Dracula vastaan muu (tekopyhä) maailma

Suosittuun pelisarjaan perustuvaa Castlevania-sarjaa suositeltiin minulle, joten päätinkin antaa sille mahdollisuuden. Sarja olikin erittäin hyvä ja enemmänkin, joskin myös harmittavan lyhyt. 

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää jonoin verran paljastuksia Castevanian, sekä sarjan, että mahdollisesti myös pelin, juonesta.

Huomautus: En ole pelannut Castlevania-pelejä, joten käsittelen sarjaa pelkästään omana teoksenaan. Tämä lukijan on hyvä tietää jo etukäteen.

Wallachia. Keskiaika. Kun uskonnolliset kiihkoilijat polttaa Draculan vaimon (äänenä Emily Swallow) roviolla vain, koska nainen harjoittaa tieteitä, raivostunut vampyyrikreivi (äänenä Graham McTavish) päättää, että koko ihmiskunta saavat maksaa teosta omalla verellään. Hän kutsuukin demonisen armeijansa maan päälle kylvämään tuhoa ja kaaosta kaikkialle, mihin he vain sattuvat osumaan.

Maailman voi pelastaa vain yksi ihminen, entinen hirviönmetsästäjä, mutta vain jättämistä rauhaan toivova Trevor Belmont (äänenä Hobitti-trilogian Richard Armitage), jonka sukua epäillään mustan magian käytöstä. Niin vastetahtoinen sankari kuin hän onkin, lopulta hänen pitää käydä syystäkin ihmiskuntaan suuttunutta vihollista vastaan. Castlevania perustuu samannimiseen videopeliin.

Minä en juuri katso animea. Minulla ei ole mitään sitä vastaankaan, en vain pidä sitä ihan minun juttunani. Lisäksi en ole pelannut Castlevania peliäkään, tai sen puoleen juuri muitakaan tietokonepelejä. Niinpä en luultavasti olisi katsonut Castlevaniaakaan, jos sitä ei olisi suositeltu minulle tai jos se ei olisi ollut niin suuren hypetyksen kohteena, muutenkin kuin anime, -tai pelin fanien keskuudessa.

Se olisikin ollut valtava menetys, sillä nautin sarjan ensimmäisestä kaudesta suuresti. En ihmettele yhtään, miksi se on niin suosittu kuin nyt on. Käsikirjoitus oli terävää, hahmot moniulotteisia ja siten kiinnostava, animointi oli harvinaisen tyylikästä ja aihe syvällinen. Kaudella oli vain yksi vika. Se oli liian lyhyt, vain neljän, vähän alle puolen tunnin mittaisen, jakson pituinen. 

Itse perusjuoni voi kuulostaa perinteiseltä hyvän ja pahan väliseltä taistelulta, mutta se oli paljon enemmän. Tuskin olen ainut, joka huomasi, varsinkin alussa, kannustavansa ihmiskunnan sijaan Draculaa. Se yllätti minut, mutta ehdottomasti hyvällä tavalla. Pidän siitä, että katsomassani tv-sarjasta ja erityisesti sen hahmoista löytyy myös harmaita sävyjä.

Kovin monimutkaiseksi juoni ei kuitenkaan missään vaiheessa äitynyt. Siitä löytyi muutama yllätys ja mutka, mutta kyseellä oli ennen kaikkea sankarin matka pelastamaan maailmaa. Kovin pitkälle emme juonessa kyllä edes vielä päässeet. Tämä ei ole ihme, kestihän kausi vain vähän alle neljä tuntia. Ensimmäinen kausi toimikin lähinnä sarjan, sen maailman ja hahmojen esittelynä.

Castlevanian maailma oli synkkä ja väkivaltainen ja se näkyi joka jaksossa. Raakuutta ei oltu yritettykään peitellä, jo ensimmäisessä jaksossa nähtiin seipäissä roikkuvia luurankoja, ihmisen poltattamista elävältä ja muuta vastaavaa. Vaikka verellä mässäiltiin ahkerasti, väkivalta ei kuitenkaan ollut itsetarkoitus. Se vei aina juonta edes jollakin tapaa eteenpäin, oli tuo tapa sitten kuinka pieni tai suuri tahansa.

Hahmot toteuttivat maailmasta tuttua harmaiden sävyjen skaalaa, ainakin tärkeimmät. Pidin Trevorista, lähinnä hänen huumorintajunsa ja kyynisyytensä takia. Siitäkin huolimatta, että hän ehkä oli vähän turhankin perinteinen antisankari. Toinen päähahmo tai ainakin sellaiseksi luettava, Syphakin (Alejandra Reynoso) onnistui hahmona, vaikka häntä ei vielä ehditty juuri näkemäänkään.

Sankareiden lisäksi myös roistot onnistuivat. Dracula oli tietenkin se suurin roisto. Hän olikin minusta koko sarjan kiehtovin hahmo. Hänen demoniarmeijastaan en ehtinyt vielä mielipidettäni muodostamaan. Olen kuitenkin jo saanut viitteitä siitä, etteivät he olisi ihan niin yksiulotteisia kuin alun perin kuvittelin. Yksi äityi jopa filosofoimaankin ihan sarjan loppupuolella.

Toinen ensimmäisen kauden roistoista, se pienenpä, mutta sitäkin raivostuttavampi paha, oli tekopyhä, ihmisiä kovalla kädellä johtava Gresitin piispa (Orphan Blackin Matt Frewer). Hän oli tietynlainen uskonkiihkoilijan arkkityyppi. Sen enempää ulottuvuuksia hänelle ei annettu, eikä hänen vihaamiseensa niitä tarvittukaan. Niin kuin voi huomata, hahmotyyppi ei ole mieleeni.

Muista hahmoista ei ole oikein mitään sanomista, puolesta tai vastaakaan. Niitä oli. Huomasin pitäväni useampaa ihmistä varsin ärsyttävänä, paitsi taikuuden harjoittamiseen erikoistuneita ja sen takia vainottuja ”Puhujia”. En kyllä ihmettele, miksi piispa oli saanut niin paljon valtaa. Hänen johtamansa ihmiset ovat täysin yhtä tuomitsevia, jos ei jopa enemmänkin.

Toteutus oli ensiluokkaista, varsinkin terävä dialogi. Pidin erityisesti siitä, että mukaan oli laitettu myös hiukkanen huumoria, vaikka sarjan aihe kovin vakava olikin. Asiaa ei luonnollisesti haittaa sekään, että ääninäyttelijät olivat kaikki alansa huippuja. Jotain kertoo jo sekin, että tunsin nimistä enemmän kuin yhden. Esimerkiksi Emily Swallow oli minulle ennestään tuttu jo Supernaturalista.

Minimalistisella anime-tyylillä tehty animointikin ansaitsee kiitosta, ja paljon. Ei ihan niin paljon kuin käsikirjoitus, mutta kuitenkin. Castlevania, sen maailma, ihmiset ja erityisesti siitä löytyvät taistelukohtaukset tarjosivatkin katsojille runsain mitoin silmäkarkkia. Tämä olikin hyvä asia, sillä asia ei ollut Castlevanien tyyliselle sarjalle pelkästään tärkeää, vaan jopa välttämätöntä.

Castlevania loppui lyhyeen. Emme edes päässyt vielä siihen Draculan linnaan asti. Sentään piispa katsojien kannalta sai varsin tyydyttävän päätöksen, antaen samalla tilaa Drakulalle ja hänen joukoilleen. En odota seuraavaa kautta kuin kuuta nousevaa, mutta syy siihen löytyy minussa, ei niinkään sarjassa. Luultavasti asia olisi toinen, jos lähdeteos olisi minulle edes jokseenkin tuttu.

Tiivistetysti Castlevania on jotain hyvin harvinaista, onnistunut videopeli filmatisointi. Sarja vakuutti jopa minut, vähän animea katsonut ja Castlevaniaa pelaamattoman henkilön. Se ansaitseekin täydet viisi tähteä.

Paholaisen poika - Dracula

Bram Stoker loi tämän maailman kuuluisimman vampyyrin vuonna 1897 samannimiseen romaaniinsa. Romanissa Jonathan Harker, englantilaisen asianajajan sihteeri saapuu Kreivi Draculan hyytävään linnaan ja huomaa joutuneensa isäntänsä vangiksi. Dracula ei kuitenkaan ole kirjallisuuden ensimmäinen vampyyri, vaan John Polidorin Vampire- novellin lordi Ruthven. Dracula kuvataan yleensä pitkäksi ja tummaksi mieheksi, jolla on päällään viitta ja silinteri. Hahmona Ulkonäkö kuitenkin pettää. Hän pystyy hypnotisoimaan ihmiset tahtoonsa, hänellä on kahdenkymmenen miehen voimat, hän pystyy kiipeilemään seinillä painovoimaa uhmaten, muuttua sudeksi tai lepakoksi ja liikkua ihmissilmää nopeammin. Draculan uskotaan ottaneen vaikutteita Valakian ruhtinas Vlad III:sta, joka hallitsi Valakiaa, nykyistä Romaniaa vuosina 1448, 1456–1462 ja 1476, mutta heidän välisensä yhteys on melko löyhä. Romanian kannalta tästä rinnastuksesta on hyötyä, sillä Draculaan liittyvä matkallisteollisuus kukoistaa. Kukapa ei haluaisi käydä kuuluisan Kreivin asuinpaikassa? Häntä kutsuttiin liikanimellä Dracula, joka tarkoittaa lohikäärmeen tai paholaisen poikaa. Toinen liikanimi hänelle oli Vlad Tepes eli Seivästäjä. Nimi juontui hänen käyttämästään kivuliaasta teloitusmenetelmästä: seivästyksestä. Draculan kerrotaan seivästyttäneen tuhansia, jopa kymmeniätuhansia ihmisiä, niin vieraita vihollisia kuin maanmiehiään. Dracula- turismin vastustajiakin on, sillä sen sanotaan esittämään Romanian historian väärässä valossa. Kaikki eivät halua maataan yhdistettävän kauhuun ja vampyyreihin. Vaikka yleisemmin Vlad tunnetaankin lähinnä julmista seivästämisistään, Romaniassa hänellä on paljon positiivisempi kuva. Siellä hänet on nähty hallitsijana, joka puolusti maansa ja kansansa itsenäisyyttä ulkopuolista vihollista vastaan ja puolusti kristinuskoa.

Draculasta on sittemmin tullut kulttihahmo ja hän esiintyy lukuisissa elokuvissa. Hän onkin ylivoimaisesti kaikkien aikojen kuvatuin kauhuelokuvahahmo jopa yli 200 elokuvalla. TV:n puollella Dracula on vierraillut mm. Buffy Vampyyrintappajasa ja viime vuonna hänestä tehtiin uusi sarja Dracula, jossa nimihenkilöä esittää Jonathan Rhys Meyers. Dracula on esiintynyt myös monissa peleissä. Näistä laajin ja tunnetuin on Castlevania-pelisarja.