Oppitunti murhaan

Minulla on lähinnä positiivisia kokemuksia Rhonda Rhimesin sarjoista. Pidän erityisesti Scandalista. Sen vuoksi tsekkasin myös naisen uutuuden: How To Get Away With Murder.

How to Get Away With Murder, lyhennettynä HTGAWM, kertoo lakia opettavasta Annalise Keatingistä (Viola Davis) ja hänen puolustusajotoimistoonsa harjoittelemaan pääseistä ensimmäisen vuoden opiskelijoista. Yhdessä he auttavat asiakkaitaan pääsemään vapaaksi syytteestä kuin syytteestä, jopa murhasta.

Yliopistolla tapahtuu myös muuta jännää. Kiltti opiskelijatyttö Lila Stangard (Megan Wes) on murhattu. Onko syyllinen hänen entinen ystävänsä, huumediilerinäkin toiminut salaperäinen baarimikko Rebecca Sutter (Katie Findlay)? Vai kenties amerikkalaista jalkapalloa pelaava poikaystävä Griffin O'Reilly (Lenny Platt )?

Jaksoissa nähdään myös välähdyksiä tulevaisuudesta. Siinä Annalisen parhaat opiskelijat miettivät, mitä tehdä tuoreen ruumiin suhteen. Ne ajoittuvat 6 kuukautta kyseisten opiskelijoiden opintojen alkamisen jälkeen. Sarjaa otti kuitenkin yllättävän äkkiä ne kiinni. Ratkaisu osoittautui toimivaksi, sillä jäljelle jäi vielä paljon kerrottavaa.

Sarjan juoni osoittautui yllättävän kiinnostavasti, vaikka sarja ei varsinaisesti tuokaan genreensä, laki ja mysteerisarjoihin, mitään uutta. En kuulu lakisarjojen katsojaryhmään, mutta tapaukset jaksoivat pitää mielenkiintoani yllä juuri jakson ajan. Enempi olisi jo liikaa. Jäihän itse lakimaailma opiskelijoiden keskenäisen kilpailun varjoon. 

Päätapauksella puolestaan oli etuna se, että minulla oli jonkinlainen tunneyhteys syytettyyn. Olin myös kiinnostunut murhaajan henklöllisyydestä, jonkin verran. Ratkaisu jäi kuitenkin antikliimaksiksi, vakka se se ollutkaan se ilmiselvin. Se myös kävi järkeen. Paljon jäi vielä paljastamattakin. Valitettavasti toista kautta ajatellen, koukku jäi vajavaiseksi.

Koska kyseessa on Rhonda Rhimesin sarja, vertailua Scandaliin on vaikea välttää. Minusta Scandaali on parempi, niin mielenkiintoisen aiheensa kuin toteutuksensakin suhteen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että inhoaisin HTGAWM:kaan. Täytyy muistaa, että sarjat ovat oleellisella tavalla erilaisia.

Annalise ei ole läheskään niin hyvä hahmo kuin Scandalin olivia Pope, mutta toisaalta en sitä odottanutkaan. Syy ei ole näyttelijöissä., Davis on voittanut syystäkin kummankin Tonynsa. Hahmoon vain käytettiin liian vähän aikaa, mikä jätti hänet etäiseksi siten myös ja hänestä tehtiin liian vaikeaksi pitää. 

Kovin pidettäviä ei myöskään olleet lakiopiskelijatkaan. Se on tietääksi yhteinen piirre suurimmalle osalla fiktiossa esiintyvistä vastaavista. Mene ja tiedä, kunka todenmukainen kuvaus oikein on. Wes (Harry Pottereista tuttu Alfred Enoch) oli kuitenkin piristävä poikkeus sääntöön, onhan hän sarjan samaistuttavin hahmo, niin sanottu ”jokamies”. Häneen käytettiinkin eniten aikaa.

Kaiken kaikkiaan How to Get Away With Murder on harvinaisen katsottava lakisarja, eikä hullumpi mysteerisarjakaan. Katson luultavammin sen toisenkin kauden, kunhan se tulee Netflixiin. Rhonda Rhimeksen sarjoista paras se ei kuitenkaan ole. Kolme ja puoli tähteä.

Skandaaleja! Skandaaleja!

Olen katsellut toiminnantäyteisten ja usein yliluonnollisia elementtejä omaamien sarjojen lisäksi myös muunlaista ohjelmaa. Yksi niistä on Livillä näkyvä Scandal.

Scandalin loi Ronda Rhimes, joka on tullut tutuksi mm. Greyn Anatomiasta. Greyn anatomia on sarja, jota katsoin aluksi, mutta johon innostukseni kuitenkin lopahti. Toinen vastaava sarja on Täydeliset naiset.Nyt kuitenkin takaisin Scandaliin. Se kertoo Olivia Popesta (Kerry Washington), tärkeiden ihmisten julkisuudenkuvan varjelijasta, joka loi aikoinaan uraa Valkoisessa talossa. Nykyään hänellä on oma kriisinhallintaryhmä persoonallisten työntekijöiden kanssa. Heillä on hoidettavanaan mm. seksisuhteita, tapposyytteitä, lapsikaappauksia ja kiritystä. Sarja perustuu George W. Bushin aikana Valkoisen talon lehdistötiedottajana toimineen Judy Smithin elämään. Hän edusti muiden muassa Monica Lewinskyä, presidentti Bill Clintoniin rakastajatarta. Myöhemmin hän perusti oman kriisinhallintayrityksen, Smith & Companyn.

Skandal on koukuttava sarja. Siitä ei jännittäviä juonenkäänteitä puutu ja katsoja yllättyy taatusti. Sarja jää usein kohtaa, joka saa odottamaan seuraavaa jaksoa. Jollet omista Netflixiä tai lataa sarjaa laittomasti. Minulle Scandal ei osu ihan sarjojen kärkeen, vaan parempiakin on. Hyvää viihdettä se on silti ja vielä parempaa vaihtelua tavallisesti katsomiini sarjoihin verrattuna. Hyvät näyttelijät ja erinomainen juoni ovat ehdottomasti sarjan parasta antia. Sarjan tärkein elementti on juonittelussa ja vallassa. Kenellä on valtaa ja miten he sitä käyttävät? Siinä on paikoittain hivenen höppäsarjan vikaa, mikä kannattaa katsoessa muistaa, vaikka aiheet yleensä vakavia ovatkin. Pidän Olivia Popesta hahmona. Hän on itsenäinen ja päämäärätietoinen nainen, jolla on kuitenkin paljon syvempiä ulottuvuuksia. Niistä selviää sarjan edetessä koko ajan lisää. samoin muiden hahmojen sielunmaisemaa. Minun suosikiksi on noussut moniongelmainen sotaveteraani ja entinen salamurhaaja Huck. kiinnostava hahmo on myös hyvällä tavalla omaperäisen Abby, mutta minusta hahmo oli parempi alkujaksoissa. Nyt siitä uupuu jotain tai sitten olen vain tottunut hahmoon liikaa. Porukassa on myös mukana salaperäisen menneisyyden omaava Quinn ja kivenkova asianajaja Harrison. Aluksi pidin Fizin, Yhdysvaltain presidentin, hahmosta, mutta mitö pitemmälle sarja menee, sitä vähemmän hänestä myös pidän. Suosittelen Greyn anatomian ja poliittisen draaman ystäville. kannattaa kuitenkin muistaa, että sarja vaatii enemmän kuin yhden jakson, jotta siihen pääsee sisään.