Retki 1600-luvulle – Barokin aikaan

Heinolan museossa on ollut koko kesän esillä näyttely barokista, 1600-luvulla vallinneesta mahtipontisesta tyylisuunnasta. Me Torpan kanssa kävimme paikan päällä kiertelemässä ja katselemassa.

Mikä ihmeen barokki? Barokki on1600-luvulla alkanut tyylisuuntaus, jonka tuntomerkkejä ovat mm. koristeellisuus, tunteisiin vetoaminen ja mahtipontisuus. Barokkiajan piirteisiin kuuluu myös loistokkuuden ja juhlallisuuden tavoittelu sekä ylenpalttinen uskonnollisuus. Kuvaukseni tuskin tekee tyylille oikeutta. Barikin ajan tyyli pitää vain nähdä itse.Viimeinen kohde oli Lääninkivalteri Aschanin talo. Barokkinäyttely ei jatkunut sinne asti. Sen sijaan näimme 1700-luvun porvariston elämää. Olen kääynyt siellä aikaisemminkin, mutta kertaus on opintojen äiti. Kierreltyämme tarpeeksi, saimme evääksi sämpylää ja pillimehua.

Kaiken kaikkiaan retki oli mielenkiintoinen ja sivistävä. Olin halunnut käydä näyttelyssä, mutta en saanut aikaiseksi. Onneksi en, sillä nyt sain opastetun kierroksen ja vieläpä ilmaiseksi. Sitä paitsi, aina retket tavalliset työt voittaa, vaikka minun tavallisissa töissäkään ei ole mitään vikaa.

Heinolan museo täytti kesällä 50 vuotta. Siellä on nähty monenlaista tyylisuuntausta. Barokki on kuitenkin jäänyt huomioitta, ennen tätä. Esillä on runsaasti ennennäkemätöntä materiaalia, kuten Ruotsin leskikuningatar Hedvig Eleonooran audienssituoli , muotokuvia kuninkaallisista ja aatelisista, hopeaa, hautajaisvaakunoita ja kilpikonnananahasta tehtyjä rasioita. Näyttelyn esineet on koottu museoiden, kartanoiden ja yksityisten kotien kokoelmista.

Kokoonnuimme Torpalle ennen retken alkua, sillä näyttely alkoi vasta yhdeksän maissa. Näyttely on rakennettu kolmeen kohteeseen: kaupunginmuseoon, taidemuseoon ja Galleria Lambertiin. Ensimmäinen kohteemme oli kaupunginmuseo. Ammanuenssi Sirpa Juuti kertoi meille barokista ja vähän muutenkin ajasta koko kierroksen ajan. Muun ajan saimme kiertää museossa itsenäisesti.

Kaupunginmuseota oli nähtävillä vanhoja tauluja Ruotsin kuningaallisista, kattauksen, aseita ja muuta aikaan sopivaa. Hedvig Eleonooran audienssituoliakin tuli ihailtua. Kaupungin museon näyttely oli kuitenkin aika pieni, joten siirryimme vähän aikaa kierrettyämme taidemuseoon.

Taidemuseon näyttely olikin jo isompi. Siellä oli monia tauluja, kaappeja, käsitöitä, maljakoita ja muuta tyyliin liittyvää. Saimme jälleen kierää näyttelyä rauhassa. Seuraava kohde oli Galleria Lambert, johon oli lavastettu sekä makuuhuone, että oppineiden huone. Oppineiden huonetta ennen saimme ihailla mm. vanha raamattu.

Oppineiden huone

Viimeinen kohde oli Lääninkivalteri Aschanin talo. Barokkinäyttely ei jatkunut sinne asti. Sen sijaan näimme 1700-luvun porvariston elämää. Olen kääynyt siellä aikaisemminkin, mutta kertaus on opintojen äiti. Kierreltyämme tarpeeksi, saimme evääksi sämpylää ja pillimehua.

Kaiken kaikkiaan retki oli mielenkiintoinen ja sivistävä. Olin halunnut käydä näyttelyssä, mutta en saanut aikaiseksi. Onneksi en, sillä nyt sain opastetun kierroksen ja vieläpä ilmaiseksi. Sitä paitsi, aina retket tavalliset työt voittaa, vaikka minun tavallisissa töissäkään ei ole mitään vikaa.

Löysin suuri värikuulasota

Heinola. Löysi. Vuosi 2014. Heinolan työpaja Torppa ryhtyi sotaan, värikuulasotaan.

Ennen kuin kerron päivän tapahtumista enemmän, pieni selvennys lienee tarpeen. Mitä värikuulasota oikein on? Siis paintball eli värikuulasota on urheilulaji, jossa kaksi joukkuetta pyrkii eliminoimaan vastustajiaan ampumalla heitä värikuulilla. Se joukkue voittaa, jonka pelaaja tai pelaajat ovat jääneet viimeisenä pystyyn. Sitä pelataan jo 110 maassa eri puolilla maapalloa. Laji on yksi nopeimmin kasvavista urheilulajeista ja nykyinen harrastajamäärä on yli 15 miljoonaa harrastajaa.

Nyt itse päivään. Ennen värikuulasodan aloittamista kokoonnuimme Torpalla ja ajoimme Löysille. Matka oli suhteellisen lyhyt, mutta ajoittain töyssyinen. Löysille menevä tie ei nimittäin ole kunnossa millään mittapuulla. Saavuttuamme Löysille kävimme läpi turvallisuusohjeet. Ne kävivät järkeen, kuten se, ettei maskia oteta päästä ennen varikkoaluetta. Pukeuduimme Torpan puolesta saatuihin maastokuvioiseen takkiin - ja housuihin ja pelissä käytettävään suojamaskiin. Lisäksi meille kerrottiin aseen käsittelystä ja saimme kokeilla sitä itsekin.

Sitten pelaaminen voi alkaa. Saimme aseet, menimme aloituspaikalle ja peli voi alkaa. Ensimmäinen erä meni minulla opetellessa. En törmännyt jostain syystä yhteenkään vastustajaan. Maasto oli rankka. Taistelimme metsässä, jossa oli paljon ylä- ja alamäkiä. Voitimme sen erän, tosin pikemminkin minusta huolimatta, kuin minun takiani. Erän jälkeen kokoonnuimme huoltopaikalla eli Löysin ulkopuolella. Luvassa oli pieni tauko, jonka aikana sai juoda mehuja ja kerrata erän tapahtumia.

Toinen erä alkoi heti perään. Tällä kertaa vaihdoimme aloituspaikkoja päikseen ja tasasimme joukkueet. Edellisessä erässä meitä oli seitsemän ja vastustajia viisi. Erä alkoi samalla tavoin kuin ensimmäinenkin eli tulta päin. Pientä kehitystä oli tapahtunut. Esimerkiksi metsässä kulkeminen oli vähän tottuneempaa. Kuolin, mutta en ihan ensimmäinen, joka oli voitto sekin. Sain ammuttuakin pari laukausta. Tällä jertaa hävisimme, mikä ei kuitenkaan haitannut. Toisen erän jälkeen oli ruokatauko. Tarjolla oli jauhelihakeittoa. Se maistui.

Kolmas ja minun kannaltani viimeinen erä meni samaa latua kuin muutkin. Ampumista, kuolema. Tällä kertaa sain osuman silmään. Selvisin säikähdyksellä, olihan minulla maski. Jotkin pelasivat vielä, mutta minä ja moni muu ei. Join iltapäiväkahvit pelaajia odotellessa. Sitten olikin jo kamojen kasaaminen ja Torpalle lähdön vuoro. Pääsimme kotiin heti Torpalle saavuttuamme.

Päivä oli kivaa vaihtelua normaaliin arkeen. Päivä sujui hyvässä tunnelmassa. Uskon, että kaikilla, ei vain minulla, oli mukavaa. Paintballia voisi harrastaa joskus toistekin. En kadu siihen osallistumista, sillä sain päivästä mielenkiintoisen uuden kokemuksen ja paljon mukavia muistoja.

Töissä sempalla

Seuraava viikko on minulle erikoinen, kun menemme muuttamaan homeongelmista kärsivää Seminaarin koulua. Saa nähdä, kuinka kauan siihen menee. Varaudun koko viikkoon, mutta voi olla vähemmänkin.

 

Myös Myllyojan muutto mainitiin. Siitä ei kuitenkaan
ole vielä juuri mitään tietoa. En siis ole kirjoittamassa vähään aikaan.Kirjoitan taas, kunhan muutot on tehty.

Wanhanajan markkinat työpajojen tyyliin

Perjantaina riitti vilinää ja vilskettä, kun pidimme perinteiset wanhanajan markkinat. Tapahtumapaikkana oli työpaja Torpan piha. Tarjolla oli käsitöitä, toiminnan esittelyä ja paljon muuta.

Päivä alkoi kojujen järjestämisellä. Meillä oli kolme tuntia aikaa laittaa paikat kuntoon, ennen vieraiden saapumista. Olin Mediapajan kojulla toisen pajalaisen kanssa. Jaoimme uusimpia pajaposteja ja kehotin ihmisiä osallistumaan nimenehdotus kilpailuun. Ehdotuksia tuli jonkun verran, tarpeeksi arvontaa varten. Voittajat saivat keppihevoset. Kojussa oli esillä myös vanhoja valokuvia ja kameroita, olihan kyseessä sentään wanhanajan markkinat. Sisällä voi tutustua Mediapajan toimintaan. Siellä oli valokuvia, Fatal Actionin esittelyä ja nettisivu auki. Esittelyt hoiti pari mediapajalaista. Muiden pajojen osalta markkinat tarjosivat käsitöitä, pukkitappelua sekä paljon muuta. Käsitöiden lisäksi myynnissä oli myös Helppurit, pajan omat keksinnöt koirien omistajien elämän helpottamiseksi. Ruokaakin sai, lettujen ja makkarien muodossa. Samalla voi ostaa myös kahvia. Kioski myi karkkia, joista itse tehnyt menivät hyvin kaupaksi. Päivä oli kuuma, minkä vuoksi join paljon. Kojulla oli Pepsiä, joten juominen ei ollut ongelma. Sen sijaan en ennakoinut aurinkoa tarpeeksi, vaan onnistuin polttamaan käteni ja niskani.

Itse markkinat sujuivat hyvin. Tunnelma oli loistava koko päivän. Jotkin ohjaajat oli vielä pukeutunut teeman mukaisesti. Alkuiltapäivästä väkeä riitti, varsinkin kuin kutsuvieraat lisäsivät toimintaa. Pääsimme seuraaman jännittävää köydenvetoa. Lopussa oli hiljaisempaa, mikä oli tietenkin tylsää työntekijän kannalta. Istuin lähinnä kojulla. Lopussa oli pelkästään työntekijät. Myynti oli kohtuullisen hyvä, varsinkin ruuan ja kirpputorin suhteen. Ilokseni myös Pajaposteja meni jonkin verran. Päivän lopuksi laitoimme kamat kasaan ja lähdimme viikonlopun viettoon. 

Mitä Inka duunaa?

En ole taas vähään aikaan kirjoittanut. Töissä on nyt muita kiireitä. Teen mm. sivua uuteen pajapostiin, joka tulee myytiin kewätmarkkinoille 23.5. Kirjoitan sinne myös juttuja, jotka laitan myös tänne. Vähäksi aikaa lopetan noin kuukauden päästä, menen silloin työporukan kanssa Metsäkartanolle leirille. Retki onvapaaehtoinen, mutta ilmoittauduin. Ajattelin saavanim siitä vähän vaihtelua.