Kaukaisten galaksien palkkionmetsästäjä seikkailee jälleen

The Mandalorian sai tänä vuonna toisen kautensa, eikä se ole mikään ihme, niin hyvästä, ja sitä kautta myös suositusta sarjasta on kyse. Eikä sen taso ole laskenut hitustakaan.

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää paljastuksia The Mandalorian-sarjan juonesta! Se myös spoilaa osaa Star Wars-maailman tapahtumista.

Mandoksikin kutsutulla Din Djarinilla (Game of Thronesin Pedro Pascal) on tehtävä, viedä Lapsi (äänenä David Acord ja esittäjänä useat eri nukkemestarit jedien oppiin. Se ei kuitenkaan ole helppoa, sillä jedit ovat harvassa ja heitä on erittän hankala löytää. Lisäksi heidän perässään on Lapsesta hyvin kiinnostunut Moff Gideon (veteraaninäyttelijä Giancarlo Esposito).

Tehtävässä auttaa muun muassa entinen kapinallisten sotilas Cara Dune (Gina Carano) ja hyvin kontaktoitunut mekaanikko Peli Motto (myös koomikkona tunnettu Amy Sedaris).Mando on onnistunut keräämään myös uusia liittolaisia. Mutta valitettavasti myös uusista, tai vanhoistakaan vihollisista ei ole pulaa. The Mandalorian sijoittuu Star Wars-universumiin. Sitä näyttää Disney+.

The Mandalorialainen on tullut takaisin, eikä hetkeäkään liian aikaisin. Tämä vuosi tarvitsi piristysruiskeen ja juuri sitä sarja tarjosikin. Se tarjosi myös oikean malin siitä, kuinka Star Wars-sarjoja oikein pitää tehdä, tai tuotoksia ylipäätään. Ja Scifidarjoja ylipäätään. Toinen kausi oli enemmän kuin loistava. Se hipoi jopa täydellisyyttä.

En riedä kumpi sarjan kausista oli parempi. Toisella kaudella kausi ei ollut menettänyt yhtään vahvuuksiaan, kuten Mandon ja n. Baby-Yodan suhdetta, yleensäkin harvinaisen hurmaavaa Baby-Yodaa, kaunista visuaalista ilmettä sekä vanhan ajan Star Warssin ja lännensarjojen tunnelmaa Myös monet jo viime kaudela vaikutuksen tehneistä hahmoista tekivät paluun.

Muuttunut oli vain pari asiaa, joista ensimmäisenä oli Mandon perustehtävä. Lisäksi se, että sarjassa nähtiin edellistä kautta enemmän muista Star Wars-tuotoksista tuttuja hahmoja ja paikkojakin. Esimerksiksi Clone Warssissa ihmisten suosikiksi päätynyt Ahsoka Tanokin (Rosario Dawson) pistäytyi sarjassa, samoin planeetta Tatooine.

Se onko muihin sarjoihin tukeutuminen hyvä vai huono asia, voi olla montaa mieltä. Ymmärrän hyvin niitä, joille sen antama nostalgia vain parantaa sarjaa, itsekin oli kiva nähdä yksi alkuperäisistä Star Warssista tuttu hahmo, mutta muita Star Warsseja tuntemattomia tämä saattaa hyvin ärsyttää. He kuin eivät vierailuista paljon irti saa.

Joitakin saattaa ärsyttää myös sarjan, erityisesti tämän kauden, tapa vaihdella pääseikkailuista pienempiin seikkailuihin. Itseäni tämä ei haittaa, näin hyviä hahmoja seuraa tekemässä, mitä vain, varsinkin kuin seikkailuistakaan ei puuttunut jännitystä tai oikeasti yllättäviä twistea ja maailma on muutenkin erittäin laaja ja mieleenkiintoinen, kuuluuhan se hyvin pitkäaikaiseen franchiseen.

Suosikkihahmoni on, edelleen ja kenellekään yllätyksiä tiskin tuottamatta, Baby-Yoda, mutta löytyi sarjasta muutakin hyviä hahmoja. Titetenkin Mandokin oli hyvä hahmo, enemmänkin kuin hyvä. Riittaahänhän kantamaan sarjaa harteillaan. Ja vielä niin, ettei hänen kasvojaan nähdä kumpaankin jaksoon kuluvaa erikoistilannetta lukuun ottamatta.

Cara Dune oli edelleen bad-ass, vaikka hänen näyttelijänsä ajattelemattomat kommentit eivät coi ola vaikuttamnatta siihen, miten näien hahmon. Twitter on todellakin huono keksintö. Muuten ensimmäisen kauden hahmoista pääsi loistamaan vain Migs Mayfeld (Bill Burr) ja hänkin vain yhdessä, häntä inhimillistävästä), jaksossa.

Ming-Na Wen toisti roolinsa palkkaamurhaaja/salamurhaaja Fennec Shandina, mutta hahmo on jäänyt pahasti siviin sarjassa. Toisella kaudella mukaan tulleista paras oli Ahsoka Tano ja Boba Fett (Temuera Morrison), mutta mukaan tulleista oli muitakin hyviä, kuten Kate Sackhoffin (Battlestar Galactica) Bo-Katan.

Kauden pääpahiksena hääräsi viime kauden tapaan Moff Gideon, joskin häntä ei juuri alkukaudesta nähty tai loppukaudestakaan finaalia lukun ottamatta. Tämä ei ollut pelkästään huono asdia, vaikka mies kiinnostava pahis onkin ja vaikka häntä näyttelevä Giancarlo Esposito suorastaan loisti roolissaan, sillä se lisäsi hahmon mystisyyttä ja siten myös pelottavuutta.

Titenkin sarjasta löytyi myös paljon pienempåiä pahiksia, mutta heistä ei ei juuri kananta puhua samana päivänä kuin Moff Gideonista. Impuriumin rauhantuomari Morgan Elsbeth (Diana Lee Inosanto) tuli lähemmäs, mutta häntäkin nähtiin vain yhdessä jaksossa. Muten kauden pahiksista muistettava oli vain kauden ensimmäisen jakson hiekkalohikäärme.

The Mandalorian saa myös kolmannen tuotantokauden, mutta valitettavasti sitä joudutaan odottamaan aika tasan vuoden. Kausi tulee näille näkymiin joulun 2021 aikaa, aikaisin niistä, Rogue Onessa nähtyn Cassian Andorin oma Andor-sarja, jo seuraavana vuonna. Tarkempaa aikaa minulla ei siitä kuitenkaan ole. Muitakin Star Wars-sarjoja on tulossa, mutta niitäkin saadaan odottaa.

Odotellessa voi joko katsoa vanhoja Star Wars-elokuvia tai sarjoja. Minulta on esimerksiksi Clone Wars kokomaan katsomatta. Tai vain jotain muuta scifisarjoja. Esimerksiksi Expancen viides kausi alkoi juuri. Sen ensimmäiset kolme jaksoa jo katsottavissa. Itse olen yrittänyt tutustua myös Star Trekin maailmaan ensimmäsen Star Trekin muodossa. Se ja muut Trek-sarjat löytyvät Netflixistä.

Tiivistetysti paljon The Mandalorialaista paremmin ei voisi Star Wars-sarjaa tehdä. Sarja ansaitsee edelleen saamansa ylistyksen. Täydet viisi tähteä!

Elementtien hallintaa tyttöenergialla

 Avatar: Legend of Korra, tunnetaan myös the Legend of Korrana, ei kieltämättä ole edeltäjänsä veroinen animaatiosarja, mutta varsin katsottava sarja kuitenkin on. Ja paljon enemmänkin.

Varoitus: Tämä arvostelu tulee sisältämään paljastuksia Legend of Korran ja erityisesti sen edeltäjän, Avatar: the Last Airbenderin, juonesta!

Huomautus: Arvostelen tässä tekstissä kaikki Avatar: Legend of Korran neljä tuotantokautta.

Aang (takaumassa äänenä D. B. Sweeney) on kuollut jättäen avatarin velvollisuudet seuraajalleen Korralle (äänenä Janet Varney). Korra ottaakin roolinsa vakavasti ja hän onkin oppinut hallitsemaan kaikki muut elementit paitsi tuulen. Oppiakseen viimeisen elementin Korran pitääkin mennä Aangin pojan Tenzinin (äänenä J. K. Simmons) oppiin suurkaupunki Republic Cityyn.

Republic Cityssä hän kohtaa elementtien hallitsijoita vihaavat Ekvalistit, eikä suuresta maailmasta muutenkaan vihollisia puutu. Onneksi Korralla on apunaan tulta hallitseva Mako (äänenä David Faustino), Makon veli, maata hallitseva Bolin (äänenä P. J. Byrne), sekä teollisuusimperiumin perijätär Asami (äänenä Seychelle Gabriel).

Olin kuullut jo kauan ennen Legend of korran, tai edes Avatar: The Last Airbenderin, katsomista, että se ei olly edeltäjänsä tasolle. Tämä onkin totta, 100-prosenttisesti. Avatar: the Last Airbender on parempi sarja. Se ei kuitenkaan tarkoita Legend of Korra olevan mitenkään huono sarja. Itse ainakin pidin siitä, erityisesti sen kahtena viimeisenä kautena.

Joidenkin mielestä on epäreilua verrata kahta sarjaa keskenään ja olenkin osittain smaa mieltä. Koska niinkin täydelliseen sarjaan kuin Avatar: The Lastbender oli niin paljon parempi, niin unohtuu se, että kyllä legend of Korrassatin löytyy paljon hyvää. Uskonkin juuri tämän vertailun olevan suurin syy siihen, että sarjasta ei pidetä ja joskus myös vihataan.

Toisaalta taas, koska molemma sijoittuvat samaan maailmaan ja heillä on vielä samat tuottajat, niin vertailua on mahdotonta olla tekemättä. Teen sitä jonkin verran myös tässä arvostelussa. En kuitenkaan pelkästään listaa, mikä oli piirre oli The Last Airbenderissä parempaa kuin Legend of Korrassa ja päinvastoin, vaan pyrin arvostelemaan The Legend of Korran myös omana sarjanaan. 

Toki pienempiä, erittäin hyviä, syitä siihen, miksi sarjasta ei pidetä, löytyy kyllä muitakin. Enkä sano, että sarja ei ansaitsisiosakseen  saamaansa arvostelua. Sen alkukaudet, joiden pitäisi saada katsojat katsomaan sarjaa, olivat ne heikommat ja siitä kieltämättä löytyi erilaisia epäloogisuuksia liittyen Avatarin maailmanrakennukseen ja erityisesti henkimaailmaan. 

Toki sekstisimmät katsojat kiirehtuvät vihaamana sarjaa jo sen naispäähenkilön takia. Uskon, että suurin osa sarjan arvostelijoista ei kuulu kyseiseen ryhmään, mutta pieni, varsin äänekäskin, osa kyllä. Kehotankin, että älkää välittäkö sarjan saamasta vihasta, vaan muodostakaa siitä oma mielipiteenne. Minusta se ei nimittäin ole läheskään niin huono kuin väitetään.

Legend of Korran teemat olivat yllättävän kypsiä, joidenkin mielestä, kuten kuulemani mukaan sarjaa esittävän Nickelodeon, jopa liiankin. Muutenin sarja oli yllättävän synkkä noin lapsille ja nuorille tarkotukseksi sarjaksi. Toki huumoriakaan ei oltu unohdettu, vaan sitä tarjottiin katsojille myös aika lailla. Niinpä sarja ei ollut koskaan liian synkkä.

Sarjan animointi oli tietenkin juuri niin huippuluokkaista kuin 2010-luvun animaatiolta, jolle kanava luultavasti antoi edeltäjän menestyksen ansiosta edes jokseenkin ison budjetin, sopivaa. Parempaa kuin The Last Airbenderissä, joskin sen puolustukseksi on sanottava, että se tuli jo vuonna 2008, jolloin tekniikka, ja luultavasti myös tekijöiden budjetti, oli hieman eri tasoa.

Legend of Korran maailma muistutti 1920-lukua. Se näyttikin varsin tyylikkäältä ja toi sarjaan oman, steampunkkimaisen, mausteensa, mutta itse pidän enemmän enemmän fantasiamaisemmasta maailmasta. Minulle jopa The Last Airbender oli paikoittain lian moderni junineen ja ilma-aluksineen ja sijoittui 70-vuotta ennen Legend of Korraa.

Ääninäyttelijät olivat huippuluokkaa ja melko suurella prosentilla joko sarjassa ennen jo olleita tai, ammattitaitonsa ansiosta syystäkin, kuuluisia,  näyttelijöitä, mutta se ei poista sitä asiaa, että  että heidän äänenä oli lähes poikkeuksetta valkoisia ihmisiä, juuri sitä ihmisryhmää, joillaista ei aasialaisvaikutteisesta Avatarin maailmasta löydy. 

Pidin Korrasta päähenkilönä. Hän oli erilainen Avatar kuin Aang, mutta se ei ollut huono asia, vaan melkeinpä väistämätöntä. Muutenkin hahmot olivat pidettäviä, erityisesti team Avatarin jäsenet. Suosikkini oli Asami, mutta makokin oli ihan jees ja Bovin puolestaan tarjosi sitä kuuluisaa huumoriarvoa, vaikka ihan Sokan (äänenä Jack DeSena) veroinen hän ei ollut.

Muista hahmoista paras oli Tophin (äänenä Kate Higgins ja Philece Sampler) ei läheskään yhtä kapinallinen, mutta aivan yhtä badass tytär Lin (Mindy Sterling) sekäsarjan juonelle tärkeä, mutta minusta lähinnä ärsyttävä huijari (nero/bisnesmies Varrick (John Michael Higgins). Sarjassa oli muitakin tärkeitä hahmoja, mutta kukaan heistä ei mennyt niin tärkeäksi, että heidät kannattaisi mainita.

Joka kausi Korra sai vastaansa uuden vihollisen. Siinä oli sekä hyvät, että huonot puoleensa. Toisaalta se toi sarjaan vaihtelua ja aintoi sille mahdollisen käsitellä erillaisia teemoja. Lisäksi kausien pääroistoista vain neljännen kauden Kuvira (äänenä Zelda Williams) olisi ansainnut olla koko sarjan pääpahiksena ja hänkin vain vaivoin. 

Toisaalta pidän yleisesti ottaen enemmän siitä, että sarjassa, varsinkin noin lyhyessä, olisi ollut yhtenäinen tarina. Tosin sille, miksei näin ollut löytyi hyvä syykin. Legend of Korrasta suunniteltiin vain yhden kauden mittaista ja siksi kausi loppui sen vihollisen voittamiseen ja niinpä toiselle kaudelle piti keksiä uusi. Näköjään he sitten päättivät, etteivät muuta kaavaa.

Tiivistetysti Legend of Korra on enemmän kuin tyydyttävä seuraaja The Last Airbenderille, joka ei se tosiaan ansaitse kaikkea saamaansa arvostelia. Neljä tähteä!