Suomen kesän voi viettää myös viihteen parissa

Suomen kesä on lyhyt ja vähä luminen. Näin olen kuullut sanottavan. Mitä sitten voi tehdä? No, katsoa televisiota ja elokuvia tietenkin.

Television puolelta löytyy paljon uutta ja mielenkiintoista. Löysin muutaman lupaavan sarjan, jotka vielä tulevat Suomeen kohtuullisen nopeasti. Ensimmäinen niistä on maanantaina 9. kesäkuuta alkava Almost Human. Sarja sijoittuu vuoden 2048 Los Angelesiin, jossa poliisit ovat saaneen parikseen inhimillisiä piirteitä omaavat androidit. Toinen lupaava sarja on The Tomorrow People, joka tulee päivän myöhemmin. Aiheena ovat supersankarit. Evoluution seurauksena joukko nuoria on saanut erikoisvoimia, kuten kyvyn siirtää esineitä telekinesian avulla ja kommunikoida telepaattisesti. Nuoria jahtaa takaa Ultra, organisaatio, joka haluaa käyttää nuoria hävittämään muita samoja kykyjä omaavia. Minun tyyliseni sarja siis. Kolmas uutuus on 666 Park Avenue, joka perustuu Gabriella Piercen romaaniin. Kyseessä on yliluonnollisia piirteitä omaava draama. Nykiläisen hienostoalueen asukkaat ovat tietämättään myyneet sielunsa paholaiselle ja saanetkin kaiken haluamansa. Hinta on tietenkin kova. Televisiosta näytetään toki myös leffoja, mutta yksikään ei erottunut edukseen.

Elokuvateatteriinkin voi aina mennä. Luvassa on mm. Transformersia, Apinoiden planeettaa ja The Expendables kolmosta. Heinolassa voi käydä myös kesäteatterissa, jossa Suomen parhaimmisto esiintyy. Tänä vuonna esiintymisvuorossa on komedia Ilmasta rahaa. Päähenkilö Erkki on keksinyt oivan ansaitsemismuodon, Kelan tuet. Kelan viranomaiset haluavat kuitenkin tarkastaa Erkin tilanteen ja hänen rakennelmansa alkaa sortua. Miten Erkki selviää? 

Uusi kanava

Nelonen Medialta on tulossa uusi elokuvia, laatusarjoja ja kotimaista sisältöä tarjoava kanava.Nelopnen Medialla on ennestään kahdeksan kanavaa. Olen kuullut kanavan olevan mainosrahoitteinen, mutta en tiedä varmasti. Kanava tulee näkymäänm todennäköisesti tämän vuoden lopulla. Lisää tietoa siitä tulee myöhemmin, syksyllä.

Cliffhangereistä lyhyesti

Cliffhangereita käytetään usein jonkin kirja, elokuva tai elokusarjan välissä. Tarina loppuu keskushahmon jäädessä epätoivoiseen tilanteeseen. Tilanteeseen, josta katsoja tai lukija haluaa jatkaa heti.

Cliffhangereita käytetään hyvin paljon television jatkuvajuonisissa sarjoissa. Varsinkin tuotantokauden viimeinen jakso päätetään mielellään cliffhangeriin, jotta katsojat saadaan palaamaan sarjan pariin myös seuraavalla tuotantokaudella. Monet sarjat loppuvat cliffhangeriin. Jotkut jopa harvinaisen koukuttavaan, kuten Olipa Kerran tai Scandal. Pirujen keksintöä on se, että tuotantokausia pitää usein odottaa jonkun aikaan. Tv-sarjan tuotantokauden päättävä

cliffhanger voi olla raivostuttava asia. Varsinkin nykyaikana, jolloin melkein mikä tahansa sarja voi katketa milloin vain eikä seuraavaa kautta enää tehdäkään. Cliffhangerista tunnettuja sarjoja ovat myös muun muassa 24, Batman ja Lost. Myös saippuasarjojen jaksot päättyvät cliffhangereihin, esimerkiksi Salattujen elämien melkein jokainen jakso on päättynyt cliffhangeriin.

Haastava sarjan lopetus

Tv-sarjan pilotti on tärkeä, sillä jos siitä ei pidä, ei katso koko sarjaakaan. Niin on myös sen lopetus. Kun olet katsonut jotain sarjaa monta tuotantokautta, haluat sen lopettavan kunnialla.

Hyvä tv-sarja ansaitsee hyvän lopetuksen. Sarjoista kasvaa joskus niin suosittuja, ettei niitä malteta lopettaa millään ja tarinaa venytetään jos jonkinlaisilla juonikuvioilla ja kehitetään uusia hahmosukupolvia. Yleensä sarjoja ei ole suunniteltu tietyn pituiseksi. Lopetuksen määrää muut asiat, kuten huonot katsojamäärät. Tällöin tarina voi jäädä kesken. Omien suosikkien halutaan jatkavan vaikka maailman äärin, mutta pilaako loppu sarjan. Sarjan lopetusta ei ole helppo tehdä ja esimerkiksi Dexterin, Lostin ja How I Met Your Motherin onkin kritisoitu paljon. Voin sanoa suoraan, että minun mielestäni ihan aiheestakin. Miten sarja sitten pitäisi toteuttaa. Käytännössä siihen ei ole yhtä oikeaa vastausta. Periaatteessa voisin sanoa, että hyvä tv-sarjan lopetus ottaa huomioon fanien odotukset, mutta yllättääkin jonkin verran. Koko sarjaa ei kannata vesittää, niin kuin HIMYM:ssä oli tehty, eikä lopun pidä olla tylsä, kuten Dexterissä. Kaikki juonenlangat pitää myös punoa yhteen. Lopetan positiivisesti. Minusta hyviä loppuja on ollut mm. Spartacuksessa ja Buffy vampyyrintappajassa. Buffy ei tosin ole vieläkään loppunut, sillä se jatkuu sarjakuvamuodossa. Pidin myös Dollhousen ja Rooman lopuista. 

Teollisen vallankumouksen vastustajat – luddiitit

Luddiittien johtaja

Luddismi on 1800-luvun alun käsityöläisten protestiliike, joka vastusti teollista vallankumousta. Sen kannattajat pelkäsivät massatyöttömyyttä teknologisen kehityksen murtaessa perinteisiä ammattikuntia. Minusta pelko ei ollut aivan tuulesta temmattu, teollistuminen vähensi monia käsityöläisten työpaikkoja. Liike yksinkertaistetaan usein vain "tyhmiksi koneenrikkojiksi", mutta onko näin. Liike tähtäsi tavoitteessaan oikeudenmukaiseen tulonjakoon. Eliväthän he aikana, jolloin väestö kurjistui kurjistumistaan. Kyseessä oli siis eräänlainen työtaistelumuoto. Historioitsija E. P. Thompsonin mukaan luddiitit eivät niinkään vastustaneet teollista vallankumousta ja tekniikkaa kuin kehittyvää kapitalismia. Ennen vapaita markkinoita hinnat olivat määräytyneet perinteen ja tarpeen mukaan. Hänen mukaansa ludiitit jättivät ne koneet rauhaan, jonka omistajat toteuttivat vanhoja käytäntöjä.

Liikkeen tausta alkaa teollistumisen alkamisesta. Vuonna 1733 John Kay keksi ns. lentävän sukkulan, jolla parannettiin kangaspuita. Kangas kuitenkin kehrättiin edelleen käsin, joten lopulta kankaasta tuli pulaa. Mikä neuvoksi? Tätä mietti myös James Hargreaves, joka keksi vuonna 1764 kehruu-Jennyn. Koneella voitiin kehrätä kahdeksaa lankaa yhtä aikaa. keksinnöllä oli kuitenkin seuraamuksia, sillä langan hinta romahti. Hinnan romahdus sai Blackburnin kehrääjät tunkeutumaan Hargreavesin taloon ja tuhoamaan hänen koneensa. Teollistumista hyökkäys ei kuitenkaan pysäyttänyt. Hargreaves perustu kehryy-jennyille tehtaan Nottinghamissa, jonne hän oli paennut hyökkääjiään. Lisäks kehruutehtaan i ala sai siihen aikaan muutakin uutta, kun Richard Arkwright avasi ensimmäisen vesivoimalla toimivan vuonna 1771. Valitettavasti laajentuva teollinen tuotanto syrjäytti suuren joukon ihmisiä. Tästä johtuen, Luddiittiliike levisi Englannin läpi 1811. He tuhosivat useita villa- ja puuvillatehtaita. Luddiitit tapasivat öisin kaupunkeja ympäröivillä nummilla. He harjoittelivat asetaitoja. Useiden hyökkäyksien jälkeen hallituksen joukot tukahduttivat liikkeen kovakouraisesti. Luddiitit ja armeija taistelivat keskenään. 17 miestä teloitettiin Yorkissa 1813, kun koneenrikkomisesta tehtiin kuolemalla rangaistava rikos. Monia muita karkotettiin Australiaan. Liikeen vaikutus eo ollut vähäinen, sillä ajoittain sitä vastaan taisteli enemmän armeijan joukkoja kuin Napoleonin joukkoja vastaan Espanjassa.

En vastusta teollisuutta, mutta ymmärrän miksi jotkut vastustivat. Työpaikka on tärkeä olla, ja sen menettämiselle voi olla monia vakavia seuraamuksia, varsinkin siihen aikaan kuin tukia ei ollut. Toki tässä asiassa, yritetään ratkaista asia tavalla, jota en ymmärrä: palaamalla entiseen. Ennen ei ollut kaikki paremmin, jotkut asiat kyllä, muttei kaikki. Miksi sinne halutaan väkisin mennä takaisin? Esimerkiksi juuri teollistuminen on antanut maailmalle paljon hyvää.

Wanhanajan markkinat työpajojen tyyliin

Perjantaina riitti vilinää ja vilskettä, kun pidimme perinteiset wanhanajan markkinat. Tapahtumapaikkana oli työpaja Torpan piha. Tarjolla oli käsitöitä, toiminnan esittelyä ja paljon muuta.

Päivä alkoi kojujen järjestämisellä. Meillä oli kolme tuntia aikaa laittaa paikat kuntoon, ennen vieraiden saapumista. Olin Mediapajan kojulla toisen pajalaisen kanssa. Jaoimme uusimpia pajaposteja ja kehotin ihmisiä osallistumaan nimenehdotus kilpailuun. Ehdotuksia tuli jonkun verran, tarpeeksi arvontaa varten. Voittajat saivat keppihevoset. Kojussa oli esillä myös vanhoja valokuvia ja kameroita, olihan kyseessä sentään wanhanajan markkinat. Sisällä voi tutustua Mediapajan toimintaan. Siellä oli valokuvia, Fatal Actionin esittelyä ja nettisivu auki. Esittelyt hoiti pari mediapajalaista. Muiden pajojen osalta markkinat tarjosivat käsitöitä, pukkitappelua sekä paljon muuta. Käsitöiden lisäksi myynnissä oli myös Helppurit, pajan omat keksinnöt koirien omistajien elämän helpottamiseksi. Ruokaakin sai, lettujen ja makkarien muodossa. Samalla voi ostaa myös kahvia. Kioski myi karkkia, joista itse tehnyt menivät hyvin kaupaksi. Päivä oli kuuma, minkä vuoksi join paljon. Kojulla oli Pepsiä, joten juominen ei ollut ongelma. Sen sijaan en ennakoinut aurinkoa tarpeeksi, vaan onnistuin polttamaan käteni ja niskani.

Itse markkinat sujuivat hyvin. Tunnelma oli loistava koko päivän. Jotkin ohjaajat oli vielä pukeutunut teeman mukaisesti. Alkuiltapäivästä väkeä riitti, varsinkin kuin kutsuvieraat lisäsivät toimintaa. Pääsimme seuraaman jännittävää köydenvetoa. Lopussa oli hiljaisempaa, mikä oli tietenkin tylsää työntekijän kannalta. Istuin lähinnä kojulla. Lopussa oli pelkästään työntekijät. Myynti oli kohtuullisen hyvä, varsinkin ruuan ja kirpputorin suhteen. Ilokseni myös Pajaposteja meni jonkin verran. Päivän lopuksi laitoimme kamat kasaan ja lähdimme viikonlopun viettoon. 

Ahmamiehen matka menneisyyteen

X-Men: Days of Future Past Ohjaaja: Bryan Singer Pääosissa: Jennifer Lawrence, James McAvoy, Michael Fassbender, Halle Berry, Ellen Page, Anna Paquin, Peter Dinklage, Ian McKellen, Patrick Stewart, Nicholas Hoult, Hugh Jackman.

Elokuva on X-Men-elokuvasarjan seitsemäs osa. Se perustuu löyhästi Chris Claremontin ja John Byrnen vuoden 1981 klassikkotarinaa Menneen tulevaisuuden päivät. Tarinassa Wolverine matkustaa 70-luvulle pelastamaan maailman ja mutantit joukkotuholta. Minulle elokuva oli yksi vuoden odotetuimmista.

Itse elokuva oli totuttua tasoa, vaikka se ei noussutkaan edukseen X-Men elokuvien joukosta. Aikamatkaa enemmän, se keskittyi nuorten Mystiquen, professori Xavier, Magneton ja Pedon tarinaan. Sillä olikin eniten yhteistä First Classin kanssa. Nykyaikaan liittyvät tarinat jäivät vähemmälle. Ne toivat lähinnä taistelukohtauksia ja uusia hahmoja. Taistelukohtaukset olivatkin hyvin toteutettuja, hahmoista en tiedä. He nähtiin lähinnä taistelemassa. En vakuuttunut heidän taidoistaan. Wolwerine oli mukana, mutta hän sai enemmänkin statistin osan, ryhmän kasaamista lukuun ottamatta. Osittain kai siksi, ettei menneisyydessä ollut hänelle itsensä kehittymisen paikkaa. Muut hahmot, kun kehittyivät suuntaan tai toiseen. Pidin nuoren Elohopean ensiesiintymisestä. Olisin halunnut nähdä häntä enemmänkin, mutta hän kai tekisi retkestä liian helpon. 70-luku oli hyvin toteutettu. Jennifer Lawrencen tulkitseman Mystiquen tarina oli kiinnostavin. Miten Ravenista tuli Mystique? En voi sanoa, että hän olisi ollut varsinaisesti väärässä, vaikka seuraukset kamalia olivatkin.  Kiinnostavaa oli myös nuoren Charles Xavierin ja Magneton viha-rakkaus suhde. Näyttelijät suoriutuivat roolistaan kiitettävästi. Erityisesti haluaisin kiinnittää huomiota Jennifer Lawrenceen, minun suosikkiini jo Nälkäpeli-elokuvien kohdalla, ja Game of Thrones- tähti Peter Dinklageen. Toki Patrick Stewart ja Ian McKellen näyttivät myös taitonsa. Elokuva sisältää sopivasti huumoria, joka luokin vastapainoa raskaammalle setille. Itse tarina oli yksinkertainen, eikä sinällään tuonut uutta, vaikka idea muuta lupailikin. Se onnistuu yhdistämään menneisyyden, esittelemällä samalla joukon uusia kiinnostavia hahmoja.  Kahden eri aika-asteikoilla toimii. Katsojan pitää vain hyväksyä aikamatkustuksen ja kaikki siihen liittyvä. Loppu ei tuonut yllätystä. Menneisyyden muuttaminen muutti nykyisyyttä, joten en tiedä, mitä se tarkoittaa seuraavien leffojen kannalta. Itselleni se toi vähän petetyn olon, sillä käytännössä kaikkien muiden X-men elokuvien tapahtumia ei tapahtunutkaan. Maan läheisempia teemoja olivat vähemmistön oikeudet ja erilaisuuden kohtaaminen, niin kuin muissakin X-Men elokuvissa. Löysin myös yhden vähemmän ilmiselvän teeman. Mitä kannattaa tehdä varmuuden vuoksi? Mutatntit eivät olleet uhka, joten miksi heidät piti tuhota, vain koska ne voisivat olla sitä. Vuonna 2016 tuleva X-Men Apocalypse on sarjan seuraava elokuva. Siitä tuli lyhyt pätkä tekstien jälkeen. Liian lyhyt, jos ottaa huomioon sen odottamiseen käytetty aika. Yleensä se on lopputekstien välissä, mutta nyt piti katsoa lopputekstit loppuun. Sarjan aikaisemmat elokuvat kannattaa katsoa ensin, sillä niihin viitataan jonkin verran. Annan neljä ja puoli tähteä. 

Sarjamurhaajan lopun alku (SPOILEREITA)

Katsoin Netflixista Dexterin seitsemännen eli toiseksi viimeisen kauden. Koska olen katsonut jo viimeisen kauden muuten, aloitin sarjan alusta. Nyt keskityn seitsemänteen kauteen, mutta muutkin kaudet voivat esiintyä. SISÄLTÄÄ SPOILEREITA

Edellinen kausi loppui jännästi, kun Dexterin sisko Debra sai tietää veljensä olevan sarjamurhaaja. Sinällään mielenkiintoinen tilanne, mutta jotenkin en kuitenkaan usko, että oikeasti poliisi olisi toiminut samoin, vaikka kyse olisikin hänen perheenjäsenestään. Kauden päävastustaja oli ukrainalainen mafia-pomo  Isaak Sirko, jolla on kuolema kostettavana. Sarjassa on totuttu näkemään sarjamurhaajia jos toista, mutta en usko, että järjestäytynyt rikollisuus olisi koskaan ollut noin isossa osassa. Voin olla väärässäkin, sillä en ole katsonut alkukausien jaksoja, sarjan pilottia lukuun ottamatta. Näin asian sivusta, pilotti oli mieleeni. Se esitteli hahmokaartia ja Dexteriä, mutta ei turhaan kainostellut. Murhallaan aloitettiin. Sarja alkoi keskeltä, mikä oli ainoa negatiivinen asia jaksossa. Nyt takaisin seitsemänteen kauteen. Mielenkiintoisin hahmo oli minusta Hannah McKay, entinen murhaajan avustaja, joka nyttemmin murhasi mm. mentorinsa ja aviomiehensä myrkyllä. Voiko myrkyttäjään luottaa? Se Dexterin piti tällä kaudella päättää. Jo aikaisemmin mainitsemieni  uhkien jälkeen Dexterillä on muutakin kiusaa, nimittäin Louis Greene, Masukan harjoittelija. hahmo on sinällään mielenkiintoinen, sillä hän ei ole murhaaja, muuten vain lapsellinen kusipää. Loppu oli vakuuttava ja se sitoi hyvin yhteen koko kauden tapahtumat. Pienillä muutoksilla se olisi voinut olla jopa koko sarjan viimeinen jakso. Loppu olisi varmaan ainakin ollut parempi, kuin mitä se nyt oli. Ei sentään niin huono, kuin How I Met Your Morherissa, mutta parempikin olisi voinut olla. Kaiken kaikkiaan kausi oli hyvä, jos ei loistava. Pidin enemmän aikaisimmista kausista. kannattaa katsoa järjestyksessä, nimittäin spoilaannuin aika pahasti edellisistä kausista. Suosittelen.

Urbaanissa fantasiassa yliluonnollinen tulee luoksesi

Urbaani fantasia on fantasiakirjallisuudenlaji, joka sijoittuu nykyaikaiseen maailmaan. Joissakin kirjoissa tapahtumat voivat kuitenkin sijoittua sekä mielikuvitusmaailmaan että todelliseen maailmaan. Tarinat voivat sijoittua myös historiallisiin tai futuristisiin maailmoihin. Niiden edellytyksenä kuitenkin on n niiden sijoittuminen kaupunkeihin. Niin kuin nimi fantasia antaa aihetta olettaa, tarinoissa on aina myös fantasiaan liittyviä asioita. Nämä asiat voivat olla muukalaisten hyökkäys, uuden mystisen lajin löytäminen, ihmisen ja yliluonnollisen olennon rinnakkaiseloa tai muuta vastaavaa. Urbaani fantasia voi sekoittaa mukaan myös muita genrejä, kuten kauhua, romantiikka tai jopa scifiä.

Monet aikuisille suunnatut urbaanin fantasian novellit sisältävät yleensä poliisi tai muun vastaavan ammatin omaava naispääosan, romantiikkaa ja yliluonnollisia asioita. Jotkin nais- ja mieshenkilö liittoutuvat keskenään, usein myös romanttisessa mielessä. Teineille suunnatuissa kirjoissa hahmot puolestaan joutuvat yliluonnollisiin tapahtumiin. Tapahtumien yhteydessä päähenkilö sitten löytää liittolaisia, romanssia ja jossain tapauksissa jopa saa yliluonnollisia voimia itsekin. Genre on suosiossa ja siksi sitä myös kirjoitetaan paljon. Tunnetuimpia urbaanin fantasian kirjoittajia ovat Emma Bull, John Crowley, Jonathan Carroll, Megan Lindholm, , Matt Ruff, Terri Windling ja Charles de Lint. Tunnetuin genreen liittyvä elokuva on ehdottomasti kuolemattomasta Duncan MacLeodista kertova Highlander. Tv:n puolella urbaani fantasia on paljon suositumpi. Siihen kuuluvat niin Buffy vampyyrintappaja, Supernatural, Lost girl, Grimm kuin Olipa kerrankin. Tässä vain minun katsomia sarjoja. Lisäksi lajityyppiin kuuluu nuorista, erikoiskykyjä omaavista ihmisistä kertova The Tomorrow People, joka valitettavasti lopetettiin yhden kauden jälkeen. Myös kaunottaren ja hirviön 80-luvun tv-filmatisointi Beauty and the Beast, torontolaisesta vampyyrietsivästä kertova Forever Knight, kuolevaiseen rakastuneesta vampyyristä kertova Moonlight sekä poliisia auttavasta velhosta kertova The Dresden Files kuuluvat lajityyppiin.

Persoonallisuus ratkaisee – Myös arvosanoissa

Opettajat antavat arvosanoja oikeuden mukaisesti, osaamisen mukaan. Väärin! Todellisuudessa opettajan asenteet heijastuvat suoraan kouluarvosanoihin. Oppilaan luonne siis ratkaisee.

Näin meille kertoo Sari Mullolan parin vuoden takainen väitöstutkimus. Oppilaan luonne, toisin sanoen temperamentti, vaikuttaa tosiaan arvosanoihin, vaikka todellisuudessa sillä ei ole mitään tekemistä henkilön älykkyyden ja taitojen kanssa. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan pidä sekoittaa temperamenttia ja käytöstä toisiinsa. Käytökseen oppilas voi vaikuttaa, temperamenttiin ei. Jos oppilas häiriköö tunnilla ja jättää läksyt tekemättä. numeroa sopiikin vähentää. Opettajat pitävät eniten korkean sopeutuvaisuuden sinnikkäistä ja mukautuvista oppilaista, kun taas he haluaisivat olla vähiten tekemisissä vaikean temperamentin oppilaiden kanssa. Nämä sopeutuvat hitaasti, ovat elämisen rytmiltään epäsäännöllisiä, reagoivat voimakkaasti ja heidän ärsytyskynnys on matala. Ongelma ei ole pieni, sillä jopa joka kolmannes arvosanoista selittyy oppilaan temperamentilla. Esimerkiksi ujous, varautuneisuus ja alakuloinen mieli tuottavat helposti huonoja numeroita. Ilmiöstä kärsii erityisesti ujot pojat. Ujous nipistää matematiikan numerosta liki puolet, vieraan kielen arvosanasta vielä enemmän. Koulumenestyksen sukupuoliero on Suomessa länsimaiden suurimpia, mutta kun tutkimuksessa poistettiin temperamentin selitysosuus, poikien ja tyttöjen äidinkielen arvosanojen ero kaventui 65 prosenttia. Mainittakoon vielä, että suurin osa koulusta pudonneista ovat poikia. Itse kannatan tasa-arvoisia, vain omiin taitoihin liittyviä arvosanoja, mutta tiedän, ettei niitä ole ihan heti luvassa. Emme kuitenkaan elä missän satumaailmassa.

Suomen suurin scifi ja fantasia tapahtuma – Finncon

Ensimmäinen Finncon järjestettiin vuonna 1986. Nykyään tapahtuma on jokavuotinen, ja se järjestetään vuorotellen Helsingissä, Turussa, Jyväskylässä ja Tampereella. tarjoaa yli sata tuntia ohjelmaa kirjallisuudesta, elokuvasta, sarjakuvista ja ylipäätään fantastisesta kulttuurista suomeksi ja englanniksi, jopa ruotsiksi. Finnconissa kuulet myös scifin ja fantasian tutkimuksen tuoreimmat uutiset. Finncon erottuu useimmista muista maailmalla järjestettävistä coneista siinä, että se on osallistujille täysin ilmainen.  Kävijöiden määrä onkin noussut parhaimmillaan noin 5000:een päivässä.

Tänä vuonna se järjestetään Jyväskylässä 11.–13.7.2014. Tapahtuma keskittyy Yliopistolle Liikunnan laitokselle, mutta myös muita lähialueen tiloja tullaan hyödyntämään. Teemana ovat mikro- ja makrokosmokset. Kunniavieraina ovat Elizabeth Bear, moninkertainen Hugo-voittaja, Hannu Rajaniemi, maailmankirjallisuuden huimin ja vielä matemaatikko ja Jukka Halme, suomalaisen science fiction ja fantasiaskenen big man. Finncon on järjestyksessään 20, minkä vuoksi ohjelmistossa on myös toiveuusintoja aikaisempien Finnconien parhaista ohjelmista. Luvassa on myös tiedeohjelmaa, luentoja paneeleja, kisailuja, bileitä, naamiaiset, tutkijatapaaminen ja paljon muuta. En tiedä vielä, menenkö paikalle. Yritän ainakin. Jos menen, kirjoitan aiheesta koosteen myös blogissani. Majoitus saattaisi järjestyä, sillä siskoni opiskelee Jyväskylässä.  

Viihdeuutisia

Netflix laajentaa. Netflixiä voi kohta katsoa myös Ranskassa, Saksassa ja Belgiassa. Netflixillä on asikkaita jo yli 40 maassa, joissa sitä katsoo yhteensä 48 miljoonaa.

Omenista on suunnitteilla tv-sarka.Sarjan nimi olisi Damien ja se keskittyisi aikuiseksi kasvaneeseen Daniem Thorniin, jonha menneisyys vainoaa häntä.
Sarjan puuhamiehenä olisi the walking dead-sarjasrta tuttu Glen Mazzara.

Parhaat komediasarjat

Ensisilmäyksellä: Ylivoimaisesti yksi hauskimmista, Frendien manttelin perijä. Tyyli puree minuun.

Simpsonit: Television pisimpään jatkunut sarja, eikä suotta. Animoitu Simpsonien perhe on perhekomediaa parhaimmillaan. Lempihahmoni on Simpsonien badass-vauva Maggie. Lisäksi minusta maailma tarvitsee enemmän Lisa Simpsoneita.
Futurama: Simpsonien tekijöiden tulevaisuuteen sijoittuva sarja. Siinä 2000-luvun luuseri joutuu pakastetuksi ja herää 3000-luvulla, jolloin maailma on hyvin erilainen.

Frendit: Klassikko, joka on vieläkin hauska. Tosin jaksot ovat monta kertaa uusittuja. Sarja on jo loppunut, mutta näköjään katsojia riittää vieläkin.

Tyhjätaskut: Komediasarja kahdesta köyhästä tytöstä, jotka unelmoivat omasta muffinimyymälästä. Pidän erityisesti Maxista, jonka huumori iskee minuun.

Kolme miestä ja tyttö: Kohtuullisen hyvä kaverisarja, ei kuitenkaan voita Ensisilmäyksellä -sarjaa tai Frendejä.

Miehen puolikkaat: Toisen päähenkilön lopettamisestakin toipunut, mutta nyt loppuva sarja. Kertoo kahdesta veljestä Charliesta ja Allanista. Alan muutti eron jälkeen veljensä luokse asumaan. Viikonloppuisin mukaan mahtuu myös Alanin poika Jake.

Rillit huurussa: Komedia nörttiporukasta, jonka naapuriin muuttaa ihana Penny. Minusta sarjan huumori on loistavaa.

Tyhjätaskujen Max Black

Ensisilmäyksellä – Neiti Oikean etsintää komedian voimin

Ensisilmäyksellä on yhdysvaltalainen tilannekomediasarja, seuraa Ted Mosbya ja hänen ystäviään Manhattanilla. Juoni on mielenkiintoinen: Ted kertoo lapsilleen, miten tapasi heidän äitinsä. Trinaan menee yhdeksän tuotantokautta.

Ensisilmäyksellä (How I Met Your Mother) sisältää paljon huumoria ja kohellusta. Pidän sarjan huumorista ja sitä, että hahmojen elämä on sarjan aikana selkeästi kulkenut ajallisesti eteenpäin ja hahmot ovat ikääntyneet. Vaikka sarja onkin hauska, siinä on vakaviakin kohtauksia. Ajoittain sitä voisi sanoa jopa liikuttavaksi. Hahmot ovat uskottavia. Eikä mikään ihme, sillä ne perustuvat löyhästi sarjan luojiin, Carter Baysiin ja Craig Thomasiin. Minusta sarjassa on paljon samaa kuin Frendeissä. Vaikka Ted kertookin lastensa äidin tapaamisesta, itse sarja keskittyy enemmän kaveriporukkaan ja sen kommelluksiin. Hyvän tyypin Tedin, naistenmies Barneyn, kanadalaisen Robin taiteellisen Lilyn ja Tedin paras kaveri Marshallin tekemisiä onkin mielenkiintoista seurata. Lempihahmojani ovat Robin ja Barney. Huonona puolena mainittakoon, että sarja kestää vain noin 20 minuuttia. Se on minusta liian vähän. Sarja on jo loppunut, mikä on vähän haikeaa, mutta minusta tarinan pitkittäminen on turhaa. Loppu on herättänyt vastustusta, mutta en nyt paljasta, mikä se on. Itse en ole nähnyt viimeistä tuotantokautta, mutta olen spoilaantunut jo aika pahasti. En ole varma, että olenko nähnyt ensimmäisiä jaksojakaan. Katson sarjaa nimittäin Suomen tahtiin. sarjasta on tulossa myös spinoff, How I Met Your Dad, joka keskittyy isän etsintään. Siinä ei ole vanhoja hahmoja.

Harry Potterin maailma palaa valkokankaalle

Harry Potter-elokuvat loppuivat jo kolme vuotta sitten, mutta niiden faneille tulee nyt hyviä uutisia. Ihmeotukset ja niiden olinpaikat – elokuva perustuu kai jotenkin samannimiseen Harry Potterin maailmaan sijoittuvaan kirjaan.

Warner Bros. on ilmoittanut, että he työskentelevät Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -elokuvasarjan parissa. Se on suunnitteilla vuodelle 2016. Kirja johon elokuva perustuu, on varmasti tuttu suurimmille Potter-faneille, koska se on samanniminen kuin kirjasarjassa esiintyvä, velhojen käyttämä oppikirja. Kirja ilmestyi 2001 ja on yksi Rowlingin hyväntekeväisyyttä varten kirjoittamista pikkukirjoista. Kaikki kirjan tuotto on lahjoitettu Comic Relief -järjestölle. Kirjoissa ei ole juonta, ne ovat mukaman luonnontieteen oppikirjoja, joten saa nähdä, mitä niihin keksitään. Veikkaan, etteivät he mitään luontodokumenttia aio tehdä. Kyseessä on elokuvasarja eli elokuvia tehdään enemmän kuin yksi.  Ensimmäisen osan nimi tulee olemaan Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (Fastastic Beasts And Where To Find Them). Elokuvasarjassa tullaan seuraamaan kirjan kirjoittajaa Lisko Scamanderia (Newt Scamander), jonka tarina alkaa New Yorkista, 70 vuotta ennen Harry Potterin syntymää. Käsikirjoituksen kirjoittaa itse Pottereiden luoja J.K. Rowling. Elokuva on ensimmäinen, jonka Rowling on käsikirjoittanut. Huhujen mukaan elokuvan ohjaa Harry Potter kolmosestakin tuttu

Alfonso Cuarón, mutta tämä ei ole vielä varmaa. Muita yksityiskohtia elokuvasta ei ole vielä julkistettu.

Itse odotan elokuvasarjaa innolla, vaikka sen tuloon on vielä aikaa ja moni asia voi muuttua. kirjoitan uutisia, jos sellaisia ilmenee. Paljon on nimittäin vielä auki. Lapsena luin Harry Potter-kirjoja ja elokuvatkaan eivät tuottaneet pettymystä. Saa nähdä, mitä pidän itse elokuvasta. Toivottavasti se vastaa harry Potter-elokuvien tasoa, edes jotenkuten. 

Kesätöistä voi tulla tosielämän kauhutarina

Kesätyö on kiva saada. Rahaa tulee ja kokemusta saa. Kesätöissä on kuitenkin ongelma: Työnantajat, jotka kohtelevat työelämään tottumattomia nuoria kartoin.

Kuvan nainen ei liity asiaan

Nuoria on helppo sortaa, sillä he tarvitsevat rahaa, eivätkä tunne työnelämän pelisääntöjä. Ei lisiä saatikka taukoja, mahdottomat työajat, nuorille sopimattomat työt… Kuulostaako houkuttelevalta? Ne voivat kuitenkin olla nuoren kesätyöläisen arkipäivää. Nuoria työntekijöitä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti etenkin sellaisilla palvelualoilla, joiden asiakasvirta vaihtelee, tai se on kiinni säästä. Vasta tänään, 20.5, tuli juttua ”Heidistä”, joka työskenteli jäätelönmyyjänä. Hänen palkkansa maksettiin käteisellä, lisiä ei maksettu ja hän teki pitkää päivää. Hän ei voinut myöskään pitää taukoja, eikä hänelle ollut tarjottu mahdollisuutta käydä edes vessassa. Tarina on vain yksi monista. Eteen on saattanut tulla sekä nuorilta kiellettyjä tai nuorille haitallisiksi ja jopa vaarallisiksi katsottuja töitä. 16-vuotias on saattanut joutua pomon juoppokuskiksi tai valvomaan vanhuksen kuolemaa. Kuitenkin harva uskaltaa valittaa, jos epäkohtia työpaikalla ilmenee. Kesätyöpaikkoja ei riitä kaikille ja siksi nuori ottaa sen mitä tarjotaan. Huonokin kesätyöpaikka on parempi kuin ei mitään, ainakin monen nuoren mielestä. Siksi asiaa on vaikea muuttaa. Yritykset vain ottavat uuden työntekijän tilalle ja sama kohtelu jatkuu. Tilanteesta voi toki ottaa myös opiksi ja luulen, että huonon kesätyökokemuksen jälkeen koulukin alkaa maistua.

Minusta jokaisen työntekijän, niin nuoren kuin vanhemmankin, pitäisi opiskella työelämän pelisääntöjä. Ne voisivat tulla jo koulussa. Toki myös työnantajilla on vastuunsa, mutta jos he eivät käytä vastuutaan huomioon, työntekijän pitää puolustaa oikeuksiaan. Muuten sama meno jatkuu. En kuitenkaan syyllistä nuoria millään lailla. Työpaikat ovat kiven alla, eikä aina sielläkään.

Kesätyön periaatteita voi opiskella, vaikka täältä: http://www.kesaduuni.org/periaatteet/

Kesätyöntekijän muistilista voi olla myös avuksi: http://www.kesaduunari.fi/muistilista/

Työelämän oikeuksia ja velvollisuuksia löytyy täältä: http://www.po1nt.fi/tietoporsas/tyoelama/oikeudetjavelvollisuudet.html

Ihmisiä ne olivat neandertalin ihmisetkin

Meillä kaikilla on tietty kuva Neandertalin ihmisistä. Heitä pidetään usein  nykyihmisiä, eli meitä, tyhmempinä, romuluisina raakalaisina. Näin ei kuitenkaan ole, vaan todellisuudessa Neandertalin ihmiset ovat nykyihmisten veroisia.

Neandertalinihminen on ihmisten suvun laji, joka kehittyi todennäköisesti eurooppalaisista heidelberginihmisestä. He asuttivat Lähi-itää ja Eurooppaa 200 000 vuoden ajan, aina siihen asti, kun nykyihmiset saapuivat. Neandertalinihminen oli vahva, vanttera ja kesti hyvin jääkausien kovia pakkasia suuremmasta lihasmassasta johtuen. Laji kuoli sukupuuttoon noin 28 000 vuotta sitten.Syytä ei tiedetä. He kuitenkaan tuskin kuolivat sukupuuttoon ainakaan tyhmyyttään. Tästä hyvänä esimerkkinä on Journal of Human Evolution -lehdessä julkaistu tutkimus, jonka mukaan oman lajimme varhaiset kivikautiset työkalut eivät olleet sen parempia kuin neandertalilaisten välineet. Nykyihmisten kunniaksi on sanottava että, vaikka aseemme eivät olleetkaan tehokkaampia, ne olivat hienomman näköisiä. Tästä sitten tehtiin päätelmiä neardertalin ihmisten älykkyydestä. Lisäksi

Coloradon Boulderin yliopiston ja hollantilaisen Leidenin yliopiston tutkijat kävivät yhdessä läpi olemassa olevan todistusaineiston, eivätkä löytäneet todisteita älyllisestä alivoimasta. Neandertalilaiset osasivat rakentaa majoja, käsitellä tulta ja työkaluja, puhua ja ommella luuneuloilla vaatteita. He osasivat myös tehdä koruja, ja alkeellisia soittimia, kuten luuhuiluja. He pystyivät siis samaan kuin kivikautiset nykyihmisetkin. Heillä oli myös jonkinlainen uskonto. Miksi Neandertalin ihmisiä sitten pidetään yleisesti nykyihmisiä tyhmempinä? Tutkijat arvelevat väheksynnän juontaneen siitä, että Neandertalin ihmisiä ei ole verrattu aikalaisiinsa vaan myöhemmin eläneisiin nykyihmisiin, joilla teknologia on jo kehittynyt pidemmälle. Vertaus on epäreilu. Se on kuin vertaisi ensimmäisiä tietokonepelejä, nykyisiin.

Minulla on teoria siitä, miksi laji kuitenkin hävisi nykyihmisten selviytyessä. Kyseessä on kuitenkin vain teoria, voin siis olla väärässäkin. Ensinnäkin, nykyihminen on sotaisa otus. He olisivat voineet ajaa neandertalin ihmiset ahtaalle. Tälle teorialle löytyy kuitenkin ainakin yksi hyvä vasta-argumentti. Nimittäin nykyihmiset ja neandertalin ihmiset lisääntyivät keskenään. Sotaisuuteen liittyen hurjimman väitteen on esittänyt fossiiliasiantuntija Fernando Rozz. Hänen mukaansa ihmisten esi-isät ovat syöneet neandertalin ihmisiä suihinsa. Väitteen perustana on neandertalin ihmisen leukaluu, joka on löytynyt Les Roisista Ranskasta. Leukaluussa on samanlaisia merkkejä kuin ihmisen syömissä peuroissa ja muissa eläimissä. Nykyihmisen geeniperimästä noin 1-4 prosenttia on peräisin neandertalin ihmiseltä. Toinen syy voisi löytyä nykyihmisten tehokkaamman lisääntymisen avulla. Nykyihmiset lisääntyivät nopeammin kuin neandertalilaiset. Yhtenä syynä neandertalilaisten häviämiseen ovat voineet olla uudet ja oudot sairaudet. Ehkä nykyihminen toi Afrikasta sairauksia, jotka nujersivat neandertalilaisia samaan tapaan kuin eurooppalaisten Amerikan-valloittajien taudit intiaaneja. En tiedä, saadaanko totuutta koskaan selville. Neandertalin ihmisiä on vaikea tutkia, ovathan he kuolleet sukupuuttoon jo satoja tuhansia vuosia sitten ja lähteenä on vain löydetyt luut. Toivottavasti. Toivon myös, että tutkimukset onnistuvat tuulettamaan vanhoja näkemyksiä ja ehkä jopa näkemään, ettei ihminen olekaan maailman napa.

Kansalaiset! Meillä on nyt oikeus vaikuttaa

Vaikka otsikko voisi niin vihjata, en puhu nyt eurovaaleista ja äänestämisestä. Tosin nyt voin huomauttaa, että vain äänestämällä voi vaikuttaa. Nyt puhun EU-tuomioistuimen päätöksestä, joka velvoittaa Googlea poistamaan hakutuloksia hakukoneestaan.

Siis nyt kansalaiset voivat pyytää poistamaan itseään koskevat hakutulokset, jotka ohjaavat vanhentuneeseen tai epäolennaiseen tietoon. Kiitos siitä kuuluu espanjalaiselle miehelle, jonka nimi tuli esiin vielä vuosia myöhemmin. Espanjalaislehti La Vanguardia oli tehnyt vuonna 1998 jutun miehestä jutun, koska hänen omaisuuttaan oli takavarikoitu ja huutokaupattu sosiaaliturvavelkojen perimiseksi. Vielä vähän aikaa sitten juttu löytyi Googlesta. Niinpä mies teki asiasta kantelun, joka johti päätökseen. Tuomioistuimen päätös pohjautuu tulla niin sanottuun oikeuteen tulla "unohdetuksi". Kuitenkin hakutuloksen poistaminen riippuu aina tapauskohtaisesti tiedosta ja sen vaikutuksista henkilön yksityiselämään. Käytännössä tätä oikeutta on käytetty rikoksiin liittyvien linkkien poistamiseen. Hakukoneyhtiö Google on jo

saanut ensimmäiset tietojen poistopyynnöt EU-tuomioistuimen päätöksen jälkeen. Ensimmäisiä pyytäjiä olivat poliitikko, lasten hyväksikäyttökuvien hallussapidosta tuomittu ja lääkäri. Poliitikko haluaisi tulla valituksi uudelleen, niinpä hän pyytää Googlea poistamaan linkin artikkeliin, joka käsittelee hänen toimintaansa virassaan. Pedofiili taas haluaa pyyhkiä pois linkit, jotka viittaavat hänen tuomioonsa. Lääkäri puolestaan vaatii, että hänen potilaaltaan saamat kielteiset arviot poistetaan. He eivät jääneet ainuiksi, esimerkiksi erään julkkiksen lapsi haluaa poistettavan hänen rikostuomioonsa liittyvät linkit ja Veropetoksesta tuomittu haluaa poistaa kaikki linkit, joissa kerrotaan hänen rikoksestaan.

Google itse on pettynyt päätökseen ja yrityksen perustajan Jimmy Walesin mukaan se johtaa sensuuriin. Nyt hakukonejätti on vastustuksestaan huolimatta alkanut kehittää työkalua, jonka avulla käyttäjät voivat pyytää vanhentuneiden tai epäolennaisten tietojen pyytämistä hakutuloksista. Arvioiden mukaan työkalu on toiminnassa kahden viikon kuluttua. Minusta päätös oli hyvä työnhaun ja yksityisyyden kannalta. Ajattele, että olet hakemassa töitä ja työnantaja etsii sinua hakukoneen kautta. Hän saa tulokseksi sinun kännisekoilusi, eikä siksi palkkaa sinua. Kuitenkin se voi johtaa sensuuriin ja suojella rikollisia. Kaiken lisäksi kaikki tieto, on saatu laillisesti, joten miksi sitä pitäisi rajoittaa. Minusta asia ei siis oli kovinkaan yksinkertainen. 

Perjantai tv-sarjojen finaalien seurassa (Spoilereita)

Perjantaina katsoin kolmen sarjan finaalia, S.H.I.E.L. D Agenttien, Arrowin ja Olinpa kerran. Tällä viikolla loppuu puolestaan Supernatural. Kerron kuitenkin nyt mietteitäni jo loppupuneista kausista. varoitus: SISÄLTÄÄ SPOILEREITA.

Ensimmäiseksi otan käsittelyyn Joss Whedonin S.H.I.E.L.D  agentit, josta loppui juuri ensimmäinen tuotantokausi. Loppu oli ihan ok, joskin lopputaistelu ei vakuuttanut ja lopussa oli liikaa fiilistelyä. Kaudessa tapahtui ja muuttui paljon, varsinkin ihmissuhteiden ja henkilökemioiden osalta. Hahmoista toki myös paljastui kaikenlaista, olihan kausi vasta ensimmäinen. Sarja yllätti minut jo aikaisemmin kuin Ward osoittautuikin petturiksi, mutta siihen yllätyksellisyydet jäävätkin. Esimerkiksi FitzSimmonssin selviytyminen oli aika ilmiselvää, varsinkin kuin hahmot ovat monien suosikkeja. Minunkin, joten en vastusta käännettä. Sarjan alku puolestaan oli sarjasta totuttua tasoa, vaikka pahiksena  John Garrett olikin hyvin kliseinen. varsinkin hänen järkensä menettämisen puolesta. Loppu oli perussettia. Coulson sai ylennykset, koko porukka oli koolla taas ja pahis voitettiin. Odotin vähän, että Skyen salaisuus paljastuisi viimein, mutta se taitaa jäädä seuraavaan kauteen. Silloin selvinnee myös. tuleeko Coulsonistakin hullu, mitä hänen piirtämänsä kuviot tarkoittavat ja kuka oli Rainan kanssa puhuva mies. Tiivistetysti sarja oli hyvä, samoin sen ensimmäisen kauden lopetus. Mitään yllättävää finaalista ei kuitenkaan löytynyt. Siinä oli sen sijaan hieman ”Tämä on vasta alkua” tunnelma, joka lupaa suuria. Toivottavasti toinen kausi lunastaa toiveet.

Seuraavaksi arvostelen Arrowin toisen kauden finaaliin. Siinä oli S.H.E.L.D: iä enemmän toimintaa, yrittäähän pahis valloittaa koko Starling Cityn ja armeijakin päätti, että se on parempi tuhota kuin riskeerata muiden kaupunkien asukkaiden hengen. Onneksi sankarimme saivat avukseen salamurhaajien liigan. Loppu oli jännittävä, vaikka tulos olikin ennalta-arvattava. Eivätkö ne pahikset tajua sitten millään, ettei kidnappaa sankarin rakkauden kohde ja houkuttele heidät näin ansaan, ei vaan toimi. Thean päätös ihmetytti, mutta toisaalta siitä saadaan hyvä asetelma seuraavaan kauteen. Sarah lähti, mikä herätti minussa vastustusta. Pidin hahmosta ja olisin halunnut nähdä häntä lisääkin. Onhan toki sisarsarja mahdollinen. Kovin suurta koukkua ei sarjaan jätetty. Jos ei oteta huomioon sitä, että Slade jätettiin eloon. Saa nähdä, mitä kolmas kausi tuo tullessaan. Jakso tarjosi hyvän tarinan, hienolla toteutuksella. Kausi oli sellainen, kuin supersankareille sopiikin ja totuttu odottamaan.

Viimeisenä, vaan ei suinkaan vähäisempänä, Olipa Kerran- sarjan kaksiosainen finaali. Ensinnäkin, Elsa on tulossa! Asiaa. Koska pidän Frozenista, sen hahmon saapuminen sarjaan on odotettu tapaus. Jotenkin ajattelin, ettei se tapahdu vielä, koska elokuva on sen verran hyvä. Toivottavasti pääsemme näkemään Frozenin maailmaa muutenkin. Saamme varmasti selville, mitä Elsa tekee Storybrookessa. Kauden teema oli tekijöiden mukaan koti ja se oli esillä myös finaalissa. Emma oli nimittäin jakson alussa muuttamassa Henryn kanssa takaisin New Yorkiin. Minua häiritsi tässä eniten se, ettei Emma kysynyt Reginan, Henryn toisen äidin mielipidettä. Varsinkin, kuin lain mukaan Regina olisi voinut tehdä ilmoituksen lapsen kaappauksesta. Onhan Henry silti virallisesti hänen. Muuten kausi loppui erikoisella tavalla, kuin Emma ja Hook putoavat Zelenan portaalista alas, aikaan ennen Snown ja Charmingin tapaamista. Emma sattuu vielä pilaamaan vanhempiensa ensitapaamisen, niin seikkailu voi alkaa. Se ei sujunut kovinkaan hyvin, vaikka he saivat apua itse Rumplestiltskiniltä. Emma pääsi erinäköisenä tutustumaan tanssiaisten ihmeelliseen maailmaan ja jopa vieraili vankilassa. Loppu hyvin, kaikki hyvin. He pääsevät lopulta takaisin Storybrookeen ja Emma päättää jäädä sittenkin sinne. Onhan se koti ja kaikkea. Hän saa vielä pelastettua viattoman naisen Pahan kuningattaren vankilasta ja miehenkin. En ole ns. CaptainSwanin suurin fani, mutta juoni tuli vähän kuin itsekseen. Tai no, aiempaan viitaten, kaikille loppu ei ollut niin hyvä. Emman pelastama nainen nimittäin paljastui Robin Hoodin kuolleeksi luulluksi vaimoksi ja vaikka se olikin iloinen yllätys Robinille ja hänen pojalleen Rolandille, niin Regina voisi olla toista mieltä. Yllätys pilasi nimittäin hänen mahdollisuutensa Robinin kanssa. Miksi Rumbel ja hook, eli moraalisesti harmaalla kuljeksivat miehet saavat onnen, mutta Regina ei? Muutenkin juoni: Regina yrittää olla hyvä, mutta sitten jotain pahaa tapahtuu, on niin kulunut. Olen myös sitä mieltä, ettei Rumbel ansaitse Belleä. Se ei näköjään kuitenkaan estä heitä menemästä naimisiin. Odotan innolla neljättä kautta, jos se ei jo alussa tullut selväksi. Pidin siitä, ettei loppu ollut tyypillinen tuhoa kauden pääpahis, varsinkin kuin ennen sarjaa, ehdin katsoa pari sellaista lopetusta.

Tervetuloa uudet sarjat!

Sarjoja lopetettiin taas urakalla, mutta onneksi vastapainoksi niitä tulee myös uusia. Yritän listata niistä muutamia ja kertoa, mitä odotan eniten itse. Suoraan sanoen, en vakuuttunut, ainakaan vielä. Saa nähdä, millaisia sarjat todellisuudessa ovat.

Tällä kaudella tv:ssä on vähennetty kykyohjelmia, minun ilokseni. En ole niiden suurin ystävä. Sen sijaan mukaan on liitetty suosikkisarjoista irrotettuja spin off –sarjoja. Voin sanoa, etten tiedä, mitä tästä ajatella. Siinä on kopioinnin makua, mutta jos sarja on hyvä, miksei sen sisarsarjakin. Positiivisena uutisena lisättäköön, että myös etnistä väriä on lisätty. Minusta se on positiivinen suuntaus. Nykyään tv-sarjoja ja elokuvia tähdittää paljolti valkoiset miehet, vaikka muutosta hyvään suuntaan on jo tapahtunut.Nostan jo tähän CW:N Flashin. Se on spinn-of kanavan suosittuun Arrow-sarjaan.

Ensimmäisenä käyn läpi NCB:n. kanava on poistanut huimat kymmenen sarjaa, mutta onneksi se ilahduttaa kahdellatoista uudella. Tilalle tulee mm. Will & Grace – sarjasta tuttu Debra Messing tähdittää rikossarja The Mysteries of Laura ja Kathrine Heiglin The State of Affairs – jännitysdraama. En tunne sarjoja, joten en tiedä katsonko. Ehkä sitten, kun he tulevat Suomen televisioon. kanavalta tulee muutakin uutta, kuten Charles Mansonin jahdista kertova Aquarius, jota tähdittää David Duchovn. Lisäksi kanava tarjoaa romanttisen komedian A to Z:n, lakisarjan Bad Judgen, rockaavasta sijaisopettajasta kertovan Mr. Robinsonin, Ellen DeGenereksen tuottaman ihmissuhdesarjan One Big Happyn sekä Tina Freyn tuottaman sarjan  Unbreakable Kimmy Schmidin, joka kertoo lahkosta eronneesta naisesta.

CBS luottaa spin-offeihin. He näyttävät uuden spin-offin sekä NCIS:ään, että CSI:hin. Kummassakin on jo sisarsarja, CSI:ssä parikin. Sen takia pidän uusia sisarsarjoja turhana. Ne ovat siitäkin huolimatta tulossa. NCIS-sarjan uusi kaupunki on New Orleans ja CSI siirtyy bittiaikaan. Kavalta tulee myös Los Angelesiin sijoittuva psykologinen trilleri Stalker, Matthew Perryn uusi sarja The Odd Couple, Tea Leonin esittämän Yhdysvaltain ulkoministerin ympärille kietoutuva poliittinen draama Madam Secretary ja etsiväsarja Battle Creek.

ABC:n ohjelmisto näyttää kaikkiaan kaksitoista uutta sarjaa. kanava luottaa Greyn anatomiasta ja Scandalista tuttuun Ronda Rhimesiin. Hänen uuden sarjansa nimi on How to Get Away with Murder. Kyseessä on rikossarja. sarja tuo televisioon väriä, sillä se keskittyy mustan naisrikoslain professorin ympärille, Viola Davisin esittämänä. Muutenkin etnisyys on ABC:n päivän sana. He näyttävät mustan perheen lähiöelämästä kertovan komedian Black-ish, meksikolais-amerikkalaisesta perheestä kertovan Cristelan sekä aasialaisesta perheestä amerikkalaisen unelman ääressä kertovan Fresh Off the Boat – sarjan. Muuta uutta kanavalla on Felicity Huffmanin American Crime, ihmissuhdekomedia Manhattan Love Story, rikosdraama Secrets and Lies ja My Fair Lady –päivitys Selfie. Lisäksi avaruusolennot yrittävät vallata maan sarjassa The Whispers. Sarja kuulostaa ABC:n sarjoista lupaavammilta, ainakin omalta kohdaltani.

Fox tuo minun kannaltani mielenkiintoisimmat sarjat. Kanava esittää Batmanistä tutun poliisipäällikkö Jim Gordonin nuoruusvuosista kertovan Gothamin. Mukana opn muitakin sarjakuvasta tuttuja hahmoja. Muutakin uutta Foxiin mahtuu. Tällä kertaa on todennäköistä, että sarjoja nähdään suhteellisen nopeasti Suomessakin. Näihin kuuluu Backstrom, josta en tiedä mitään. Bordertown on animaatiosarja Simsonien ja Futuraman tekijältä. Broadchuch-sarjasta on tehty amerikkalainen versio, Gracepoint nimeltään. sarja näkyy Foxilla. Muuta uutta on sairaaladraama Red Band Society sekä Wayward Pines, jossa Matt Dillon esittää salaisen palvelun agenttia. Voisi olla minun sarjani.

Feenix-linnun lento kantoi voittoon

Euroviisut pidettiin taas, tänä vuonna Tanskaksi. Voittajaksi tuli kisojen ennakkosuosikki Itävallan Conchita Wurst laulullaan Rise Like a Phoenix. Voitto tuli ansaitusti.

Conchita Wurst on itävaltalaisen drag-artistin ja laulajan Thomas ”Tom” Neuwirthin luoma hahmo, joka on tullut partansa vuoksi. Häntä kutsutaankin Itävallan ”parrakkaaksi naiseksi”. Itse asiassa aluksi luulinkin, että esiintyjä oli nainen, jolla on parta. Onhan parrakas nainen tuttu näky friikkisirkuksista kertovassa fiktiossa. Sukupuolten sekoittelulla on Euroviisuissa pärjätty ennenkin, sillä israelilainen sukupuolen korjausleikkauksen läpikäynyt Dana International voitti viisut jo 16 v. sitten. Yleensä drag-artistit pyrkivät autenttisuuteen, mutta ei Tom. Hän jätti hahmolleen partansa, jota hän vielä kuulemani mukaan korjaili meikin voimin. Monista tuntuu hyväksytyltä, että mies esittää naista, kunhan pyrkii mahdollisimman suureen autenttisuuteen ja uskottavuuteen. Hän järkyttikin Eurooppaa, erityisesti Venäjää ja sen presidentti Vladimir Putinia. Niinkin paljon, että Venäjä suunnittelee omia, ”perhearvoja” kannattavia laulukilpailuja. Kaiken lisäksi useat venäläiset miehet ovat ajaneet partansa pois protestiksi. Muualla maailmassa, erityisesti Itävallassa Conchita on suosiossaan. Wienin lentokentällä Wurstia oli vastassa satoja faneja, jotka lauloivat hänen Euroviisut voittanutta kipaletta. Itävallan prseidentti Heinz Fischer onnitteli Conchitaa ja luonnehti parrakkaan drag queenin viisuvoittoa moniarvoisuuden ja suvaitsevaisuuden voitoksi Euroopassa. Minulle voitto oli juuri sitä, niin kuin itse esiintyjäkin on sanonut. Hänen mukaansa, voitto ei ollut vain hänelle itselleen, vaan myös ihmisille, jotka uskovat syrjinnästä vapaaseen tulevaisuuteen, joka perustuu suvaitsevaisuuteen ja kunnioitukseen. Kappale sai kaikkiaan 290 pistettä. Vaikka tulos oli hyvä, piste-ennätys on edelleen Norjan Alexander Rybak, joka voitti vuoden 2009 Euroviisut kappaleellaan Fairytale. 

Goodbye my friends – äskettäin lopetetut tv-sarjat

Televisio on ajoittain raaka paikka. Nytkin on lopetettu useita sarjoja. Yleensä syy on huonojen katsoja lukujen. Televisio on bisnestä, eikä kukaan halua rahoittaa tappiollista sarjaa, ymmärrettävästi.

Jään itse kaipaamaan luultavasti eniten Revolution-sarjaa, joka kertoo maailmasta sähköjen katkeamisen jälkeen. Tosin sarjan luonteeseen onkin hyvä, jos sitä ei turhaan pitkitetä. Toivottavasti loppu on tarpeeksi mielenkiintoinen. Toinen huomionarvoinen sarja on Miehen puolikkaat. Sitä katselen mielelläni. Sarja on kyllä pyörinyt jo pitkään, joten lopetuspäätös ei ollut mikään ihme. Suomessa nähtävistä sarjoista loppuu myös Puumanainen, jota en ole itse juurikaan katsonut. Sen vähän katsomisen perusteella sarja on ihan hauska. Sinkkuelämää sarjan esiosa Carrien päiväkirjat lopetetaan myös. En ole itse katsonut sarjaa, sillä en kuulu Sinkkuelämän katsojiin. Samoin komediasarja Isän tyttö, joka on ihan hauska. Valehtelevien viettelijie

n faneille, johon en itse kuulu, seuraa pettymys, sillä sarjan spin-off Ravenswood lopetetaan ensimmäiseen tuotantokauteen. Supernaturalin spin-off ei päässyt edes niin pitkälle, omaksi pettymykseksi. Sitä esittelevän Supernatural-jakson perusteella se olisi ollut kliseinen, mutta toimiva. Vihjeet hukassa-sarja päättyy myös. Sarja pääsi kahdeksanteen tuotantokauteen. Se on ihan hauska sarja koheltavasta Shawn Spenceristä, jolla kyky nähdä asioita tavallista pulliaista tarkemmin ja joka käyttää tätä kykyä rikosten selvittelyyn. Panttivangit-sarja ei myöskään jatku, mikä ei tullut yllätyksenä sarjan luonteen huomioiden. eniten minua yllätti NBC:N Dracula-sarjan lopetus. Pidin sarjasta, paljonkin.

Skandaaleja! Skandaaleja!

Olen katsellut toiminnantäyteisten ja usein yliluonnollisia elementtejä omaamien sarjojen lisäksi myös muunlaista ohjelmaa. Yksi niistä on Livillä näkyvä Scandal.

Scandalin loi Ronda Rhimes, joka on tullut tutuksi mm. Greyn Anatomiasta. Greyn anatomia on sarja, jota katsoin aluksi, mutta johon innostukseni kuitenkin lopahti. Toinen vastaava sarja on Täydeliset naiset.Nyt kuitenkin takaisin Scandaliin. Se kertoo Olivia Popesta (Kerry Washington), tärkeiden ihmisten julkisuudenkuvan varjelijasta, joka loi aikoinaan uraa Valkoisessa talossa. Nykyään hänellä on oma kriisinhallintaryhmä persoonallisten työntekijöiden kanssa. Heillä on hoidettavanaan mm. seksisuhteita, tapposyytteitä, lapsikaappauksia ja kiritystä. Sarja perustuu George W. Bushin aikana Valkoisen talon lehdistötiedottajana toimineen Judy Smithin elämään. Hän edusti muiden muassa Monica Lewinskyä, presidentti Bill Clintoniin rakastajatarta. Myöhemmin hän perusti oman kriisinhallintayrityksen, Smith & Companyn.

Skandal on koukuttava sarja. Siitä ei jännittäviä juonenkäänteitä puutu ja katsoja yllättyy taatusti. Sarja jää usein kohtaa, joka saa odottamaan seuraavaa jaksoa. Jollet omista Netflixiä tai lataa sarjaa laittomasti. Minulle Scandal ei osu ihan sarjojen kärkeen, vaan parempiakin on. Hyvää viihdettä se on silti ja vielä parempaa vaihtelua tavallisesti katsomiini sarjoihin verrattuna. Hyvät näyttelijät ja erinomainen juoni ovat ehdottomasti sarjan parasta antia. Sarjan tärkein elementti on juonittelussa ja vallassa. Kenellä on valtaa ja miten he sitä käyttävät? Siinä on paikoittain hivenen höppäsarjan vikaa, mikä kannattaa katsoessa muistaa, vaikka aiheet yleensä vakavia ovatkin. Pidän Olivia Popesta hahmona. Hän on itsenäinen ja päämäärätietoinen nainen, jolla on kuitenkin paljon syvempiä ulottuvuuksia. Niistä selviää sarjan edetessä koko ajan lisää. samoin muiden hahmojen sielunmaisemaa. Minun suosikiksi on noussut moniongelmainen sotaveteraani ja entinen salamurhaaja Huck. kiinnostava hahmo on myös hyvällä tavalla omaperäisen Abby, mutta minusta hahmo oli parempi alkujaksoissa. Nyt siitä uupuu jotain tai sitten olen vain tottunut hahmoon liikaa. Porukassa on myös mukana salaperäisen menneisyyden omaava Quinn ja kivenkova asianajaja Harrison. Aluksi pidin Fizin, Yhdysvaltain presidentin, hahmosta, mutta mitö pitemmälle sarja menee, sitä vähemmän hänestä myös pidän. Suosittelen Greyn anatomian ja poliittisen draaman ystäville. kannattaa kuitenkin muistaa, että sarja vaatii enemmän kuin yhden jakson, jotta siihen pääsee sisään.

Salaperäinen kivikehä - Stonehenge

Uuden tutkimukset viittaavat siihen, että Stonehenge on alueella tuhansia vuosia eläneiden brittien alkuperäiskansojen rakentama. Tämä perustuu Stonehengen läheltä löytyneiden eläinten luihin. paikan ympärillä kuitenkin piisaa mysteerejä. Yritän löytää saada niistä selkoa.

Stonehenge oli siihen aikaan dynaamisen kehityksen huippu. Jos se onkin ainutlaatuinen nyt, niin kuinka erikoinen se oli tekohetkellä noin 4500–5000 vuotta sitten. Stonehengen rakentajat olivat keksineet jotain ennen tuntematonta, ottaneet uuden askeleen kohti nykyaikaista sivistystä. Mikä hehkuttamani Stonehenge oikein on? Stonehenge on esihistoriallinen kivikehä Englannin Wiltshiressa. Sitä käytettiin noin 1500 vuoden ajan. Stonehenge käsittää kaksi sisäkkäistä, valtavista kivistä pystytettyä kehää. Ulompi kehä on halkaisijaltaan 30 metriä, ja sen kivien korkeus on noin 5 metriä. Osittain niiden ylpäitä yhdistävät useiden metrien mittaiset, vaakasuorat kivipaadet. Stonehenge-nimen alkuosa stone tarkoittaa kiveä ja loppuosa henge pyöreää maavallia, jonka sisäpuolella kiertää oja. Stonehenge ei kuitenkaan ole tarkkaan ottaen ”henge”, koska siinä oja on maavallin ulkopuolella. Alun perin kivimuodostelma on ollut suurempi, mutta noin puolet kivistä on hävinnyt.

Mihin sitä käytettiin? Eihän kivikehiä rakennettu turhaan, varsinkin esihistoriallisilla välineillä. Sitä ei tiedetä. Jotkut sanovat sen olleen temppelit, jotkin hautapaikka ja toiset arvelevat sitä kokoontumispaikaksi. Stonehenge on voinut toimia myös laskentalaitteena esimerkiksi Kuun pimennysten ennustamiseksi. Itse pidän tätä vaihtoehtoa todennäköisenä, mutta voin toki olla myös väärässä. En ole tässä käsityksessä kuitenkaan yksin, sillä monet asiantuntijat uskovat samoin. Joidenkin lähteiden mukaan jopa suurin osa. Erään teorian mukaan Stonehenge on tarkoituksellisesti rakennettu voimistamaan ääniä. Teoriaa tukee se, että Stonehegessä on tutkitusti ollut hyvä akustiikka. Stonehenge arvellaan myös yhdistäneen Britannian. Sen rakentamisella pyrittiin yhdistämään maa pitkän ja levottoman ajanjakson jälkeen, kun Britannian itä- ja länsiosissa asuvien yhteisöjen välillä oli ollut lukuisia konflikteja. Niinpä Stonehenge rakennettiin ehkä rauhan merkiksi. Olipa Stonehengen funktio sitten mikä tahansa, ainakin se oli tiukasti kytköksissä palvelemaansa yhteisöön. Toinen avoimeksi jäänyt kysymys liittyy kivien kuljetukseen. Miten kiviä voitiin kuljettaa sen aikaisilla välineillä? Varsinkin kuin kaikkein painavimmat kivet painoivat noin 50 tonnia ja kiviä on tuotu jopa satojen kilometrien päästä Walesista. Tätä on miettinyt yksi jos toinenkin, mutta kivien tuontitapaa ei tiedetä. Arvioiden mukaan ne tuotiin mahdollisesti ensin vesiteitse Bristolin kanaalin yli ja sen jälkeen maata pitkin. On myös mahdollista että ne kulkeutuivat lähistölle jääkauden aikana. Uuden tutkimuksen myötä on todennäköistä, että sen rakensivat muinaiset britit. Keitä nämä ihmiset olivat? Heidän on pitänyt omata kaikki noinkin monimutkaisen rakennelman rakentamiseen tarvitut taidot. Stonehengen piti suunnitella, kivet tuoda, työryhmä organisoida ja vielä rakentaakin. Mistään sivistymättömistä villeistä ei siis voi olla kyse. Heidän joukossaan oli tutkijoiden mukaan viljelijöitä ja karjankasvattajia. Kansan myös tiedetään muokanneet aluettaan muutenkin kuin Stonehengen osalta. Ihmiset näyttävät luulöytöjen perusteella suhteellisen terveeltä ja kevytrakenteisilta. Kansa myös matkusteli jonkin verran. kansantaruissa itse kuningas Arthur ja Merlin yhdistettiin Stonehengen rakentamiseen.

Saa nähdä, ratkeaako Stonehengen arvoitus koskaan, ainakaan kokonaan. Minulle se on osoitus muinaisten ihmisten neuvokkuudesta. Ehkä sen ei tarvitsekaan. Oli miten ole, Stonehenge innostaa monien mielikuvitusta. Henkilökohtaisesti se olisi kiva nähdä joskus, ihan livenä. En ole kuitenkaan vielä Iso-Britanniaan päässyt.

Kirja-arvostelu: Conn Igguldenin Myrskylintu

Myrskylintu on Conn Igguldenin historiallisen Ruusujen Sota-sarja ensimmäinen osa. Se kertoo taistelusta Englannin kuninkuudesta nykyisen hallitsija ja Yorkin välillä. Kirja perustuu löyhästi tositapahtumiin, sillä Ruusujen sota on käyty oikeastikin.

En kerro paljon juonesta, mutta sen keskiössä on Englannin sairaanloinen ja helposti ohjattava, mutta hyväsydäminen hallitsija Henrik. Hän ei tietenkään pysty hallitsemaan kuningaskuntaansa, joten kruunulle olisi ottajia. Lisäksi Englanti sotii Ranskaa ja kapinallisia talonpoikia vastaan. Kirja oli makuuni. Siinä oli historiaa, mielenkiintoisia hahmoja ja jännittäviä tapahtumia. Siinä keskityttiin aika tavalla miehiseen toimintaan. Vaikka olenkin juuri toiminnan ystävä, juonittelua olisi minustakin saanut olla enemmän. Pidin siitä, että kirjassa näytettiin useita eri näkökulmia. Se toi siihen lisää mielenkiintoisuutta. En kuitenkaan usko, että oikeasti sodassa olisi kirjan kaltaista hyvän ja pahan välistä eroa. Kuningas oli ylihyvä, vaikka heikko olikin. Samoin kuningatar. Margaretaan ei voinut olla samaistumatta. Yorkin suku taas kuvattiin epämiellyttäväksi. Toki siinä kaikki ei ollut mustavalkoista, varsinkin talonpoikien hyökkäyksessä. Kirjassa voisi olla enemmän henkilökeskeisyyttä, mutta muuten paketti on varsin toimia. Henkilöistä pidin eniten William Polesta ja Thomasista. heissä oli jotakin hyvin kunniallista, joka teki heistä helposti pidettäviä, mutta ei välttämättä mielenkiintoisia hahmoja. Mielenkiintoisin hahmo oli vakoojamestari Derry Brewer. Verinen toiminta on kirjan pääosassa, ainakin melkein. Taisteluja kuvattiin monta sivua ja varsinkin loppua kohden siihen keskityttiin paljon. Minusta tämä ei ole välttämättä miinusta kirjalle. Luen varmasti kirjasarjan seuraavatkin osat. Lopussa kerrotaan tapahtumien historiallisista konsepteista, mikä oli plussaa. Oli kiva lukea, miten kaikki tapahtuivat oikeasti. Suosittelen historiasta kiinnostuneille ja fantasian ystäville. Kirja ei ehkä ollut fantasiaa, mutta siinä on siitä huolimatta jotakin samaa. Kirja tuokin mieleen George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu – sarjassa. Martinin onkin sanottu ottaneen kirjoihinsa mallia Englannin historiasta. Minäkin löysin siitä jotakin samaa. varsinkin, kuin se mukavin hahmo kuoli heti ensimmäisessä kirjassa. Anna 4 tähteä. Hyvä, mutta olisi voinut olla parempikin. 

Eräjormailua Metsäkartanossa - Siitähän mulle maksetaan

Vietin kolme päivää Metsäkartanonssa, Rautavaarassa työporukan kanssa. Otsikossa on Putous-hahmo Varamies Kari Köli Rautiaisen vähemmän kuolematon lausahdus, sillä kyseessä oli työksi laskettava retki. Työltä se ei kuitenkaan tuntunut, sillä teimme kaikkia uutta ja mielenkiintoista.

Lähtö oli kello 7.00, mikä oli aikaisin ainakin minulle. Syynä matkan pituus, joka oli noin viisi tuntia. Halusimme ehtiä tehdäkin jotakin matkailun lisäksi. Sen me teimmekin, vaikka matka viivästyikin vähän. Matkaa taitettiin kahden auton voimin. Välissä oli kaksi taukoa, jossa sai evässämpylöitä ja kahvia. Minun kannaltani matka sujui rattoisasti lukemisen parissa. Perillä kävimme syömässä ja tutustumassa mökkeihimme. ruokana meillä oli perunoita ja lihapullia. Ruoka oli hyvää perusruokaa, jonka mukana sai salaattia ja kahvia.  Miehet ja naiset jaettiin eri mökkeihin. Sain oman huoneen, sillä naisia oli vähemmän. Mökit olivat kaikilla mukavuuksilla, ei siis mitään erämökkejä. Se oli hienompi kuin oma kämppäni. Vähän kateellisena katsoin siellä olevaa, isoa televisiota. Vitsailinkin lähtiessä, että kaikki varmaan muistaa minun tuoneen sen mukanani. Asettumisen jälkeen menimme poikien mökkiin aloitukseen, jossa keskusteltiin siitä, mitä tuleman pitää. Sitten lähdimme ensimmäiselle tehtävällemme. Luvassa oli renkaiden päällä hyppimistä j pulmatehtäviä. Yritimme avata solmun ilman käsiä ja sitten tehdä samanlainen, kuljetimme palloa ja kananmunia sekä yritimme rakentaa kananmunalle suojaa. Meidän ei toiminut ja kananmuna halkesi iskeytyessään maahan. Poikien ei. Sitten tuli tauon paikka ja menimme mökeillemme lepäämään. Illalla meille riitti vielä ohjelmaa iltapalan muodossa. Sytytimme nuotion kipinästä, mihin meni vaatimattomat 48 minuuttia, ja paistoimme siinä makkaraa ja pullia. Saimme lisäksi aitoa pannukahvia, jonka vedet olivat otettu järvestä ja joka lämmitettiin nuotiolla. Sekin tuli siis koettua. Aterian jälkeen menimme rauhoittumaan ja valmistautumaan seuraavaan päivään.

Seuraavana päivänä heräsimme kahdeksan maissa ja söimme mökeissämme aamupalan. Kahviakin oli tarjolla. Sitten menimmekin päivän ensimmäisen aktiviteetin pariin, joka osoittautui melonnaksi. Se oli jännittävää. Pysähdyimme rannalle, jossa etsimme laatikoita yms. sokkona. Se sujui vaihtelevasti. Lopulta meloimme takaisin rantaan. Seuraavaksi söimme kanaa ja riisiä ja meidät tauon jälkeen meidät vietiin seuraavaan tehtävään. Vuorossa oli jousiammuntaa. Sitä olisin tehnyt mielelläni kauemminkin, mukan kuin oli puhallusputketkin. Sitten oli taas tauko ja ruokaa tarjolla. Seuraava toiminto oli edellisiä vaikeampi, me geokätköilimme eli etsimme suunnistuksen tyyliin rasteja, joka tällä kertaa osoittautui ”peikon aarteeksi”. Me löysimme ensimmäisen osan helposti, mutta loppu oli vaikeampaa. Ensimmäiseksi nimittäin oli laatikko, jossa oli erilaisia luukkuja ja vipuja. Siitä piti etsiä koordinaatit itse aarteen luo. Jouduimme palaamaan tyhjin käsin, vain numeroa vailla. Tunnelma oli synkähkö, kunnes yksi meistä sanoi: ”Epäonnistuttiin, Jee!”. Perillä selvisi, että vika ei ollut meissä, vaan laatikossa. Joku osa ei toiminut kunnolla. Retken jälkeen menimme mökkeihin. Hetken kuluttua matka jatkui poikien mökkeihin, jossa ohjaajat tarjoilivat meille ruokaa. Saimme alkusalaatin ja nakin, pääruuaksi kinkkukiusausta ja jälkiruuaksi banaania jäätelöllä ja suklaakastikkeella. Lopuksi saimme vielä kahvit. Kävimme vielä tutkimassa aarrejahdin loppuun. Löysimme paikan metsästä. palasimme tyytyväisenä mökkiin. Sitten olikin saunan ja lepäämisen aika. Päivä oli sateinen, mikä hieman latisti tunnelmaa, mutta sain onneksi sadeviitan lainaksi. Se osoittautuikin tehokkaaksi. Viimeinen päivä koitti liian pian. Sen aloitin aamukahvilla. En ehtinyt aamupalalle, sillä en herännyt ajoissa. Siitäkin huolimatta, että menin ihmisten aikaan nukkumaan. Päivä alkoi rentoutumisella. Makasimme musiikkia kuunnellen ja käyden läpi leirin tapahtumia. Sitten menimme pakkaamaan laukut ja siivoamaan mökit kotimatkaa varten. Söimme vielä kalakeittoa ja lähdimme kotia kohti. Matkalla pysähdyimme taas tauolle ja perillä olimme kahdeksan maissa.

Kaiken kaikkiaan retki oli onnistunut sateesta huolimatta. Se olisi saanut kuitenkin olla hieman pitempi, sillä meille jäi vain yksi kokonainen päivä. Olen kuitenkin tyytyväinen retkeen ja siihen, että päätin osallistua siihen. Kotiinkin oli kiva taas tulla ja omassa sängyssä saa parhaat unet. 

Jääkiekkoa Valko-Venäjällä

Jääkiekko. Laji, jossa meno on kovaa ja fanitus kovempaa. kiistatta yksi Suomen kansallisurheilulajeista. Siitä saa taas nauttia, oikein kansainvälisessä mittakaavassa. Jääkiekon MM-kisat ovat taas täällä, tällä kertaa valkovenäläisellä jäällä 9.–25.5.

Tänä vuonna jääkiekon MM-kisat järjestetään Valko-Venäjällä, vaikka päätöstä onkin arvosteltu runsaasti maan huonon ihmisoikeustilanteen takia. Jääkiekkoa pelataan Valko-Venäjän pääkaupungissa, Minskissä, jonne rakennettiin ennen kisoja kaksi uutta jäähallia ja lisää hotelleja. Muitakin parannuksia tehtiin. Esimerkiksi parannettiin maan rautatieverkkoa ja keskustan linja-autoasema rakennettiin uudelleen. Kisoihin onkin palanut rahaa. Kaikkeen tähän on mennyt yhteensä 400 miljoonaa euroa. Lisäksi kahviloihin ja ravintoloihin on lisätty langattomia internet-yhteyksiä, ja arvotalojen julkisivut on remontoitu, kodittomat ja kerjäläiset on häädetty keskustasta, ja miliiseille on opetettu englannin alkeita. Toimittajien tilanne pn puhuttanut ympäri maailmaa, saavatko he liikkua rauhassa. Näin lupasi ainakin presidentti Aljaksandr Lukašenka. Jo nyt toimittajat ovat kuitenkin kohdanneet vaikeuksia kisojen uutisoinnista. Järjestäjämaa ei ole ainut arvostelua saanut kohta kisoissa. Monien mielestä kisojen järjestämisessä ei ole järkeä, sillä parhaat pelaajat pelaavat NHL:ssä, jossa on parhaillaan käynnissä pudotuspelit.

Kritiikistä huolimatta kisat pelataan suunnitelman mukaisesti. Suomi aloittaa kisaurakkansa lauantaina toukokuun 10. päivä. Leijonat saavat vastaansa Latvian. Suomi pelaa B-lohkossa, jossa he saavat vastaansa Venäjän, Sveitsin, USA:n, Saksan, Valko-Venäjän, Latvian ja Kazakstanin. Turhan helppo ei ainakaan sen perusteella Suomen kisataipaleesta tule.  MTV näyttää kaikki Suomen ottelut ilmaiseksi. 

Äitienpäivän historiaa ja perinteitä

Nyt on taas aika muistaa äitiä, sillä äitienpäivä on tulevana sunnuntaina. Äitejä sopii arvostaa koko vuoden, mutta mistä kyseinen päivä sai alkunsa. Kerron myös äitienpäivään liittyviä perinteitä, vaikka jokaisella perheellä voi olla omansa.

Äitejä on juhlittu jo Antiikin Kreikassa, jossa vietettiin keväisin jumalten äidin juhlia. 1600-luvun Englannissa juhlittiin Mothering Dayta, jolloin perheistään erossa asuneet nuoret piiat ja rengit saattoivat mennä vierailulle äitinsä luo. Varsinainen äitienpäivän vietto alkoi kuitenkin Yhdysvalloissa. Äitienpäivän alullepanija Anna Jarvis huomasi menetettyään oman äitinsä, ettei äitejä arvostettu tarpeeksi sen ajan yhteiskunnassa. Niinpä hän järjesti vuonna 1907 kaikille äideille muistotilaisuuden Andrewsin metodistikirkossa. Seuraavana vuonna äitienpäivän muistojuhlaa vietettiin Jarvisin kotikaupungissa Philadelphiassa. aate sai suosiota ja vuonna 1912 perustutettiinkin asiaa ajava Mother's Day International Association. Äitienpäivästä tuli virallista vuonna 1914, jolloin Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson julisti äitienpäivän kansalliseksi juhlapäiväksi. Äitienpäivän äiti kääntyi kuitenkin sitä vastaan huomattuaan kauppiaiden hyödyntävän päivää röyhkeästi. Suomessa äitienpäivää alettiin viettää vuonna 1918, jolloin kansanedustaja ja kansakoulunopettaja Vilho Reima. Hän oli ehdottanut äitienpäivää aikaisemminkin, mutta laihoin tuloksin.  Ensimmäisenä äitienpäivää vietettiin Alavieskassa, mutta tapa levisi nopeasti. Seuraavana vuonna juhlaa vietettiin jo monella paikkakunnalla.

Äitienpäivän perinteet muuttuvat maittain. Suomessa äitienpäivän viettoon kuuluvat perinteisesti kortit, ruusut, lahjat ja äidille vuoteeseen tuotu aamiainen. Käytännössä tavat vaihtelevat perheittäin. Äitienpäivä näkyy myös kansallisesti, sillä presidentti palkitsee vuosittain ansioituneemmat äidit Valkoisen Ruusun Ritarikunnan ensimmäisen luokan mitaleilla. 

Uutisia Supernatural-faneille

Supernaturalin sisarsajaa Supernatural:bloodlines ei esitetäkään, koska sen ensi näytös alkuperäisessä Supernaturalissa ei vakuuttanut kanavan väkeä. Sille voidaan siis jättää hyvästit, ennen sen alkamistakaan. Muunlainen spin off on kuitenkin mahdollinen. Hyviä uutisiakin on sarjan tiennoilta tarjolla, sillä pääsarja saa jatkoa. Sille alkaa jo kymmenes tuotantokausi.

Koko Eurooppa laulaa

Euroviisut ovat täällä taas. Tänä vuonna ne käydään Kööpenhaminassa, Tanskassa. Semifinaalit pidettiin tällä viikolla ja finaali nähdään lauantaina. Minä jaksoin ennen olla hyvinkin kiinnostunut siitä, mutta en enää niinkään. Kaipa ihmiset muuttuvat.

Kerron ensin hieman perusasioita. Euroviisut ovat vuosittain järjestettävä laulukilpailu, johon osallistuu lähinnä Euroopan maita. Poikkeuksiakin on. Jokainen maa osallistuu kilpailuun yhdellä uudella laululla ja niistä parhaimmat pääsevät finaaliin, josta äänestetään paras. Katsojat saavat äänestää, mutta joka maassa on myös erillinen raati, joka koostuu musiikkialan asiantuntijoista. Omaa maata ei tietenkään saa äänestää. äänestyskäytäntöä on moitittu runsaasti, sillä aika usein hyvät pisteet annetaan naapurimaalle. Idean isänä oli Euroopan yleisradiounionin, lyhennettynä EBU:n, voimahahmo Marcel Bezençon.  Hänen tehtävänään oli kehittää kaikkia jäsenmaita kiinnostavia televisio-ohjelmia. Hän löysikin yhteisen ni9mittäjän laulukilpailuista. Ensimmäinen Eurovision laulukilpailu pidettiin Sveitsin Luganossa vuonna 1956. Tunnetuimpia ja menestyneimpiä euroviisuvoittajia on ruotsalainen ABBA, jonka kansainvälinen ura käynnistyi "Waterloon" voitettua kilpailun vuonna 1974. Abban levyjä on myyty yhteensä yli 370 miljoonaa kappaletta. Suomi oli aina vuoteen 2006 asti pisimpään voittamatta ollut maa. Vuonna 2006 Suomea edusti Lordi, kappaleella Hard Rock Hallelujah. Tänä vuonna Suomen edustajaksi valittiin Uuden Musiikin Kilpailun voittanut rockyhtye Softengine kappaleella "Something Better". Kappale pääsi finaaliin.

Nyt siirryn omiin Euroviisu-kokemuksiin. Katsoin Euroviisuja ensimmäistä kertaa vuonna 2002. Silloin Marie N eli Marija Naumova voitti kappaleellaan I Wanna. Jostain syystä muista, että pidin voitosta kilpailleen Maltan viisua parempana. Erityisen hyvin muistan myös Suomen voiton. Se oli koskettava hetki. Muista myös sen, kuinka Lordia paheksuttiin niin mediassa kuin perheen keskenkin. Toivottavasti Suomi pärjää hyvin tänäkin vuonna, vaikka minusta itse laulu ei ole kovinkaan tarttuva. Ihan hyvä se on, eikä suomalaisten tarvitse hävetä valintaansa, mutta se vaan nyt on hieman mitäänsanomaton. Aion kuitenkin katsoa kilpailun, ainakin näillä näkymin. Sitä ennen minulla on jonkin verran kerrattavaa. En ole vielä kuullut juurikaan tämän vuoden finalistikappaleita, Suomea lukuun ottamatta. 

Historiaa Conn Igguldenin silmin

Conn Iggulden kirjoittaa historiallisia novelleja. Hän on tullut tunnetuksi Keisari-kirjasarjasta, joka kertoo Julius Ceasarin vaiheista. Lisäksi hän kirjoitti Tšingis-kaanista kertovaa Valloittajat-sarjaa. Hänen uusin kirjasarjansa kertoo ruusujen sodasta, sarjan ensimmäisen osan nimi on Myrskylintu. Myrskylintu on suomennettu hiljattain. Ruusujen sota oli 1400-luvulla käyty Englannin sisällissota Lancasterien ja Yorkin suvun välillä. Kummankin suvun vaakunassa oli ruusu, Lancastereilla punainen ja Yorkilla valkoinen. Siitä sota saikin myöhemmin nimensä. Sodassa riitti juonittelua, salamurhia ja verisiä taisteluita, minkä vuoksi se sopiikin hyvin romaanin aiheeksi.

Miksi hän kiinnostaa juuri historiallisia romaaneja?  Conn Igguldenin kiinnostus historiallisia tapahtumia ja seikkailuja kohtaa syntyi hänen opettaessa hänelle historiaa jännittävien tarinoiden muodossa. Iggulden on kirjoittanut niin kauan kuin muistaa. Apua kirjoittamiseen Iggulden on saanut opiskellessaan, ja opettaessaan englantia. Kirjoittaminen on ollut aina hänen haaveensa ja tavoitteensa. Hänen kirjansa ovat täynnä juonittelua, toimintaa, jännitystä ja draamaa, minkä vuoksi hän kuuluukin historiallisten romaanien kirjoittajista parhaisiin. Ainakin, jos minulta kysytään. Igguldenin kirjoissa voi havaita historiallista epätarkkuuta, mutta lopussa on aina kertomus siitä, mitä oikeasti tapahtui. Hyvän viihteen nimissä voi minusta ottaa joitakin taiteellisia vapauksia. Se on hyvä huomioida, sillä viihteelliset romaanit eivät ole välttämättä paras lähde historian opiskelulle. Igguldenin tapa kirjoittaa on vetävä. Hän saakin historialliset henkilöt ja tapahtumat heräämään eloon. Suosittelen kokeilemaan hänen kirjojaan, varsinkin jos sinulta löytyy kiinnostusta historiaa kohtaa. En ole itse vielä aloittanut Myrskylintua, mutta se on vakaa aikomukseni. Arvostelen sen sitten myöhemmin.