinkkiin, kuun tappamista, metsän valtaaman maailman ja tietenkin räjähtävän lopun, jossa kauden big bad Missy paljastaa oikean karvansa. 

Uutta kautta ei voi arvostella arvostelematta sitä ennen uutta Tohtoria. Minusta valinta oli hyvä, vaikka kahdestoista ei suosikki-Tohtoriksi pääsekään. Häneen kuitenkin tottui ja jopa oppi pitämään. Hänen ikänsä arvelutti aluksi, koska kaikki uudsien kausien Tohtorit ovat suhteellisen nuoria, mutta loppujen lopuksi se ei haittaa. Entäs sitten Tohtorin kumppani, Clara Oswalt. Minusta hän on paras Tohtorin kumppani tähän asti.

Hahmojen kemia toimii, varsinkin, koska tällä kertaa hahmojen välille ei laiteta mitään romanttista. Sen sijaan Tohtoriata tuli kaudella toissijainen. Clara pelasti päivän enemmän kuin kerran. Sekään ei voi olla hyvä, että pidin Clarasta enemmän kuin Tohtorista. Danny on pidettävä, mutta ei erityisen tunteita herättävä. Muut hahmot toimivat paikallaan. Kiitosta voisi kuitenkin antaa Missyn näyttelijälle. Varsinkin kauden finaalissa hän loisti.

Kaudessa ei ollut huonoa jaksoa, mutta jotkin olivat toisia mielenkiintoisempia. Pidin itse eniten alkupään jaksoista. Suosikkejani on Robin Hood-jakso, pankkiryöstöjakso ja muumio junassa-jakso. Sen sijaan puiden maailmanvalloitus oli ideana hyvä, mutta olisi voinut olla parempikin. Minä toivoisin sarjalta enemmän matkustamista toisiin planeettoihin. Maa on ollut yliedustettuna. Kunnon historiajaksotkin ovat aina poikaa.

Yksinäisiä jaksoa tärkeämpää on kuitenkin kokonaisuus, missä ei ollut tälläkään kaudella mitään vikaa. Oli hyviä ideoita ja huonoja ideoita. Joitakin mieleenpainuvia jaksoja, useita muita keskinkertaisia. Kahdeksas kausi kuitenkin onnistui lisäämään sarjaan jotain uutta vähentämättä sitä, mikä tekee siitä hyvän. Eli avaruus yms. olentoja, seikkailuja ja hahmojen keskenäistä sanailua.

Doctor Who:n kahdeksas kausi tarjosi jotain uutta, vanhaa ja lainattua. Sinistäkin on mukana (TARDIS). Sarjan kausista tämä on keskiluokkaa ja ansaitsee siksi kolme tähteä, muut sarjat mukaan ottamalla tähtien määrä lähenee viittä.

Uusi kausi, uusi Doctor Who

Muutama viikko sitten alkoi Doctor Whon:n uusi kausi, uuden Tohtorin voimin. Nyt tohtoria esittää Peter Capaldi. Jenna-Louise Colemanin jatkaa roolissaan Clara Oswaldina.

Doctor Who senkun jatkuu jatkumistaan. Sarjan uudet jaksot ovat päässeet kahdeksannelle kaudelle, tai kahdeksanteen sarjaan, miten sen haluaa ajatella. Kausi esittelee uuden Tohtorin lisäksi myös sarjan uudistetun ilmeen. Mukaan mahtuu myös muuta uutta, kuten salaperäisen vihollisen Missyn ja Claran mahdollisen rakkauden kohteen, entisen sotilaan ja nykyisen opettajan, Danny Pinkin. 

Kausi alkoi viktoriaalisesta Lontoosta. Ihmiset ovat kerääntyneet katsomaan sinne tullutta dinosaurusta. Mukana on myös Madame Vastra kumppaneineen. Yllätykset eivät kuitenkaan loppuneet siihen, sillä dinosauruksen mukana Lontooseen on tullut muutakin, nimittäin Tohtori ja Clara. Tohtori tarvitsee apua. Hän uudistui vähän aikaa sitten ja poti uudistumisen jälkeisestä traumasta. Claralla oli puolestaa vaikeuksia sopeutua uuteen, vanhempaan Tohtoriin. Jakson uhka ei kuitenkaan ole dinosaurus, vaan salaperäinen, kaksikasvoinen mies, itselleen varaosia ihmisistä ottava robotti.

Toinen jakso keskittyi täysin erilaiseen tilanteeseen: Dalekiin, joka haluaa tappaa lajitovereitaan. Tohtori kumppaneineen menivät tutkimusmatkalle dalekin, jota myös Rustyksi kutsutaan, sisuksiin. Kultsi, kutistin Tohtorin! Jaksossa kysytään kaksi kysymystä: Onko Tohtori hyvä?Entä dalek?Vastaus kumpaankin kysymykseen tulikin jakson lopussa: Ehkä ja ei.

Kolmas jakso käsitteli Claran ihailemaa Robin Hoodia. Häntä ei olekaan vielä sarjassa nähty, vaikka siinä onkin vilahtanut historiallisia hahmoja silloin tällöin. Jakso oli kauden hauskin, varsinkin Tohtorin ja Robin Hoodin kinastellessa milloin mistäkin. Vankityrmäkohtaus oli jakson, jos ei koko kauden, paras. 

Uusi Tohtori hoiti hommansa mallikkaasti. Häneen tottumiseen kuluu kuitenkin aikaa. Kymmenes Tohtori on paras edelleen ja yhdestoista tulee hyvänä kakkosena. Minusta edelliset alkutekstit olivat parempia. En silti valita, sillä ne eivät todellakaan ole sarjan pääasia. Clara kuuluu Tohtorin kumppaneista parhaimmistoon. Pidin hänestä jo ennen kuin hänestä tuli Tohtorin kumppani. Nainen esitettiinparisa jaksossa ennen sitä. Tohtorin kumppaneista korkealle sijoittuvat myös Rose ja Amy Pond, mutta niihin en mene nyt sen tarkemmin.

Kahdeksas kausi on ainakin tähän asti ollut taattua Doctor Who:ta. Huonoa jaksoa ei ole vielä ollut. En tiedä, tuleeko siitä paras kausi, mutta sarjan taso ei ole kuitenkaan laskenut. Se on pääasia. Peter Capaldista tuskin tulee parasta Tohtoria. Hänellä on isot kengät täytettävänään. Se tuo jopa sarjaan oman, tuoreen näkökantansa. Kauden alku ansaitsee neljä ja puoli tähteä. Lopuksi haluan kiittää Yleä, joka näyttää Doctor Who:n vain päivä sen ensiesittämisen jälkeen. Nopeaa toimintaa, siitä minä pidän.

Torchwood: Children of Earth

Valvoin eilen myöhempään, kun olisi minulle hyväksi ja katsoin Netflixistä Torchwoodin kolmannen, viisiosaisen, tuotantokauden nimeltä Children of Earth. Tänään päätin kertoa, mitä siitä jäi käteen. Sisältää tuttuun tyyliin JUONIPALJASTUKSIA.

Children of Earth alkaa raflaavasti. Yllättäen kaikki maailman lapset jähmettyvät samaan aikaa. Kuka saa sen aikaa ja miksi? Torchwood ryhtyy selvittämään asiaa, mutta he eivät ole ainoita. Valtion virkamies John Frobisher tutkii myös tapausta, mutta hän on enemmän kiinnostanut vuosikymmeniä sattuneen tapauksen peittelystä, kun tilanteen selvittämisestä. Valitettavasti tilanteen peittely vaatii Torchwoodin, erityisesti Kapteeni Jack Harttnessin tuhoamista. Jännitystä lisää vielä toinen jähmettyminen. Tällä kertaa lapset alkavat puhua. Viesti on selvä: Me olemme tulossa. Lopulta lähettäjäksi paljastuu 456:siski kutsutut avaruusolennot, jotka uhkaavat salaisissa neuvotteluissa täysmittaisella sodalla, jos he eivät saa miljoonia maailman lapsia. Kerta ei ole ensimmäinen. Viimeksi itse Jack Hartness oli mukana. Tällöin lapsia haluttiin vain kaksitoista. Nyt kysymys kuuluu. Voiko ihmiskunta voittaa lähes voittamattoman vihollisen vai pitääkö heidän taipua ja tuomita samalla miljoonia lapsia tuhoon?

Kausi ehdottomasti koko Doctor Who/Torchwood universumin synkin, vaikka alussa olikin tuttua, Torchwood tyyliä. Tarina oli yksinkertainen, mutta toimiva. Minua kosketti erityisesti Ianton kuoleman ja maailman johtajien suunnitelmat, antaa avaruusolennoille miljoonia maailman lapsia. Vaikka pidänkin viikon hirviö-standardista, yhtä pidempää tarinaa oli kiinnostava seurata. Ajatus siitä, ettei Jack kuole millään on viety astetta pidemmälle. Hänet mm. räjäytetään ja valetaan sementtiin. Iso-Britanniakaan ei selviä vahingoitta. Avaruusolentoa vastaan ei käyty tutulla tyylillä, niistä ei saatu edes koko kuvaa. Toiminta olikin ihmisten välistä ammuskelua. Kaudessa olikin tärkeämpää itse tarina ja sen psykologinen puoli. Aiheena olivat lapset sekä mitä kannattaa uhrata suuremman hyvän eteen. Iannon kuolema edustaa kuolemattomuuden hintaa. kauden loppu jatkoi synkkää linjaa. Jack joutui uhraamaan oman lapsenlapsensa ja jäljellä oleva ryhmä hajosi Gwenin saadessa lapsen ja Jackin lähtiessä tutkimaan avaruutta.

Kolmannella kaudella riitti uusia hahmoja jonkin verran. Jack, ianto, Gwen, Rhys ja Gwenin entinen poliisikollega Andy olivat ainuina vanhoina hahmoina. Pääministeri oli suoraan sanottuna kusipää, John Frobisher puolestaan hyvä mies vaikeassa tilanteessa. Ensimmäistä päivää Johnille työskentelevä Lois Habiba toi tarinaan mielenkiintoa. Itse avaruusolennot jäivät etäiseksi, samoin hallituksen jäsenet ja Torchwoodin tuhoamista yrittänyt Agentti Johnsson. Traagisuutta lisäsi myös väärällä nimellä mielisairaalassa elelevä Clement MacDonald. Muuten hahmokaarti koostuikin tavallisista ihmisistä, kuten Iannon siskosta perheineen.

 Children of Earth oli jännittävä, koskettava ja tuttua Torcwood laatua, jossa saimme tietää enemmän Jackistä ja Iannosta. Tarinan pituuden takia käänteitäkin riitti. Välillä paetaan hallituksen sotilaita, välillä neuvotellaan avaruusolentojen kanssa ja välillä huolestutaan lapsista. Kauden heikkous oli liian pitkässä tarinan rakentelussa, jolloin loppuratkaisulle ei jäänyt juurikaan aikaa. Annan kaudelle neljä ja puoli tähteä. Torchwood ei lopu vielä tähän, vaan siitä on neljäs tuotantokausi, Torchwood: Miracle Day. Kauden idea on yksinkertainen: Ihmiset eivät enää kuole, joka tietenkin aiheuttaa monia ongelmia.

Torchwood –Aikuismainen ote Doctor Whon maailmaan

Doctor Who:ta odotellessa voi katsoa sen spin off sarjaa Torchwoodia. Kyseessä on melkein yhtä hyvä ja aikuisimmille suunnattu scifi sarja, joka ei ehkä koukuta ihan Doctor Who:n tapaan, mutta tarjoaa silti scifistä pitäville mielenkiintoista katsottavaa.

Maapallolle on ongelma: Sinne eksyneet maapallon ulkopuolelta tulleet avaruusolennot ja esineet. Niitä taistelee kuningatar Victorian 1800-luvulla perustama Torchwood, valtion ja poliisivoimien ulkopuolella toimiva organisaatio, joka sijaitsee aika-avaruusrepeämällä piinatulla Englantilaisella Cardiffin kaupungilla. Torchwoodin tukikohta on Wales Millennium Centre -hallin vieressä sijaitsevan aukion alla. Jos taistelussa ei olisi tarpeeksi tekemistä, Torchwood kerää muukalaisteknologiaa ihmiskunnan suojeluun ja samalla valmistaa ihmiskuntaa muukalaisten tuloon.

Sarja on suunnattu selvästi aikuiseen makuun. Teemoina kun on mm. seksuaalinen monimuotoisuus. Syvällisyyttä tulee myös elämän tarkoituksen ja kuolevaisuuden käsittely. Lisäksi sarja on muutenkin synkempi ja väkivaltaisempi. Sarjan on luonut uuden Doctor Whon aloittanut Russell T. Davies ja hän on toiminut käsikirjoittajana suurimmassa osassa sarjan jaksoja. Sillä on yhteensä neljä tuotantokautta. Kausi on toistaiseksi viimeinen ja se loppuikin jo vuonna 2011. Jatkosta ei ole varmuutta, mutta Daviesin mukaan se ei ole pois suljettu. Lisäksi sarjasta on Brittien tapaan kirjoja ja radiokuunnelmia.

Doctor Who:ta ei ole unohdettu. Jack vierailee aika ajoin sarjassa ja hahmona Tohtori mainitaan Torchwoodissakin aika ajoin. Lisäksi Torchwoodissa vierailee aika ajoin myös Doctor Who:sta tuttuja ihmisiä ja vastustajia. Esimerkiksi Ianto Jonesin hahmoja syventävän jakson Cypermiehet. Doctor Who:n katsominen on melkein välttämätöntä, koska silloin ymmärtää sarjan viittaukset paremmin ja tietää syvemmin Jack Hartnessin hahmosta.

Päähenkilönä ja organisaation johtajana toimii kapteeni Jack Harkness, joka esiintyi Doctor Who:ssa ennen omaa sarjaansa. Suosionsa vuoksi hänelle sitten tehtiin oma sarja. Miehen tausta on hyvin erikoinen. Hän eli alun perin 5000-luvulla, jossa entisestä konnasta tuli aikamatkaaja erääseen arvostettuun organisaatioon. Hän kuitenkin kuoli. Kuolema ei kuitenkaan ollut lopullinen, vaan Tohtorin entinen avustaja Rose herätti hänet henkiin käyttäen apunaan joka aikakoneessa, myös TARDISISSA olevaa, ns. aikapyörrettä. Se onkin jo toinen tarina. Jack kuitenkin joutui maahan 1800-luvulle. Jack liittyi Torchwoodiin ja lopulta hänestä tuli organisaation johtaja.

Toisena päähenkilönä toimii poliisista ryhmään ajautunut Gwen Cooper, joka sattui todistamaan ryhmää työssään ja lopulta liittyi siihen itse, muutaman vaiheen kautta. Melkein koko ensimmäinen kausi kuvataan hänen näkökulmastaan. Ryhmään kuuluu myös tapahtumien peittelyyn erikoistunut Ianto Jones, lääketieteellinen nero tohtori Owen Harper ja tietokone ekspertti Toshiko Sato. Sarjassa nähdään toki muitakin hahmoja, kuten Gwenin poikaystävä Rhys Williams, Jackin tuttu kapteeni John Hart ja Doctor Who:ssa nähty Martha Jones.

Pidän Doctor Who:sta, joten ajauduin myös sen spin offin pariin. Sinällään hyvä sarja kalpenee kuitenkin pääsarjaansa verrattuna. sarja ei kuitenkaan ole missään tapauksessa huono. Siinä on mielenkiintoisia hahmoja, jännitystä, avaruusolentoja ja muutakin kivaa. Itse minulla oli valinta tämän tai toisen scifi sarjan Warehouse 13:nen välillä. Valitsin tämän lähinnä sen Doctor Who – yhteyden takia, mutta en kadu valintaa. Ehkä warehouse 13 tulee katsottavaksi sitten Torchwoodin jälkeen. Jos olet scifin ja erityisesti Doctor Who:n ystävä, sarjaa kannattaa katsia, ainakin pari ensimmäistä jaksoa. Annan neljä tähteä.

Doctor Who

Vuonna 1960 alkunsa saanut Doctor Who on vaikuttanut paljon televisioviihteeseen ja populaarikulttuuriin, varsinkin brittien mielestä. Vuonna 2005 siitä alkoi nykyaikainen versio, jolloin Tohtoria näytteli Christopher Eccleston.

Doctor Who on brittiläinen BBC:n tuottama science fiction -televisiosarja. Tuotannosta vastaa pääasiallisesti käsikirjoittaja Russell T. Davies ja BBC Walesin Julie Gardner. Doctor Who on ansainnut tunnustusta monilta kriitikoilta ja yleisöltä, joten se on saavuttanut maineen yhtenä Britannian parhaana televisiosarjana. Doctor Who on voittanut BAFTA Awardissa Parhaan Draamasarjan pystin vuonna 2006. Doctor Who on ansainnut kulttisarjan maineen.

Doctor Whon idea ei ole lopulta kovin erikoinen. Se kertoo Tohtori tunnetun aikamatkaajan seikkailuista, joissa hän matkustaa eri aikoihin ja maailmoihin sekä taistelee erilaisia maapalloa ja universumeja uhkaavia vihollisia vastaan, kuten dalekeja, kybermiehiä ja Mestaria. Tohtori on lähes viimeinen lajissaan oleva avaruusolento. Hän on kotoisin Gallifreystä, jossa hänen lajinsa Time Lordit hallitsivat ja taistelivat pahinta vihollistaan, Dalekkeja vastaan kunnes tuhoutuivat.  Syvällisesti ajatellen Doctor Who kertoo taistelusta, rakkaudesta, menetyksestä, vihasta, voitosta, yksinäisyydestä, oikeudenmukaisuudesta, jaloudesta, voimakkuudesta ihmisenä ja ei-ihmisenä olosta sekä itsensä ymmärtämisestä. 

Ohjelmasta on kehitetty myös kaksi spin-off-sarjaa: Torchwood ja The Sarah Jane Adventures. Sarjan suosio perustuu nokkelaan ja hauskaan käsikirjoitukseen, omituisiin tapahtumiin jotka kantavat läpi vuosien juonikaarien ja itse Tohtoriin. Suomessa Doctor Who:ta esitti Yle joka arkipäivä klo 18.00 ja jaksot voi nähdä netistä Yle-areenasta. Suosittelen, jos tykkäät: Ajassa matkustamisesta, Englannista, nokkelista tv-sarjoista, karismaattisista näyttelijöistä.