Minä työn raskaan raatajana

Olette ehkä huomanneet, etten ole kirjoittanut vähään aikaa juuri mitään. Nyt on hyvä aika kertoa tarkemmin, mitä olen nämä melkein kaksi viikkoa puuhannut. Koska se ei ollut todellakaan mielenkiintoista mahdollista, yritän tiivistää.

Tänä kesänä Heinolan Seminaarin ja Myllyojan koulun oppilaat opiskelevat uusissa, homeettomissa tiloissa. Koulut alkavat ensi viikolla, joten nyt oli viimeinen aika siirtää koulujen tavarat uusiin luokkiin. Työhön tarvittiin tietysti väkeä, joten Heinolan kaupunki oli kaikessa viisaudessaan nakittanut homman Heinolan Työpajoille eli suomeksi meille. Me olimmekin viime ja tämän viikon muuttamassa kouluja, minkä vuoksi en ole ehtinyt paljon kirjoitella. 

Aloitimme Seminaarin koululta. Nostimme pulpetteja, tuoleja, muuttolaatikoita ja kaikkea vastaavaa aulaan. Sää oli kuuma koko aja, mutta onneksi Aitan porukka oli tuonut meille juotavaa ja suolaista syötävääkin. Onneksi porukkaa riitti, joten saimme tavarat siirrettyä muutamassa päivässä. Urakka ei kuitenkaan ollut vielä ohi.

Meidän tuomat tavarat vietiin Koulutus Keskus Salpauksen kaupalliselle puolelle. Loppuviikko työskentelimme sitten Salpauksella, jossa opiskelin merkonomiksi aikanani. Kukaan ei ollut tyhjentänyt Salpauksen luokkia, joten urakka viivästyi meidän rahdatessa Salpauksen kamoja pois luokasta. Onneksi yksi porukka oli sen jo aloittanut, joten saimme sen urakan loppuun perjantaina.

Jäljelle jäi enää Myllyojan koulu, jossa teimme käytännössä samaa kuin muissa kouluissakin eli kannoimme tavaroita. Tällä kertaa meillä ei ollut apunamme muuttomiehiä, vaan teimme kaiken itse. Veimme tavarat pihalle, josta ne lastattiin autoihin ja vietiin parakkien lähelle. Siitä kannoimme tavarat sisälle saakka. Siellä oli sentään kaikki selvillä ja siksi olimmekin kohtuullisen nopeita.

Muutto oli ohi kolmessa ja puolessa päivässä. Vakavilta vammoilta säästyttiin. Valitettavasti Myllyojalla oli aika paljon ampiaisia, jotka purivatkin paria muuttajaa. Eivät sentään minua. Joitakin muitakin vammoja esiintyi. Saamme palkinnoksi pitsat firman piikkiin. Tunnen ansaitsevani sen. Nyt pääsen tavalliseen päiväjärjestykseen mieli ideoita täynnä. En tiedä, mitä työhön ohjaaja Ville on meille oikein keksinyt huomiselle, mutta mahdollisuuden mukaan pyrin kirjoittamaan blogiini lisää.