Mysteerityttöjä ja (luonnollisesti) pikkukaupungin poliiseja salaliiton jäljillä

Tänä vuonna tullut Emergence ei ehkä kuulu kauden parhaiden uusien sarjojen joukkoon, mutta se tarjoaa silti paljon katsottavaa mysteerisarjojen ystäville.

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää jonkin verran juonipaljastuksia Emergencen ensimmäisestä kaudesta!

Long Islantilainen poliisipäällikkö Jo Evans (Allison Tolman) viettää varsin tavanomaista pikkukaupungin poliisin elää, johon kuuluu tytär Mia (Ashley Aufderheide) ja syöpää sairastava isä Ed (Clancy Brown). Sitten hänen elämänsä muuttuu kummallisempaan suuntaan hänen löydettyään melko tavanomaiselta lentokoneen putoamispaikalta muistinsa menettäneen tytön (Alexa Swinton).

Ennen kuin Jo saa selvitettyä tytön henkilöllisyyden ja löydettyä tämän vanhemmat, hän kutsuu tytön kotiinsa ja antaa hänelle väliaikaiseksi nimen Piper. Pian Jo huomaa, että Piperillä on perässään hyvin pahantahtoisia tahoja ja, jotta tilanne ei menisi liian normaaliin suuntaa, hallussaan yliluonnollisia voimia. Kuka Piper oikein on? Ja miksi hänestä ollaan niin kiinnostuneita?

Emergence vaikuttaa ensikuulemalta ehkä Lost-kopiolta tai kopiolta monesta muusta mysteerisarjasta, eikä vaikutelma todellakaan ole täysin väärässä. Se ei tarjoa genren ystäville tai meille, jotka katsovat sen sarjoja ja pitävätkin osasta niistä, juuri mitään uutta tai ihmeellistä. On suuri salaliitto, yliluonnollisia kykyjä, perusamerikkalainen perhe yms. 

Sarjalla on kuitenkin pari vahvuutta. Sarja on täynnä erinomaisia näyttelijöitä, erityisesti Allison Tolman ja Alexa Swinton. Sen mysteeri ei juuri polje paikoillaan ja esimerkiksi se, kuka tai ehkä tarkemmin sanottuna mikä, Piper oikein on, selviää varsin pian. Jo oli paljon keskimääräistä mysteerisaran päähenkilöä pidettävämpi ja samaistuttavampi. Piperkin osoittautui varsin sympaattiseksi tapaukseksi.

Muut hahmotkin ovat pidettäviä, joskin moneen kertaan nähtyjä. Mian ja Piperin ystävyyskin oli mukava yllätys, sillä monissa muissa sarjoissa päähenkilön biologinen lapsi olisi ollut mustasukkainen uudelle tulokkaalle ja jopa avoimen vihamielinen. Olisipa turhankin geneeriseksi jäävät roistot yhtä kiinnostavia, mutta kaikkea ei voi saada.

Piperiin liittyvää mysteeriäkään ei salattu liian kauan. Tyttö oli robotti tai ehkä paremminkin tekoäly. Ei ehkä kekseliäin valinta, mutta ei myöskään tylsin. Luulen, etten ole ainut, joka ajatteli tytön olevan avaruusolento. Toki muita paljastuksia löytyi hyvin paljon ja jotkin niistä onnistuivat jopa yllättämään minut ja saavutus se on sekin.

Emergencen juoni oli suhteellisen kiinnostava, jopa enemmän kuin useilla muilla sen lajityypin edustajalla. Kuitenkin minusta sen olisi saanut tiivistettyä vähempänäkin jaksoon jopa minisarjaksi. mysteeriä voi venyttää vain tietyn verran ilman, että se käy tylsäksi. Siksi minusta juonen jatkaminen toiselle kaudelle, jos sarja sellaisen saa, ei ollut minusta hyvä idea, vaikka sarjasta pidänkin.

Sarjassa oli vain yksi suuri heikkous, mutta valitettavasti se oli hyvinkin suuri. Se oikein onnistunut herättämään minkäänlaisia tunteita. Yksi sarjan vakiohahmoista paljastui pahikseksi ja sitten hyvikseksi, joka on pahiksen puolella, enkä tuntenut oikein mitään paljastuksen suhteen. Lisäksi sarja päättyi aika suureen cliffhangeriin, enkä silti pala halusta tietää, mitä hahmoille sen jälkeen tapahtuu.  

Uskokin, että sarja ei saa toista kautta cliffhangermaisesta ensimmäisen kauden lopusta huolimatta. Sen katsojamäärät ovat jääneet verrattain vähäiseksi. Jos olenkin väärässä ja sarja saa kuin saakin toisen kautensa, katson luultavasti senkin. Emergence ei ehkä päädy lempisarjojeni listoille, mutta kyllä sen kanssa voi 45 minuuttia viikossa viettää.

Tiivistetysti Emergence on mysteerisarjaksi keskimääräistä parempi ja sitä ei kannata tyystin unohtaa, mutta liikaa siitä ei kannata odottaa. Kolme ja puoli tähteä!