Salaisuuksia scifimuurin takaa

Outolintu-elokuvasarja on saanut kolmannen ja samalla toiseksi viimeisen osansa, Uskollisen. Oliko se katsomisen arvoinen elokuva? JUONIPALJASTUKSIA LUVASSA!

Uskollinen, englanniksi Allegiant, jatkaa suoraan siitä, mihin edellinen osa jäi. Trish (Shailene Woodley) ja muut näkivät salaperäisen videon, jonka mukaan muurin takana olisi ihmisiä. Paha diktaattori Jeanninen tilalle tullut, eri lailla diktaattorimainen Evelyn (Naomi Watts) ei kuitenkaan anna avata muurin portteja. Se ei kuitenkaan estä Trishiä ja kumppaneita selvittämästä, mitä muurin takana oikein löytyy.

Tasoltaan elokuva on jonkin verran Nälkäpelien tapaista nuorten dystopioita huonompi. Tästä voi syyttää itse elokuvan lisäksi myös sen lähdeteosta. Uskollinen-kirja, onkin koko Outulintu-trilogian huonoin kirja. Se ei tarkoita, etteikö elokuva olisi katsottava. Kyllä se on. Kirjasarjan fanit saavatkin sen mitä haluavat. Uusia katsojia elokuva tuskin kerää. Se ei taida kyllä olla tarkoituskaan.

Trish on edelleen vahva hahmo. Hän kannattaakin elokuvaa harteillaan. Oma kiinnsotukseeni elokuvaa kohtaan laski heti, kun hään ei ollut valkokankaalla. Juonellisista syistä Neljälle (Theo James) annettiin enemmän tekemistä. Vaihtelun puolesta se olikin hyvä. Toinen positiivinen yllätys oli verrattain vähäinen perehtyminen Trishin ja Neljän suhteeseen. ja kolmiodraamaan puutos.

Toinen elokuvan valopilkun manttelin perijä on superhuonossa Fantastic Four elokuivasta tuttu Miles Teller huonosti käyttäytyvänä ja takkia kääntävänä Peterinä. Elokuvan pahikset olivat persoonattomia Evelynilla ja Davidilla (Jeff Daniels). Muilla ei ole juuri tekemistä. He lähinnä vain roikkuvat mukana. Tiedän, että niin sanominen on klisee, mutta ei se totuutta muuta.

Edelliset kaksi osaa Divergent - Outolintu ja Outolintu-sarja: Kapinallinen nähneet tietävät mitä on tulossa. Tasan tarkkaan. Voisinkin syyttää elokuvaa ennalta-arvattavuudesta, mutta toisaalta olen nähnyt saman tarinan jo kirjamuodossa. Lisäksi pitää muistaa, että se on lajityypin yleisin helmasynti. Niinpä toteutus ratkaisee. Valitettavasti tässä elokuvassa se jäi keskitasolle, jopa alemmas.

3D-formaatti saattaisi palvella elokuvaa, olihan se täynnä erikoistehosteita ja kauniita scifivälineitä. Erityisesti aseita. Jopa niin täynnä, että ne veivät tilaa juonelta. Siitäkin huolimatta, että elokuva ei ollut pelkästään toimintapainoitteinen. Keskellä oli nimittäin genren elokuville yllättävän pitkä suvantovaihe. Pakko kuitenkin myöntää, että taistelukohtauksissa nähnyt lennokit olivat erittäin hienoja.

Elokuva olisi hyötynyt enemmästä sisällissotaan perehtymisestä. Sekä sen herättämän tunnelatauksen kuin eri puolilla olevien huippunäyttelijöidenkin takia. Se olisi sitä paitsi antanut elokuvalle aikuisemman otteen, josta ei olisi ollut elokuvalle mitään haittaa. Päinvastoin. Ymmärrän kyllä, miksi aihetta ei käsitelty enempää. Onhan kyseessä Trishin ja kumppaneiden seikkailu. Esitän vain huomion.

Uskollinen sopii täydellisesti yhdelle laiskalle sunnuntaille, jona sen katsoinkin. Toista kertaa sitä ei kuitenkaan tarvitse nähdä. Kaksi tähteä.

Yhteiskunta järkkyy ja nuori nainen kapinoi

Divergent – outolintu, Ohjaus: Neil Burger, näyttelijät: Ashley Judd, Kate Winslet, Miles Teller, Shailene Woodley, Theo James. Elokuva perustuu Veronica Rothin samannimiseen kirjaan.

Elokuvassa eletään tulevaisuuden yhteiskunnasta, joka on jaettu viiteen ryhmään luonteenpiirteiden mukaan: Vaatimattomat, Uskaliaat, Sopuisat, Rehdit ja Terävät. Jokaisella ryhmällä on oma tehtävänsä yhteiskunnassa. Elokuvan päähenkilö Tris voisi kuulua useampaankin ryhmään, mikä tekee hänestä yhteiskunnalle vaarallisen Divergentin, eräänlaisen väliinputoajan. Syvällisesti ajateltuna, elokuva kertoo oman paikkansa etsimisestä. Aiheesta, johon jokainen, erityisesti nuori, voi samaistua.

Elokuva vastasi odotuksiani. Se oli hyvä, muttei erinomainen, varsinkin verrattuna Nälkäpeli-elokuviin. Kuitenkin elokuva oli ihan kelvollinen nuorten dystopia. Toteutus toimi ja taistelukohtaukset olivat viihdyttäviä. Olin lukenut kirjan vasta jonkin aikaa sitten, joten elokuvat erot verrattuna siihen korostuivat. Ymmärrän kyllä, miksi kaikkea ei saatu mahdutettua elokuvaan. Silti olisin lisännyt joitain kohtia, elokuvahan oli sen verran lyhyt, ettei pieni lisäys haittaisi. Katsoin leffan 2D:nä, mikä ei haitannut. Muutamassa kohtauksessa 3D olisi tuonut siihen jotakin lisää, mutta mitään olennaista en menettänyt. Päähenkilöt onnistuivat kohtuullisesti, ainakaan minulle ei tullut mitään valittamista, mutta olisin kaivannut hieman syvällisyyttä sivuhenkilöihin. Ne jäivät yksiulotteiseksi. En pystynyt vihaamaan edes kiusaaja- Peteriä samalla tavalla, kuin kirjaa lukiessani. Trishin hahmo oli toki parempi kirjoissa, mutta elokuvissakin he onnistuivat tekemään hänestä kiinnostavan. Hahmon inhimillisyys kävi hyvin ilmi, mistä henkilökohtaisesta pidän. Trish ei ole mikään superihminen, vaikka divergent onkin. Näyttelijät olivat pääsääntöisesti minulle tuntemattomina, poikkeuksena Terävien johtajaa näyttelevä Kate Winslet ja Scandal - sarjasta tuttu Tony Goldwyn. Hän näyttelee Trishin isää. Sarjan toinen osa, Insurgent, tulee valkokankaille joskus vuoden päästä. Sen suunniteltu päivämäärä on 20.3.2015. Minulla on aikaa lukea kirja ennen sitä. Toivottavasti se ehditään suomentaa, mutta jos ei, osaan minä englanniksikin lukea. Minulla on tälläkin hetkellä englanninkielinen kirja luvussa. Annan kolme ja puoli tähteä. 

Kirja-arvostelu: Outolintu – Toimintaa dystopisessa tulevaisuudessa

Outolintu sijoittuu yhteiskuntaan, jossa ihmiset on jaettu viiteen ryhmään: Vaatimattomat, Uskaliaat, Sopuisat, Rehdit ja Terävät. Kirjan päähenkilön Beatrice Priorin pitää päättää, mihin ryhmään hän haluaa kuulua. kaikki ei tietenkään suju ongelmitta ja jokaiselle nuorelle tehtävässä testissä selviää, että hänessä olisi ainesta useammankin ryhmän jäseneksi. Tämä on tietenkin äärimmäisen vaarallista. Kirja on trilogian ensimmäinen osa.

Pidin kirjan päähenkilöstä, jossa on jotain samaa Nälkäpelien Katniss Everdeenin kanssa. Kirjan maailma oli myös kiinnostava, vaikka siitä kerrottiinkin liian vähän. Minusta olisi ollut kiva tietää enemmän siitä, miten kirjan tilanteeseen päästiin ja mitä on kaupungin porttien ulkopuolella, mutta eiköhän kysymyksiini vastata seuraavissa kirjoissa. Kirjan teemaan, oman paikkansa etsimiseen on helppo samaistua. varmasti vielä enemmän nuorille, joille kirja on suunnattu. Se onkin astetta syvällisempi nuorten kirja. Kirja oli osittain hyvin ennalta arvattava, mikä vähän latisti lukukokemusta. Se oli kuitenkin kirjoitettu hyvin ja luinkin sen kahdelta istumalta. Olisin lukenut yhdellä, jos ei olisi pitänyt nukkua välissä. Kirja oli hyvin nopeatempoinen ja jännittävä. Siinä mentiin jännittävästä tilanteesta toiseen, eikä kirjaa siksi olisi malttanut laskea käsistään. Suosittelen kirjaa lämpimästi. Outolinnusta on tulossa myös elokuva, jonka ensi-ilta on 21.03.2014.