Haltian varjo – Fantasiainnostukseni lähteenä

En enää muista, mistä sain Elaine Cunninghamin Haltian varjon, mutta se sytytti inostukseni fantasiaan, jopa paremmin kuin Harry Potterit.

Haltian varjo alkaa, kun joku tappaa puolisalaisen vakoojajärjestön, Harpunsoittajien jäseniä. Asiaa selvittämään laitetaan kaunis puolihaltia agentti Arilyn Kuunterän. Mukaan matkaan päätyy myös ilomielinen aatelismies Danilo Than. Ratkaisu yllättää niin päähenkilöt kuin lukijatkin.

Kirjan päähenkilö Arilyn on omapäinen ja itsenäinen noin 40 vuotias puolihaltija, joka näyttää haltiaverensä ansiosta noin kaksikymppiseltä. Hän peri äidiltään, haltiaprinsessalta, taika miekan, Kuunterän, jolta hän otti sukunimensä. Danilo puolestaan on aatelismies, joka näyttäytyy maailmalle keikarimaiselta hölmöltä, mutta oikeasti on paljon enemmän kuin miltä päältäpäin näyttää.

Itse pidän, suorastaan rakastan kirjaa, osittain, koska se vaan on hyvä, mutta osittain myös siksi, että se on yksi ensimmäisiä fantasiakirjojani. Tyyli on perusfantasiaa, johon en ole vieläkään kyllästynyt. Joitakin kliseitä voisi siitäkin genrestä vältellä, mutta eikö sama koske muitakin genrejä. Vauhtia riitti kohtuullisesti, mutta toiminta ei ollut kirjassa pääosassa, vaikka sitä riittikin kirjassa tasaisin väliajoin. Erityisesti pidin salamurhista ja ensimmäisestä kirjan kuvaamasta Arilynin tehtävästä. Vaikka paholainen elää yksityiskohdissa, minut tekstin yksityiskohtaisuus lumosi. Maailma on kiehtoa ja vierailisinkin siellä mielellään. Se ei ole mikään ihme, perustuuhan kirja roolipeli maailmaan.

 Jotkut pitävät Arilynia ärsyttävänä. En kuulu niihin. Minusta hän on loistava päähahmo, vaikka myöhemmissä kirjoissa hänen teräänsä vietiinkin. Minun tunteeni Daniloa kohtaan vaihteli Arilynin mukaan. Ensin hän oli vain ärsyttävä, mutta lopuksi jopa pidin miehestä. Erikseen voisin mainita Arilynin miekan, Kuunterän, joka on melkeinpä oma hahmonsa. Taikamiekat ovat aina kiehtoneet minua, eikä Kuunterä ole poikkeus. Erikoisen hienoa on se, että miekan jokainen kantaja antaa sille jonkun uuden kyvyn. Ymmärrän pääpahiksen motiivin. Minusta edes hänen näkemyksensä maailman hallinnasta, ei ollut kaukaa haettu. Olisin halunnut tietää enemmänkin hänen näkemyksiään. Muitakin mielenkiintoisia hahmoja esiintyi ja kirjassa näytetään muitakin kuin päähenkilöiden näkökulmia. Ominaisuus, josta henkilökohtaisesti pidin. Suosittelen kaikille ja kaikenikäisille perinteisen fantasian ystäville. Annan viisi tähteä.