Hiukkaskiihdytin kiihdyttää hiukkasten lisäksi myös tunteita-puolesta ja vastaan

Huomasin joku aika kirjastosta Douglas Prestonin Rienaus-nimisen kirjan. Koska sama kirjailija on myös toinen Pendergast-kirjasarjan kirjoittajista, päätin lainata sen. Nyt kerron, kannattiko se.

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia.

Toinen varoitus: Tämä kirja on loukannut useita kristittyjä, ainakin kiihkosellaisia. Jos tunnet kuuluvasi ryhmään, kirja ei ehkä ole sinulle paras vaihtoehto.

Arizonassa sijaitsevan vuoren sisään rakennettu Isabella on maailman suurin ja tehokkain hiukkaskiihdytin, jonka uskotaan paljastavan alkuräjähdyksen salaisuuksia. Kaikki eivät kuitenkaan näe laitetta hyvänä asiana. Paikalliset navajo-intiaanit eivät pidä siitä, että se on rakennettu heidän pyhille maalleen. Äärikristityille koko projekti on silkkaa jumalanpilkkaa, yrittäähän se todistaa alkuräjähdyksen tapahtuneen.

maailman luomisen salaisuudet uhkaavat kuitenkin jäädä paljastumatta, sillä laitteen käynnistämisen yhteydessä tapahtuu jotain odottamatonta, jota tutkijat yrittävät pitää salaisuutena kaikin keinoin. Heidän selitykset jatkuvista teknisistä vioista eivät kuitenkaan enää tyydytä tuloksia odottavaa hallitusta. Niinpä he pyytävät entisen CIA-agentin Wyman Fordin selvittämään tilannetta.

Vastaan ensimmäiseksi alussa esittämääni kysymykseen. Kyllä. Kirja kannatti lainata, niin juonensa kuin mielenkiintoisen aiheensa takia. Douglas Prestonin paras tuotos se ei kuitenkaan ollut. Esimerkiksi yhdessä Lincoln Childin kanssa kirjoitettu Pendergast-kirjasarja oli vielä paljon parempi. Se kertoo kuitenkin enemmän kyseisen kirjasarjan hyvyydestä kuin Rienauksen huonoudesta.

Rienaus kuvasi kristittyjä negatiivisessa valossa, minkä vuoksi jotkin kristityt ovat pitänyt sitä kristinuskon vastaisena. Olen eri mieltä. Tavallisia kristittyjä ei kirjassa juuri kuvattu, joten miten se muka voisi kuvata heitä yhtään mitenkään. Ainoat kirjassa esiintyvät kristityt, varsinkin huonossa valossa kuvatut, olivat kiihkosellaisia. Niinpä kirjan voisi sanoa vastustavan enemmänkin kiihkokristittyjä, kuin kristittyjä yleensä.

Kirjailija itse

Tieteen ja uskonnon vastakkainasettelu tarjosi kirjalle hyvän lähtökohdan. Varmasti moni, minäkin, lainasin kirjan juuri kyseisen teeman takia. Kirjalla oli siis paljon potentiaalia. Valitettavasti tämä potentiaali jäi ainakin osittain käyttämättä. Rienaus käsitteli tärkeää aihetta suhteellisen mielikuvituksettomasti, tarjoamatta siihen mitään uutta tai ennen näkemätöntä.

Päähenkilö ei ollut huono, muttei kyllä erityisen mieleenpainuvakaan. samaa voisi sanoa muistakin hahmoista. Varsinkin tutkijoista. Eli juuri ne, joihin kirja eniten keskittyy. Heistä mainitsemisen arvoisia oli vain kaksi: Tutkijaryhmän karismaattinen johtaja Gregory North Hazeliuksen sekä hänen oikea kätensä Kate Mercer. Muut tyytyivät lähinnä olemaan tiedemiesten, - ja naisten, karikatyyrejä.

Kirjaa vaivasi myös tietty mustavalkoisuus. Sen hahmot olivat selvästi joko hyviä ja pahoja, yhtä hahmoa lukuun ottamatta. Siitä hyvä esimerkki on kirjan pääroisto, järkensä totaalisesti menettävä pastori Russell Eddy. Hänessä, tai hänen ”armeijassaan”, ei juuri ollut mitään sympaattista tai pelastamisen arvoista. Tilanne oli sama myös muilla ns. pahishahmoilla, joita kirjassa kyllä riitti.

Sitä Kirjan ehdottomasti paras osa oli loppu, ennalta-arvattavuudestaan huolimatta. Pidin siitä, ettei se ei ollut liian siirappinen, mutta ei liian synkkäkään. Juuri sellaisia loppujen pitäisi olla. Huonoin osa puolestaan oli hitaasti etenevä keskiosa, jota tiivistämällä paksua kirjaa olisi saanut helposti lyhyemmäksi. Vieläpä ilman, että se olisi menettänyt mitään juonen kannalta oleellista.

Tiivistetysti Rienaus oli lukemisen arvoinen kirja. Olen lukenut parempiakin, mutta se ei estänyt kirjasta nauttimista. Kolme ja puoli tähteä.

Kirja ja vähän mutakin ihmisistä

Joku aika sitten meillä kohuttiin Harvardin yliopiston uudemmasta löydöstä: Kirjasta, jonka kannet ovat tehty ihmisen nahasta. Ihmisruumista on käytetty muutenkin hyväksi mm. tieteen käytössä.

Kirja on peräisin 1800-luvulta. Des destinees de l'ame – nimistä kirjaa tutkittiin tarkoin. Nyt tutkijat ovat varmoja, että kirja on tehty juuri ihmisten nahasta. Tähän viittaa myös ranskaksi kirjoitettu kirjan välistä löytynyt viesti. Siinä lääkäri kertoo, että ihonhuokoiset erottaa helposti. Lisäksi hän valotti juuri ihmisnahan valitsemisen motiivia. Kirja kertoo ihmissieluista, joten tekijät päättivät ihmisnahan olevan juuri sopiva materiaali. Kirjeen kirjoittaja on kirjan kirjoittajan Arsène Houssayen ystävä.

Arsène Houssaye

Kuka on itse kirjailija? Arsène Houssaye oli ranskalainen novellisti ja runoilija. Hän eli 1815-1896 ja aloitti kirjailijan uransa Pariisissa vuonna 1836. Hänen runojaan edustaa kirja mm. Symphonie des vingt ans ja novelleja Les Filles d'Ève.  Arsène myös arvosteli taidetta ja kirjallisuutta. Hänellä on poika, Henry, josta tuli historioitsija ja joka kirjoitti isästään elämänkerran.

Ihmisten ihosta tehty kirja ei kuitenkaan ole niin suuri uutinen kuin voisi kuvitella, sillä 1800-luvulla teloitettujen rikollisten nahat annettiin parkitsijoille sekä kirjastonhoitajille, muun ruumiin mennessä tieteen käyttöön. En vastusta käytäntöä, jos en ole sitä vaatimassakaan. Des destinees de l'amessa käytetty iho oli peräisin mielisairaalta naiselta, joka kuoli sydänkohtaukseen.

Ruumiiden hyväksikäytöllä on tieteessä pitkät perinteet. ihmisruumiin tutkiminen on vuoroin ollut sallittua ja vuoroin lailla kiellettyä. Niitä leikeltiin anatomian opiskelun yhteydessä. Tapa on käytössä vieläkin. Ennen vanhaan ruumiita vain oli vaikea saada. Siitä kehittyi 1800-luvulla kohtuullisen tuottoisa liiketoiminta, jonka seurauksena Englannissa omaiset vartioivat vainajaa päiväkausia. Yritteliäimmät varastivatkin ruumiita haudoistaan ja myivät ne tieteen käyttöön. Myös lääketieteen harjoittajien suorittamat ruumiinryöstöt tuntuivat olleen varsin yleisiä. kiinni ei kannattanut jäädä, sillä se olisi lääkärin uran loppu.

Kuvasa on Heurekan Body Works-näyttelyn ruumiita

Vielä nykyäänkin ihmisruumiilla on suuri merkitys anatomian opetusvälineenä. Lääketieteen lisäksi ruumiiden käyttö tutkimustyössä on saanut yllättäviä sovelluksia esimerkiksi oikeusantropologiassa. Tästä hyvänä esimerkkinä on toimineet Body farmit Body farm, joissa tutkitaan ihmisruumiin mätänemistä ja hajoamista. Ruumistutkimuksen tehtävänä on tuottaa tietoa ihmisten kuolinsyistä tilanteissa, joissa tavallinen ruumiinavaus ei sitä enää kerro. Niitä on Yhdysvalloissa yhteensä kolme. Eurooppaan he eivät ole rantautuneet. Täällä on ruumiiden kohteluun liittyen tiukemmat lait.

Aihe on herättänyt keskustelua puolesta ja vastaan. Minusta, jos ruumis on kuolemaantuomitun tai vapaaehtoisesti lahjoittaneen, ongelmaa ei ole. Haudanryöstöt ja pelkästään tutkimustarkoituksiin suoritettavat murhat ovat asia erikseen. Kunnioitus vainajia kohtaan istuu ihmisissä syvässä ja siksi ymmärrän ruumiiden käyttöä sen joka muodossa vastustajia, vaikka heillä ei välttämättä järkiperusteita olisikaan.

Ihmisiä ne olivat neandertalin ihmisetkin

Meillä kaikilla on tietty kuva Neandertalin ihmisistä. Heitä pidetään usein  nykyihmisiä, eli meitä, tyhmempinä, romuluisina raakalaisina. Näin ei kuitenkaan ole, vaan todellisuudessa Neandertalin ihmiset ovat nykyihmisten veroisia.

Neandertalinihminen on ihmisten suvun laji, joka kehittyi todennäköisesti eurooppalaisista heidelberginihmisestä. He asuttivat Lähi-itää ja Eurooppaa 200 000 vuoden ajan, aina siihen asti, kun nykyihmiset saapuivat. Neandertalinihminen oli vahva, vanttera ja kesti hyvin jääkausien kovia pakkasia suuremmasta lihasmassasta johtuen. Laji kuoli sukupuuttoon noin 28 000 vuotta sitten.Syytä ei tiedetä. He kuitenkaan tuskin kuolivat sukupuuttoon ainakaan tyhmyyttään. Tästä hyvänä esimerkkinä on Journal of Human Evolution -lehdessä julkaistu tutkimus, jonka mukaan oman lajimme varhaiset kivikautiset työkalut eivät olleet sen parempia kuin neandertalilaisten välineet. Nykyihmisten kunniaksi on sanottava että, vaikka aseemme eivät olleetkaan tehokkaampia, ne olivat hienomman näköisiä. Tästä sitten tehtiin päätelmiä neardertalin ihmisten älykkyydestä. Lisäksi

Coloradon Boulderin yliopiston ja hollantilaisen Leidenin yliopiston tutkijat kävivät yhdessä läpi olemassa olevan todistusaineiston, eivätkä löytäneet todisteita älyllisestä alivoimasta. Neandertalilaiset osasivat rakentaa majoja, käsitellä tulta ja työkaluja, puhua ja ommella luuneuloilla vaatteita. He osasivat myös tehdä koruja, ja alkeellisia soittimia, kuten luuhuiluja. He pystyivät siis samaan kuin kivikautiset nykyihmisetkin. Heillä oli myös jonkinlainen uskonto. Miksi Neandertalin ihmisiä sitten pidetään yleisesti nykyihmisiä tyhmempinä? Tutkijat arvelevat väheksynnän juontaneen siitä, että Neandertalin ihmisiä ei ole verrattu aikalaisiinsa vaan myöhemmin eläneisiin nykyihmisiin, joilla teknologia on jo kehittynyt pidemmälle. Vertaus on epäreilu. Se on kuin vertaisi ensimmäisiä tietokonepelejä, nykyisiin.

Minulla on teoria siitä, miksi laji kuitenkin hävisi nykyihmisten selviytyessä. Kyseessä on kuitenkin vain teoria, voin siis olla väärässäkin. Ensinnäkin, nykyihminen on sotaisa otus. He olisivat voineet ajaa neandertalin ihmiset ahtaalle. Tälle teorialle löytyy kuitenkin ainakin yksi hyvä vasta-argumentti. Nimittäin nykyihmiset ja neandertalin ihmiset lisääntyivät keskenään. Sotaisuuteen liittyen hurjimman väitteen on esittänyt fossiiliasiantuntija Fernando Rozz. Hänen mukaansa ihmisten esi-isät ovat syöneet neandertalin ihmisiä suihinsa. Väitteen perustana on neandertalin ihmisen leukaluu, joka on löytynyt Les Roisista Ranskasta. Leukaluussa on samanlaisia merkkejä kuin ihmisen syömissä peuroissa ja muissa eläimissä. Nykyihmisen geeniperimästä noin 1-4 prosenttia on peräisin neandertalin ihmiseltä. Toinen syy voisi löytyä nykyihmisten tehokkaamman lisääntymisen avulla. Nykyihmiset lisääntyivät nopeammin kuin neandertalilaiset. Yhtenä syynä neandertalilaisten häviämiseen ovat voineet olla uudet ja oudot sairaudet. Ehkä nykyihminen toi Afrikasta sairauksia, jotka nujersivat neandertalilaisia samaan tapaan kuin eurooppalaisten Amerikan-valloittajien taudit intiaaneja. En tiedä, saadaanko totuutta koskaan selville. Neandertalin ihmisiä on vaikea tutkia, ovathan he kuolleet sukupuuttoon jo satoja tuhansia vuosia sitten ja lähteenä on vain löydetyt luut. Toivottavasti. Toivon myös, että tutkimukset onnistuvat tuulettamaan vanhoja näkemyksiä ja ehkä jopa näkemään, ettei ihminen olekaan maailman napa.

Ajatustenlukua ja vähän näkymättömyyttäkin

Ajatuksenluku on ollut ennen vain mielenkiintoinen, fiktiossa usein esiintyvä aihe. Taikuudessa ajatustenluku on vanha temppu, mutta niin kuin suurin osa tietää, siinä on kyse puhtaasta illuusiosta ja valintoihin vaikuttavien tekijöiden ymmärtämisestä.

Nykyään sitä voidaan pitää myös tieteellisesti mahdollisena, ainakin tulevaisuudessa. Kykyä lukea ajatuksia ei siis pidetä enää yliluonnollisena voimana. Näin uskoo mm. IBM. He tarkoittavat kuitenkin enemmänkin koneiden ohjaamista ajatusten avulla, kuin toisen ihmisen ajatuksen lukemista. Washingtonin yliopistossa onkin tehty ensimmäinen onnistunut ajatussiirto, kun professori Rajesh Rao pelasi kollegansa Andrea Stoccon kanssa tietokonepeliä ajatuksen voimalla. Kun hänen piti pelissä laukaista tykki, hän ajatteli painavansa oikean kätensä etusormella tiettyä näppäintä. Viesti tästä kulki Stoccon aivoihin, ja hän painoi tahtomattaan näppäintä oikealla etusormellaan. Lupaavia askeliakin on jo otettu, sillä Kalifornian yliopiston tutkijat onnistuivat tulkitsemaan koehenkilöiden katsomia kuvia suhteellisen tarkasti. Yhden koehenkilön osalta jopa 90 prosentilla.

Netissä kysytään: Kumman ottaisit mieluummin, ajatustenluvun vai näkymättömyyden. Minulle kumpikin kelpaisi, mielellään yhtä aikaa. Mutta jos pitäisi valita, valitsisin näkymättömyyden. En halua oikeasti tietää, mitä muut ihmiset ajattelisivat, vaikka siitä olisikin hyötyä sosiaalisessa kanssakäymisessä. Lisäksi silloin en saisi hetkeäkään rauhaa. Näkymättömyydelle taas on varmasti monia elämääni helpottavia käyttötarkoituksia. Kuitenkin saattaisin valita ajatusten luvun, jos sattuisin olemaan supersankari, mitä en valitettavasti ole. Ainakaan vielä. se helpottaisi elämää.  Näkymättömyydelläkin olisi kyllä puolensa. Voisin piiloutua vihollisiltani helposti ja koska en ole kovinkaan atleettinen, saisin siitä etua. Jos taas olisi kolmaskin vaihtoehto, että voisin kontrolloida esineitä ajatusten voimalla, valitsisin sen. Siitä olisi paljon apua. 

Huopnoja uutisia kaikille yli 24-vuotiaille!

Aivojen rappeutuminen alkaa jo 24 - vuotiaina. Näin ainakin, jos uskomme kanadalaisen Simin frazer-yliopiston tutkimukseen. Tutkimus perustuu noin 3 300 vuotiaiden tuliksiin StarCraft2-pelissä. Se mittasi mm. kognitiivis-motoriset taitoja ja keskittymistä.Tutkijat havaitsivat koehenkilöiden tekevän päätöksiä sitä hitaammin mitä vanhempia nämä olivat. Aivotoiminta hidastui noin 15 % 24 ja 39:nnen ikävuoden välillä.

Ei kuitenkaan kannata vielä luovuttaa, sillä elämänkokemus ja siihen liittyvä ennakointitaito tasapainottaa menetettyjä ominaisuuksia. Tiivistetysti: Vaikka hidastummekin, meistä tulee myös viisaampia.

Denialistit – Tieteellisen totuuden kyseenalaistajat

Tieteellisen totuuden haastaminen on oikein, sillä se kehittää tiedettä eteenpäin. Kannatan muutenkin itsenäistä ajattelua ja opitun tiedon kyseenalaistamista. Kuitenkaan skeptinen suhtautuminen tieteen tutkimustuloksiin ei tarkoita sitä, että mikä tahansa esitetty vastaväite olisi yhtä hyvä tai jollain tapaa pätevä kritiikki saatuja tuloksia kohtaan.

Valitettavasti olemassa on yksi ryhmä, jotka eivät kuulu tieteellisiin keskusteluihin, saatikka suosikki-ihmisiini: Denialistit. He kieltävät tiedeyhteisön oikeaksi todistaman asian välttääkseen epämiellyttävän totuuden ja eroavat tieteellisestä väittelystä siten, että heidän väitteet ovat näennäistieteellisiä. He vetoavat muun muassa tunteisiin, retorisiin kikkoihin, valeasiantuntijoihin ja salaliittoteorioihin. He myös huomioivat vain omaa näkemystään puoltavat tutkimukset. Toiselta puolelta vaaditaan taas epärealistisia ja aukottomia tutkimustuloksia. Pienikin epävarmuus tekee väitteet epätodeksi. Kärjistäen denialistit tekevät asiastaan jonkinlaisen uskonnon. Heidän motiiveinaan voi olla raha, politiikka tai ideologia. Taustalla voi olla myös halu tulla eräänlaiseksi totuuden esitaistelijaksi. Jotkin totuudet voivat olla myös liian suuria ihmisten käsiteltäväksi, kuten ilmastonmuutos. Ajatus siitä, että ihmiset vaikuttaisivat siihen, on erittäin pelottava ja lisäksi asian muuttaminen vaatisi uhrauksia, joita ei olla valmiita tekemään. Niinpä koko ilmastonmuutos on paljon kätevämpi kieltää. He eivät muuta käsitystään, vaikka mikä olisi. Tunnetuimmat denialistit kiistävät mm. ilmastomuutokset, holokaustin, rokotteiden hyödyt tupakoinnin vaarat ja terroristien osuuden WTC-tornien iskuissa. Käytännössä dentalistin tunnistaminen voi olla vaikeaa, joskus jopa mahdotonta. Siksi ketään ei pitäisi leimata turhan nopeasti. vaikka joku olisi eri mieltä kanssasi, se ei tarkoita automaattisesti sitä, että hän on dentalisti. Esimerkiksi vaikka uskon itse, että ilmastomuutos on aika pitkälti ihmisten aaiheuttamaa ja tulossa piankin, kaikki erimieltä olevat eivät suinkaan ole dentalisteja, vaan heillä voi olla hyvinkin järkeviä argumentteja puoltamaan asiaansa.Lisäksi pitää muistaa, että asiantuntijatkin voivat olla väärässä. He voivat myös saada tutkimuksen näyttämään haluamaansa tulosta. 

Jos tunnistit itsesi edellä mainitusta kuvauksessa, sinun kannattaa tarkistaa tietosi. En tarkoita, että sinun pitäisi muuttaa mielipiteitäsi. Asian tarkastelu voi johtaa sinut myös samaan johtopäätökseen. Muutut kuitenkin denialististä skeptikoksi ja saat tiedekeskusteluun uusia tieteellisesti päteviä aseita.  Saatat olla jopa oikeassa, sillä aina yleisesti tieteellisenä tosiasiana pidetty ei ole totta. samaa voi sanoa myös toisin päin. Vähemmistöjen uskomukset eivät muuta mitään totuudeksi.