Viimeistä jediä viedään

Mitä scifiin tulee, ei ole Star Wars-elokuvia voittanutta. Sen uusin osa, vähän millä mittapuulla tahansa loistava Star Wars: The Last Jedi osoitti sen selvääkin selvemmin. 

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää paljauksia Star Wars: Last Jedin ja luonnollisesti myös aikaisempien Star Wars-elokuvien juonesta. Vannon kuitenkin, etten paljasta mitään katselunautinnon pilaavaa.

Rey (Daisy Ridley) on vihdoin löytänyt legendaarisen jedimestari Luke Skywalkerin (Mark Hamill), mutta lukuisien menetysten katkeroittama mies kieltäytyy suorilta käsin auttamasta. Rey ei ole kuitenkaan vielä valmis luovuttamaan, varsinkin kuin hän uskoo Luken tarjoavan vastauksia hänen henkilökohtaisiin kysymyksiin ja auttaa häntä jedivoimansa kanssa.

Voiman toisella puolella Kylo Ren (Adam Driver) taistelee isänsä tappamisen aiheuttamaa syyllisyyttä vastaan ja kyseenalaistaa vakautumistaan pimeyden puolelle. Hänen mahdollinen kääntymisensä valon puolelle voisikin kääntää koko sodan kulun. Sitä paljon konkreettisempi taistelu käydään kuitenkin kapinallisten ja ensimmäisen osan tappiosta suuttuneen, Ensimmäisen ritarikunnan välillä. 

Ensimmäinen ritarikunta on tuhonnut Kenraali Leia Organan (edesmennyt Carrie Fisher) johtamien kapinallisten tukikohdan ja jahtaa nyt elossa selvinneitä kapinallisia. Kapinalliset ovat sankarien tarpeessa. Tuon roolin ottaakin, liipaisinherkkä mestaripilotti Poe Cameron (Oscar Isaac), Stormtrooper Finin (John Boyega) uuden tuttavuutensa Rosan (Kelly Marie Tran) sekä robotti BB-8:tin kanssa.

Rakastan Star Warsseja, erityisesti niitä alkuperäisiä. Kun sarjan uudelleen lämmitys sitten käynnistyi sen seitsemännellä osalla, Force Awakennilla, noin kaksi vuotta sitten, menin katsomaan sen pelon sekaisen odotuksen vallitessa. Pystyisikö se samaan kuin vanha trilogia vai joutuisinko pettymään, kuten tein alkuperäisten trilogian esiosien kohdallakin? 

Katsottuani Force Awakenssin huomasin kuitenkin pelon olevan turhaa. Elokuva räjäytti potin, samoin kuin sen jälkeen tullut, eräänlainen väliosa, Rogue Onekin. Sarja näyttää olevan hyvissä käsissä. Sellaisissa, jotka paitsi osaavat tehdä hyviä elokuvia, niin myös rakastavat Star Warssia ihan tosissaan ja haluavatkin kunnioittaa edellisten osien henkeä.

Niinpä sekä alkuperäisen trilogian mestarillisuuden, että uusimpien kovan tason ansiosta ei olekaan mikään ihme, että The Last Jedi joutuikin kohtamaan suuria odotuksia. Minun ja lukuisien muiden katsojien, niitä katsojia riittikin ihan tarpeeksi, en ole nähnyt meidän pientä elokuvateatteri koskaan niin täynnä kuin nyt, onneksi Star Wars: The Last Jedi vastasi niihin kaikkiin enemmän kuin tyydyttävästi. 

Toki elokuvalla oli omat vikansa, joista suurimmat olivat riskittömyys ja liiallinen edellisien osien toisto. En myöskään vieläkään lämmennyt Kylo Renille, sillä vaikka periaatteessa mies on mielenkiintoinen kaikkine sisäisine kamppailuineen, käytännössä hän on lähinnä ärsyttävä. Lisäksi elokuvaa olisi voinut lyhentääkin, nyt siellä oli paljon turhaksi jäävää, varsinkin ihan lopussa.

Kuitenkin joka elokuvassa on vikansa ja varsinkin The Last Jedissä nuo viat jäivät tyystin vahvuuksien varjoon, jopa suurimmassa määrin kuin Force Awakenissa, jota ehdin ylistää omassa arvostelussa varsin vuolaasti. Se oli jännittävä, osin yllättävä ja enne kaikkea sydämellinen elokuva. Sellainen elokuva, jota ei kannata jättää väliin oli Star Wars –fani tai ei. 

Eikö näytäkin tutulta?

Tietenkin edes jonkinlainen fanius aina parantaa elokuvakokemusta, juuri nostalgiahan on yksi sen suurimmista myyntivalteista, mutta elokuvasta voi nauttia myös satunnainen katsojakin. Siis kunhan edelliset osat, ainakin alkuperäiset ja Force Awakens, on katsottu. En minäkään mikään sarjan superfani ole, vaikka siitä pidänkin hyvin paljon. 

Elokuvan tarina oli kaikessa ytimekkyydessään se sama kuin edellisissä osissakin eli aika perinteinen hyvän ja pahan-välinen taistelu avaruustaisteluilla ja Skywalkerin perheeseen liittyvällä saippuaoopperalla höystettynä. Mukaan oli tietenkin lisätty myös omat tvistinsä, joista en nyt enempää paljasta. Ei ehkä tarpeeksi, jotta elokuva tuntuisi tuoreelta, mutta kuitenkin. 

Ja sanomaan "awww"

Sitä paitsi, vanhankaan tarinan hohto ei ole vielä ehtinyt himmetä, varsinkin kuin se kekseliään käsikirjoituksen, vaikuttavan näyttelytyön ja kiinnostavien hahmojen ansiosta oli tehty tavalla, joka liikutti, huvitti ja innosti. Kukaan elokuvateatterissa ei alkanut raikuviin aplodeihin, eihän se kuulu heinolalaiseen elokuvissakäynti kulttuuriin, mutta olisi hyvin voinut. Niin hyvä The Last Jedi on. 

Erikoistehosteet olivat jälleen huippuluokkaa, mutta mitäpä muuta Star Wars-elokuvalta sopii odottaakaan. Erityisesti taistelukohtaukset olivat upeita. Visuaalisesti elokuva oli kaunis ja jopa hieman omaperäinenkin, kuitenkaan menemättä liian kauas sarjan elokuvien tyypillisestä ulkonäöstä. tämä on hyvä asia, sillä jotkut asiat vain kuuluvat Star Wars-sarjaan niin oleellisesti, että ilman niitä tuntuisi, että jotain tärkeää puuttuu. 

Toiminnan ja silmäkarkin ohessa huomio kiinnittyi myös syvällisempiin asioihin, ainakin siinä määrin kuin elokuvan lajityyppi, avaruusseikkailu, antoi. Elokuva äityikin vakavaksi monessa kohtaan, minkä vuoksi vastapainoksi oli lisätty myös, tarpeellisuuden lisäksi vielä hyvääkin, huumoria, mikä olikin jo alkuperäisen trilogian yksi vahvuuksista, niistä lukuisista.

Juuri tasapainoisuus olikin yksi elokuvan suurimpia vahvuuksia, heti söpöjen olentojen, jo tutuiksi tulleiden hahmojen ja asiaan kuuluvien avaruus- ja jeditaisteluiden, ohessa. Oli kyse sitten vakavan ja kevyen, uuden ja vanhan tai rauhallisten kohtien ja täyden toiminnan välisestä tasapainosta. Elokuvasta nauttimisen kannalta tämä ei ollut pelkästään tärkeää, vaan jopa välttämätöntä. 

Vanhoista, niin alkuperäisen, kun vasta Force Awakenista nähdyistä, hahmoista on vähän uutta sanottavaa. Rey oli edelleen mahtava, samoin Leia. Vahvat naishahmot, ja erityisesti monin tavoin loistava Carrie Fisher, ovatkin aina olleet Star Warssien yksi suurimmista vahvuuksista. Hänen menetys oli yhtä iso tappio franchiselle, kun maailmalle yleensäkin. 

Pidin jälleen myös Finistä, mutta hän jäi makuuni liikaa sivuhahmon rooliin. Tämä on paha jo ihan monimuotoisuuden näkökulmasta. koskaan ennen Star Warssien yksi päähahmoista ei ole musta mies, joten on harmi, ettei häntä kohdeltiin omassa elokuvassaan kuin sivuhahmoja. Uskon, tai ainakin toivon, kuitenkin, että ongelma korjataan jo seuraavassa elokuvassa. 

Luke oli mielenkiintoinen sisäisine konflikteineen, varsinkin kuin hänestä rupesi löytymään myös moraalisesti harmaampia puolia. Enkä vähiten siksi, että miehellä oli oikeastaan ihan hyvän. Jedien maailmanpelastamissuunnitelmat eivät aina ole onnistuneet parhaalla mahdollisella tavalla, näin lievästi sanottuna. Yodakin teki esiintymisensä, mutta siitä en enempää voi sanoa.

Pahiksista Kylo Ren, vai pitäisikö sanoa Ben Solo, oli edelleen emoteinin perikuva, joskin varsinkin loppua kohden hahmo jopa vähän parani. Yksinvaltias Snoke (vahvasti erikoistehostettu Andy Serkins) ei oikein missään vaiheessa onnistunut vaikuttaa minua. Ainakaan siinä määrin kuin Palpatine aikoinaan. Kenraali Hux (Domhnall Gleeson) puolestaan oli hyvä, joskaan ei erityisen persoonallinen, lisä elokuvasarjaan. 

Uusista hahmoista, niistä kohtuullisen vähistä, pidin eniten Rosassa, vaikka häneen ei juuri ehdittykään tutustumaan tarkemmin. No, ehkä seuraavassa elokuvassa. Laura Dernin esittämä Amiraali Holdokin oli jokseenkin kiinnostava, vaikka hän saikin elokuvassa lähinnä sankareita jarruttavan roolin. DJ (Benicio del Toro) osoittautui harvinaisen epäkiinnostavaksi, joskin tarpeelliseksi hahmoksi.

Porgit olivat söpöjä. Jotkut sanovat, että liiankin söpöjä, mutta minusta sellaista asiaa ei olekaan. Lähinnä siksi, että hänkin auttaa olemalla tiellä. BB-8 oli sympaattinen, kuten aina. vanhemmat droiditkin tekivät esiintymisen, mutta varsin pienen. Luonnollisista syistä. kun elokuvassa on näin paljon hahmoja, niin jotkut jäävät aivan väistämättä vähemmälle huomiolla. Jopa Star Wars-elokuvaksikin harvinaisen pitkän The Last Jedin tapauksessa.

Tiivistetysti Star War: The Last Jedi oli juuri niin hyvä kuin toivoinkin sen olevan, jos ei jopa parempi. Toisin sanoen scifi, ja jopa Star Wars, elokuvien aatelia. Täydet viisi tähteä.