Kiitos Ylen, Suomessa
voi nyt katsoa Philippa Gregoryn historialliseen romaaniin perustuvaa Valkoista
kuningatarta. Sarjasta on tullut jo kolme ensimmäistä jaksoa.
Sarjassa seurataan ns. Ruusujen sodan loppuvaiheita. Aihe onkin
kiinnostava, varsinkin kun luin Conn Igguldenin samaan aikaan sijoittuvaa
kirjasarjaa. Sen tapahtumat vaan sijoittuvat sodan alkuaikoihin ja näkökulmakin
on eri. Kun Conn Igguldenin kirjoissa pääosissa on kuningas Henrik ja hänen vaimonsa
Margareta Anjoulainen, ovat he Valkoisessa kuningattaressa maanpaossa. Heidän
sijastaan valtaistuimella istuu Yorkin suvusta kuningas Edvard IV, joka
rakastuu leskeksi jääneeseen Elizabeth Woodvilleen ja tekee tästä
kuningattaren. Siitä lähtee käyntiin sarjan juoni, jonka perustana on
valtaistuimen säilyttäminen keinolla millä hyvänsä. Sarja on kymmen osainen.
Valkoinen kuningatar kuuluu romaanisarjaan, joka kertoo
ruusujen sodasta. Romaanisarjan muita osia on Riverssin lady, Punainen
kuningatar, Kuninkaantekijän tytär ja Valkoinen prinsessa. Romaanien
kirjoittaja historiallisten romaanien kuningattareksikin tituleerattu Philippa
Gregory on journalisti ja historioitsija. Hän on julkaissut useita Tudorien
aikaan sijoittuvia historiallisia romaaneja, kuten elokuvanakin nähtävän Kuningattaren
sisaren. Gregory on omistautunut myös hyväntekeväisyydelle. Hän on aloittanut
Gambiassa hyväntekeväisyystoiminnan, jonka päämääränä on muun muassa rakentaa
maahan kaivoja.
Sarjan päähenkilö, Elisabeth Woodville on todellinen
henkilö. Moni sarjassa nähty tapahtumakin on todella tapahtunut. Ei välttämättä
juuri kuvatulta tavalla, mutta kuitenkin. Todellinen Elisabeth oli Sir Richard
Woodvillen ja Jacquetta Luxemburgilaisen vanhin tytär. Ilmeisesti hän oli
päässyt äitinsä suhteiden kautta hoviin ja lopulta avioitunut John Greyn kanssa.
Heillä oli kaksi poikaa. John kuoli St. Albansin taistelussa. Yorkien
voittaessa perhelle tuli tiukat ajat, sillä Elisabethin puoliso oli taistellut
Lancasterien rivissä. Tätä kuitenkin onnisti tavattuaan kuninkaan, joka ihastui
tähän ensitapaamisella. He menivätkin naimisiin ja Elisabet kruunattiin Westminsterissä
26. toukokuuta 1465. Kyseessä oli ensimmäinen kerta englannin historiassa, kun
kuningas avioitui alamaisensa kanssa. Tästä johtuen Elisabeth ei ollut koskaan
suosittu kuningatar. Elisabethillä oli tiettävästi viisi tyttöä ja kaksi poikaa
kuninkaan kanssa. Muita todellisia ja tärkeitä hahmoja sarjassa ovat kuningas Edvard
IV ja ”kuninkaantekijä” Richard Neville. 
Olen nähnyt vain kolme jaksoa, joten en tiedä lopusta. Historia
sanoo tapahtumista näin: Neville kuoli jouduttuaan hevosensa tallomaksi. Edvard
voitti sisällissodan, mutta kuoli huhtikuussa 1483. Kuninkaan veli, Rikhard III
nimettiin sijaishallitsijaksi, sillä Edvardin poika oli vasta kaksitoista.
Elisabeth yritti horjuttaa sijaishallitsijan asemaa, mutta ei onnistunut siinä.
Lopulta Edvardin poika sai kuninkuuden. Sijaishallitsija kaappasi kuitenkin vallan.
Rikhard III kaatui Bosworthin taistelussa, jolloin valtaan tuli Henrik Tudor,
myöhemmin Henrik VII. Richardin kuolema päätti ruusujen sodan. Pojat teljettiin
Toweriin, josta he katosivat. Mysteeristä saisi toisen tekstin. Richardin
epäillään murhanneen heidät, mutta todisteita hänen syyllisyydestään ei ole.
Edes heidän kuolemansa ei ole varmaa. Heidät kuitenkin haudattiin, sillä vuonna
1674 työmiehet löysivät pienten lapsien ruumiit, joiden pääteltiin kuuluvan
pojille. Luiden alkuperää ei ole kyetty varmistamaan. Elisabeth liittyi kuitenkin
vielä kertaalleen kuninkaallisen perheen jäseniksi. Hänen tyttärensä meni
naimisiin uuden kuninkaan Henrik VII:n kanssa.
Pidin siitä, ettei sarja turhaan aikaillut. Vaikka tyyli
tempo onki rauhallinen, joka jaksossa riittää tapahtumia. Tunnelma vaihtelee
alun keveydestä, paljon synkempään. Itse päähenkilö voisi olla
persoonallisempikin. Hänestä on helppo pitää, mutta siihen se jäikin. Kuulemani
perusteella hän kuitenkin muuttuu moniulotteisemmaksi sarjan edetessä. Pukudraamana
sarja toimii. Syvälliseksi sarjaa ei voi haukkua, vaikka toki siinä on omat
vakavat kohtauksensa. Olisin toivonut kuitenkin enemmän ajan kuvausta. Ymmärrän
kyllä, että juoni on pääosissa ja aika vain tarjoaa sopivan miljöön. Siitäkin
huolimatta vähän enemmän ajasta voisi kertoa. Viimeaikoina kun olen
kiinnostanut juuri tuosta aikakaudesta. Valkoinen kuningatar on vahvasti
naisten tarina. Miehet jäävät auttamattomasti sivuosaan, kuten myös itse sota. Sarjasta
näytetään lähinnä sen poliittisia merkityksiä, itse taisteluita ei niinkään.
niitä olisin kaivannut tuomaan vastapainoa draamalle. Sarja ei ole ihan Tudorin
luokkaa, mutta laadukas siitäkin huolimatta. Sarjan parasta antia visuaalisen
tunnelmoinnin lisäksi, olivat viittaus noituuteen. Aihe kiinnostaa itseäni. Ainakin
pääosan esittäjä sopi kuvaa, joka minusta hahmosta on. Valkoiselle
kuningattarelle pitää antaa aikaa, se ei koukuta heti ensimmäisestä jaksosta.
Harva sarja koukuttaa. Luvassa on jatkossa varmasti runsaasti vehkeilyä,
hienoja pukuja ja romantiikkaa. Toivottavasti taisteluitakin näytettäisiin
enemmän. Nyt minua kiinnostaa lukea Philippa Gregoryn kirjat. Veikkaan, että ne
ovat sarjaa parempia. Ei sillä, sarjassakaan ei ole valittamista. Annan alkujaksoille
neljä tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti