Aarteenmetsästys
jatkui koneella, kun katsoin Warehouse 13 kolmannen tuotantokauden. Sain kauden
katsottua, melkein liian nopeasti, niinpä nyt on taas arvion aika.
Toinen kausi loppui dramaattisesti ryhmän pelastaessa
maailman uudelta jääkaudelta ja Mykan lähtiessä tiimissä, kiitos petturiksi
osoittautuneen H. G. Wellsin. Kolmannen kauden alussa muu ryhmä jatkaa töitään.
Artefaktit kuin eivät keräämällä lopu.
Ryhmään tulee uusi agentti, valheita
tunnistava Steve Jinks, joka on sarjan ensimmäinen avoimesti homohahmo. Onneksi
sitä ei kuitenkaan korosteta liiaksi ja hahmolla on myös muita mielenkiintoisia
ominaisuuksia. Itse en ole hahmon puolesta, enkä vastaan. Omaa sarjaa hänestä
ei saisi, mutta ei tarvitsekaan. 
Pidin sarjan toisesta kaudesta enemmän noin kokonaisuutena,
vaikka löytyi tästäkin omat helmensä. Yksi tällainen on kauden, ehkä koko
sarjan, lempijaksoni, 3… 2… 1…, jossa mm. käydään 1890-luvulla H. G:n seurassa
ja metsästetään Joosuan trumpettia. Muuten jaksot, loppua lukuun ottamatta,
olivat hyvää keskitasoa. Tosin minusta Warehousen 13:n keskitaso on parempi,
kuin suurimpien muiden tv-sarjojen..
Fanien iloksi, Myka tulee kuin tuleekin takaisin tiimiin. Tästä
johtuen Steve työskentelee kohtuullisen vähän kenttäkokemusta omaavan Claudian
kanssa. Tiimi toimii minusta erinomaisesti. kaksi tiimiä tarkoittaa sitä, että
osa tehtävistä on lyhyempiä. Käytetäänhän yhteen tehtävään vähemmän ruutuaikaa.
Tehtävät pysyivät muuten tututunlaisina, joskin pääjuoneen käytettiin enemmän
aikaa. En pidä kaavaa kuluneena, vaikka kliseiltä ei vältytty ja joskus katsoja
tietää jo hyvissä ajoin, mihin juoni on menossa.
Sarjan tunnelma muuttui kaudella synkempään suuntaan, jopa
liiankin synkkään. Huumoria löytyy vieläkin kohtuullisesti, mutta sei
edellisten kausien lailla. Sen sekaan on laitettu suuria tunteita ja traagisia
tapahtumia. Huumorijaksojakin löytyi,
kuten Don't Hate the Player. Siinä ryhmä pääsevät videopeliin sisään. Toinenkin
asia on muuttunut. Ryhmä ei pelkää enää artefaktien käyttöä, vaikka sankarimme
tietävät hyvin, niillä olevan aina sivuvaikutuksia. Aina. Muutosta ei edes selitetty
kunnolla. Toisaalta, kauden pahiskin käyttää niitä surutta, joten ryhmällä ei
taida olla paljon mahdollisuuksia.
Kauden aikana Claudiasta on tullut lempihahmoni, ainakin
lempi vakkarihahmo. H. G. Wells on ykkönen. Se asia ei muuttunut. Valitettavasti
naista nähdään vain muutamassa jaksossa. Vaikka ryhmästä saadaankin lisätietoa,
hahmokehitys junnasi paikallaan. Poikkeuksena toimi Claudia, josta näimme uusia
puolia. Kaudella saadaan lisätietoa myös agenttien pomoista, salaperäisistä
sijaishallitsijoista, jotka saavat ainakin minun mielikuvissani lisää
inhimillisyyttä. En siltikään aina ole varma heidän toimiensa oikeudesta,
saatikka motiivista. Hämäriä hemmoja, en muuta sano.
Hämäriin hemmoihin kuuluu myös kaudenentisiä kausia vaarallisempi
pahis, jonka motiivit olivat kuitenkin minusta riittämättömiä. Olisinkin
lisännyt siihen vielä jonkin pahiksen tarinaa selventävän yksityiskohdan,
jotakin joka tekisi hänestä vähän inhimillisemmän. Hänen apurinsa jäivät
etäiseksi. Ketä he ovat? Miksi he auttavat pahista? Kysymyskiin saadaan vastaus
vain osittain.
Kausi loppui taas jouluspesiaaliin, joka oli hauska, mutta
sopisi paremmin välijaksosi. Olen miettinyt, onko se tarkoitettu bonukseksi vai
oikeasti viimeiseksi jaksoksi. Veikkaan ensimmäistä. Juonen kannalta loppu oli
sitäkin järkyttävämpi, vaikka neljännen kauden alku siitä terän viekin. Loppu
oli ylivoimaisesti sarjan paras, mikä on jo paljon sanottu. Tosin minulla on
vielä kaksi loppua katsomatta. Saa nähdä, ylittävätkö ne tuon, ja jos ylittävät
niin miten.
Kausi oli erittäin hyvä, muttei täydellinen. Jotakin jäi
uupumaan edellisiin kausiin verrattuna. Siinä oli kuitenkin myös paljon hyvää
ja tuttua. Seuraavaksi tarkoitukseni on jatkaa sarjan neljänteen kauteen, joka
alkaa jännittävissä merkeissä. Annan neljä tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti