Chilling Adventures of Sabrinan kolmas kausi tuli Netflixiin jokin aika sitten rohkeampana, oudompana ja synkempänä kuin koskaan. Ja melkein yhtä hyvänä kuin aina ennenkin.
Varoitus: Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia! Lue omalla vastuullasi.
Viimeinen kausi päättyi Sabrinan (Kiernan Shipka) ja kumppaneiden voittoon, kun he onnistuivat vangitsemaan Sabrinan isäksi paljastuneen Luciferin (Luke Cook). Hinnan maksoi Sabrinan poikaystävä Nick (Gavin Leatherwood), jonka ruumis toimii nyt Helvetin valtiaan vankilana. Lisäksi hän joutui Helvettiin, jotta paikan johdon ottanut Lilith voisi pitää kerran rakastamansa miehen vankilaa silmällä.
Eikä mene aikaakaan, kun muutkin saavat kokea Luciferin vangitsemisen seuraukset. Koska Lilith ei
kelpaakaan rooliinsa, koska hänellä ei ole taivaallista syntyperää, Sabrinan joutuu taistemaan kruunusta maanpinnan tuhoa suunnittelevaa Calibania (Sam Corlett) vastaan. Zelda-tädin (Miranda Otto) johtama yön kirkkokin alkaa menettää voimiansa. Eikä aika voisi olla huonompi, sillä heillä on vastassaan Luciferin tuhon houkuttelemat pakanat, joiden aikeet ovat kaikkea muuta kuin ystävälliset.
En ole Chilling Adventures of Sabrinan kohderyhmää, teinejä. Silti pidän siitä suhteellisen paljon. Toki, siitä löytyy makuuni hieman liikaa teinidraamaa, mutta koska kyseessä on teinisarja, niin sitä sopii odottaa. Kuitenkin sarjan taikuus on kiehtovaa, pääosa vioistaan huolimatta ja ehkä jopa niiden takia hyvin pidettävä ja kiinnostakin ja toteutus on ollut muutenkin aina huippuluokkaa.
Kolmannella kaudella sarja on edelleen erittäin hyvä, suorastaan teinisarjojen kruununjalokivi. Pidin ehkä aikaisemmista hieman enemmän, mutta vain hiukan. Lisäksi jotkin asiat ovat jopa paremmin kuin edellisillä kausilla, joten sarjalle ei ole onneksi käynyt samoin kuin Riverdalelle, jonka taso on laskenut kausi kauden jälkeen ja pian minun tapaiset katsojat miettivät, miksi edes vaivautuu katsomaan sitä.
Chilling Adventures of Sabrina olikin huonommillaan silloin kuin se lainasi asioita Riverdalen pelikirjasta. Musiikkinumerot eivät vain sopineet sarjaan. Niin kuin ei myöskään se, että Sabrina ja Roz piti välttämättä saada huutosakkiin. Sen sijaan pidin Riverdaleen liittyvistä ”easter egg:seistä. Se sai maailman vaikuttamana isommalta ja asutummalta. Niin pieniä kuin ne olivatkin.
Paljon enemmän minua kuitenkin häiritsi se, että he laittoivat aikaisemmin hyvin itsenäisen Sabriinan motivaatioksi vain ja ainoastaan yhden asian: pojan, Nickin. Eikä vähiten siksi, etten ole koskaan ollut Nickin suurin fani. Niin paljon kuin tunsinkin tällä kaudella myötätuntoa häntä kohtaan. Ja niin paljonkin pidin siitä, että sarja antoi Nickin kokemuksille hyvin realistisilta vaikuttavia seuraamuksia.
Kauden parhaat kohtaukset liittyivät Yön kirkkoon eli valitettavasti siihen osaan, missä ei juuri Sabriinaa nähty. Onneksi Miranda Otton Zelda oli keskushenkilöksi yhtä hyvä, jopa parempikin. Ainakin näin aikuisen näkökulmasta. Siitäkin huolimatta, etten ole voimat ovat heikenneet/poissa, mitäs nyt-juonikuvien suuri fani. Jos katson noidista kertovaa sarjaa, haluan nähdä noitia (katson sinua Charmed:in toinen kausi).
Juonikuviossa kiinnostavaa oli myös se, että se Saatanaa palvovien noitien lisäksi näytti myös muunlaisia noitia, vieläpä hyvässä valossa. Taikuutta on monenlaista, eikä se ole paha asia. Erityisesti Skye Marshallin Mambo Marie LeFleur toi piristystä sarjaan. Ja lisäksi tuuletti varsin elitistisen Zeldan ja muiden saatanallisten noitien ennakkoluuloja.
Melko usein Yönkirkko ja sen taistelu pakanoita vastaan sai kuitenkin tehdä tilaa hieman vähemmän kiinnostavan Helvetin valtiuden varmistavan aarrejahdin varjoon. Ratkaisu kuitenkin palkittiin kauden loppupuolella, jossa Sabrina joutui kohtaamaan perheensä ja kaveriensa sivuun jättämisen seuraukset. Ja luonnollisesti teki päätöksiä, joiden vähemmän hyvät seuraukset jäävät ensi kauteen. Sabrina kuin on.
Lilithin ja Sabrinan demoni olalla/neuvonantaja ja oppilas dynamiikkansa toimi ja heidän kohtauksensa kuuluivat sarjan viihdyttävämpään päähän. Eikä vähiten siksi, että Michelle Gomez oli erinomainen kaksoisroolissaan sekä Sabrinan helvetillisenä neuvonantajana, että hartaana opettajana. Kumpa Helvetin Desing ei olisi jäänyt niin tylsäksi, mutta kaikkea ei voi saada.
Myös Sabrinan ihmiskaverit saivat oman storylinensä, joka vieläpä liittyi kauden pääjuoneen paljon enemmän kuin Sabrinan. Ei kuitenkaan liikaa. Mikä olikin erinomainen asia, sillä Harvey (Ross Lynch) ja Roz (Jaz Sinclair) eivät juuri kiinnostanut minua parina. Sen sijaan kaudella suurempaan rooliin päässeen Theon (Lachlan Watson) ja uuden pojan (Jonathan Whitesell) suhde oli rakennettu paljon paremmin.
Myös aikaisimmilla kausilla enemmän tai vähemmän sivuun jääneet Prudence (Tatiana Gabrielle) ja Ambrose (Chance Perdomo) tuntuivat löytävän paikkansa. Prudense badass noitana, jolla on missio, ja Ambrose Gilesiin verrattavana neuvonantajana. Valitettavasti kuitenkin Salem-kissa jäi melkein kokonaan sivuun. Ymmärrän kyllä ratkaisun. Kissojen kanssa ei voi olla helppo työskennellä.
Lucifer ja isä Blackwood (Richard Coyle) jätettiin ihan loppupuolta lukuun ottamatta sivuun, vaikka parempi olisikin ollut, ettei heitä kumpaakaan olisi nähty ollenkaan. Erityisesti alan kyllästyä isä Blackwoodiin ja olisinkin toivonut, että mies kuolisi tällä kaudella. Pakananoidat olivat nimittäin paljon kiinnostavampia ja pelottavia vastustajia. Ja tajusivat jäädä yhteen kauteen.
Sarjassa tapahtui siis tänä kautena paljon, jopa liikaakin. Nyt yhteen aiheeseen tai uhkaan ei voitu käyttää tarpeeksi aikaa. Ehkä kausi olisi hyötynyt muutamasta lisäjaksosta tai siitä, että se olisi jättänyt muutaman aiheen ensikauden puolelle. Toki asialla on positiivinenkin puoli. Kaudessa ei ollut yhtään täytejaksoa, vaan joka jakso keskittyi asiaan. Eikä meno mennyt missään vaiheessa tylsäksikään.
Tiivistetysti Chilling Adventures of Sabrinan kolmas kausi ei pettänyt odotuksia, mutta ei ihan päässyt siihen, mihin tasoon sarjalta ollaan totuttukaan. Kolme ja puoli tähteä!
Varoitus: Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia! Lue omalla vastuullasi.
Viimeinen kausi päättyi Sabrinan (Kiernan Shipka) ja kumppaneiden voittoon, kun he onnistuivat vangitsemaan Sabrinan isäksi paljastuneen Luciferin (Luke Cook). Hinnan maksoi Sabrinan poikaystävä Nick (Gavin Leatherwood), jonka ruumis toimii nyt Helvetin valtiaan vankilana. Lisäksi hän joutui Helvettiin, jotta paikan johdon ottanut Lilith voisi pitää kerran rakastamansa miehen vankilaa silmällä.
Eikä mene aikaakaan, kun muutkin saavat kokea Luciferin vangitsemisen seuraukset. Koska Lilith ei
kelpaakaan rooliinsa, koska hänellä ei ole taivaallista syntyperää, Sabrinan joutuu taistemaan kruunusta maanpinnan tuhoa suunnittelevaa Calibania (Sam Corlett) vastaan. Zelda-tädin (Miranda Otto) johtama yön kirkkokin alkaa menettää voimiansa. Eikä aika voisi olla huonompi, sillä heillä on vastassaan Luciferin tuhon houkuttelemat pakanat, joiden aikeet ovat kaikkea muuta kuin ystävälliset.
En ole Chilling Adventures of Sabrinan kohderyhmää, teinejä. Silti pidän siitä suhteellisen paljon. Toki, siitä löytyy makuuni hieman liikaa teinidraamaa, mutta koska kyseessä on teinisarja, niin sitä sopii odottaa. Kuitenkin sarjan taikuus on kiehtovaa, pääosa vioistaan huolimatta ja ehkä jopa niiden takia hyvin pidettävä ja kiinnostakin ja toteutus on ollut muutenkin aina huippuluokkaa.
Kolmannella kaudella sarja on edelleen erittäin hyvä, suorastaan teinisarjojen kruununjalokivi. Pidin ehkä aikaisemmista hieman enemmän, mutta vain hiukan. Lisäksi jotkin asiat ovat jopa paremmin kuin edellisillä kausilla, joten sarjalle ei ole onneksi käynyt samoin kuin Riverdalelle, jonka taso on laskenut kausi kauden jälkeen ja pian minun tapaiset katsojat miettivät, miksi edes vaivautuu katsomaan sitä.
Chilling Adventures of Sabrina olikin huonommillaan silloin kuin se lainasi asioita Riverdalen pelikirjasta. Musiikkinumerot eivät vain sopineet sarjaan. Niin kuin ei myöskään se, että Sabrina ja Roz piti välttämättä saada huutosakkiin. Sen sijaan pidin Riverdaleen liittyvistä ”easter egg:seistä. Se sai maailman vaikuttamana isommalta ja asutummalta. Niin pieniä kuin ne olivatkin.Paljon enemmän minua kuitenkin häiritsi se, että he laittoivat aikaisemmin hyvin itsenäisen Sabriinan motivaatioksi vain ja ainoastaan yhden asian: pojan, Nickin. Eikä vähiten siksi, etten ole koskaan ollut Nickin suurin fani. Niin paljon kuin tunsinkin tällä kaudella myötätuntoa häntä kohtaan. Ja niin paljonkin pidin siitä, että sarja antoi Nickin kokemuksille hyvin realistisilta vaikuttavia seuraamuksia.
Kauden parhaat kohtaukset liittyivät Yön kirkkoon eli valitettavasti siihen osaan, missä ei juuri Sabriinaa nähty. Onneksi Miranda Otton Zelda oli keskushenkilöksi yhtä hyvä, jopa parempikin. Ainakin näin aikuisen näkökulmasta. Siitäkin huolimatta, etten ole voimat ovat heikenneet/poissa, mitäs nyt-juonikuvien suuri fani. Jos katson noidista kertovaa sarjaa, haluan nähdä noitia (katson sinua Charmed:in toinen kausi).
Juonikuviossa kiinnostavaa oli myös se, että se Saatanaa palvovien noitien lisäksi näytti myös muunlaisia noitia, vieläpä hyvässä valossa. Taikuutta on monenlaista, eikä se ole paha asia. Erityisesti Skye Marshallin Mambo Marie LeFleur toi piristystä sarjaan. Ja lisäksi tuuletti varsin elitistisen Zeldan ja muiden saatanallisten noitien ennakkoluuloja.
Melko usein Yönkirkko ja sen taistelu pakanoita vastaan sai kuitenkin tehdä tilaa hieman vähemmän kiinnostavan Helvetin valtiuden varmistavan aarrejahdin varjoon. Ratkaisu kuitenkin palkittiin kauden loppupuolella, jossa Sabrina joutui kohtaamaan perheensä ja kaveriensa sivuun jättämisen seuraukset. Ja luonnollisesti teki päätöksiä, joiden vähemmän hyvät seuraukset jäävät ensi kauteen. Sabrina kuin on.Lilithin ja Sabrinan demoni olalla/neuvonantaja ja oppilas dynamiikkansa toimi ja heidän kohtauksensa kuuluivat sarjan viihdyttävämpään päähän. Eikä vähiten siksi, että Michelle Gomez oli erinomainen kaksoisroolissaan sekä Sabrinan helvetillisenä neuvonantajana, että hartaana opettajana. Kumpa Helvetin Desing ei olisi jäänyt niin tylsäksi, mutta kaikkea ei voi saada.
Myös Sabrinan ihmiskaverit saivat oman storylinensä, joka vieläpä liittyi kauden pääjuoneen paljon enemmän kuin Sabrinan. Ei kuitenkaan liikaa. Mikä olikin erinomainen asia, sillä Harvey (Ross Lynch) ja Roz (Jaz Sinclair) eivät juuri kiinnostanut minua parina. Sen sijaan kaudella suurempaan rooliin päässeen Theon (Lachlan Watson) ja uuden pojan (Jonathan Whitesell) suhde oli rakennettu paljon paremmin.
Myös aikaisimmilla kausilla enemmän tai vähemmän sivuun jääneet Prudence (Tatiana Gabrielle) ja Ambrose (Chance Perdomo) tuntuivat löytävän paikkansa. Prudense badass noitana, jolla on missio, ja Ambrose Gilesiin verrattavana neuvonantajana. Valitettavasti kuitenkin Salem-kissa jäi melkein kokonaan sivuun. Ymmärrän kyllä ratkaisun. Kissojen kanssa ei voi olla helppo työskennellä.
Lucifer ja isä Blackwood (Richard Coyle) jätettiin ihan loppupuolta lukuun ottamatta sivuun, vaikka parempi olisikin ollut, ettei heitä kumpaakaan olisi nähty ollenkaan. Erityisesti alan kyllästyä isä Blackwoodiin ja olisinkin toivonut, että mies kuolisi tällä kaudella. Pakananoidat olivat nimittäin paljon kiinnostavampia ja pelottavia vastustajia. Ja tajusivat jäädä yhteen kauteen.
Sarjassa tapahtui siis tänä kautena paljon, jopa liikaakin. Nyt yhteen aiheeseen tai uhkaan ei voitu käyttää tarpeeksi aikaa. Ehkä kausi olisi hyötynyt muutamasta lisäjaksosta tai siitä, että se olisi jättänyt muutaman aiheen ensikauden puolelle. Toki asialla on positiivinenkin puoli. Kaudessa ei ollut yhtään täytejaksoa, vaan joka jakso keskittyi asiaan. Eikä meno mennyt missään vaiheessa tylsäksikään.
Tiivistetysti Chilling Adventures of Sabrinan kolmas kausi ei pettänyt odotuksia, mutta ei ihan päässyt siihen, mihin tasoon sarjalta ollaan totuttukaan. Kolme ja puoli tähteä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti