Ihmeotukset vapaalla jalalla

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat on tänä vuonna eniten odottamani elokuva. Voin ilokseni sanoa, että se on odottamisen arvoinen. Uusi Harry Potter se ei kuitenkaan ole.

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää paljastuksia elokuvan juonesta.

Vuosi 1926. Englantilainen Lisko Scamander (Eddie Redmayne) matkustaa pikavisiitille New Yorkiin laukku täynnä toinen toistaan ihmeellisempiä taikaolentoja. Erittäin epäonnisten sattumusten seurauksena osa ihmeotuksista pääsee karkuun. ne pitää löytää pikimmiten, sillä panoksena on jotain niinkin suurta kuin taikamaailman paljastuminen ei-majeille eli ei taikuutta omaaville. 

Lisäksi auroriksi takaisin mielevä Tina Goldstein (Katherine Waterston epäilee otusten olevan vastuussa kaupungissa tapahtuvista oudoista kuolin tapauksista. Kun tähän vielä lisätään noitia vihaavat Toiset Salemilaiset ja paossa oleva pimeyden velho, soppa on valmis. Onneksi kaksikko saa apua Tinan ajatuksia lukevalta Queenie-siskolta (Alison Sudol) ja sympaattiselta ei-maj Jacob Kowalskilta (Dan Fogler).

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat on saanut innoituksensa samannimisestä taikaolennoista kertovasta opaskirjasta. Se esiintyy Harry Potter-kirjoissa ja elokuvissa, joten kyseessä onkin jonkinlainen Harry Potter-kirjojen ja elokuvien esiosa. Se ei jää ainoaksi. Elokuva nimittäin aloittaa peräti viidestä elokuvasta koostuvan elokuvasarjan. Lisää siis on tulossa ja paljon.

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat on erinomainen, jos ei täydellinen, esiosa Harry Potter-saagalle. Ei vähiten siksi, että saaga on kasvanut katsojiensa mukana. Eikä vain siksi, että päähenkilöt ovat aikuisia. Vaan se on myös edeltäjiään synkempi. K13-ikäraja onkin elokuvalle juuri sopiva. Alkuperäinen taika on kuitenkin tallella. Jos verrata pitäisi, sanoisin Pottereita paremmaksi, mutta ei Ihmeotuksetkaan kauas jää.

Juoni oli erinomainen. Pidin erityisesti siitä, että päähenkilö oli enemmänkin tapahtumiin vahingossa joutunut sivusta katsoja kuin juonta kantava voima. Se on hyvää vaihtelua valtavirtaan nähden. Myös ihmeolentojen omaavien erityiskykyjen luova käyttö ansaitsevat kiitosta. Se toi elokuvaan juuri sopivasti omaa persoonallisuutta.

Juonella oli toki myös omat ongelmansa. Suurin niistä on hyvin tyypillinen mille tahansa elokuvasarjan ensimmäiselle osalle. Elokuva nimittäin käytti hieman turhankin paljon aikaa muiden osien alustamiseen. Varsinkin kuin ottaa huomioon, kuinka lyhyt elokuva oikein oli. Lisäksi juoni kärsi pienoisesta ennalta-arvattavuudesta sekä fantasiaelokuville tyypillisistä loogisista aukoista.

Kaikki eivät pidä elokuvan päähenkilöstä Lisko Scamanderista, mutta minä olen toista mieltä. Eläinrakkaassa ja sosiaalisesti rajoittuneessa hahmossa on jotenkin samaistumispintaa. Hahmoista hauskin ja hurmaavin oli kuitenkin Queenie. Hieman yllättäen. Jäljelle jäävä kaksikkokin onnistui voittamaan minut puolelleen, vaikka he eivät olekaan hahmoista omaperäisempiä, saatikka kiinnostavampia.

Muita niin sanottuja hyviä hahmoja nähtiin niin vähän, että heistä on vaikea muodostaa mielipidettä suuntaan tai toiseen. Niinpä en mene heihin vielä tässä arvostelussa. Roistoista Mary Lou Barebone (Samantha Morton) onnistui saamaan minut vihaamaan itseään, niin kuin hyvän roiston kuuluukin. Pelätty Gellert Grindelwald vilahti elokuvassa, mutta mitään suurta vaikutusta hän ei vielä ehtinyt tehdä.

Parasta elokuvissa ei suinkaan ollut ihmiset, vaikka heitäkin katsoi ihan mielellään. Vaan jo nimessä mainitut ihmeolennot, joihin kuului muun muassa metalliesineitä varastava myyränkaltainen Haisku, tikkua muistuttava Bowtruckle (suomenkielistä nimeä en löytänyt) sarvikuonomainen Purske ja paljon muuta. Suosikkia minulla ei ole, sillä jokainen oli sympaattinen omalla tavallaan.

Vaikka elokuva kertoo noidista ja velhoista, siinä oli myös toiminnallinen puolensa, joka ei kuitenkaan vienyt huomiota muulta sisällöltä. Kun ottaa huomioon sen ja elokuvassa esiintyvät satuolennot voi melko varmasti sanoa, että erikoistehostetiimillä oli varmasti paljon töitä tämän elokuvan parissa. Onneksi he tekivät työnsä vakaalla ammattitaidolla. Samaa voisi sanoa muutakin tekijätiimistä.

Tämän kaltaisessa elokuvassa tarvitaan myös huumoria ja sitä Ihmeotukset ja niiden olinpaikat tarjoakin sopivassa määrin. Vieläpä hyvä laatuista sellaista. Enkä ole yksin mielipiteeni kanssa. Nauruntirskahduksia kuului monta kertaa näytöksen aikana, eikä ne tulleet todellakaan säälistä. Erityisen hauska oli Salamanderin soinnintanssi, mutta muutkaan hauskat kohtaukset eivät jääneet paljo sitä huonommaksi.

Ilokseni huomasin, ettei elokuvalla oli selvä loppu. Tämä ei ole itsestään selvyys elokuvasarjan ensimmäisille osille. Toki se jätti jotain auki seuraavia elokuvia varten, niin kuin pitääkin, mutta saimme onneksi myös jonkinlaisen pysyvämmän ratkaisun. Luonnollisesti lopusta löytyi pari yllätystä, joista toisen arvasin jo etukäteen, mutta toisen en. Vaikka ehkä olisi pitänyt.

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat eivät ehkä ole uusia Harry Pottereita, mutta tarvitseeko sen ollakaan. Elokuva on harvinaisen nautittava ihan omana itsenäänkin, täyden viiden tähden arvoinen.

Faktoja Ihmeotukset ja niiden olinpaikat-elokuvasta

Odotettu Ihmeotukset ja niiden olinpaikat-elokuva saa Suomen ensi-iltansa tämän kuun 23. päivä eli hyvin pian. Sen kunniaksi päätin kerätä kokoon kaiken, mitä siitä tarvitsee tietää.

Varoitus: Tämän tekstin sisältö kertoo yksityiskohtia Ihmeotukset ja niiden olinpaikat-elokuvan, ja mahdollisesti sen jatko-osien, juonesta. Jos ne häiritsevät, lukeminen kannattaa lopettaa siis tähän.

Jaan tekstin kahteen osaan. Aloitan kertomalla elokuviin liittyviä perustietoja, kuten juonen ja tekijät, ja jatkan sitten kaikkeen muuhun siihen liittyvään. Niihin kuuluu muun muassa uutisia ja omasta mielestäni tietämisen arvoista nippelitietoa aiheen tienoilta.

Perustiedot

On vuosi 1926. Lisko Scamander (Eddie Redmayne) piipahtaa New Yorkissa. Hän on juuri saanut tutkimusmatkansa päätökseen, joten hänellä on mukanaan maagisen laukun täydeltä taikaolentoja. Pikavisiitiksi tarkoitettu matka pitkittyy kuin kyseiset taikaolennot karkaavat New Yorkin vilkkaalle kadulle. Olennot pitää saada nopeasti kiinni, sillä ne uhkaavat paljastaa taikuuden olemassaolon.

Ajoitus ei olisi voinut olla huonompi, sillä kaupungin velhot elävät muutenkin veitsen terällä. Heidän ongelmanaan ovat vielä mystiseksi jääneet voimat, joiden, joiden tarkoituksena on paljastaa taikuuden olemassaolo Toisiksi Salemilaisiksi nimetyille taikuutta ja taikojia vihaavalle Ei-Maj-yhteisölle. Ei-Maj on Amerikan versio termistä jästi. Termillä kuvataan ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaisia taikavoimia.

Kapuloita sankarimme rattaisiinsa laittaa myös vaikutusvaltainen MACUSA eli Magical Congress of the United States of America. Onneksi Liskon ei tarvitse suorittua kieltämättä rankasta urakastaan yksin. Häntä auttaa niin otuksen vahingossa karkuun päästänyt Ei-taik Jacob Kowalski (Dan Fogler), entinen aurori Tina Goldstein (Katherine Waterston) sekä Tinan vapaamielinen sisko Queenie (Alison Loren Sudol). 

Elokuvan voidaan sanoa perustuvan samannimiseen kirjaan, mutta siinä ei ole koko totuus. Kyseinen kirja on kyllä olemassa, mutta sen juoni poikkeaa tyystin elokuvasta. Tai tarkemmin sanoen, siinä ei mitään juonta olekaan. Teos on nimittäin olevinaan taikaolennoista kertova oppikirja. ja Sen höysteenä Harryn ja muiden Potter-hahmojen hauskoja kommentteja aiheesta.

Ihmeolennot ja niiden olinpaikat on trilogian ensimmäinen osa. Tosin olen kuullut huhuja siitä, että elokuvia tulisi kaiken kaikkiaan viisi, joten trilogia ei välttämättä ole oikea termi. Joka tapauksessa elokuvia useampi siitä on tulossa useampi kuin yksi osa. Enempää en asiasta vielä tiedä. en edes toisten osien nimeä. Eiköhän nekin selviä sitten ajan kanssa. Kun näin käy, lupaan ilmoittaa nimet myös blogissani.

Elokuvan on ohjannut David Yates, jonka meritteihin kuuluu myös viimeiset neljä Harry Potter-filmiä. Tuottajana toimii muun muassa Harry Potter-kirjailija J. K. Rowling. Tuotantoyhtiö on sama kuin Potter-elokuvissakin eli Warner Bros. Vielä luettelematta jääneissä tärkeissä rooleissa näyttelee Colin Farrell, Ezra Miller (uusi DC:n elokuvamaailman Salama), Samantha Morton, Jon Voight sekä Carmen Ejogo.

Hyvä tietää

Ihmeotuksissa ja niiden olinpaikoissa näyttelee myös maailmantähti Johnny Depp. Hän tulee esittämään pelättyä pimeän velhoa, Gellert Grindelwaldia. Kuulemani mukaan hahmo ei juuri esiinny ensimmäisessä elokuvassa. Sen aikana velho piileskelee lain kouraa, joka haluaa roiston tilille hänen aiheuttamastaan tuhosta Euroopassa. Toisissa osissa hän tulee kuitenkin saamaan paljon isomman roolin.

Johnny Deppin valinta on herättänyt paljon närää sosiaalisessa mediassa, miehen avioeroon liittyvän pahoinpitelykohun takia. Miehen sanotaan pahoinpidelleen ex-vaimoaan Amber Heardia. Jotkin ovat jopa uhanneet boikotoida elokuvaa asian vuoksi. Itse en sellaiseen ryhdy, sillä näyttelijää ei ole vielä tuomittu mistään ja muutenkin odotan elokuvaa aivan liian paljon siihen, että jättäisin sen katsomatta.

Toinen mainitsemisen arvoinen liittyy elokuvan hahmogalleriaan. Siihen kuuluu myös itse Albus Dumbledore, tulevan Tylypahkan rehtorin. Nuorena versiona tietenkin. Kuulemani mukaan elokuvassa tullaan näkemään hänen ja Grindelwaldiin suorastaan legendaarinen kaksintaistelu. Sitä en tiedä vielä, kuka miestä oikein näyttelee. Tai kuinka suuri hänen roolinsa oikein on. Ne jäävät nähtäväksi. 

Olen kuullut ristiriitaista tietoa siitä, onko Dumbledore avoimesti homo, vai ei. J. K. Rowling otti kantaa asiaan, mutta hän ei ole sanonut siihen mitään selvää. Kirjailijan vastauksen voisi tiivistää näin: Voi olla, mutta voi olla olemattakin. Katsokaa itse. Itse toivoisin hänen olevan, koska seksuaalisuus kuuluu hahmoon. Valitettavasti kukaan ei ole kysynyt asiasta minun mielipidettäni.

Seuraava uutinen, tai ilmoitus, miten sen haluaa nähdä, on suunnattu elokuvan teosta kiinnostuneille. Siis juuri Ihmeotukset ja niiden olinpaikat-elokuvan, ei elokuvien yleensä. Siihen voi tutustua lukemalla loogisesti nimetyn Ihmeotuksia ja niiden olinpaikat: Elokuvakirjan. En mainiosta kirjaa tässä yhteydessä, en ole edes lukenut sitä. Päättäkää itse, onko kirja lukemisen arvoinen.

Tietenkin elokuvan teosta ja kaikesta muusta siihen liittyvästä voi löytää tietoa myös netin välityksellä. Elokuvan virallinen sivusto on http://www.fantasticbeasts.com/. Elokuvalla on myös omat sivustonsa niin Wikipediassa, IMDB:llä ja Pottermoressakin. Lisää aiheesta kertovia sivustoja löytyy luonnollisesti googlettamalla, mutta sen jo varmaan tiesitkin. 

Malttamattomampien iloksi ensimmäiset elokuvan arvostelut löytyvät jo netistä. Yleinen konsensus näyttää olevan se, että Ihmeolennot ja niiden olinpaikat on viihdyttävä ja jopa taianomainen, mutta myös täyteen ahdettu. Arvostelut eivät kuitenkaan kerro vielä juuri mitään, poikkeaahan kriitikoiden ja katsojien mielipiteet tuppaavat poikkeamaan toisistaan muutekin, jopa dramaattisestikin.

Harry Potter-intoa voi ruokkia myös muilla tavoin, kuten katsomalla Harry Potter and Cursed Child-näytelmän lukemalla sen näytelmäkäsikirjoituksen. J. K. Rowling jakaa lisätietoa Harry Potterin maailmassa. Esimerkiksi tänä vuonna sivustoilta voi lukea tietopaketin Amerikan velhokoulusta, Ilvermonystä. Hän on myös kirjoittanut maailmaan liittyviä novelleja, jotka ovat löydettävissä Pottermoresta.

Tapa jakaa Harry Potter-faneja. Osa, iso sellainen, odottaa uusia tietoja kuin kuuta nousevaa tai edes lukee niitä jokseenkin suurella mielenkiinnolla. Osa taas haluaisi jättää jotain oman mielikuvituksen varaankin, päättää itse, mitä hän haluaa hahmoille tapahtuvan. Minä olen vähän siltä ja väliltä. Luen kyllä maailmaan liittyviä asioita, mutta en suorastaan odota niitä tai edes seuraa sivustoja mitenkään aktiivisesti.