Defiance päättyy!

Scifisarja Defiance päättyy vain kolmen kauden jälkeen. Arvostelen vielä jossakin vaiheissa kausista viimeisen. Ehkä. En nyt lupaa mitään. Itse jään kaipaamaan sarjaa, mutta onneksi nykyään löytyy monia muitakin hyviä sarjoja.

Elämä avaruusolentojen kanssa jatkuu

Tätä on jo odotettu. Nimittäin scifidraama Defiancen toista tuotantokautta. Kausi sijoittuu noin yhdeksän kuukautta edellisen kauden loppumisesta ja paljon onkin ehtinyt tapahtua.

Älä katso Defiancen toista ennen kuin olet tutustunut ensimmäistä. Sen verran jatkuvajuoninen sarja on kuitenkin kyseessä. Kauden katsoneet saavat nyt muistinvirkistämistä. Tiiviostän nimittäin sarjan ja ensimmäisen kauden tärkeimmät palat ennen viimeisimmän kauden arvostelemista. Varo Juonipaljastuksia.

Lyhyesti sanottuna Defiance perustuu lähitulevaisuuteen, jossa ihmisten lisäksi maata asuttavat myös Votaneiksi kutsuttujen avaruusolentojen kahdeksan eri rotua. Rotuihin kuuluu mm. Vitivalkoiset ja sivistyneet castit, hengelliset Irathientsit ja huippuälykkäät indogeeneistä. Sarjassa seurataan Defiancen kaupunkia, jossaVotanit ja ihmiset elävät jonkinlaisessa yhteisymmärryksessä keskenään.

Maailma on muuttunut Votaneiden tulon myötä, vieläpä erittäin dramaattisesti. Votanien tulo aiheutti sodan heidän ja ihmisten väälillä. Sota muutti Maapallon enimmäkseen asuinkelvottomaksi. Sellaisa nykyajan mukavuuksia, kuten internettiä ei ole. Onneksi vastapuolet tajusivat solmia rauhan, joten edes jotain jäi jäljelle.

 Päähenkilönä hyörii Han solomainen Joshua Nolan (Grant Bowler) ja hänen adoptiotyttärensä Irisa (Stephanie Leonidas). Toiselle kaudelle mentäessä Joshua etsii kadonnutta tytärtään

Kaupungissa asuu myös mm. ex-pormestari Amanda, joka pyörittää nyt siskonsa omistamaa bordellin ja baarin risteytymää NeadWantia, jonka edellinen omista, Amandan sisko on kadonnut Kenya, luultavasti kuollut.

Syyllinen on juonikas Kenyan ex-rakastajatar Stahma Starr (Jaimie Murray), jonka pormestarin paikan vienyt mies vangittiin tämän tappaessa Tasavalla sotilaan. Paikka siirtyi karismaattiselle tasavaltalaiselle Niles Pottinger ( James Murray). Muita pelaajia kaivoksilla rikastuneet McCawleyt, joiden tytär Christie (Nicole Muñoz) on naimisissa Starrien pojan Alakin (Jesse Rath) kanssa.

Defiance on pysynyt tyylillleen uskollisena. Tämä on lähinnä hyvä asia, joskin sarja pysyi vähän turhankin samanlaisena. Vaihteluhan virkistää, mikäli vanhaa sanontaan uskomista. Scifielementistä piti huolen Irisa ja hänet puolelleen saanut avaruusalus Kaziri. Storyline estikin sarjan muuttumista pelkäksi saipuaoopperaksi.

Uuttakin löytyy. Toinen kausi on edellistä synkempi. Minusta se sopii sarjalle. Huumoriakaan ei ole unohdettu. Maailmastakin saatiin selville vaikka mitä. Pidin erityisesti siitä, että jotkin ihmiset pukeutuvat casteiksi ja tapaavat puoli salaisella klubilla. Yksityiskohta toi uskotavuutta sarjan mytologiaan. 

Vaikka peruslänkkärin sankaria muistuttavalla Joshualla onkin oma viehätyksensä, suosikiksi hän ei kuitenkaan yltänyt tällä kaudellakaan. Se kunnia kuuluu edelleen Stahma Starrille, joskin hän ei ole enää niin ylivoimainen suosikki. Parhaat one-linerit kuuluvat kuitenkin Doc Yewll (Trenna Keating). Irisa puolestaan ei esiintynyt tällä kaudella edukseen, vaikka pidinkin hänestä ensimmäisellä kaudella.

Uusista hahmoista pidän erityisen paljon armeijan propagandaa tekevästä Berlinistä (Anna Hopkins). Odotin hahmolta jotain muuta sarjan alusta, mutta onenksi olin väärässä. Inhoan kauden pahiksena epäonnistunutta pormeari Pottingeria. Enimmäkseen huonon motiivinsa taki. Jonkun tietyn naisen saaminen ei ole tarpeeksi hyvä syy. Cai puolestaan oli vain tylsä. Muissa hahmoissa ei ole niin valittamista kuin kehumistakaan.

Defiancen toinen kausi oli viihdyttävää scifiä, mutta se olisi voinut olla parempaakin. Onneksi hahmot pelastavat sarjan. Neljä ja puoli tähteä. Sarja jatkuu vielä kolmannellakin kaudella. On spekuloitu, että sarjan ympäristö muuttuisi ainakin yhden sukupolven verran ja täten koko ympäristö muuttuisi. En kuitenkaan usko sitä. Joshua ja Irisa eivät ole sarjan ainoat hahmot.

Ihmiset ja avaruusolennot St. Louisia asuttamassa

Joulun kunniaksi Netflix lisäsi palveluunsa uutta sisältöä. Niihin kuuluu mm. jo jonkin aikaa odottamani scifisarja Defiance. 

Mistä on kyse? Defiance sijoittuu vuoteen 2046, jolloin muukalaislajit, votanit, elävät pitkän sodan jälkeen rinta rinnan, enemmän tai vähemmän rauhallisesti. Päähenkilö Joshua Nolan saapuu adopitiotyttärensä Irisan kanssa vanhaan kotikaupunkiinsa St.Lousiin, joka tunnetaan nyt nimellä Defiance. Lyhyesti sanottuna Defiancesta on samanlainen länkkäriscifi kuin Fireflykin, joskin tapahtumapaikka muistuttaa enemmän Eloonjääneet-sarjan kaltaista ydintuhion jälkeistä maailmaa.

Defiance on laadukas ja sopivan erilainen scifisarja. Kovan scifin ystävät voivat joutua pettymään, mutta onneksi sarjaa voi seurata muutkin, sillä se tarjoaa jokaiselle jotakin. On taisteluja, ihmissuhteita, hivenen erilaisia avaruusolentoja, seksiä, politiikkaa, murhatutkintaa, Romeo ja Julia-tarinaa ja paljon muuta. Myös jumaluudet mainitaan sarjan edetessä. 

Sarjan ymmäristö on yksi sen ehdottomista vahvuuksista. Siinä on jotain tuttua, mutta kuitenkin sopivan erilaista. Puhumattakaan siitä, etä maisema on karuudessaan kaunis. Sarja on kuitenkin hyvin kliseinen, mikä näkyy erityisesti Han Solomaisessa päähenkilössä, joka vielä päätyy Eurekaa ja Terra Novaa mukaillen kaupungin lainvartijaksi. Kuitenkin kliseisyydestä puhuessa kannattaa muistaa, että siltä ei vältytä muissakaan tv-sarjoissa ja elokuvissa.

Lempihahmojeni joukkoon pääsee ulkoisesti nöyrä, mutta todellisuudessa mestarimanipiloija, Stahma Tarr sekä Nolanin badass-adobtiotytär, taitavasti veitsiä käyttelevä, Irisa. Muut hahmot olvat aika pliisuja, mutta kyllä heitäkin jaksoi seurata. Eri rotujen tapoihin olisi kiva tutustua enemmänkin. Ehkä toisella kaudella. Ensimmäisellä kaudella jaksoja oli vain 13, joten kaikelle ei ollut aikaa.

Defiance vastasi omia odotuksiani, ainakin suurimmaksi osaksi. Käsikirjoituksessa, juonessa, näyttelijöissä, eikä muussakaan ole valittamista. Minusta Defiance on yksi parhaista tällä hetkellä tulevista scifisarjoista, ei kuitenkaan paras. Se jaksaa kuitenkin viihdyttää ja viedä mukanaan. Neljä ja puoli tähteä.

Uutisia: Defiance tulee netflixiin

Netflixissä on oltu anteliaalla pällä, niin kuin vuoden aikaan sopii. Sinne tulee monia suhteellisen uusia ja laadukkaitakin sarjoja. Itseäni kiinnostaa kuitenkin niistä eniten scifidraama Defiance, joka sijoittuu vuoteen 2046. Silloin avaruusolennot ovat tulleet maahan pysyvästi heidän kotiplaneettansa tuhoamisen jälkeen.

Defiance - Mitä sarjasta tulee tietää ennen katsomista?

Defiance kuuluu minua kiinnostaviin sarjoihin. Valitettavasti sitä ei löydy Netflixistä, ainakaan vielä. Siitä huolimatta etukäteen on hyvä tutkia, millaisesta sarjasta on kyse.

5000 vuotta sitten muukalaislaji Votan menetti traagisesti kotinsa. He etsivät itselleen uutta ja huomasivatkin asumiskelpoisen planeetan, Maan. Planeetalla ei ollut vielä teknologiaa, joten he luulivat sen olevan asumaton. Kuinka väärässä he olivatkaan? He matkasivat vuosituhansia ja perillä, vuonna 2013, he törmäsivät epäluuloisiin ihmisiin. Sotahan siitä syttyi. Maapallo oli tuhon partaalla, joten ihmisten ei ja muukalaisten ei auttanut muu kuin solmia rauha.

Siitä päästäänkin sarjan tapahtumiin. Vuonna 2046 entinen merijalkaväen sotilas Joahua Nolan (Garnt Boeler) palaa vanhaan korikaupunkiinsa Defianceen kasvattityttärensä Irisan (Stephanie Leonidas) kanssa. Hän päätyy joutuu tai pääsee, riippuu kannassa, osalliseksi kaupungin tapahtumiin. Rahapulassa hän joutuu selvittämään kaupungissa tapahtuvaa murhaa.

Kaupunkiin mahtuu myös mm. pormestari Amanda Rosewater (Julie Benz), hänen bordellin omistaja siskonsa Kenya (Mia Kirshner) ja muukalaisten voimakasikko Datak (Tony Curran) ja Stahma Starr (Jaime Murray), joiden poika on Romeo ja Julia-tyylisessä suhteessa kaupungin toisen valtaperheen, kaivoksia omistavan McCawleyn, tyttären kanssa. 

Starrit

Sarja kiinnostaa minua kahdesta syystä. Ensinnäkin se tuli huippuhyvän Warehouse 13:n jälkeen Syfyltä. Toiseksi siinä on loistava Jaime Murray, josta pidin jo Dexterissä ja Warehouse 13:ssä minusta tuli pienoinen fani. Maailma kiinnostaa minua myös, ainakin jonkin verran. Odotan sarjalta erikoisen näköisiä avaruusolentoja ja toimintaa. Pelkään kuitenkin, ettei se vastaa odotuksiani. Sen verran kovia ne ovat.

Toinen katsottavien sarjojen listoille päätynyt sarja on outoja otuksia tutkivasta tohtori Helen Magnusista kertova Santuary. Sitäkään ei löydy Netflixistä, joten saa nähdä, mitä katson sitten kun Continuum on loppunut. Minulla on menossa viimeinen Netflixistä löytyvä eli kolmas kausi ja sarjan kaudet on lyhyitä, joten kovin kauaa siihen ei voi enää mennä.