Uutta katsottavaa

Jos juuri nyt mietit, mitä katsoisit, niin ei hätää. Listaan tähän kaikki lähiaikoina tulleet tv-sarjat tai sen jakson, joita kannattaa seurata.

Vikings-Viimeiset jaksot

History Channellin Vikings sai vasta vähän aika sitten päätöksensä. Jos sarja yhtään kiinnostaa, kannattaa sen lopukin nähdä.

Sabrina-Pimeällä puolella-myöskin viimeiset jaksot

Myös Netflixin Sabrina: Pimeällä puoilella saa päätöksensä. Suosittelen sitä myös aikuiselle, vaikka se kieltämättä teinisarja onkin.

Doctor Who-"Revolution of the Daleks"

Doctor Whon:n uudenvuoden speciaali on takuuvarmaa Doctow Who:a.

Star Trek-Discovery

Star Treek-sarja tarjoaa harvinaisen hyvää scifiä, jopa tälläiselle, jolle Star Trekin-maailman on hieman vieras.

The Mandalorian

Parasta Star Warssia pitkään aikaan tarjoava The Mandalorian päätti vasta vähään aikaa sitten toisen kautensa. Odotankin innolla kolmatta.

The Boys

Tiedän, että The Boysin viimeisen eli toinen kausi tuli jo jokin aikaa sitten, mutta sarjaa kannattaa silti mainostaa.

Kaukaisten galaksien palkkionmetsästäjä seikkailee jälleen

The Mandalorian sai tänä vuonna toisen kautensa, eikä se ole mikään ihme, niin hyvästä, ja sitä kautta myös suositusta sarjasta on kyse. Eikä sen taso ole laskenut hitustakaan.

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää paljastuksia The Mandalorian-sarjan juonesta! Se myös spoilaa osaa Star Wars-maailman tapahtumista.

Mandoksikin kutsutulla Din Djarinilla (Game of Thronesin Pedro Pascal) on tehtävä, viedä Lapsi (äänenä David Acord ja esittäjänä useat eri nukkemestarit jedien oppiin. Se ei kuitenkaan ole helppoa, sillä jedit ovat harvassa ja heitä on erittän hankala löytää. Lisäksi heidän perässään on Lapsesta hyvin kiinnostunut Moff Gideon (veteraaninäyttelijä Giancarlo Esposito).

Tehtävässä auttaa muun muassa entinen kapinallisten sotilas Cara Dune (Gina Carano) ja hyvin kontaktoitunut mekaanikko Peli Motto (myös koomikkona tunnettu Amy Sedaris).Mando on onnistunut keräämään myös uusia liittolaisia. Mutta valitettavasti myös uusista, tai vanhoistakaan vihollisista ei ole pulaa. The Mandalorian sijoittuu Star Wars-universumiin. Sitä näyttää Disney+.

The Mandalorialainen on tullut takaisin, eikä hetkeäkään liian aikaisin. Tämä vuosi tarvitsi piristysruiskeen ja juuri sitä sarja tarjosikin. Se tarjosi myös oikean malin siitä, kuinka Star Wars-sarjoja oikein pitää tehdä, tai tuotoksia ylipäätään. Ja Scifidarjoja ylipäätään. Toinen kausi oli enemmän kuin loistava. Se hipoi jopa täydellisyyttä.

En riedä kumpi sarjan kausista oli parempi. Toisella kaudella kausi ei ollut menettänyt yhtään vahvuuksiaan, kuten Mandon ja n. Baby-Yodan suhdetta, yleensäkin harvinaisen hurmaavaa Baby-Yodaa, kaunista visuaalista ilmettä sekä vanhan ajan Star Warssin ja lännensarjojen tunnelmaa Myös monet jo viime kaudela vaikutuksen tehneistä hahmoista tekivät paluun.

Muuttunut oli vain pari asiaa, joista ensimmäisenä oli Mandon perustehtävä. Lisäksi se, että sarjassa nähtiin edellistä kautta enemmän muista Star Wars-tuotoksista tuttuja hahmoja ja paikkojakin. Esimerksiksi Clone Warssissa ihmisten suosikiksi päätynyt Ahsoka Tanokin (Rosario Dawson) pistäytyi sarjassa, samoin planeetta Tatooine.

Se onko muihin sarjoihin tukeutuminen hyvä vai huono asia, voi olla montaa mieltä. Ymmärrän hyvin niitä, joille sen antama nostalgia vain parantaa sarjaa, itsekin oli kiva nähdä yksi alkuperäisistä Star Warssista tuttu hahmo, mutta muita Star Warsseja tuntemattomia tämä saattaa hyvin ärsyttää. He kuin eivät vierailuista paljon irti saa.

Joitakin saattaa ärsyttää myös sarjan, erityisesti tämän kauden, tapa vaihdella pääseikkailuista pienempiin seikkailuihin. Itseäni tämä ei haittaa, näin hyviä hahmoja seuraa tekemässä, mitä vain, varsinkin kuin seikkailuistakaan ei puuttunut jännitystä tai oikeasti yllättäviä twistea ja maailma on muutenkin erittäin laaja ja mieleenkiintoinen, kuuluuhan se hyvin pitkäaikaiseen franchiseen.

Suosikkihahmoni on, edelleen ja kenellekään yllätyksiä tiskin tuottamatta, Baby-Yoda, mutta löytyi sarjasta muutakin hyviä hahmoja. Titetenkin Mandokin oli hyvä hahmo, enemmänkin kuin hyvä. Riittaahänhän kantamaan sarjaa harteillaan. Ja vielä niin, ettei hänen kasvojaan nähdä kumpaankin jaksoon kuluvaa erikoistilannetta lukuun ottamatta.

Cara Dune oli edelleen bad-ass, vaikka hänen näyttelijänsä ajattelemattomat kommentit eivät coi ola vaikuttamnatta siihen, miten näien hahmon. Twitter on todellakin huono keksintö. Muuten ensimmäisen kauden hahmoista pääsi loistamaan vain Migs Mayfeld (Bill Burr) ja hänkin vain yhdessä, häntä inhimillistävästä), jaksossa.

Ming-Na Wen toisti roolinsa palkkaamurhaaja/salamurhaaja Fennec Shandina, mutta hahmo on jäänyt pahasti siviin sarjassa. Toisella kaudella mukaan tulleista paras oli Ahsoka Tano ja Boba Fett (Temuera Morrison), mutta mukaan tulleista oli muitakin hyviä, kuten Kate Sackhoffin (Battlestar Galactica) Bo-Katan.

Kauden pääpahiksena hääräsi viime kauden tapaan Moff Gideon, joskin häntä ei juuri alkukaudesta nähty tai loppukaudestakaan finaalia lukun ottamatta. Tämä ei ollut pelkästään huono asdia, vaikka mies kiinnostava pahis onkin ja vaikka häntä näyttelevä Giancarlo Esposito suorastaan loisti roolissaan, sillä se lisäsi hahmon mystisyyttä ja siten myös pelottavuutta.

Titenkin sarjasta löytyi myös paljon pienempåiä pahiksia, mutta heistä ei ei juuri kananta puhua samana päivänä kuin Moff Gideonista. Impuriumin rauhantuomari Morgan Elsbeth (Diana Lee Inosanto) tuli lähemmäs, mutta häntäkin nähtiin vain yhdessä jaksossa. Muten kauden pahiksista muistettava oli vain kauden ensimmäisen jakson hiekkalohikäärme.

The Mandalorian saa myös kolmannen tuotantokauden, mutta valitettavasti sitä joudutaan odottamaan aika tasan vuoden. Kausi tulee näille näkymiin joulun 2021 aikaa, aikaisin niistä, Rogue Onessa nähtyn Cassian Andorin oma Andor-sarja, jo seuraavana vuonna. Tarkempaa aikaa minulla ei siitä kuitenkaan ole. Muitakin Star Wars-sarjoja on tulossa, mutta niitäkin saadaan odottaa.

Odotellessa voi joko katsoa vanhoja Star Wars-elokuvia tai sarjoja. Minulta on esimerksiksi Clone Wars kokomaan katsomatta. Tai vain jotain muuta scifisarjoja. Esimerksiksi Expancen viides kausi alkoi juuri. Sen ensimmäiset kolme jaksoa jo katsottavissa. Itse olen yrittänyt tutustua myös Star Trekin maailmaan ensimmäsen Star Trekin muodossa. Se ja muut Trek-sarjat löytyvät Netflixistä.

Tiivistetysti paljon The Mandalorialaista paremmin ei voisi Star Wars-sarjaa tehdä. Sarja ansaitsee edelleen saamansa ylistyksen. Täydet viisi tähteä!

Disney+ dominoi tarjonnallaan ja helppokäyttöisyydellään, mutta sen tilaaminen ei silti ole itsestäänselvyys

Disney+ rantautui viimein, monelle pitkän odotuksen jälkeen Suomeen. Päätin testata palvelua ja nyt voinkin kertoa, onko kyseinen palvelu hintansa arvoinen.

Vastustan periaatteesta Disney+:aa sekä muita samanlaisia suoratoistopalvelua. Ne nimittäin pirskovat netissä laillisesti nähtävissä olevan materiaalin ja pakottavat samalla niitä katsoa haluavan kuluttamaan rahaa lukuisiin palveluihin. Eli tekevät juuri sitä, minkä vuoksi ihmiset menivät niistä ensimmäisen. Netflixin, käyttäjiksi. Kuitenkin Disney+ on sen verran suosittu, että päätin kuitenkin antaa sillekin mahdollisuuden.

Disney+:san suurin etu on sen valikoiman suuruus. Tämä tuskin tuli kenellekään yllätyksenä omistaahan Disney nykyään niin paljon kaikenlaista, niin vanhaa kuin uuttakin. On Disneyn animaatioita, Star Warssia, Marvelin elokuvia, Simpsoneita ja kaikkea muuta mitä Disney vain oli saanut päähänsä ostaa. Katsottavasta ei ole pula, ja vielä laadukkaasta sellaisesta. Ja monipuolisesta, Disney Plus tarjoaa jokaiselle jotain.

Koska Disney omistaa niin paljon, muun muassa toisen videopalvelun, ja koska se on vasta suhteellisen uusi, niin alkuperäissarjoilla se ei juuri kilpaile. Tai siis pelkästään Disney+:ssalle tehdyillä sarjoilla, valikoimasta suuri osa on Disneyn alkuperäissarjoja. Poikkeuksen tekee yksi, paljon kehuttu Star Wars-sarja The Mandalorian. Kanavalle on kuitenkin tulossa MCU:hun kuuluvia sarjoja, joten se asia tulee muuttumaan.

Vaikka The Mandalorianin ensimmäinen tuotantokausi oli jo tullut USA:n Disney+, niin rahanhimoisesti yhtiö kuitenkin näyttää sarjaa vähän kerrassaan. En ole tämän fani. Niin kuin en senkään, että kanavalta näkee kyllä Disneyn uusia elokuvia, kuten Mulan ja Artemis Fowl, mutta vain erikoishintaan. Jos on kerran jo maksanut, niin ei kyllä tarvitsisi maksaa monta kertaa.

Puhuttaessa Disneyn uusista elokuvista voin sanoa suoraan, että maksaminen ei kannata. Vaikka Mulan oli ihan ok, niin ei se lähellekään Mulan-animaatiota mene. Se on myös Disney+.ssa, joten katso mieluummin se, niin saat paremman elokuvakokemuksen ja säästät rahasi. Artemis Fowl puolestaan on suorastaan loukkaus lähdemateriaaleina toimineita kirjoja kohtaan.

Disney+:n desingista minulla ei ole valitettavaa, se on ihan perustyylikäs ja vieläpä selkeä sivu. Sitä tärkeämpää minulle kuitenkin oli se, kuinka helppo sitä on käyttää. Sivu olikin varsin helppokäyttöinen. Jos on yhtään käyttänyt Netflixiä, niin osaa käyttää myös Disney+:saa. Valittaisin ainoastaan siitä, että tekstitys piti valita joka jaksolle erikseen. 

Teknisiä ongelmia videopalvelua kuulemma riittää tai ainakin riitti ihan sen alkuvaiheessa, esimerkiksi Simpsoneiden kuvasuhde oli ihan pielessä. Ongelma on kuitenkin jo korjattu, tai ainakin olen kuullut. Suomen versiossa ei toistaiseksi mitään suurempia ongelmia ole tullut vastaa. Olen kuitenkin katsonut kanavaa vasta niin vähän aikaa, ettei se ole ihmekään.

Onko Disney+ yhtä hyvä kuin Netflix? Jos haluaa katsoa laatutv:tä, mutta maksaa vain yhdestä palvelusta, niin kumpi kannattaa tilata. Se on suhteellista. Sanoisin, että kumpikin on yhtä hyvä, joten kumpaa kannattaa tilata on ihan siitä kiinni, kumman tarjonta kiinnostaa enemmän. Ainahan toisen, tai kummankin, tarjontaa voi katsoa laittomasti, jos ei muu auta. Ei, sillä, että kehottaisin siihen.

Onko Disney+ hintansa arvoinen. Se on kaikkien huulilla juuri nyt. Sanoisin, että om. Ainakin siinä tapauksessa, että pitää Disneyn tuotannosta. Suosittelisin palvelua erityisesti lapsiperheille. Heille suurin osa sarjan tuotannosta on suunnattu, onhan Disney profiloitunut nimenomaan lapsiperheille. Meille lapsettomille Netflix saattaa ihan hyvin riittää.

Tiivistetysti Disney+ erottuu laajan valikoimansa ansiosta edukseen suoratoistopalveluiden sumasta. Suosittelisin sitä Disneystä pitäville, muille joku sen kilpailijoista saattaa olla parempi.

 

Palkkionmetsästäjä kaukaisesta galaksista

Yksi viime vuoden suurimpia menestyksiä oli Disney+:an uusi Star Wars-sarja The Mandalorian ja syystäkin. Se on paras Star Wars-tuotos sitten alkuperäisen trilogian ja jopa sitä parempikin.

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää jonkin verran juonipaljastuksia!

Kuulumansa soturikansan mukaan itseään The Mandalorianiksi (Pedro Pascal), kutsuva kovaksi keitetty palkkionmetsästäjä on hyvä työssään, ei paljon puhu, eikä kansansa perinteiden mukaan nosta kypäräänsä kasvoiltaan muiden ihmisten läsnä ollessa. Hänen ammattinsa kannalta ajat ovat kuitenkin kovat, joten mies joutuu ottamaan tehtävän vallasta syöstyn ja vihatun Imperiumin virkailijalta (Werner Herzog).

Hän löytääkin vaaditun henkilön Mutta tämä on Yodan kanssa samaa rotua oleva viaton vauva, hän ei pysty palauttamaan pienokaista julman asiakkaansa käsii. Kyseinen asiakas ei tietenkään tästä tykkää ja niinpä siitä alkaa huima takaa-ajo, jonka panoksena on lapsen kohtalo. The Mandalorian on Disney+:an ensimmäinen Star Wars-sarja. Se sijoittuu Imperiumin tuhoutumisen ja Ensimmäisen Ritarikunnan nousemisen väliin.

Vastustan periaatteesta Disney+. Se ja monet muut viime aikoina tulleet elokuvien ja tv-sarjojen katselemispalvelut hajottavat katselemisen arvoista sisältöä ja siten pakottavat käyttäjän ostamaan monta eri palveluita yhden kaiken kattavan palvelun sijaan. Tai jos rahaa tai intoa monen katselemisen ostamiseen ei ole, katsoja elokuvia ja tv-sarjoja laittomasti. Siten ne myös tekevät omankaltaisten idean tyhjäksi. Ainakin minä maksan Netflixistä juuri sen kattavuuden takia. Koska en tarvitse muuta.

Kuitenkin joskus nekin tuovat maailmaan jotain hyvääkin. Disney+:in kohdalla tuo hyvä, vai pitäisikö sanoa loistava, on The Mandalorian. Enkä suinkaan ole yksin mielipiteeni kanssa, vaan The Mandaloriania on kehuttu monesta lähteestä. Sarja on jopa siitä harvinainen, että sekä kriitikot, että katsojat tuntuvat pitävän siitä yhtä paljon.

Ja miksi sarjasta ei pidettäisi? Se on täynnä kiinnostavia hahmoja, silmiä hiveleviä maisemia, koskettavaa musiikkia, oikeasti vaikuttava pääpahis ja henkeäsalpaavaa toimintaa. Baby-Yoda on söpöistä söpöin. Humoristisiakaan kohtia ei ole unohdettu. Ja mikä tärkeintä mukana oli myös sitä vanhaa Star Warssin henkeä, jopa enemmän J.J. Abramsin kuin uudessa trilogiassa.

Nautin joka jaksosta suuresti, mutta toisista enemmän kuin toisista. Kauden finaali "Chapter 8: Redemption" oli jaksoista paras, joskin ero oli hiuksen hieno. Tylsin oli "Chapter 2: The Child", mutta viihdyin senkin parissa aivan loistavasti. Muut kuusi jaksoa asettuivat siihen väliin, yleensä enemmän hyvään päähän.

Sarjassa on kuitenkin yksi ominaisuus, joka jakaa tunteita puolesta ja vastaan. Sarja nimittäin yhdistää niin sanotusti viikon hirviä-jaksoja ja koko sarjan kestävän päätarinaan. Itseäni tämä ei häiritse. ”Mando” ja kumppanit ovat niin viihdyttäviä, että katson heitä mielelläni tekemässä myös sellaista, mikä ei juuri palvele itse sarjan pääjuonta. En kuitenkaan sano, että toisin ajattelevat olisivat väärässä. Makuja on monia.

Pedro Pascal oli hyvä valinta rooliinsa hiljaisena voimamiehenä. Hahmon persoona näkyi hyvin, vaikka miehen kasvot olivat koko sarjan ajan kypärän peitossa. Baby-Yoda oli tietenkin kaikkien suosikki, myös minun. Pidin hyvin paljon myös Gina Caranon erittäin coolista sotaveteraanista Cara Dunesta. Toivottavasti häntä näkyisi toisellakin kaudella.

Pienemmistäkin osista löytyi tähtinäyttelijöitä ja mieleenpainuvia hahmoja. Esimerkiksi Taika Waititin  IG-11-droidi toi sarjaan tarvittavaa huumoria ja Carl Weathersin pääsi loistamaan vasta viimeisissä jaksossa, mutta loisti kuitenkin. Pidin myös Nick Nolten Kuiil:ista. Hän sopi hyvin viisaaksi ja monimutkaisen menneisyyden omaavaksi auttajaksi

Pahiksista Giancarlo Esposito oli oiva valinta julman Imperiumin virkailijan Moff Gideonin rooliin. Valitettavasti häntä nähtiin kuitenkin vain viimeisessä jaksossa. Ainoastaan etukäteen odottamani Ming-Na Wenin rooli huippusalamurhaajana jäi pettymyksekseni hyvin lyhyeksi, joskin hän voi vielä palata. Tuskin hän niin tekee, mutta toivossa saa elää.

The Mandalorian loppui cliffhanger, mutta onneksi siitä on tulossa toinen kausi jo tämän vuoden, vuoden 2020, loppupuolella, mikä on nykyisille sarjoille varsin nopeasti. Tai kumpikin. Voitte olla varmoja, että katson senkin ja jos Star Wars vähänkin kiinnostaa, niin kannattaa sinunkin. Samoin on hahmosta mahdollisesti tehdyn elokuvan laita. Sen tulo ei ole kuitenkaan mitenkään ajankohtaista.

Tiivistetysti jos The Mandalorian ei onnistu palauttamaan rakkauttasi Star Warssiin tai sen ollessa sinulle vieras sytyttämään sen, niin ei onnistu mikään. Täydet viisi tähteä!

Ensiarvostelussa-syksyllä 2019 alkaneet tv-sarjat

Vuoden 2019 syksy toi mukanaan uuden tv-kauden ja sen myötä uudet tv-sarjat. Olenkin ryhtynyt katsomaan montaa uutta sarjaa, tv-addikti kuin olen, ja voinkin antaa niistä nyt ensivaikutelmani.

               

Huomautus: Mainitsen tässä artikkelissa vain sarjat, joita katson tällä hetkellä. On niitä uutuuksia tullut muitakin, kuten Netflixin katsomisen arvoinen supersankariperhedraama Raising Dion ja saman yhtiön maailman lopun jälkeiseen maailmaan sijoittuva komedia Daybreak. Arvostelen ne kuitenkin erikseen, jos arvostelen ollenkaan. Raja pitää laittaa johonkin, sillä muuten tälle artikkelille ei näkyisi loppua.

Aloitan arvioni sarjamurhaajadraama Prodigal Sonissa, joka kertoo Malcolm Brightista (Thomas Payne), pahamaineisen sarjamurhaajan, rikollisia NYPD:n riveissä profiloivasta, pojasta. Sarja keskittyy hänen työnsä ohella myös hänen perheeseensä, johon sarjamurhaaja-isän lisäksi kuuluu myös alkoholisoitunut äiti Jessica (Bellamy Young) sekä uraorientoitunut reportteri sisko Ainsley (Halston Sage).

Sarja sopii erinomaisesti Hanniballin ystäville, joihin minäkin kuulun ja se on keskimääräistä parempi rikollissarja. Michael Sheen ansaitsee erityisesti kiitosta sarjamurhaaja-isän roolissaan. Ihan esikuvansa veroinen sarja ei kuitenkaan ole ja koska sarjat ovat toistensa kanssa jopa häiritsevän samanlaisia, tämä näkyy erittäin selvästi.

Emergence kertoo pikkukaupungin poliisi Jo Evansista (Allison Tolman), joka yrittää lento-onnettomuuspaikalta löytämäänsä salaperäisen tytön (Alexa Swinton). Asiaa hankaloittaa se, että tytöstä on kiinnostunut myös muutkin tahot, eivätkä he kaihda kataliakaan keinoja saadakseen hänet itselleen.

Sarja ei vakuuttanut minua ihan niin paljon kuin aluksi ajattelin, mutta jos mysteerisarjat kiinnostavat, sille kannattaa antaa mahdollisuus. Pidän erityisesti helposti samaistuttavasta Jo:sta ja Piperiksi nimetystä mysteeri tytöstä, mutta muukin perhe on oikein sympaattinen. Mainittakoon vielä se, että sarja poikkeaa genrensa muista sarjoista parilla positiivisella tavalla. Keskusmysteeri selviää myös yllättävän alussa ja pääosaa näyttelevä Allison Tolman on pluskokoinen.

Stumptown seuraa entistä laivaston sotilasta Dexadrine "Dex" Pariosta (Ensisilmäyksestä ja MUC:n elokuvista tuttu Cobie Smulders), joka yrittää louda uraa yksityisetsivänä, Down syndroomaista pikkuveljeään, Anselia (Cole Sibus) sekä selvitä sodassa saamansa PTSD:ssän kanssa. Apunaan hänellä on hämärän menneisyyden omaava baarinomistaja Grey (The New Girlin Jake Johnson) Sarja perustuu samannimiseen sarjakuvaan.  

Pidin Stumptownista enemmän kuin etukäteen, tai edes ensimmäisen jakson perusteella odotin. Tämä johtuu melkein kokonaan siitä, että Dex Parios on varmasti yksi kauden kiehtovampia ja karismaattisempia päähahmoja, oikea etsiväsarjojen Wynonna Earp. Muutenkin sarja on keskimääräistä etsiväsarjaa parempi. Se on jopa oikeasti hauska, varsinkin autoon liittyvän kestovitsin osalta. Sarja sopii erityisesti etsiväsarjojen ystäville ja/tai niille, jotka tykkäävät katsoa Cobie Smuldersin löylyttävän pahiksia ja lausuvan sarkastisia kommentteja.

Riverdalen spin-off Nancy Drew kertoo nimeään kantavasta entisestä lapsietsivästä (Kennedy McMann), joka on nyttemmin jättänyt mysteerien jäljittämisen vähemmälle. Mysteerit eivät kuitenkaan ole valmiita jättämään häntä. Rikas seurapiirikaunotar Tiffany Hudson (Sinead Curry) murhataan juuri sen ruokalan edustalla, jossa hän työskentelee. Se tekee hänestä ja hänen työkavereistaan epäiltyjä. Puhdistaakseen heidän kaikkien maineen Nancyn pitääkin selvittää oikea syyllinen murhaan.

Nancy Drew on hyvä sarja, joskaan ihan minun tyyppiseni se ei olekaan. Se on kuitenkin parempi kuin Riverdale, jopa silloin kuin lasketaan sarjan kausista parhain eli ensimmäinen. Ihan niin hyvä se ei kuitenkaan ole kuin Chilling Adventures of Sabrina, mutta harva teinisarja on. Ja myönnän heti, että yhtenä syynä siihen on se, että noidat kiinnostavat minua vain enemmän kuin murhamysteerit. Ei niinkään sarjojen suuri laatuero.

Pidin erityisesti siitä, ettei sarjassa, ei vain ole aaveita, vaan niille ei edes yritä selvittää vaihtoehdoksi luonnollista selitystä. Toisin kuin etukäteen veikkasin. Nancykin on hahmona hyvä ja hänen kaverinsakin keskimääräisiä sivuhahmoja kiinnostavampia, samoin kuin myös Nancyn ja kumppaneiden kotikaupunki, aaveita kuhiseva Horseshoe Bay.

Batwoman kertoo Batmanin serkusta, sotilasakatemiasta seksuaalisen suuntautumisensa takia potkitusta Kate Kanesta (Ruby Rose), joka palaa Gothamiin ex-tyttöystävänsä Sophien (Meagan Tandy) jouduttua kidnapatuksi Aliceksi itseään kutsuvan superroiston (Rachel Skarsten) toimesta, mutta jää päätettyään jatkaa j serkkunsa hyviä töitä. Hänestä tulee supersankari Batwoman. Batwoman kuuluu Arrowverseen, tai nykyisemmin Berlantiverseen. Hahmo esiintyikin jo "Elseworlds"-crossoverjaksossa.

Batwoman on ehdottomasti kauden haukutuimpia uutuuksia ja osittain ihan syystäkin, sarjan pilotti ei onnistunut vakuuttamaan minuakaan. Sarja kuitenkin paranee vanhetessaan ja sillä on vieläpä kaksi ässää hihassa, herkullisen paha, Arrorversen parhaisiin rosvoihin kuuluva Alice ja Katen sisko Mary (Nicole Kang), joka puolestaan kuuluu Arrowversen parhaisiin hahmoihin. Mary ehkä vaikuttaa aluksi teinipissikseltä, mutta on paljon muutakin. Valitettavasti itse Kate Kane ei vain ole mitenkään erityisen kiinnostava, mikä onkin sarjan suurin heikkous.

Suosittuun sarjakuvaan perustuva Watchmen sijoittuu 34 vuotta sarjakuvien tapahtumien jälkeen. Sarjakuvista tutu hahmot ovat jo vanhoja uutisia, poliisit käyttävät maskeja ja yhteiskuntaa terrorisoi yltiörasistinen, Rorschach-maskeja käyttävä the Seventh Kavalry-ryhmä. Ryhmää torjuu muassa myös poliisin hommat perheensä turvallisuuden takia jättänyt viittakostaja Angela Abar/Sister Night (Regina Rene King) ja poliisipäällikkö Judd Crawford (Don Johnson)

Watchmen kuuluu ehdottomasti uusien sarjojen parhaimmistoon, joskaan ihan huipulle se ei yllä. Pidän kuitenkin sarjasta ja paljon. Osittain siksi, että pidän supersankarisarjakuvafilmatisoinnista, mutta myös siksi, että se nyt on vain niin hyvin tehty. Erityisesti naishahmojen osalta, mutta myös sarjan maailma on kiehtova, omalaatuinen ja visuaalisesti kaunis ja toteutus oli kaiken kaikkiaan oikein mallillaan.

Disney+:an Star Wars-sarja The Mandalorian kertoo vielä nimettömästä palkkionmetsästäjästä (Game of Thronesin Pedro Pascal). Mies on mandalorialainen. Kansa on tunnettu ennen kaikkea sotaisuudestaan, taisteluistaan jedeja vastaan, ja siitä, etteivät ne koskaan ota kypäräänsä pois. Sarja on tyyliltään avaruus-western ja sen päähahmo on saanut vaikutteita Clinton Eastwoodin elokuvista.

Olen nähnyt sarjasta vasta yhden, vajaan 40 minuuttia kestäneen, jakson, joten siitä on vielä vaikea sanoa oikein mitään. Pidin kuitenkin sarjasta paljon, on myös mahdollista, että ajan kannalta onnistun pitämään siitä vielä enemmänkin. Se tuntui Star Warssilta, sen päähahmoissa on paljon potentiaalia ja siihen on selvästi käytetty Disney puolelta paljon resursseja. Suosittelen sarjaa vahvasti kaikille Star Wars-faneille tai siitä muuten pitäville, mutta turhaan. He nimittäin katsovat sarjan joka tapauksessa.

His Dark Materials perustuu Philip Pullmanin samanimiseen kirjasarjaan, joka kertoo nuoresta Lyra (Loganin Dafne Keen). Tarina sijoittuu vaihtoehtoiseen todellisuuteen, jossa valtaa pitää kontrolloiva uskonnollinen organisaatio, kaikilla on mukanaan Daemoneiksi-kutsuttu eläimen muodon ottanut pala sielua ja jossa lentokoneiden sijasta lennetäänkin ilmalaivalla.

Rakastin Philip Pulmanin kirjoja ja niin rakastan tätä His Dark Materials-sarjaakin. Itseasiassa se on kauden paras sarjauutuus ja niin kuin tämän tekstin yhteydessä olette nähneet, kilpailu on kovaa. En pitäisi sitä kuitenkaan seuraavana Game of Thronesina, koska sarja on sellaiseksi liian viaton. Kirjat oli suunnattu lapsille ja nuorille ja siksi, niissä ei ole Game of Thronesin kaltaista määrää seksiä, väkivaltaa yms.

Sarja kuvaa hyvin kirjan äärimmäisen omalaatuista, mutta kuitenkin tutun tuntuista maailmaa. Dafne Keen on erinomainen Lyra, mutta ainakin toistaiseksi, kahden jakson perusteella, sarjan varastaa Ruth Wilson moraalisesti hämäränä Mrs Coulterina. Pieni varoituksen sana on kuitenkin paikallaa. Sarjassa, niin kuin kirjassakin, on jonkin verran uskontokritiikkiä, joidenkin näkökulmasta jopa uskonvastaisuutta. Jos sellainen vaivaa sinua, tämä sarja ei ole oikea sinulle.