Netflixin ja muun
muassa Uudesta Sherlock tutun Steven Moffatin Dracula-minisarja on tyylikäs ja
paikoittain kekseliäskin, mutta se ei sano juuri mitään uutta legendaarisesta
kohteestaan.
Varoitus: Tämä arvostelu sisältää paljastuksia
Dracula-sarjan juonesta ja Dracula mytologiasta ylipäätään!
Vastakihlautuneella asuntokauppiaalla Jonathan Harkerilla
(John Heffernan) on ollut rankkaa. Epätavallinen matka tapaamaan Lontooseen
haluavaa omalaatuista kreivi Draculaa (Claes Bang) on johtanut miehen
nunnaluostariin näyttäen enemmän kuin puoliksi kuolleelta ja silmin nähden
traumatisoidulta. Se, mitä välissä on tapahtunut kiinnostaa luostarin nunnia,
erityisesti yhtä (Dolly Wells).
Vastaus kysymykseen osoittautuu pian enemmän kuin vain
kiinnostavaksi mysteeriksi, sillä Dracula on vasta suunnitelmansa alussa, eikä
se tiedä hyvää Jonathanille, luostarille tai Englannille, jonne mies niin
kovasti kaipaa. Kaikkien onneksi myöskään häntä kuulustellut nunna ei ole
läheskään niin avuton kuin mitä voisi luulla. Dracula on kolmiosainen
minisarja.
Dracula on varmasti yksi kaikkien aikojen uudelleen
filmatuista tarinoista, eikä suinkaan suotta. Tarina sopii vähän joka
vuosituhannelle. Netflixin Dracula kertookin sen tarinan tyylillä ja laadulla,
jota sen tekijöihin on totuttu yhdistämään. Valitettavasti se ei, muutamaa
poikkeusta lukuun ottamatta, kerro siitä juuri mitään uutta tai
ennenäkemätöntä. Vaan tyytyy kertomaan vanhan tarinan vähän vain suuremmalla budjetilla.
Miksi sarja sitten on tehty? Se on hyvä kysymys. Kuulemma se
on jo toisen legendaarisen hahmon, Sherlock Holmesin, uuteen eloon tuoneiden Steven
Moffatin ja Mark Gatissin intohimoprojekti. Onko se kuitenkaan hyvä syys tehdä sarjaa?
Tekijöiden näkökulmasta kyllä, mutta entäs katsojien. Siihen minulla ei ole
tyhjentävää vastausta.
Uskon kuitenkin, että Draculan mytologian tai muuten vampyyrifanien
kannattaa katsoa edes ensimmäinen jakso. Sillä vaikka siitä löytyikin vikansa,
joita käsittelen kyllä tässä arvostelussa riittämiin, kokonaisuudessaan mielipiteeni
sarjasta jääkin reilusti positiivisen puolelle. Olisiko sarja voinut olla parempi?
Tai kekseliäämpi? Kyllä. Mutta se olisi myös voinut olla paljon huonompikin.
Pidin siitä, että se ei pelännyt ottaa mennä verisyydessään
hyvinkin pitkälle, vaan näytti paljon kuvottavaa ja kauhufanien mieleen
varmasti olevaa. Ihmisiä kuoli, Dracula muuttui sudesta taas ihmiseksi ja
kärpäset majailivat silmäluomella ydin tai vastaavan katastrofista selvinneeltä
näyttävän Jonathanin silmämunilla ja tämä oli vasta ensimmäinen jakso.
Dracula ei kuitenkaan ottanut itseään turhan vakavasti, joka
on tullut tutuksi jo Uudessa Sherlockissa.
Suurimmaksi osaksi pidinkin asiasta, olen huumorin suuri ystävä ja
Draculassa se on suuremmaksi osaksi makuuni sopivaa, mutta välillä se myös
pilasi alun perin jännittävän kohtauksen tunnelman. Eikä asiaa parantanut se,
että osa heitoista oli varsin kliseisiä.
Pääosan esittäjä oli valittu erittäin hyvin, mikä onkin
ensiarvoisen tärkeää tämänkaltaisissa sarjoissa. Claes Bang on kuitenkin kuin
syntynyt rooliin. Hänen Draculansa oli karismaattinen, pelottava ja
moniulotteinen. Sarjan kuitenkin varastaa Dolly Wells, joka suorastaan loisti vampyyreistä
kiinnostuneena kyynisenä sisar Agathana. Hän on todella tv:n paras nunna tai
ainakin yksi parhaista.
Muutkin osat ovat täytetty ammattitaitoisilla
näyttelijöillä, mutta valitettavasti he eivät juuri nouse esiin hahmoina. Eikä
asiaa auta se, että sivuhahmot vaihtuivat joka osassa. Ei ole mahdotonta
esitelle hahmoja puolessatoista tunnissa. Elokuvat tekevät niin jatkuvasti tai
ainakin tekivät. Nykyään leffa ovat järjestään yli kaksituntisia, jopa
pidempiä. Draculalta se ei jotain syystä kuitenkaan onnistu.
Nyt arvostelen sarjan vielä jaksokohtaisesti ja anna niille
jopa numeroarvostelut.
Ensimmäinen jakso, "The Rules of the Beast" oli
myös sen paras, joskin myös perinteisin. Se kertoo hyvin klassisen
Dracula-tarinan, mutta tvistillä. Varsinkin se, mitä Jonathan Harkerille
tapahtuu, on yllätys. Ainakin enemmän kuin nunna henkilöllisyys, jota ei ole
vaikea arvata, vaikka tietäisi Dracula-mytologiasta vain hieman. Jakso oli
kekseliäs, näytti hyvältä ja paikoittain pelottavakin. Täydet viisi tähteä!
Toinen, "Blood Vessel", jakso oli sitten tylsempi.
Se oli murhamysteeri, jossa tiedämme jo, kuka murhaaja on. Emmekä välitä
uhreista tai muista laivalla olevista. Jakson kuitenkin pelasti sen monet hyvät
hetkensä, erityisesti sisar Agathan ja Draculan shakkimatsi sekä monella
tavalla yllättävä loppu. Jakso tuntui kuitenkin lähinnä ajan haaskaukselta.
Kolme ja puoli tähteä!
Kolmas jakso, "The
Dark Compass" yllätti ja siirsi Draculan nykyaikaan. Idea oli hyvä,
eikä vähiten siksi, että vaikka sitä onkin käytetty, mutta ei kuitenkaan vielä
kyllästymiseen asti. Jakso ei kuitenkaan tehnyt asetelmalla mitään uutta.
Ilokseni Dolly Wells sai kuitenkin roolin jaksossa. Sarjan loppuratkaisukin oli
sopivan runollinen ja synkkäkin.
Jakso ei kuitenkaan ole ilman puutteita, joista
suuremmat liittyivät juoneen, joka ei käynyt paikka paikoin käynyt juuri järkeen,
varsinkin Draculan myyttien alkuperään liittyä paljastus. Myös tavassa kuvailla
Lucy Westenran (Lydia West) löytyy paljon parantamisen varaa. Hänet kuvattiin
hyvin yksiulotteiseksi pinnalliseksi pissikseksi, eikä juuri muuksi. Kolme
tähteä!
Tiivistetysti Dracula ei ole huono tapa aloittaa uusi vuosi,
päinvastoin. Sen taso kuitenkin laski jakso jaksolta, niinpä oli hyvä, että
niitä oli vain kolme. Neljä tähteä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti