Työpaja Torppa juhlisti syksyn tuloa Syysmarkkinoiden muodossa

 2020. Työpaja Torpalla on ollut tapana ottaa syksy vastaan vuosi markkinoiden muodossa. Niin me teimme tänäkin vuonna. Ja se kannatta, sillä tapahtuma oli suuri menestys.

Torpan Syysmarkkinat ovat saaneet joka vuosi suuren suosion, joten niinpä se järjestettiin myös tänäkin vuonna. Tapahtuma olikin jälleen kerran erittäin onnistunut, kävijät näyttivät viihtyvän, me torppalaisten saimme näyttää taitomme ja Torppa sai tapahtumasta hyvin tuottojakin. Kiitos siitä kuuluu niin tapahtuman järjestämisessä mukana olleet torppalaiset kuin ilahduttavan suurissa määrin tulleet kävijätkin.

Niinkin ison tapahtuman järjestäminen ei kuitenkaan tapahtunut hetkessä, niinpä sitä suunniteltiin jo hyvissä ajoin etukäteen. Jokaisella pajalla oli oma hommansa. Meillä medialla tehtävänä oli lähinnä markkinointiin köytettävien julisteiden tekeminen ja muutenkin vastaaminen siitä, että ihmiset tiesivät kyseisestä tapahtumasta. teimme myös erilaisia kylttejä ja hintalappuja.

Kun valmistelut olivat tehty pääsimme kasaamaan tapahtumapaikkaa eli Maaherrankadun päiväkodin pihaa. Kasaaminen aloitettiin jo edellisenä päivänä, torstaina, mutta Mediapaja ei ollut kuitenkaan vielä silloin mukana. Meillä oli muuta markkinoihin liittyvää puuhaa. Tapahtumapäivänä tulimme kuitenkin auttamaan muita pajoja saamaan tapahtumapaikan tip-top-kuntoon.

Tapahtuma koostui kahdesta osasta, toisessa oli Torppalaisten käsin tehtyjä tuotteita myyvä tuotetori, ravintola ja muita kojuja, toisessa suomalaisesta mytologiasta hengessä tehty Tarujen metsä. Siihen kuului muun muassa kiven etsimistä, ylitettävä suo sekä meidän mediapajalaisten vastuualueena toiminut heittorasti, jossa lapset, ja toki myös aikuiset, yrittivät tiputtaa Pringles-tölkkejä kävyillä.

Ravintolasta puolestaan sai erittäin hyvää porkkanakeittoa, itsekin maistoin sitä, kasvispiirakkaa, kaalilaatikkoa ja kasvisbagelia, croisanttia, pullaa, porkkanakakkua sekä tietenkin kahvia. Eikä niiden hintakaan ole paha. Alkoholia ei ravintolassa saanut, sillä Torpan Syysmarkkinat ovat päihteetön tapahtuma. Ja hyvä niin, onhan tapahtuma enemmän kuin omiaan juuri lapsiperheille.

Myyntikojuja en ehtinyt juuri katsoa, mutta myynnissä oli paljon kaikenlaista käsin tehdyistä koriste-esineistä arpoihin ja polkupyöriin. Erikoista tänä vuonna oli se, että käteistä tarvitseva kävijä sai ostettua yhden ja/tai kahden euron arvoisia ostolipukkeita. Se olikin erittäin hyvä idea, sillä nykyään käteistä on entistä harvemmalla. Niitä olikin käytetty, ainakin jonkin verran.

Meillä oli tapahtumailtana. Suomen syksy kuin on tunnettu siitä, että silloin sataa. Tapahtumailtana eli perjantai 25.9.2020 ei kuitenkin satanut, vaikka ilma vähän sateinen olikin. Sää oli muutenkin hyvä, ei ollut liian kylmä tai kuuma. Lisäksi ei ollut liian pimeää, vaan juuri sopivasti, jotta tapahtuma sai oikeanlaisen tunnelman. Meidän mediapajalaisen vastuulla olleet valaistukset vielä lisäsivät sitä tunnelmaa.

Panos kannattakin, sillä tapahtuma sai paljon kehuja ja kävijöitä niitä kehuja antamaan. Erityisesti Tarujen Polku oli kävijöiden, erityisesti lapsisellaisien, mieleen. Ainakin jos jotain voi päätellä siitä, että aika iso osa kiersi sen enemmän kuin kerran. En nimittäin usko, että radan läpikäymisen palkinnoksi saamat suklaakolikot olivat siihen ainoa syy. Syiden joukossa kyllä, mutta tuskin se tärkein.

Lisäksi kävijöitä vielä riitti kävijöitä alusta melkein loppuun asti. Niinpä tylsää tuskin ehti tulla kenelläkään. Varsinkin ensimmäinen tunti meni melkein huomaamatta. Ainakin Tarujen Polun kävijöiden tulva pysyi katkeamatta ihan viimeiselle tunnille asti. Se oli kyllä muutenkin hiljaisempi. Varaan koska silloin oli jo niin pimeää. Vain ihan viimeinen tunti oli hiljaisempi. kävi siellä sankoin määrin melkein alusta loppuun asti.

Koska tapahtuma onnistui erittäin hyvin, niin on hyvin mahdollista, että tapahtuma järjestetään ensi vuonnakin. Jos korona vain sallii, niin seuraava Torpan tapahtuma on kuitenkin joka keväinen Wanhan ajan markkinat. Voin jo nyt toivottaa koko Torpan puolesta kaikki tervetulleeksi niihin.

Eräjormailua Metsäkartanossa - Siitähän mulle maksetaan

Vietin kolme päivää Metsäkartanonssa, Rautavaarassa työporukan kanssa. Otsikossa on Putous-hahmo Varamies Kari Köli Rautiaisen vähemmän kuolematon lausahdus, sillä kyseessä oli työksi laskettava retki. Työltä se ei kuitenkaan tuntunut, sillä teimme kaikkia uutta ja mielenkiintoista.

Lähtö oli kello 7.00, mikä oli aikaisin ainakin minulle. Syynä matkan pituus, joka oli noin viisi tuntia. Halusimme ehtiä tehdäkin jotakin matkailun lisäksi. Sen me teimmekin, vaikka matka viivästyikin vähän. Matkaa taitettiin kahden auton voimin. Välissä oli kaksi taukoa, jossa sai evässämpylöitä ja kahvia. Minun kannaltani matka sujui rattoisasti lukemisen parissa. Perillä kävimme syömässä ja tutustumassa mökkeihimme. ruokana meillä oli perunoita ja lihapullia. Ruoka oli hyvää perusruokaa, jonka mukana sai salaattia ja kahvia.  Miehet ja naiset jaettiin eri mökkeihin. Sain oman huoneen, sillä naisia oli vähemmän. Mökit olivat kaikilla mukavuuksilla, ei siis mitään erämökkejä. Se oli hienompi kuin oma kämppäni. Vähän kateellisena katsoin siellä olevaa, isoa televisiota. Vitsailinkin lähtiessä, että kaikki varmaan muistaa minun tuoneen sen mukanani. Asettumisen jälkeen menimme poikien mökkiin aloitukseen, jossa keskusteltiin siitä, mitä tuleman pitää. Sitten lähdimme ensimmäiselle tehtävällemme. Luvassa oli renkaiden päällä hyppimistä j pulmatehtäviä. Yritimme avata solmun ilman käsiä ja sitten tehdä samanlainen, kuljetimme palloa ja kananmunia sekä yritimme rakentaa kananmunalle suojaa. Meidän ei toiminut ja kananmuna halkesi iskeytyessään maahan. Poikien ei. Sitten tuli tauon paikka ja menimme mökeillemme lepäämään. Illalla meille riitti vielä ohjelmaa iltapalan muodossa. Sytytimme nuotion kipinästä, mihin meni vaatimattomat 48 minuuttia, ja paistoimme siinä makkaraa ja pullia. Saimme lisäksi aitoa pannukahvia, jonka vedet olivat otettu järvestä ja joka lämmitettiin nuotiolla. Sekin tuli siis koettua. Aterian jälkeen menimme rauhoittumaan ja valmistautumaan seuraavaan päivään.

Seuraavana päivänä heräsimme kahdeksan maissa ja söimme mökeissämme aamupalan. Kahviakin oli tarjolla. Sitten menimmekin päivän ensimmäisen aktiviteetin pariin, joka osoittautui melonnaksi. Se oli jännittävää. Pysähdyimme rannalle, jossa etsimme laatikoita yms. sokkona. Se sujui vaihtelevasti. Lopulta meloimme takaisin rantaan. Seuraavaksi söimme kanaa ja riisiä ja meidät tauon jälkeen meidät vietiin seuraavaan tehtävään. Vuorossa oli jousiammuntaa. Sitä olisin tehnyt mielelläni kauemminkin, mukan kuin oli puhallusputketkin. Sitten oli taas tauko ja ruokaa tarjolla. Seuraava toiminto oli edellisiä vaikeampi, me geokätköilimme eli etsimme suunnistuksen tyyliin rasteja, joka tällä kertaa osoittautui ”peikon aarteeksi”. Me löysimme ensimmäisen osan helposti, mutta loppu oli vaikeampaa. Ensimmäiseksi nimittäin oli laatikko, jossa oli erilaisia luukkuja ja vipuja. Siitä piti etsiä koordinaatit itse aarteen luo. Jouduimme palaamaan tyhjin käsin, vain numeroa vailla. Tunnelma oli synkähkö, kunnes yksi meistä sanoi: ”Epäonnistuttiin, Jee!”. Perillä selvisi, että vika ei ollut meissä, vaan laatikossa. Joku osa ei toiminut kunnolla. Retken jälkeen menimme mökkeihin. Hetken kuluttua matka jatkui poikien mökkeihin, jossa ohjaajat tarjoilivat meille ruokaa. Saimme alkusalaatin ja nakin, pääruuaksi kinkkukiusausta ja jälkiruuaksi banaania jäätelöllä ja suklaakastikkeella. Lopuksi saimme vielä kahvit. Kävimme vielä tutkimassa aarrejahdin loppuun. Löysimme paikan metsästä. palasimme tyytyväisenä mökkiin. Sitten olikin saunan ja lepäämisen aika. Päivä oli sateinen, mikä hieman latisti tunnelmaa, mutta sain onneksi sadeviitan lainaksi. Se osoittautuikin tehokkaaksi. Viimeinen päivä koitti liian pian. Sen aloitin aamukahvilla. En ehtinyt aamupalalle, sillä en herännyt ajoissa. Siitäkin huolimatta, että menin ihmisten aikaan nukkumaan. Päivä alkoi rentoutumisella. Makasimme musiikkia kuunnellen ja käyden läpi leirin tapahtumia. Sitten menimme pakkaamaan laukut ja siivoamaan mökit kotimatkaa varten. Söimme vielä kalakeittoa ja lähdimme kotia kohti. Matkalla pysähdyimme taas tauolle ja perillä olimme kahdeksan maissa.

Kaiken kaikkiaan retki oli onnistunut sateesta huolimatta. Se olisi saanut kuitenkin olla hieman pitempi, sillä meille jäi vain yksi kokonainen päivä. Olen kuitenkin tyytyväinen retkeen ja siihen, että päätin osallistua siihen. Kotiinkin oli kiva taas tulla ja omassa sängyssä saa parhaat unet.