Comic con-päivytyksiä

Avengerien uusiimasta on julkaistu uusia julisteita. Jaan toisin niistä alla.

Seuraavaksi tulee uutisia Turtles-elokuvasta kiinnostuneille. Elokuvan tekijät ovat kommentoineet, kitä hahmoja he haluavat tuoda elokuvan jatko-osaan. Vastaukseksi tuli Casey Jones,  Bebop ja Rocksteady. Nimet lienevät tutumpia sarjan faneille.

Iron Sky 2 ja ontto maailma

Olin kuuntelemassa Iron Skyn tekijöitä, koska katsoin leffan ja minusta se oli suomalaisten elokuvien huippujuhlaa. Iron Skyn tekijät kertoivat vielä tekovaiheessa olevasta toisesta osasta, josta nyt paljastan osan tiedoistani.

Iron Sky 2, eli Iron Sky The Coming Race, alkaa siitä, mihin ykkösosa loppuu eli maailma on pommitettu asumiskelvottomaksi. Nyt, 22 vuotta myöhemmin, jäljelle jäänyt ihmiskunta asuu kuussa. Tällä kertaa meno menee astetta hurjemmaksi, kun edellisen sankarin tytär etsii maan

keskipisteestä salaperäistä Graalin maljaa. Siellä heitä odottavat niin liskoilmiset kuin dinosauruksetkin. Mitähän he keksivät kolmanteen osaan, jos se koskaan tehdään? Hurjemmaksi ei niin vaan enää mennäkään.

Elokuvasta on saatavilla ensimmäisiä uutisia. Rooleihin liittyvänä mainittakoon, että kuunatsi Udo Kierja Yhdysvaltain presidenttiä esittänyt Stephanie Paul osallistuvat elokuvaan. Elokuvan säveltää sama kuin ensimmäisen osankin. Alustavasti kokonaisbudjetin arvioidaan olevan noin 12 miljoonaa euroa, mutta kyseessä on siis vain arvio. Kuvaukset alkavat vasta ensivuonna eli odotettavaa on. kaikke tasapuolisesti, sillä Iron Sky The Coming Race julkaistaan kaikkialla samaan aikaan.

Elokuva perustuu enemmän tai vähemmän natsien uskomuksiin. Jotkut uskovat todella maapallon olevan ontto, mm. buddhalaisissa tarinoissa esiintyy maan alainen maailma Agartha. Kyseiseen maailmaan pääsee sisään maapallon navoilta. Hitlerin kerrotaan löytäneen todisteita maapallon onttoudesta ja eräs salaliittoteoria jopa väittää, että hän olisi paennut sinne etelänavalla olevan luolan kautta. Mukaan hän olisi ottanut joukon tutkijoita ja 2000 puhdasrotuista arjalaista. Ensimmäistä kuvaa voi katsoa tästä: https://www.youtube.com/watch?v=Uc7VvyHFMhw.

Iron Sky kakkosesta pienen, vielä keskeneräisen ja julkaisemattoman, pätkän Finnconilla. En arvostele sitä, koska kyseessä oli tosiaan keskeneräinen työ, mutta kyllä sen perusteella leffa ei petä. Mielenkiintoinen kattaus on taas tulossa. Toivottavasti leffa yltää ensimmäisen osan tasolle. Näimme

Ensimmäinen kuva Elsasta

Olipa kerran-sarjan kolmannen tuotantokauden lopulla esiteltiin uusi hahmo, Elsa Frozenista. Aikaisemmin jo uutisoitiin, että Georgina Haig  tulee esittämään häntä. Nyt meille on ajettu ensimmäinen kuva hänestä Elsana.

Töissä sempalla

Seuraava viikko on minulle erikoinen, kun menemme muuttamaan homeongelmista kärsivää Seminaarin koulua. Saa nähdä, kuinka kauan siihen menee. Varaudun koko viikkoon, mutta voi olla vähemmänkin.

 

Myös Myllyojan muutto mainitiin. Siitä ei kuitenkaan
ole vielä juuri mitään tietoa. En siis ole kirjoittamassa vähään aikaan.Kirjoitan taas, kunhan muutot on tehty.

Ensitunnelmat Torchwoodin Miracle daystä

Olen nähnyt muutaman jakson Torchwoodin viimeisestä tuotantokaudesta, Miracle daystä. Nyt kerron, millä mieltä siitä olen. Arvostelu tulee myöhemmin, kun olen nähnyt koko kauden.

Aikaisemmin tapahtunutta: Torchwood hajosi, Gwen lähti perustamaan perheen miehensä kanssa ja Jack kiertämään maailmaa.heidän rauhallinen elonsa kuitenkin muuttuu, kunn tapahtui ihme. Ihmiset eivät enää kuole. Torchwood ryhtyy vastahakoisesti selvittämään asiaa, apunaan entiset C.S.I-agentit Rex Mathison ja hänen kollegansa Esther Drummond. 

Pidän kaudesta ensi katsomalla. Vaikka siinä käsitellään kansainvälistä kriisiä, se on paljon edellistä kautta kevyempi, ainakin neljä ensimmäistä jaksoa. En tiedä, saako kausi paljon synkempiä sävyjä. Yksi teema on kuitenkin pysynyt samana: ihmiset ja heidän toimintansa kriisitilanteissa. Usein vielä mahdollisimman pahalla tavalla.

Jackin kuolevaisuus oli kiva lisä. Se tuo tarinaan vähän uusia kulmia, uudistaa Torchwoodin konseptia. Tällä kertaa seikkailaan suurimmaksi osaksi Amerikan ihmemaassa. Vaikka vaihtelu virkistää, kyllä sarja minusta paremmin Brittilään sopii.Pidän Rexin huomioista Torchwoodin työskentelytapoja kohtaan. Pieni tritiikki sopii hyvin viimeiseen kauteen.Vaikka kyseistä kriisiä tuskin tapahtuu, pidän ihmisten reaktioita suhteellisen realistisina. Niin hyvässä kuin pahassakin. Uusista hahmoista kiinnostuin tohtori Vera Juarezistä.

Kausi on tuttua, Torchwood tasoa. Olisin silti toivonut enemmän tuttuja hahmoja, mutta valitettavasti suurin osa alkuperäisestä tiimistä on kuollut, vieläpä ennen Miracle daytä. Idea on mielenkiintoinen, vielä edellistäkin kautta mielenkiintoisempi. Mikäs sen mielenkiintoisempi aihe kuin kuolema. Katsoessa unohdan usein, etteivät hahmot voi kuolla. He voivat kuitenkin vahingoittua ja jossain tapauksessa eläminen on se pahempi vaihtoehto. En vielä anna numeroa. Tähän mennessä kausi on ollut katsomisen arvoinen. 

Heinolassa Jyrää tänä kesänäkin

Heinolalaisia on jo jonkin aikaa viihdytetty Heinolassa jyrää ilmaiskonsertilla. Tänä vuonna ne järjestetään sunnuntaina 10. elokuuta.

Heinolassa Jyrää tapahtumaa on järjestetty vuodesta 1985 lähtien, jolloin siellä esiintyi mm. Juice Leskinen. Kyseisen artistin kappaleesta kuin tapahtuma on saanut nimensä. Tapahtumassa onkin vuosien saatossa esiintynyt suurin osa kotimaisista suosikkiartisteista. Itselleni niistä löytyi jokunen kiinnostava, kuten Lordi, Apulanta ja Cheek.

Cheekin esiintyminen viime vuonna

Juuri nyt Heinolassa jyrää on ongelmissa, eikä tiedetä kuinka kauan se enää jatkuu. Sponsoreita on vaikea saada nykyisen taloudellisen tilanteen takia. Lisäksi pääkaupunkiseudun ilmaistapahtumat ovat vaikeuttaneet sponsoreiden saantia. tapahtumaan menee kuitenkin rahaa, esimerkiksi järjestäjien palkkaamiseen. Nyt tapahtuma järjestetään viime vuotiseen tapaan kesäteatterilla, koska se on kustannustehokasta. rahaa pyritään saamaan omalla myyntitoiminnolla. Anniskelua ei kuitenkaan ole alueella, sillä tapahtuma halutaan pitää kaikenikäisille sopivana. Minusta ratkaisu oli hyvä.

Tänä vuonna Heinolassa Jyrääässä esiintyy Samuli Putro, Stay rats ja Stig. Esiintyjien perusteella menen kyllä katsomaan tunnelmaa paikan päällä, mutta itse esiintyjien kuuntelu taitaa jäädä. Tapahtumasta saa jotakin irti ilman esiintyjien kuuntelemistakin, varsinkin kuin Heinolassa ei järjestetä noin isoja tapahtumia turhan usein.

San Diegossa tapahtuu

Tänä torstaina alkoi huippusuosittu sarjakuva- ja viihdemessu Comic-Con, joka järjestetään joka vuosi San Diegossa, Amerikan Yhdysvalloissa. Seuraan tilannetta ja raportoin mielenkiintoisista uutisista aiheeseen liittyen. Nyt kuitenkin kerron itse tapahtumasta ja jotakin sen ensimmäisen päivän tapahtumista.

Mikä on Comic-Con? Se on 1970-luvulla ryhmän san diegolaisia järjestämä tapahtuma, jossa on sarjakuvien lisäksi myös videopelejä, tv-sarjoja, elokuvia ja paljon muuta. Se sisältää haastatteluita, cosplayta, fanitapaamisia, paneeleja, uusien tuotteiden julkistuksia ja paljon, paljon, paljon muuta. Comic-Con kestää neljä päivää, torstaista sunnuntaihin. Ensimmäinen Comic-Con veti vain 300 kävijää ja se pidettiin hotelli U.S. Grantissä. Muita alkuaikojen perustamispaikkoja on mm. hotelli El Cortez ja Kalifornian yliopisto.Comic-Conista tuli valtaisa tapahtuma jo 70-luvun lopulla. Nykyään Comic-Con on voittoja tavoittelematon tapahtuma.   Richard Bruning ja Josh Beatman suunnittelivat tapahtuman logon vuonna 1995.

Tänäkin vuonna Comic Conissa olisi paljon nähtävää, onneksi jotkin paneelit sun muut päätyvät Youtuben ihmeelliseen maailmaan. Siellä esitellään tuttuun tapaan tulevia elokuvia ja tv-sarjoja. Elokuvista minua kiinnostaisi eniten Hobitti, Nälkäpeli ja Star Wars. Jurassic Park:kin vaikkuttaa mielenkiintoiselta. Katsoin leffan viimeksi lapsena. Uusia sarjoja riittää myös, kuten Constantine, Flash, Marvelin Agentti Carter ja Batmanin esiosa Gotham. Jos liikut tänä viikonloppuna San Diegossa, ohjelman voit tarkastaa tapahtuman virallisilta sivuilta.

Comic-Con näkyy mediassa. Jo ensimmäisestä päivästä lähtien eri uutissivutut julkistavat kuvia ja uutisia niihin liittyen. Comic-Con mainitaan myös viihdepuolella, onhan tapahtuma jo erottamaton osa kulttuuria. Se onkin vilahtanut sellaisissa sarjoissa, kuten O.C, Chuck, Numerot, Kaunotar ja Nörtti, Rillit Huurussa, Futurama sekä Entourage. 

Marvelin sarjakuvia laitetaan uuteen uskoon

Minulle itselleni Marvelin sarjakuvat ovat tulleet tutuksi lähinnä niistä tehtyjen elokuvien myötä. Sarjakuvapuolella tapahtuu kummia, kun supersankareita päivitetään tähän päivän.

Millainen Thor olisi naisena tai Kapteeni Amerikka mustana? Marvel antaa kysymyksiin vastauksen, sillä heidän sarjakuviinsa tulee lähiaikoina kumpikin. Marvel haluaa näin houkutella uusia lukijoita ja samalla nykyaikaistaa omia sarjakuviaan. Kyseessä ei ole mikään väliaikainen muutos, siis jos sarjakuvien fanit eivät nouse barrikaadeille.

 Vanhaa Thoria ei tietenkään muuteta naiseksi, vaan Thorin vasaran saa uusi hahmo. Uusi ukkosenjumalatar esitellään marraskuussa. Thorista on aiemminkin ollut naispuolinen versio, mutta yt Thorin virallinen titteli todella siirtyy naiselle. Marvel on vaihtanut sankariensa sukupuolta aiemminkin, sillä mm. kapteeni Marvel oli ennen mies. Uudeksi Kapteeni Amerikaksi pääsee sarjakuvista, ja elokuvista, tuttu afroamerikkalainen Haukka, alkuperäiseltä nimeltän Haukka. Sitä en vielä tiedä, mitä alkuperäiselle Kapteeni Amerikalle, Steve Rogersille, tapahtuu.

 Minusta idea toimii, onhan sarjakuvan hahmoja vaihdettu ennenkin. DC Comicsin Vihreän Lyhdyn ammatti kiertää hahmolta toiselle, ja nykyinen Mustanaamio on jo 21. samanniminen oikeudenpuolustaja. Miksei sitten naiseksi tai afroamerikkalaiseksi? Kyllä Marvelilla riittää valkoihoisia heteromiehiä.

Matkustusta terästuulen yllä

Viimeinen lomalla lukemistani kirjoista on Alastair Reynoldsin Terästuulen yllä, joka on toinen osa kirjailijan Poseidonin lapset trilogiaa. Arvostelen sen luonnollisesti myös viimeisenä. Tervetuloa tutustumaan tulevaisuuteen, 2000-luvun puolivälin tienoille!

2300-luvun maa on turvallinen paikka, tästä pitää huolen kansaa alituisesti valvova Mekanismi. Sen kansalaiset elävät myös pitkään, huipputekniikan ympäröimänä. Sillä on myös varjopuoli, sillä ihmiskunta saa tekoälyistä luotettavan armottoman vihollisen, luotettavan apulaisen sijaan. Tähän maailmaan syntyi maineikkaan Alkiynan suvun nuorin jäsen Chisu, joka mahdollisimman paljon kokeakseen kloonasi itsensä kaksi kertaa ja muutti itsensä niin klooniensa kaltaiseksi, ettei kukaan tiedä, mikä Chisuista on alkuperäinen. He arpoivat jokaiselle oman kohtalonsa. Yksi meni vaaralliselle isoäitinsä kadonnutta alista etsimään, toinen matkusti asuttaakseen vieraan planeetan ja kolmas jäi maahan. Heitä kutsutaan Chisu punaiseksi, Chisu vihreäksi ja Chisu keltaiseksi.

Terästuulen yllä, alkuperäiskielellä On the Steel Breeze, on toinen osa nerokkaan scifi-kirjailija Alastair Reynoldsin poseidonin lapset trilogiaa. Se kertoo ensimmäisen osan toisen päähenkilön tyttärestä, tämän kohdatessa äitinsä vanhan vihollisen ja yrittäessä vastata Akinyan sukuun liitettyihin odotuksiin. Kirjassa ratkaistaan mysteereitä, painitaan henkilökohtaisten ongelmien parissa ja matkataan avaruudessa. Väkivaltaa ei sen sijaan harrastettu.

Kirjan alun luettuani ajattelin, että aaveita ja vetisiä, onko tämä varmasti scifiä. Lopulta kumpikin sai tieteellisen selityksen ja epäilykseni hälvenivät. Alkukirjan nautin ihmiskunnan uusista keksinnöistä ja kirjailijan terävistä ideoista. Pidin älykkäiksi muokatuista elefanteista. Veden alla asuvat vetiset puolestaan esitteli epätavallisimman ihmiskunnan kehityksen suunnan. Kaikki ihmiset eivät hamua tähtiin, vaan jotkin haluavat palata ihmiskunnan alkukotiin, veteen. Rakenne toimii, varsinkin päähenkilön pystyessä olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaa. Politiikka, hahmojen keskinäiset suhteet ja maailman esittely hidasti juonta, eikä vauhti todellakaan päätä huimannut.

 Vaikka maailman skaala tähtitieteellinen, parasta kirjassa on inhimillinen päähenkilö Chiku Akinya. Muutkin hahmot olivat tarpeeksi mielenkiintoisia , monimutkaisia ja inhimillisiä. Kirjaa voisi pitää tutkimusretkenä tuntemattomaan maailmaan. Kirja oli siis taattua Alastair Reynolds-laatua. Poseidonin lasten seuraava osa vie meidät vielä kauemmaksi tulevaisuutta ja samalla universumia. Annan viisi tähteä.

Torchwood: Children of Earth

Valvoin eilen myöhempään, kun olisi minulle hyväksi ja katsoin Netflixistä Torchwoodin kolmannen, viisiosaisen, tuotantokauden nimeltä Children of Earth. Tänään päätin kertoa, mitä siitä jäi käteen. Sisältää tuttuun tyyliin JUONIPALJASTUKSIA.

Children of Earth alkaa raflaavasti. Yllättäen kaikki maailman lapset jähmettyvät samaan aikaa. Kuka saa sen aikaa ja miksi? Torchwood ryhtyy selvittämään asiaa, mutta he eivät ole ainoita. Valtion virkamies John Frobisher tutkii myös tapausta, mutta hän on enemmän kiinnostanut vuosikymmeniä sattuneen tapauksen peittelystä, kun tilanteen selvittämisestä. Valitettavasti tilanteen peittely vaatii Torchwoodin, erityisesti Kapteeni Jack Harttnessin tuhoamista. Jännitystä lisää vielä toinen jähmettyminen. Tällä kertaa lapset alkavat puhua. Viesti on selvä: Me olemme tulossa. Lopulta lähettäjäksi paljastuu 456:siski kutsutut avaruusolennot, jotka uhkaavat salaisissa neuvotteluissa täysmittaisella sodalla, jos he eivät saa miljoonia maailman lapsia. Kerta ei ole ensimmäinen. Viimeksi itse Jack Hartness oli mukana. Tällöin lapsia haluttiin vain kaksitoista. Nyt kysymys kuuluu. Voiko ihmiskunta voittaa lähes voittamattoman vihollisen vai pitääkö heidän taipua ja tuomita samalla miljoonia lapsia tuhoon?

Kausi ehdottomasti koko Doctor Who/Torchwood universumin synkin, vaikka alussa olikin tuttua, Torchwood tyyliä. Tarina oli yksinkertainen, mutta toimiva. Minua kosketti erityisesti Ianton kuoleman ja maailman johtajien suunnitelmat, antaa avaruusolennoille miljoonia maailman lapsia. Vaikka pidänkin viikon hirviö-standardista, yhtä pidempää tarinaa oli kiinnostava seurata. Ajatus siitä, ettei Jack kuole millään on viety astetta pidemmälle. Hänet mm. räjäytetään ja valetaan sementtiin. Iso-Britanniakaan ei selviä vahingoitta. Avaruusolentoa vastaan ei käyty tutulla tyylillä, niistä ei saatu edes koko kuvaa. Toiminta olikin ihmisten välistä ammuskelua. Kaudessa olikin tärkeämpää itse tarina ja sen psykologinen puoli. Aiheena olivat lapset sekä mitä kannattaa uhrata suuremman hyvän eteen. Iannon kuolema edustaa kuolemattomuuden hintaa. kauden loppu jatkoi synkkää linjaa. Jack joutui uhraamaan oman lapsenlapsensa ja jäljellä oleva ryhmä hajosi Gwenin saadessa lapsen ja Jackin lähtiessä tutkimaan avaruutta.

Kolmannella kaudella riitti uusia hahmoja jonkin verran. Jack, ianto, Gwen, Rhys ja Gwenin entinen poliisikollega Andy olivat ainuina vanhoina hahmoina. Pääministeri oli suoraan sanottuna kusipää, John Frobisher puolestaan hyvä mies vaikeassa tilanteessa. Ensimmäistä päivää Johnille työskentelevä Lois Habiba toi tarinaan mielenkiintoa. Itse avaruusolennot jäivät etäiseksi, samoin hallituksen jäsenet ja Torchwoodin tuhoamista yrittänyt Agentti Johnsson. Traagisuutta lisäsi myös väärällä nimellä mielisairaalassa elelevä Clement MacDonald. Muuten hahmokaarti koostuikin tavallisista ihmisistä, kuten Iannon siskosta perheineen.

 Children of Earth oli jännittävä, koskettava ja tuttua Torcwood laatua, jossa saimme tietää enemmän Jackistä ja Iannosta. Tarinan pituuden takia käänteitäkin riitti. Välillä paetaan hallituksen sotilaita, välillä neuvotellaan avaruusolentojen kanssa ja välillä huolestutaan lapsista. Kauden heikkous oli liian pitkässä tarinan rakentelussa, jolloin loppuratkaisulle ei jäänyt juurikaan aikaa. Annan kaudelle neljä ja puoli tähteä. Torchwood ei lopu vielä tähän, vaan siitä on neljäs tuotantokausi, Torchwood: Miracle Day. Kauden idea on yksinkertainen: Ihmiset eivät enää kuole, joka tietenkin aiheuttaa monia ongelmia.

Alastair Reynold – Avaruusoopperan mestari

Luen suhteellisen vähän scifiä. Tällä hetkellä suosikkini lajissa on tummanpuhuvia avaruusoopperoita kirjoittava Alastair Reynolds, jonka kirja Terästuulen yllä, minulla on paraikaa menossa.

Alastair Reynolds syntyi vuonna 1966 Etelä-Walesissa. Hän vietti ensimmäiset vuotensa Cornwallissa, Iso-Britanniassa. Hän opiskeli Newcastlessa fysiikan ja tähtitieteen tohtori ja työskentelikin Euroopan Space Agendyssä, Alankomaissa, kunnes luopui tieteellisestä urastaan ryhtyessään täyspäiväiseksi kirjailijaksi vuonna 2004. Hän tunsi, ettei tekisi oikeutta molemmille urille, sillä kirjan viimeisteleminen vie aikaa ja energiaa, mikä taas vahingoitti hänen päivätyötään. Alankomaissa hän löysi myös tulevan vaimonsa Jossetten. Reynolds on asunut vuodesta 2008 lähtien Walesissa.

Koulutuksensa ansiosta Reynoldsilla on oma käsitys maailmasta. Hänen teoksensa ovat karuja ja realistisia. Tieteisromaaneissa ei kuitenkaan hänen mukaansa saa olla liikaa tiedettä. Hän onkin lisää kirjoihinsa omia uskomuksiaan siitä, millaiseksi tekniikka ja ihmiskunta tulevaisuudessa kehittyy. Hän ei esimerkiksi usko valonnopeutta nopeampaan matkustamiseen. Hän on kuitenkin tarvittaessa valmis joustamaan, jos uskomukset eivät käy yksiin tarinan kanssa. Reynoldin on sanottu liittyvän brittiläisen tieteiskirjallisuuden nousuun.

Alastair Reynolds kirjoitti ensimmäisen romaaninsa jo 13-vuotiaana. Ensimmäinen julkaistu teos, Ilmestysten avaruus, valmistui vuonna 1997, joka on samannimisen sarjan ensimmäinen osa. Häneltä on suomennettu seitsemän romaania ja kaksi novellia. Reynolds on kirjoittanut näiden lisäksi kolme suomentamatonta kirjaa. Kirjoita löytyy hyvin tietoa mm. Like-kustantajien sivuilta. Hän on kirjoittanut yksitoista novellia. Useimmissa Reynoldsin novelleissa on monia juonikuvioita, jota vaikuttavat erillisiltä, mutta osoittautuvat lopuksi osaksi suurempaa juonikuviota.

Eikä siinäkään vielä kaikki, sillä häneltä on tulossa uusia teoksia. Tuleva novelli sijoittuu Doctor Who:n maailmaan. Toinen tuleva kirja on Poseidon-strilogian, jonne Terästuulen ylläkin kuuluu, viimeinen osa. Tarina keskittyy varakkaaseen tansanilaiseen Alkinyasin sukuun, teknologian edelläkävijöihin. Miksi juuri afrikkalaiseen? Reynold rakastaa afrikkalaista musiikkia ja pitää muutenkin Intiaa ja kiinaan liian kliseisinä mahtivaltioina, joten miksi ei Afrikka. Kirjoissa on monia mielenkiintoisia ratkaisuja, kuten vesihiset, ihmisten ja robottien yhteiselo ja ennen kaikkea niissä maailman rikollisuus on poistettu ympärivuorokautisella tarkkailulla. 

Minusta Alastais Reynold on yksi tämän hetken parhaita tieteiskirjailijoita Olen lukenut muutamia minulle liian outoja scifi-kirjoja, minkä vuoksi Reynold olikin aikanaan positiivinen yllätys. Pidän erityisesti hänen tyylistään kirjoittaa, realistisista, sekä mielenkiintoisista maailmoistaan ja ihmisistä.

Hannibal – Maailman kuuluisamman sarjamurhaajan tv-sovitus

Kertoessani hyvistä sarjoista, olen unohtanut yhden kokonaan, maailman kuuluisammasta fiktiivisestä sarjamurhaajasta kertovan Hannibalin. Pieni varoituksen sana jo alkuun. Sarja ei todellakaan sovi herkkähermoisille. Lisäksi teksti sisältää spoilereita.

Niille, jolle Hannibal Lecter ei ole ennetään tuttu, pieni kertaus. Hahmo perustuu Thomas Harrisin kirjoihin Punainen lohikäärme ja uhrilampaat, jotka on kuvattu myös elokuvana. Hänestä on myös tehty esiosa, Nuori Hannibal, joka on myös kuvattu elokuvamuotoon. Hannibal on ihmisiä syövä sarjamurhaaja, joka kirjoissa auttaa psykologin koulutuksen ja oman kokemuksen perusteella sarjamurhaajan nappaamisessa. Tv-sarja perustuu aikaan, jolloin Hannibal oli vielä oikeuspsykologi, joka auttoi FBI:ta sarjamurhaajien kiinnisaamisesta.

Hannibal ei ole hahmona niitä kaikkein helpoimpia. Hän ei ole Dexterin kaltainen antisankari tai yliluonnollinen hirviö. Hän on mies, joka tappaa tappamisen ilosta. Lisäksi häntä esitti elokuvissa loistava Anthony Hopkins. Kuinka hänet voisi korvata? Siksi minulla oli epäilykseni sarjasta. Epäilykset kuitenkin kaikkosivat, kun näin sen ensimmäisen kerran. Minusta Mads Mikkelsen hoiti homman kunnialla kotiin. Mikkelsenin Hannibal, hänen omien sanojensa mukaan, näkee pahuudessa kauneutta. Hän on vielä siihen päälle joka alueen asiantuntija. Kaikkein parasta Hannibalissa on kuitenkin se, että hän osaa yhdistää älyä ja vaistoa tarpeen mukaan.

Onhan sarjassa toinenkin päähenkilö, murhaajien mieliin helposti pääsevä Will Graham, jota esittää minulle ennestään tuntematon Hugh Dancey. Itse asiassa sarja on enemmän tai vähemmän hänen tarinansa. Miehen mielenliikkeitä kuvataan paljon muita hahmoja enemmän. Sivuhahmoja riittää myös. Yhtenä tärkeimmistä Jack Crawford. naishahmoja edustavat mm. Dr. Alana bloom, työyhteisön maalaisjärjen ääni, kivenkova toimittaja Freddie Lounds ja pahasti traumatisoitunut sarjamurhaajan tytär Abigail Hobbs. Hannibalilla on lisäksi oma psykiatsi Gillian Andersonin esittämä Bedelia Du Maurier. Myös Will Grahamin koirat ja FBI:n labranörtit näkyvät kuvissa. Muuten sarjassa nähdään vaihteleva näyttely erilaisia, mielenkiintoisia hahmoja.

Sarja keskittyy ihmismieleen, niin murhaajien kun muuten mielenterveyshäiriöstä kärsivien. Mielen hauraus onkin yksi sarjan kantavasta teemoista. Siksi se saattaa olla monista ahdistava. Erityisen ahdistavia ovat myös Will Grahamin unet. Will pystyy asettamaan itsensä murhaajan tilalle, josta on hyötyä rikosten selvittämisessä, mutta joka aiheuttaa ongelmia Willin henkilökohtaisiin suhteisiin. sarja keskittyy myös Will Grahan ja Hannibalin suhteeseen. Hannibalissa on myös perinteisen rikossarjan vikaa. Will kumppaneitaan selvittää lähinnä sarjamurhaajien tekemiä rikoksia. Ensimmäisen kauden pääjuoni keskittyy Chesapeaken Viiltäjän etsintään. Kyseessä on Hannibalin kutsumanimi. Katsojan on nautinnollista seurata, kuinka Hnnibal sumuttaa FBI:ta mennen tullen. Lisäksi kaudessa keskitytään Abigail Hobbsin tarinaan. kausi loppu dramaattisesti, kun Will pidätetään. Toinen kausi lähteekin käyntiin Will Grahamin ollessa syytettynä useista, nerokkaista murhista.

Hannibal on siirretty 1980-luvulta nykypäivään. Se vaikuttaa sarjan kulkuun, kun esimerkiksi rikollisten tutkimusmenetelmät olivat erilaiset. Tekniikan kehityksen lisäksi myös ihmisten elämänkatsomus muuttuu. Minusta sarja toimii näin hyvin, mutta ei olisi menettänyt mitään oleellista, vaikka se sijoittuisikin 80-luvulle. veikkaa, että vaihdoksen syynä on tietty samaistumisen hakeminen. Katsojat tuntevat nykypäivän parhaiten.

 Itse olen katsonut vasta ensimmäisen kauden, joten voin arvostella vain sitä. sarja on minusta erittäin laadukas. Se on tehty hyvin uskottavasti ja ennen kaikkea silloittelemattomaksi. Murhat ovat raakoja ja Willin mielenterveysongelmat ahdistavia. Hannibal on hitaasti rakentuvaa jännitystä, ei siis ADHD sukupolven heiniä, mutta minuun se puree silti. Itseäni kiinnostaa myös sarjan aihe. Juonen kulku kiihtyy loppua kohti. sarja on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Annan viisi tähteä.

Kultainen lohikäärme – Yliluonnolliset voimat riehuvat Singapore Kolmessa

Liz Williamssin kirjat ovat uusimpia kirjalöytöjäni. Aloitin loman lukemalla sarjan kolmannen osa, Kultaisen lohikäärmeen.  Ensimmäistä osaa en ole valitettavasti lukenut, mutta kirjaan pääsee sisään ilmankin.

Nuori teatterilainen katoaa. Tehtävän saavat hoitaakseen rikoskomisario Chen ja demonipoliisi Zhu Irzh, jotka saavat kuitenkin vielä tärkeämmän tehtävän: Heidät lähetetään helvettiin diplomaattimatkalle taivaan edustajan neiti Qi:n kanssa. Samaan aikaan tapahtuu muutakin. Vanharouva neiti Pa saa hoidettavakseen kuolleen tyttärensä pojan, joka ei ole sitä, miltä näyttää. Näistä lähtökohdista alkaa Liz Wiliamsin Kultainen lohikäärme.

 Ihastuin Liz Williamsin omaperäiseen maailmaan jo lukiessani sarjan toista osaa, Demonien taivasta. Maailmaan kestää kuitenkin päästä sisään. Tosin tähän vaikutti omalla kohdallani se, etten ole lukenut ensimmäistä osaa ja toisesta osastakin on aikaa. Maailmasta löytyi kirjan edetessä uusia puolia. Siinä mm. tutustutaan Zhu Irzhin perheestä, Sodan ministeriöön ja mielenkiintoiseen Himon ministeriöön. Pidin erityisesti sodanministeriön mentaliteetista ja neiti Qi:n suhtautumisesta siihen.  Kirjan ongelma omalla kohdallani oli se, että hahmot kuten vanha rouva Pa tai Pin, prostioutunakin rahansa tienaava näyttelijä, eivät jaksaneet kiinnostaa loppuun asti. Lisäksi

Päähenkilössä ei ole muuten mitään vikaa, mutta hän voisi olla persoonallisempi. Muuten niin värikkäässä maailmassa rikoskomisario Chen oli aika laimea. Tosin minusta Inari, Chenin helvetistä lähtenyt demonivaimo, lisäsi myös Chenin kiinnostavuutta. Kirjassa on monta kulmaa, josta ehkä yllättävin kuului lohikäärmeelle. Minusta näkökanta toimi. Zhu Irzh onnistui hahmona. Vaatimattomuudestaan huolimatta neiti Qi on oikea badass, kun sille päälle sattuu.

Kirja oli vauhdikas, tilanteita ja tapahtumia riitti. Kirja loppui ryminällä, kun taivan ja helvetti selvittivät välejään. Erikoista tässä on se, että tuskin kovin moni oli taivaan puolella, en ainakaan minä. Helvetissä on monia puutteita, mutta taivaan voittaessa ihmisten kuoleman jälkeinen elämä olisi uhattuna. Vaikka juoni onkin monimutkainen, pysyin mukana loppuun asti.

Olen kuullut, että sarjasta tulee ainakin vielä neljäs osa, jota ei ole vielä suomennettu. Sen englantilainen nimi on The Shadow Pavilion. Luen sen, kunhan se julkaistaan ja löydän sen kirjastosta. En kuitenkaan suoranaisesti odota sitä. Annan neljä tähteä. 

Jalkapallohuumaa Ankh-Morporkissa

Tänä vuonna pelattiin jalkapallon MM-kilpailua. Teemaan sopivasti luin humoristista fantasiaa kirjoittavan

Terry Pratchettin kirjan FC Akateemiset.

FC Akateemiset keskittyy nimensä mukaisesti jalkapallon ympärille, mutta päätarina seuraa salaperäistä ja kaikkitietävää Näkymättömän yliopiston kynttilänvalajaa Nuttia, sekä saman paikan kokki Glendaan. Perusjuoni menee näin: Näkymättömän yliopiston velhot huomaavat rahoituksensa katkeavan, jos heillä ei ole jalkapallojoukkuetta. Heidän ei auttanut muuta, kun koota joukkue urheilua vieroksuvista velhoista.

FC Akateemiset oli ennen kaikkea hauska. Huumori oli hyvää ja kaikkia tasapuolisesti loukkaavaa. En usko, että kovin moni siitä loukkaantuu. En itseäsiassa muistanutkaan, kuinka hyviä Terry Pratchettin kirjat olivatkaan. Lisäksi kannattaa mainita sarjalle tyypilliset välihuomautukset, jotka ovatkin kirjan parasta antia. Fantasian ja jalkapallon kohtaaminen toimii yllättävän hyvin. varsinkin, kun jalkapallo kuvataan hyvin erilaiseksi. Kirjaa voi lukea myös tällainen lajista ennestään pihalla oleva.

Päähenkilöt olivat genrelle epätyypillisiä, mutta itse Pratchetin kirjoille tyypillisiä. Itseäni Vartiosto kiinnostaa näkymätöntä yliopistoa enemmän, mutta sielläkin on mukava käydä. Pidän erityisesti yliopiston orangiksi taikuuteen liittyvän onnettomuuden seurauksena muuttuneesta Kirjastonhoitajasta. Nutt kävi sääliksi. Hänen neroutensa yhdistyi huonoon itsetuntoon. Raukka etsii kokoajan itselleen ”arvoa”. Glendasta, topakasta kokista, jonka mielestä rakkausromaanista on liian vähän leipomista, ei voinut olla pitämättä.

Huonoa kirjassa oli lähinnä toisto, esimerkiksi Nuttin kaveri Trev toisti koko kirjan ajan, ettei mene pelaamaan jalkapalloa äidille tehdyn lupauksen vuoksi. lopuksi hän kuitenkin pelasi. Myös Glendan kaverin Julietin tyhmyys kaluttiin. Lisäksi kauneuden yhdistäminen tyhmyyteen on jo aika käytetty klisee.

Kokonaisuutena kirja toimi erinomaisesti. Siinä käsiteltiin jalkapallon ohella myös muita aiheita, kuten vanhaa kunnon geenit vs. kasvatus aihetta. Myös muoti tuli sivujuonena hyvin esiin. Samoin seksuaalisuus ja perinteet. annan neljä ja puoli tähteä.

Periaatteessa hyvä Curse of the Dragon Slayer

Ennen Jyväskylään lähtöä katsoin Netflixista fantasiaelokuvan Curse of the Dragon Slayer. Kyseessä on perusfantasiaa, seikkailua, kauniita haltianaisia ja hieman yllätyksiäkin.

Armoton örkkijohtaja aikoo vapauttaa epäkuolleiden jumalan alamaailmasta. Tästä ei tietenkään tarinan päähenkilö, pappi Keltus pidä ja hän matkustaakin kirotun haltianaisen ja kunniallisen örkin kanssa pelastamaan maailmaa. Huom: Lohikäärmeet eivät liity asiaan millään lailla.

Elokuva alkoi vauhdikkaasti. Kaksi hahmoa taistelee keskenään, toinen paljastuu rumaksi örkiksi ja toinen kauniiksi naiseksi. Nainen voitti, mutta hinta oli kova, sillä örkki onnistui kiroamaan hänet ennen kuolemaansa. Monen mutkan kautta hän tapaa Keltuksen, joka lupaa auttaa häntä, tosin sillä ehdolla, että haltia auttaa puolestaan Keltusta ja hänen jumalatartaan. Mukaan matkaan päätyy vielä syrjäytetty örkki.

 Elokuvassa on paljon hyvää. Pidin maailmasta ja erityisesti siitä, että siinä jotakin omaa. Periaatteessa siinä onkin kaikki hyvän fantasiaelokuvan edellytykset, eivätkä erikoistehosteetkaan näyttäneet hullummalta. örkki matkakumppani ja elokuvan synkähkö sävy toimivat. Pidin myös version kääpiöistä. Sen sijaan Keltuksen jumalatar oli enemmän tai vähemmän narttu. Anteeksi karkea ilmaukseni. Käytännössä siitä puuttuu jotakin, joka tekisi elokuvasta loistavan ja antaisi sille viimeisen silauksensa. Ehkä syynä on fantasiakliseiden sekoittelu vähemmän omaperäiseen tai edes kiinnostavaan tyyliin. Annan kolme tähteä.

Finncon - Scifiä ja fantasiaa mahan täydeltä

Tänäkin vuonna samanhenkiset scifi ja fantasiahörhöt kokoontuivat Finnconin merkeissä. Kyseessä oli vuoden suurin kotimainen scifi- ja fantasiatapahtuma. Mukaan mahduin myös minä.

Finncon pidettiin tänä vuonna Jyväskylässä, jossa siskoni sattuu opiskelemaan. Seikoilla ei ole tiettävää yhteyttä. Sattuma oli onnellinen, sillä sain sekä nukkumapaikan että oppaan viikonlopun ajaksi. en tunne kaupunkia hyvin, joten pieni opastus olikin tarpeen. En ole käynyt Finnconin tyylisissä tapahtumassa enne, joten en tiennyt mitä odottaa. Tapahtumassa oli yllättävän vähän joksikin hahmoksi pukeutuvia ihmisiä. Niitäkin kyllä löytyi, mutta suurin osa oli normaaleissa vaatteissa. Porukkaa riitti kiitettävästi, mutta enemmänkin olisi mahtunut.

Finnconiin astuessa, näin ensimmäiseksi pöytätulkulla kirjoja. Vielä perjantaina käytävällä ei muuta ollutkaan. Tilanne muuttui kuitenkin jo lauantaina, jolloin väkiä oli talo täynnä, samoin erilaisia pöytiä. Tapahtuma järjestettiin pääasiassa Jyväskylän yliopiston liikunnan laitoksella. Sinne mahtuikin hyvin väkeä, vaikka jotkin luennot olisi voitu järjestää isommassa salissa, niitä kuitenkin talosta löytyy. Rakennuksessa oli auki myös jokaiselle Jyväskylän yliopistossa opiskelleelle tuttu kahvila Sonaatti. Sieltä haimmekin iltapäiväkahvit.

 Ensimmäinen luento, jossa kävimme, kertoi maskeerauksessa. Vaikka aihe oli sinällään mielenkiintoinen, opettaja opetti varsin tylsästi. Lisäksi en tiedä, kenelle luento kohdennettiin. Siinä kerrottiin joitakin perusasioita, mutta ei tarpeeksi aloittelijoille. Kokeneemmat taas oppi vain vähän uutta. Ala vaikuttaa kyllä sellaiselta, että itse pitää tehdä. Tuskin luennot vielä kertovat siitä läheskään kaikkea. Toinen luento pidettiin samassa salissa ja käsitteli miekkailua. Siinä kerrottiin miekoista ja sovellettiin oppeja valomiekkaan. Pidin luennosta. Se taisi olla koko Finnconin paras, ainakin meidän käymistäni. Muutama hyvä jäi käymättä.
Luennoitsija oli kiinnostava. Jopa siskoni, jota aihe ei kiinnostanut, piti luennosta.

Iltapäivällä vaihdoimme salia. Luvassa oli Iron Sky-leffan tekijöitä, jotka kertoivat uudesta leffastaan. se vaikuttaakin lupaavalta, joten odotan innolla. Saan kuitenkin odottaa jonkin aikaa, sillä elokuva on vasta alkuvaiheessa. Katsoimme myös samassa salissa alkaneen väittelyt, tai oikeammin paneelin, liittyen pariin scifileffaan. Ihan kiinnostava, varsinkin kuin paneeleja ei tule seurattua.

Seuraavaksi pidimme taukoa finnconista ja kiersimme Jyväskylää. palasimme vielä meille päivän viimeiseen ohjelmaan: Bimbopaneeliin. Alkuhehkutusta riitti, mutta koko paneeli osoittautui pienoiseksi pettymykseksi. N.s bimbot olivat keränneet netistä hauskoja videoita ja kuvia. Hauskoja ne olivatkin, mutta olisin voinut etsiä ne halutessani kotonakin. Paneeli olikin viimeinen ohjelma, johon osallistuimme. Sunnuntaina halusimme nukkua pitkään. Suunnittelimme menevämme yhdessä luennossa, mutta myöhästyimme.

Tapahtuma oli onnistunut ja kivaa oli, muutamia pettymyksiä lukuun ottamatta. Minulle jäi tapahtumasta hyvä maku suuhun. Mielenkiintoisia a aiheita riitti ja olisin voinut tutustua useampaankin. Olen kiinnostunut menemään sinne myös seuraavana vuonna, mutta valitettavasti tapahtumaa ei järjestetä silloin. Lopuksi haluan kiittää siskoani Jannua, joka tarjosi asunnon, teki hyvää ruokaa ja jaksoi kiertää tapahtumaa kanssani.

Olipa kerran-sarjan uudet kasvot

Tv-sarja Olipa kerran menee ensi vuonna huipusuositun Frozenin. Vähän aikaa sitten paljastettiin sarjaan uusia näyttelijöitä.
Annaa näyttelee Elisabeth Lail, Kristofia Scott Michael ja Elsaa Georgina Haig.Yksikään näyttelijä ei ole minulle tuttu, mutta ulkonäkönsä perusteella kaikki paitsi Elsan näyttelijä sopivat omasta mielestäni.

Paholaisen talossa – 666 Park Avenue

Mainitsin sarjan 666 Park Avenue, kertoessani uusista sarjoista. Odotin kyseiseltä sarjalta kaikkein vähiten, mutta se ylitti odotukseni moninkertaisesti.

666 Park Avenuessa köyhä pariskunta Jane Van Veen ja Henry Martin pääsevät talonmieheksi Draken-nimiseen hienostotaloon, jonka Gavin ja Olivia Doran omistaa. Talossa ja sen asukkaissa piilee salaisuus: Kaikki asukkaat ovat myyneet sielunsa paholaiselle, kovaan hintaan. Omistajillakin on omat salaisuutensa.

Jopa sarjan alku oli jännittävä. Menestynyt kapellimestari teki työtään konsertista, kun hänestä alkoi valua verta. Mies ryntäsi ulos ja soitti Gavinille, joka sanoi vaan diilin olevan diili. He olivat sopineet kapellimestarin saavan kaiken haluamansa, mutta kuolevan kymmenen vuoden päästä sopimuksesta. Kapellimestarin aika kului loppuun. Hän juoksi talolle, joka veti hänet sisäänsä. Seuraavaksi näimmekin pääparin, joka oli tulossa haastatteluun. He saivat odotetusti paikan. Loppu jakso toisti tutuksi tullutta kaavaa: katsoja tutustuu yhteen asukkaaseen, jonka salaisuus paljastuu jakson lopussa.

666 Park Avenue Jännitystä, kauhua, juonittelua ja draama raikkaassa, muttei ehkä maailman omaperäisimmässä versiossa. En ole katsonut kauhua juurikaan, joten minuun sarja vetosi. Jonkun kauhun kliseille tottuneemman mielipide voi olla toinen. Hahmot ovat suhteellisen samaistuttavia, joskin hyvin kiiltokuvamaisia. Olisinkin kaivannut niihin enemmän ulottavuuksia.  Itselleni ei päässyt syntymään lempihahmoja, minkä vuoksi en välitä hahmojen kohtaloista läheskään tarpeeksi. Lostista tuttu Terry O'Quinn onnistu roolissaan pahana ja juonittelevana Gavinina. Mitähän miehen menneisyydestä vielä löytyy? Sitä en tiedä, mutta veikkaa sen liittyvän Drakeen jollakin tavalla. Muidenkaan roolisuosituksissa ei ollut valittamista. kaiken kaikkiaan katsomisen arvoinen sarja. Se jäi vain kolmeentoista jaksoon, joten ilmeisesti sarja ei saanut tarpeeksi katsojia Amerikan ihmemaasta. Lisää jaksoja on kuitenkin tulossa, mutta vain neljä kappaletta. Toisaalta, tämän kaltaiset sarjat voisivatkin jäädä minisarjoiksi. Liika toisto vie sen hohtoa. Anna kolme ja puoli tähteä.

Ultimaattinen kokoelma fantasiasta

Laitoin joku aika sitten iskältä saamani Suomalaisen kirjakaupan lahjakortin käyttöön ja ostin The Ultimate Encyclopedia of Fantasy – kirjan. Kirja kokoaa kattavasti fantasiakirjallisuudet, elokuvat ja sarjat.

The Ultimate Encyclopedia of Fantasy kirjoitettiin alan asiantuntijoiden voimin. Näistä hyvänä esimerkkinä on Kiekkomaailma-romaaneistaan tuttu, Terry Pratchett. Se on katsaus koko genreen ja sisältääkin, mielenkiintoisia maailmoja, erittäin hyvän esipuheen, listattuja fantasiakirjoja, - elokuvia, - sarjoja, - ja pelejä, sekä vaikuttavia kuvia. Kirja on englanniksi.

Kirja luettelee kattavasti fantasiaa, joskin se kertoo yhdestä teoksesta, oli se sitten kirja tai joku muu, hyvin vähän. Pidin alkusanoista. Muuten kirjaa voi käyttää lähinnä kasvattaa tietoa erilaisista fantasia-aiheisista fiktioista ja fantasian maailmoista. Siitäkin huolimatta, luettavaa riittää. En menisi niin pitkälle, että kirja olisi jokaisen fantasiafanin pakko-ostos, mutta sen hän ei sen ostamista toisaalta kadukaan.

Haltian varjo – Fantasiainnostukseni lähteenä

En enää muista, mistä sain Elaine Cunninghamin Haltian varjon, mutta se sytytti inostukseni fantasiaan, jopa paremmin kuin Harry Potterit.

Haltian varjo alkaa, kun joku tappaa puolisalaisen vakoojajärjestön, Harpunsoittajien jäseniä. Asiaa selvittämään laitetaan kaunis puolihaltia agentti Arilyn Kuunterän. Mukaan matkaan päätyy myös ilomielinen aatelismies Danilo Than. Ratkaisu yllättää niin päähenkilöt kuin lukijatkin.

Kirjan päähenkilö Arilyn on omapäinen ja itsenäinen noin 40 vuotias puolihaltija, joka näyttää haltiaverensä ansiosta noin kaksikymppiseltä. Hän peri äidiltään, haltiaprinsessalta, taika miekan, Kuunterän, jolta hän otti sukunimensä. Danilo puolestaan on aatelismies, joka näyttäytyy maailmalle keikarimaiselta hölmöltä, mutta oikeasti on paljon enemmän kuin miltä päältäpäin näyttää.

Itse pidän, suorastaan rakastan kirjaa, osittain, koska se vaan on hyvä, mutta osittain myös siksi, että se on yksi ensimmäisiä fantasiakirjojani. Tyyli on perusfantasiaa, johon en ole vieläkään kyllästynyt. Joitakin kliseitä voisi siitäkin genrestä vältellä, mutta eikö sama koske muitakin genrejä. Vauhtia riitti kohtuullisesti, mutta toiminta ei ollut kirjassa pääosassa, vaikka sitä riittikin kirjassa tasaisin väliajoin. Erityisesti pidin salamurhista ja ensimmäisestä kirjan kuvaamasta Arilynin tehtävästä. Vaikka paholainen elää yksityiskohdissa, minut tekstin yksityiskohtaisuus lumosi. Maailma on kiehtoa ja vierailisinkin siellä mielellään. Se ei ole mikään ihme, perustuuhan kirja roolipeli maailmaan.

 Jotkut pitävät Arilynia ärsyttävänä. En kuulu niihin. Minusta hän on loistava päähahmo, vaikka myöhemmissä kirjoissa hänen teräänsä vietiinkin. Minun tunteeni Daniloa kohtaan vaihteli Arilynin mukaan. Ensin hän oli vain ärsyttävä, mutta lopuksi jopa pidin miehestä. Erikseen voisin mainita Arilynin miekan, Kuunterän, joka on melkeinpä oma hahmonsa. Taikamiekat ovat aina kiehtoneet minua, eikä Kuunterä ole poikkeus. Erikoisen hienoa on se, että miekan jokainen kantaja antaa sille jonkun uuden kyvyn. Ymmärrän pääpahiksen motiivin. Minusta edes hänen näkemyksensä maailman hallinnasta, ei ollut kaukaa haettu. Olisin halunnut tietää enemmänkin hänen näkemyksiään. Muitakin mielenkiintoisia hahmoja esiintyi ja kirjassa näytetään muitakin kuin päähenkilöiden näkökulmia. Ominaisuus, josta henkilökohtaisesti pidin. Suosittelen kaikille ja kaikenikäisille perinteisen fantasian ystäville. Annan viisi tähteä.

Sisälle Game of Thronesin maailmaan

Game of Thronesista on tullut ilmiö. Nyt sarjan tekemiseen pääsee tutustumaan nyt kirjamuodossa. Siihen meidät johdattaa kirja, Inside HBO’s Game of Thrones.

Fanitan Tulen ja jään laulu- kirjoja ja niistä tehtyä sarjaa Game of Thronesia. Siksi Inside HBO’s Game of Thrones oli luonnollinen hankinta. Se sisältää haastatteluja, hahmo- ja paikka kuvauksia, George R.R. Martinin ja David Benioffin ja Dan Weissin esipuheita, maailman historiaa ja paljon muuta tekemistä sarjan tekemiseen liittyen.  sarjan suuruusluokkaa ajatellen, kerrottavaakin riittää. Kirjan viisi osaa on nimetty sarjan sijaintien mukaan: The Wall, The Winterfell , The King’s Landing, Westeros ja Essos.  Minulla on kirjan alkuperäinen, englanninkielinen versio, mutta se on nyt jopa suomennettu nimellä Valtaistuinpelin kulisseissa - Game of Thrones. Kirjan saa 20–30 euron hintaan joko netistä tai ihan Suomalaisesta kirjakaupasta.

Kirja on selkeä ja täynnä kauniita kuvia. Valitettavasti siinä käsitellään vasta ensimmäisen tuotantokauden asioita. Ne voivat tuntua turhilta kaikille muitakin tuotantokausia katsoneille. Jopa minun englannillani sen pystyi lukemaan. Kaiken kaikkiaan kirja tarjoaa suhteellisen kattavan paketin Game of Thronesin maailmaan, vaikka aiheesta voisi aina saada enemmänkin. Ehkä saadaankin, sillä kirjasarjasta on tulossa oma inside-kirjansa The World of Ice and Fire. Myöskin hankintalistallani. Näillä näkymin kirja tulee myyntiin 28. 10.2014. Kirja ei kuitenkaan ole välttämätön ostos, vaikka tietoa sarjan tekemisestä janoatkin. Sitä saa myös netistä: http://www.makinggameofthrones.com/. 

Torchwood –Aikuismainen ote Doctor Whon maailmaan

Doctor Who:ta odotellessa voi katsoa sen spin off sarjaa Torchwoodia. Kyseessä on melkein yhtä hyvä ja aikuisimmille suunnattu scifi sarja, joka ei ehkä koukuta ihan Doctor Who:n tapaan, mutta tarjoaa silti scifistä pitäville mielenkiintoista katsottavaa.

Maapallolle on ongelma: Sinne eksyneet maapallon ulkopuolelta tulleet avaruusolennot ja esineet. Niitä taistelee kuningatar Victorian 1800-luvulla perustama Torchwood, valtion ja poliisivoimien ulkopuolella toimiva organisaatio, joka sijaitsee aika-avaruusrepeämällä piinatulla Englantilaisella Cardiffin kaupungilla. Torchwoodin tukikohta on Wales Millennium Centre -hallin vieressä sijaitsevan aukion alla. Jos taistelussa ei olisi tarpeeksi tekemistä, Torchwood kerää muukalaisteknologiaa ihmiskunnan suojeluun ja samalla valmistaa ihmiskuntaa muukalaisten tuloon.

Sarja on suunnattu selvästi aikuiseen makuun. Teemoina kun on mm. seksuaalinen monimuotoisuus. Syvällisyyttä tulee myös elämän tarkoituksen ja kuolevaisuuden käsittely. Lisäksi sarja on muutenkin synkempi ja väkivaltaisempi. Sarjan on luonut uuden Doctor Whon aloittanut Russell T. Davies ja hän on toiminut käsikirjoittajana suurimmassa osassa sarjan jaksoja. Sillä on yhteensä neljä tuotantokautta. Kausi on toistaiseksi viimeinen ja se loppuikin jo vuonna 2011. Jatkosta ei ole varmuutta, mutta Daviesin mukaan se ei ole pois suljettu. Lisäksi sarjasta on Brittien tapaan kirjoja ja radiokuunnelmia.

Doctor Who:ta ei ole unohdettu. Jack vierailee aika ajoin sarjassa ja hahmona Tohtori mainitaan Torchwoodissakin aika ajoin. Lisäksi Torchwoodissa vierailee aika ajoin myös Doctor Who:sta tuttuja ihmisiä ja vastustajia. Esimerkiksi Ianto Jonesin hahmoja syventävän jakson Cypermiehet. Doctor Who:n katsominen on melkein välttämätöntä, koska silloin ymmärtää sarjan viittaukset paremmin ja tietää syvemmin Jack Hartnessin hahmosta.

Päähenkilönä ja organisaation johtajana toimii kapteeni Jack Harkness, joka esiintyi Doctor Who:ssa ennen omaa sarjaansa. Suosionsa vuoksi hänelle sitten tehtiin oma sarja. Miehen tausta on hyvin erikoinen. Hän eli alun perin 5000-luvulla, jossa entisestä konnasta tuli aikamatkaaja erääseen arvostettuun organisaatioon. Hän kuitenkin kuoli. Kuolema ei kuitenkaan ollut lopullinen, vaan Tohtorin entinen avustaja Rose herätti hänet henkiin käyttäen apunaan joka aikakoneessa, myös TARDISISSA olevaa, ns. aikapyörrettä. Se onkin jo toinen tarina. Jack kuitenkin joutui maahan 1800-luvulle. Jack liittyi Torchwoodiin ja lopulta hänestä tuli organisaation johtaja.

Toisena päähenkilönä toimii poliisista ryhmään ajautunut Gwen Cooper, joka sattui todistamaan ryhmää työssään ja lopulta liittyi siihen itse, muutaman vaiheen kautta. Melkein koko ensimmäinen kausi kuvataan hänen näkökulmastaan. Ryhmään kuuluu myös tapahtumien peittelyyn erikoistunut Ianto Jones, lääketieteellinen nero tohtori Owen Harper ja tietokone ekspertti Toshiko Sato. Sarjassa nähdään toki muitakin hahmoja, kuten Gwenin poikaystävä Rhys Williams, Jackin tuttu kapteeni John Hart ja Doctor Who:ssa nähty Martha Jones.

Pidän Doctor Who:sta, joten ajauduin myös sen spin offin pariin. Sinällään hyvä sarja kalpenee kuitenkin pääsarjaansa verrattuna. sarja ei kuitenkaan ole missään tapauksessa huono. Siinä on mielenkiintoisia hahmoja, jännitystä, avaruusolentoja ja muutakin kivaa. Itse minulla oli valinta tämän tai toisen scifi sarjan Warehouse 13:nen välillä. Valitsin tämän lähinnä sen Doctor Who – yhteyden takia, mutta en kadu valintaa. Ehkä warehouse 13 tulee katsottavaksi sitten Torchwoodin jälkeen. Jos olet scifin ja erityisesti Doctor Who:n ystävä, sarjaa kannattaa katsia, ainakin pari ensimmäistä jaksoa. Annan neljä tähteä.