Harley Quinn sai vähän
aikaa sitten oman, ja varsin hyvän, Birds of Prey-leffansa. Nyt arvostelemani yksinkertaisesti
nimetty Harley Quinn-animaatio on kuitenkin vielä sitäkin parempi.
Varoitus: Tämä arvostelu paljastaa joitakin yksityiskohtia
Harley Quinn-sarjan, ja mahdollisesti myös muiden hahmosta kertovien
tuotoksien, juonesta.
Harley Quinn (äänenä Kaley Cuoco) jätti vihdoin ja viimein
häntä jo pitkään hyväksi käyttäneen Jokerin (äänenä Alan Tudyk) ja asettui
asumaan uuden ystävänsä Poison Ivyn (äänenä Lake Bell) luokse. Hän on myös
ottanut itsellenne tavoitteen todistaa arvonsa sekä itselleen, Jokerille, että muille
roistoille ja päästä pahimmista pahimmille roistoille tarkoitettuun Legion of
Doom-ryhmään.
Se ei kuitenkaan onnistu ilman apua ja koska ryhmätyö ei
sovi yksin työskentelevälle Ivylle, Harley värvää avukseen ryhmän muiden
hylkäämistä roistoista. Ryhmään kuuluu Legion of Doomista seksismin takia
poispotkittu Tohtori Psyko (äänenä Tony Hale), näyttelijäksi huonolla
menestyksellä pyrkivä Clayface (äänenä myöskin Alan Tudyk) sekä tekniikkanero
King Shark (äänenä Ron Funches).
Harley Quinn on ehdottomasti paras uusi supersankari, - tai
ehkä pikemminkin roistojuttu sitten Marvelin elokuvauniversumin Endgamen. Ja
samalla myös yksi parhaista uusita tv-sarjoista. Kyllä, minun kohdallani, jolle
Star Trek on vielä suhteellinen tuntematon, se meni yli jopa uuden
Picard-sarjan, niin hyvä kuin se onkin. Se on myös paras näkemäni animaatio
sitten Spider-Man: Into the Spider-Versen.
Mutta ennen kaikkea se on nauruhermoja kutkuttavan hauska
sarja, joka ei kuitenkaan pelkää käsitellä myös vakavia aiheita. Eli juuri
sellainen, kuten hyvien aikuisten animaatioiden pitää olla. Siis sellaisten,
joiden yleistunnelman ei pidäkään olla liian vakava. Vakavimmille ja
aikuismaisemmille animaatioille on taatusti kysyntää. Harley Quinn vaan ei ole
yksi niistä, eikä tyyli olisi hahmolle oikein sopinutkaan.
Harley Quinn oli kuitenkin hyvin vahvasti aikuisten sarja. Siitä
löytyy paljon väkivaltaa, kirosanoja yms. ei lapsille sopivaa. Se myös
tarkoittaa, että sillä oli vapaus mennä pitemmälle kuin monet muut sarjat. Se
ei kuitenkaan mennyt missään vaiheessa liian pitkälle. Huumori ei loukannut
juuri ketään, paitsi ehkä joidenkin hahmojen vannoituneita faneja.
Pidän sarjan animaatiotyylistä, se näyttää hyvältä. Erityisesti
sarjan formaatista ja korkeasta ikärajasta hyötyneet toimintakohtaukset. Mitä
sarjan tekemiseen tulee, niin erityisesti esiin nousi kuitenkin
ääninäyttelijät. Hahmojen ääneksi oli valittu monia alan taitajia ja se näkyi. Erityisen
maininnan ansaitsee alan konkari Alan Tudyk ja roolinsa jopa sarjan mittapuulla
harvinaisen hyvin sopiva Lake Bell.
Ennen sarjan katsomista mietin, kuinka hyvä valinta lähinnä
Rillit Ruudussa-sarjasta tuttu ja sielläkin vähemmän vakuuttavasti esiintyminen
Kaley Cuoco on Harleyn rooliin, mutta ilokseni voin sanoa, että nainen ottaa
hahmon omakseen. Muutenkin pidän hänen versiostaan. Hän oli melkein yhtä hyvä
kuin kuin Dc:n elokuvauniversumin vastaava, vaikka Margot Robbie tekeekin
roolissaan huipputyötä.
Harley ei kuitenkaan oli sarjan paras hahmo, hieman
yllättäen, vaan se kunnia kuuluu Poison Ivylle, ystävistä parhaimmalle ja
superroistoista coolimmalle. Clayface ja King Sharkkin olivat oikein hyviä hahmoja,
varsinkin enemmän ruutuaikaa saanut Clayface. Valitettavasti sovinistinen Tohtori
Psyko ei niinkään, vaikka kyllä hänkin löysi roolinsa ryhmässä ja sai jopa
vähän sympaattisuuttakin.
Kokonaisuutenaan tiimi toimi hyvin, paremminkin ja olenkin
iloinen, että kaikki ovat mukana vielä toisella kaudella, jos ja kun sellainen
tehdään. Olisin ehkä vain toivonut, että Harleyn tiimiin olisi eksynyt myös
ainakin yksi naisroisto, DC:llä kuin niin monia hyviä sellaisia. Varsinkin kuin
ryhmän kokoamiseen keskittyvä jakso käsitteli myös sitä, että naisrosvoja ei
oteta vakavasti.
Sivuhahmoista esiin nousi Batmanmaisyyden täysille vetävä Batman
(Diedrich Bader), yllättävän hauska komisario Gordon (Chris Meloni) ja satuhahmoja
henkiin herättävä Queen of Fables (Wanda Sykes). Sen sijaan Kite Man (Matt
Oberg) oli lähinnä nolo. En vieläkään ymmärrä sarjan päätöstä tehdä hänestä
Ivyn poikaystävä, enkä luultavasti tule ikinä ymmärtämäänkään.
Koko sarjan inhottavin hahmo ja pääroisto, jos sarjassa voi
sellaista sanoa olevankaan, oli kuitenkin Joker itse. Sarjalla, tai sen
katsojalla, ei riittänyt sympatiaa miehelle. Ja se teki sarjasta vain paremman.
Sarjan Joker on ylimielinen, manipuloiva ja narsistinen niin kuin hahmon kaikki
versiot, tai ainakin melkein, mutta yliampuvalla tavalla, joka sopii vain ja
ainoastaan animaatioformaatille.
Tiivistetysti harva sarja on yhtä hauska ja muutenkin nautittava
kuin Harley Quinn, animaatio tai liveversio. Sitä ei kannata jättää näkemättä.
Täydet viisi tähteä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti