Valvoin eilen
myöhempään, kun olisi minulle hyväksi ja katsoin Netflixistä Torchwoodin
kolmannen, viisiosaisen, tuotantokauden nimeltä Children of Earth. Tänään
päätin kertoa, mitä siitä jäi käteen. Sisältää tuttuun tyyliin
JUONIPALJASTUKSIA.
Kausi ehdottomasti koko Doctor Who/Torchwood universumin
synkin, vaikka alussa olikin tuttua, Torchwood tyyliä. Tarina oli
yksinkertainen, mutta toimiva. Minua kosketti erityisesti Ianton kuoleman ja maailman
johtajien suunnitelmat, antaa avaruusolennoille miljoonia maailman lapsia. Vaikka
pidänkin viikon hirviö-standardista, yhtä pidempää tarinaa oli kiinnostava
seurata. Ajatus siitä, ettei Jack kuole millään on viety astetta pidemmälle.
Hänet mm. räjäytetään ja valetaan sementtiin. Iso-Britanniakaan ei selviä
vahingoitta. Avaruusolentoa vastaan ei käyty tutulla tyylillä, niistä ei saatu
edes koko kuvaa. Toiminta olikin ihmisten välistä ammuskelua. Kaudessa olikin
tärkeämpää itse tarina ja sen psykologinen puoli. Aiheena olivat lapset sekä
mitä kannattaa uhrata suuremman hyvän eteen. Iannon kuolema edustaa
kuolemattomuuden hintaa. kauden loppu jatkoi synkkää linjaa. Jack joutui
uhraamaan oman lapsenlapsensa ja jäljellä oleva ryhmä hajosi Gwenin saadessa
lapsen ja Jackin lähtiessä tutkimaan avaruutta.
Kolmannella kaudella riitti uusia hahmoja jonkin verran.
Jack, ianto, Gwen, Rhys ja Gwenin entinen poliisikollega Andy olivat ainuina
vanhoina hahmoina. Pääministeri oli suoraan sanottuna kusipää, John Frobisher
puolestaan hyvä mies vaikeassa tilanteessa. Ensimmäistä päivää Johnille
työskentelevä Lois Habiba toi tarinaan mielenkiintoa. Itse avaruusolennot
jäivät etäiseksi, samoin hallituksen jäsenet ja Torchwoodin tuhoamista
yrittänyt Agentti Johnsson. Traagisuutta lisäsi myös väärällä nimellä mielisairaalassa
elelevä Clement MacDonald. Muuten hahmokaarti koostuikin tavallisista ihmisistä,
kuten Iannon siskosta perheineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti