Mysteerityttöjä ja (luonnollisesti) pikkukaupungin poliiseja salaliiton jäljillä

Tänä vuonna tullut Emergence ei ehkä kuulu kauden parhaiden uusien sarjojen joukkoon, mutta se tarjoaa silti paljon katsottavaa mysteerisarjojen ystäville.

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää jonkin verran juonipaljastuksia Emergencen ensimmäisestä kaudesta!

Long Islantilainen poliisipäällikkö Jo Evans (Allison Tolman) viettää varsin tavanomaista pikkukaupungin poliisin elää, johon kuuluu tytär Mia (Ashley Aufderheide) ja syöpää sairastava isä Ed (Clancy Brown). Sitten hänen elämänsä muuttuu kummallisempaan suuntaan hänen löydettyään melko tavanomaiselta lentokoneen putoamispaikalta muistinsa menettäneen tytön (Alexa Swinton).

Ennen kuin Jo saa selvitettyä tytön henkilöllisyyden ja löydettyä tämän vanhemmat, hän kutsuu tytön kotiinsa ja antaa hänelle väliaikaiseksi nimen Piper. Pian Jo huomaa, että Piperillä on perässään hyvin pahantahtoisia tahoja ja, jotta tilanne ei menisi liian normaaliin suuntaa, hallussaan yliluonnollisia voimia. Kuka Piper oikein on? Ja miksi hänestä ollaan niin kiinnostuneita?

Emergence vaikuttaa ensikuulemalta ehkä Lost-kopiolta tai kopiolta monesta muusta mysteerisarjasta, eikä vaikutelma todellakaan ole täysin väärässä. Se ei tarjoa genren ystäville tai meille, jotka katsovat sen sarjoja ja pitävätkin osasta niistä, juuri mitään uutta tai ihmeellistä. On suuri salaliitto, yliluonnollisia kykyjä, perusamerikkalainen perhe yms. 

Sarjalla on kuitenkin pari vahvuutta. Sarja on täynnä erinomaisia näyttelijöitä, erityisesti Allison Tolman ja Alexa Swinton. Sen mysteeri ei juuri polje paikoillaan ja esimerkiksi se, kuka tai ehkä tarkemmin sanottuna mikä, Piper oikein on, selviää varsin pian. Jo oli paljon keskimääräistä mysteerisaran päähenkilöä pidettävämpi ja samaistuttavampi. Piperkin osoittautui varsin sympaattiseksi tapaukseksi.

Muut hahmotkin ovat pidettäviä, joskin moneen kertaan nähtyjä. Mian ja Piperin ystävyyskin oli mukava yllätys, sillä monissa muissa sarjoissa päähenkilön biologinen lapsi olisi ollut mustasukkainen uudelle tulokkaalle ja jopa avoimen vihamielinen. Olisipa turhankin geneeriseksi jäävät roistot yhtä kiinnostavia, mutta kaikkea ei voi saada.

Piperiin liittyvää mysteeriäkään ei salattu liian kauan. Tyttö oli robotti tai ehkä paremminkin tekoäly. Ei ehkä kekseliäin valinta, mutta ei myöskään tylsin. Luulen, etten ole ainut, joka ajatteli tytön olevan avaruusolento. Toki muita paljastuksia löytyi hyvin paljon ja jotkin niistä onnistuivat jopa yllättämään minut ja saavutus se on sekin.

Emergencen juoni oli suhteellisen kiinnostava, jopa enemmän kuin useilla muilla sen lajityypin edustajalla. Kuitenkin minusta sen olisi saanut tiivistettyä vähempänäkin jaksoon jopa minisarjaksi. mysteeriä voi venyttää vain tietyn verran ilman, että se käy tylsäksi. Siksi minusta juonen jatkaminen toiselle kaudelle, jos sarja sellaisen saa, ei ollut minusta hyvä idea, vaikka sarjasta pidänkin.

Sarjassa oli vain yksi suuri heikkous, mutta valitettavasti se oli hyvinkin suuri. Se oikein onnistunut herättämään minkäänlaisia tunteita. Yksi sarjan vakiohahmoista paljastui pahikseksi ja sitten hyvikseksi, joka on pahiksen puolella, enkä tuntenut oikein mitään paljastuksen suhteen. Lisäksi sarja päättyi aika suureen cliffhangeriin, enkä silti pala halusta tietää, mitä hahmoille sen jälkeen tapahtuu.  

Uskokin, että sarja ei saa toista kautta cliffhangermaisesta ensimmäisen kauden lopusta huolimatta. Sen katsojamäärät ovat jääneet verrattain vähäiseksi. Jos olenkin väärässä ja sarja saa kuin saakin toisen kautensa, katson luultavasti senkin. Emergence ei ehkä päädy lempisarjojeni listoille, mutta kyllä sen kanssa voi 45 minuuttia viikossa viettää.

Tiivistetysti Emergence on mysteerisarjaksi keskimääräistä parempi ja sitä ei kannata tyystin unohtaa, mutta liikaa siitä ei kannata odottaa. Kolme ja puoli tähteä!

Ensiarvostelussa-syksyllä 2019 alkaneet tv-sarjat

Vuoden 2019 syksy toi mukanaan uuden tv-kauden ja sen myötä uudet tv-sarjat. Olenkin ryhtynyt katsomaan montaa uutta sarjaa, tv-addikti kuin olen, ja voinkin antaa niistä nyt ensivaikutelmani.

               

Huomautus: Mainitsen tässä artikkelissa vain sarjat, joita katson tällä hetkellä. On niitä uutuuksia tullut muitakin, kuten Netflixin katsomisen arvoinen supersankariperhedraama Raising Dion ja saman yhtiön maailman lopun jälkeiseen maailmaan sijoittuva komedia Daybreak. Arvostelen ne kuitenkin erikseen, jos arvostelen ollenkaan. Raja pitää laittaa johonkin, sillä muuten tälle artikkelille ei näkyisi loppua.

Aloitan arvioni sarjamurhaajadraama Prodigal Sonissa, joka kertoo Malcolm Brightista (Thomas Payne), pahamaineisen sarjamurhaajan, rikollisia NYPD:n riveissä profiloivasta, pojasta. Sarja keskittyy hänen työnsä ohella myös hänen perheeseensä, johon sarjamurhaaja-isän lisäksi kuuluu myös alkoholisoitunut äiti Jessica (Bellamy Young) sekä uraorientoitunut reportteri sisko Ainsley (Halston Sage).

Sarja sopii erinomaisesti Hanniballin ystäville, joihin minäkin kuulun ja se on keskimääräistä parempi rikollissarja. Michael Sheen ansaitsee erityisesti kiitosta sarjamurhaaja-isän roolissaan. Ihan esikuvansa veroinen sarja ei kuitenkaan ole ja koska sarjat ovat toistensa kanssa jopa häiritsevän samanlaisia, tämä näkyy erittäin selvästi.

Emergence kertoo pikkukaupungin poliisi Jo Evansista (Allison Tolman), joka yrittää lento-onnettomuuspaikalta löytämäänsä salaperäisen tytön (Alexa Swinton). Asiaa hankaloittaa se, että tytöstä on kiinnostunut myös muutkin tahot, eivätkä he kaihda kataliakaan keinoja saadakseen hänet itselleen.

Sarja ei vakuuttanut minua ihan niin paljon kuin aluksi ajattelin, mutta jos mysteerisarjat kiinnostavat, sille kannattaa antaa mahdollisuus. Pidän erityisesti helposti samaistuttavasta Jo:sta ja Piperiksi nimetystä mysteeri tytöstä, mutta muukin perhe on oikein sympaattinen. Mainittakoon vielä se, että sarja poikkeaa genrensa muista sarjoista parilla positiivisella tavalla. Keskusmysteeri selviää myös yllättävän alussa ja pääosaa näyttelevä Allison Tolman on pluskokoinen.

Stumptown seuraa entistä laivaston sotilasta Dexadrine "Dex" Pariosta (Ensisilmäyksestä ja MUC:n elokuvista tuttu Cobie Smulders), joka yrittää louda uraa yksityisetsivänä, Down syndroomaista pikkuveljeään, Anselia (Cole Sibus) sekä selvitä sodassa saamansa PTSD:ssän kanssa. Apunaan hänellä on hämärän menneisyyden omaava baarinomistaja Grey (The New Girlin Jake Johnson) Sarja perustuu samannimiseen sarjakuvaan.  

Pidin Stumptownista enemmän kuin etukäteen, tai edes ensimmäisen jakson perusteella odotin. Tämä johtuu melkein kokonaan siitä, että Dex Parios on varmasti yksi kauden kiehtovampia ja karismaattisempia päähahmoja, oikea etsiväsarjojen Wynonna Earp. Muutenkin sarja on keskimääräistä etsiväsarjaa parempi. Se on jopa oikeasti hauska, varsinkin autoon liittyvän kestovitsin osalta. Sarja sopii erityisesti etsiväsarjojen ystäville ja/tai niille, jotka tykkäävät katsoa Cobie Smuldersin löylyttävän pahiksia ja lausuvan sarkastisia kommentteja.

Riverdalen spin-off Nancy Drew kertoo nimeään kantavasta entisestä lapsietsivästä (Kennedy McMann), joka on nyttemmin jättänyt mysteerien jäljittämisen vähemmälle. Mysteerit eivät kuitenkaan ole valmiita jättämään häntä. Rikas seurapiirikaunotar Tiffany Hudson (Sinead Curry) murhataan juuri sen ruokalan edustalla, jossa hän työskentelee. Se tekee hänestä ja hänen työkavereistaan epäiltyjä. Puhdistaakseen heidän kaikkien maineen Nancyn pitääkin selvittää oikea syyllinen murhaan.

Nancy Drew on hyvä sarja, joskaan ihan minun tyyppiseni se ei olekaan. Se on kuitenkin parempi kuin Riverdale, jopa silloin kuin lasketaan sarjan kausista parhain eli ensimmäinen. Ihan niin hyvä se ei kuitenkaan ole kuin Chilling Adventures of Sabrina, mutta harva teinisarja on. Ja myönnän heti, että yhtenä syynä siihen on se, että noidat kiinnostavat minua vain enemmän kuin murhamysteerit. Ei niinkään sarjojen suuri laatuero.

Pidin erityisesti siitä, ettei sarjassa, ei vain ole aaveita, vaan niille ei edes yritä selvittää vaihtoehdoksi luonnollista selitystä. Toisin kuin etukäteen veikkasin. Nancykin on hahmona hyvä ja hänen kaverinsakin keskimääräisiä sivuhahmoja kiinnostavampia, samoin kuin myös Nancyn ja kumppaneiden kotikaupunki, aaveita kuhiseva Horseshoe Bay.

Batwoman kertoo Batmanin serkusta, sotilasakatemiasta seksuaalisen suuntautumisensa takia potkitusta Kate Kanesta (Ruby Rose), joka palaa Gothamiin ex-tyttöystävänsä Sophien (Meagan Tandy) jouduttua kidnapatuksi Aliceksi itseään kutsuvan superroiston (Rachel Skarsten) toimesta, mutta jää päätettyään jatkaa j serkkunsa hyviä töitä. Hänestä tulee supersankari Batwoman. Batwoman kuuluu Arrowverseen, tai nykyisemmin Berlantiverseen. Hahmo esiintyikin jo "Elseworlds"-crossoverjaksossa.

Batwoman on ehdottomasti kauden haukutuimpia uutuuksia ja osittain ihan syystäkin, sarjan pilotti ei onnistunut vakuuttamaan minuakaan. Sarja kuitenkin paranee vanhetessaan ja sillä on vieläpä kaksi ässää hihassa, herkullisen paha, Arrorversen parhaisiin rosvoihin kuuluva Alice ja Katen sisko Mary (Nicole Kang), joka puolestaan kuuluu Arrowversen parhaisiin hahmoihin. Mary ehkä vaikuttaa aluksi teinipissikseltä, mutta on paljon muutakin. Valitettavasti itse Kate Kane ei vain ole mitenkään erityisen kiinnostava, mikä onkin sarjan suurin heikkous.

Suosittuun sarjakuvaan perustuva Watchmen sijoittuu 34 vuotta sarjakuvien tapahtumien jälkeen. Sarjakuvista tutu hahmot ovat jo vanhoja uutisia, poliisit käyttävät maskeja ja yhteiskuntaa terrorisoi yltiörasistinen, Rorschach-maskeja käyttävä the Seventh Kavalry-ryhmä. Ryhmää torjuu muassa myös poliisin hommat perheensä turvallisuuden takia jättänyt viittakostaja Angela Abar/Sister Night (Regina Rene King) ja poliisipäällikkö Judd Crawford (Don Johnson)

Watchmen kuuluu ehdottomasti uusien sarjojen parhaimmistoon, joskaan ihan huipulle se ei yllä. Pidän kuitenkin sarjasta ja paljon. Osittain siksi, että pidän supersankarisarjakuvafilmatisoinnista, mutta myös siksi, että se nyt on vain niin hyvin tehty. Erityisesti naishahmojen osalta, mutta myös sarjan maailma on kiehtova, omalaatuinen ja visuaalisesti kaunis ja toteutus oli kaiken kaikkiaan oikein mallillaan.

Disney+:an Star Wars-sarja The Mandalorian kertoo vielä nimettömästä palkkionmetsästäjästä (Game of Thronesin Pedro Pascal). Mies on mandalorialainen. Kansa on tunnettu ennen kaikkea sotaisuudestaan, taisteluistaan jedeja vastaan, ja siitä, etteivät ne koskaan ota kypäräänsä pois. Sarja on tyyliltään avaruus-western ja sen päähahmo on saanut vaikutteita Clinton Eastwoodin elokuvista.

Olen nähnyt sarjasta vasta yhden, vajaan 40 minuuttia kestäneen, jakson, joten siitä on vielä vaikea sanoa oikein mitään. Pidin kuitenkin sarjasta paljon, on myös mahdollista, että ajan kannalta onnistun pitämään siitä vielä enemmänkin. Se tuntui Star Warssilta, sen päähahmoissa on paljon potentiaalia ja siihen on selvästi käytetty Disney puolelta paljon resursseja. Suosittelen sarjaa vahvasti kaikille Star Wars-faneille tai siitä muuten pitäville, mutta turhaan. He nimittäin katsovat sarjan joka tapauksessa.

His Dark Materials perustuu Philip Pullmanin samanimiseen kirjasarjaan, joka kertoo nuoresta Lyra (Loganin Dafne Keen). Tarina sijoittuu vaihtoehtoiseen todellisuuteen, jossa valtaa pitää kontrolloiva uskonnollinen organisaatio, kaikilla on mukanaan Daemoneiksi-kutsuttu eläimen muodon ottanut pala sielua ja jossa lentokoneiden sijasta lennetäänkin ilmalaivalla.

Rakastin Philip Pulmanin kirjoja ja niin rakastan tätä His Dark Materials-sarjaakin. Itseasiassa se on kauden paras sarjauutuus ja niin kuin tämän tekstin yhteydessä olette nähneet, kilpailu on kovaa. En pitäisi sitä kuitenkaan seuraavana Game of Thronesina, koska sarja on sellaiseksi liian viaton. Kirjat oli suunnattu lapsille ja nuorille ja siksi, niissä ei ole Game of Thronesin kaltaista määrää seksiä, väkivaltaa yms.

Sarja kuvaa hyvin kirjan äärimmäisen omalaatuista, mutta kuitenkin tutun tuntuista maailmaa. Dafne Keen on erinomainen Lyra, mutta ainakin toistaiseksi, kahden jakson perusteella, sarjan varastaa Ruth Wilson moraalisesti hämäränä Mrs Coulterina. Pieni varoituksen sana on kuitenkin paikallaa. Sarjassa, niin kuin kirjassakin, on jonkin verran uskontokritiikkiä, joidenkin näkökulmasta jopa uskonvastaisuutta. Jos sellainen vaivaa sinua, tämä sarja ei ole oikea sinulle.