Robin Hoodin tarina- Ja vähän Rumplenkin

Viime viikolla Olipa kerran-sarjaa ei tullut, mutta onneksi tällä viikolla jo tuli. Jakson nimi on mystisesti Heart of Gold.

Aikaisemmin tapahtunutta: Robin Hood lähti pakonsanelemana perheensä mukaan pois Storubrookesta. Kirjailija vapautui kirjastaan, mutta hän ei ole yhteistyöhaluinen. Nyt sankarimme etsivät karannutta Kirjailijaa. Lisäksi Emma sai tietää vanhempiensa salaisuuden ja onkin ymmärrättävästi vihainen heille. Rumple puolestaan kidnappasi Reginan ja haluaa nyt tämän puolelleen.

Tämän viikkoiset takaumat, niin kuin melkein koko jakso liittyy Robin Hoodiin. Itse asiassa koko Robin Hoodin tarina on takaumaa. Jakso vie yhdeksän viikon päähän. Aikaan, jolloin Rumple asusti vielä New Yorkissa. Varsinaiset takaumat vievät kuitenkin vielä pidemmälle, Lumottuun Metsään, jossa Robin on jättänyt varkaan elämmän asettuakseen aloilleen tuoreen vaimonsa Marianin kanssa.

Nyt pidemmittä puheitta takaumiin. Takaumat alkavat Robinin pitäessä baaria. Häntä yritwetään houkutella takaisin pahoille teille, mutta Robin ei suostu. Marian pitää Robinin rehellisenä. Robinilla on kuitenkin ongelma. Nottinghamin seriffi perii veroja baarista, eikä Robinilla ole rahaa niiden maksuun.

Ongelmaan on kuitenkin ratkaisu, joka esittäytyy Pimeän olennon muodossa. Robinin tarvitsee vain varastaa ns. Särkyneiden sydämmen rohtoa, joka ilmeisesti parantaa sydämen niin fyysiseltä kuin henkiseltäkin kivulta. Vastalahjaksi olento lupaa auttaa Robinia velkansa kanssa. Helppoa ei Robinin tehtävä tule olemaan. Nimittäin rohto on Ihmemaa Ozissa, vieläpä Zelenan palatsissa.

Ozissa Robin tapaa ensimmäistä kertaa katsojille tutun Will Scarletin. Miehet keskustelevat ja samalla tulevat aloittaneeksi ystävyytensä. Robin on kuitenkin tullut tekemään työtä, ei juttelemaan mukavia, joten hän ryhtyykin tuumasta toimeen. Varas pukeutuu vartijaksi ja hänellä on jo rohto kädessään.

Zelena kuitenkin yllättää Robinin ja he taistelevat. Robin pääsee katkuun, mutta rohdon hän antaa Willille saatuaa tietää, että Will aikoo käyttää rohdon itseensä. Willin siskonsa hukkui, eikä hän päässyt yli siitä. Myöhemmin Nottinghamin seriffi tulee pyytämään verojaan. Robinilla ei kuitenkaan ole vieläkään rahaa. Niinpä seriffi yrittää vangita hänet.

Robinin miehet kuitenkin auttavat häntä. He jopa varastavat vähemmän rakkaan seriffin kullan ja jakavat sitä kansalle. Hänen mukaansa, jos varastaa itselleen on varas, mutta jos varastaa toisille on sankari. Poliiseilla voisi olla pienoisia ongelma määritelmän kanssa. Ehkä Robinille pitäisi ostaa sanakirja.

Tällä viikolla kävimme Storybrookessa vain kääntymässä. Emma on edelleen vihainen vanhemmilleen, jotka nyt sanovat Kirjailijan manipuloineen heitä. Ilmeisesti sankarimme ei ole kovin hyviä vastuun kannossa. Varsinkin kuin David yrittää selittää, että he olivat vain ihmisiä. Missä todellisuudessa ihmiset luettevat vauvan kidnappaamisen inhimilliseksi virheeksi?

Ei Emmakaan täysin hyvin toimi. Ensinäkin hän pitää valehteklua pahempana kui itse tekoa. Niin minäkin, mutta minulle kyse on vain sarjasta. Emmalle tavallisista ihmisestä. Toiseksi Emma suree sitä, että hänestä tuli Pelastaja muiden kustanuksella. Jälleen kerran Charming säälii itseään enemmän kuin itse uhria.

He eivät kuitenkaan ehtinyt puhua asiasta enempää, sillä kirjailijan on tärkeä löytää ennen pahiksia. He kuitenkin myöhästyivät. Kirjailija tapaa Rumplen ja ryhtyy hieman epäröiden yhteistyöhän tämän kanssa. Onhan Rumplella maailman ainut lumottu kynä. Eihän nyt millä tahansa kynällä voi maagista kirjaa kirjoittaa.

Toisaalla Regina on vangittu. Hänen käsiinsä laitettiin taikuutta estävät käsiraudat. Rumple kuitenkin poisti raudat, sillä hän halusi Reginan soittavan yhden puhelun. Ei, Regina ei soittanjut suinkaan lakimiehelleen, vaan exälleen Robinille. Hän saakin kuulla jotain huolestuttavaa, mutta en mene vielä sinne, ei sarjakaan mennyt.

New York. 9 kuukautta sitten. Robinilla, Marianilla ja Rolandilla menee suhteellisen hyvin. Heillä on jopa asunto, Nealin vanha, mutta kuitenkin. Sen sijaan ihmissuhteessa ei niinkään. Marian ei viihdy NYC:ssä. Onhan se äänekäs ja hänelle vieras. Lisäksi joku yritti varastaa hänen laukkunsa aiemmin. Kun siihen lisää sen, että Robin on rakastunut toiseen, Marianin tyytymättämyys ei ole ihme.

Hyvä asuntotilannekin uhkaa muuttua, kun kun mr Gold haluaa Nealin asunnon itselleen. Kuuluihan se hänen pojalleen. Robin ei sitä haluaisi antaa, sillä muuten hänen perheensä jäisi kodittomaksi. Ennen kuin asiasta päästään sopuun Rumple saa sydänkohtauksen ja joutuu sairaalaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole tavallinen sydänkohtaus, vaan pahojen tekojen vaikutus sydämeen.

Siihen on vain yksi apu. Arvasitte oikein, Särkyneen sydämen rohto. Rumple lupaa, että Robin ja hänen perheensä saa pitää asunnon, jos Robin varastaa rohdon hänelle. Niinpä mies ryhtyy tuumasta toimeen ja saakin rohdon käsiinsä. Hän vie sen Rumplelle ja lähtee. Rohto ei yllättäen toimikaan. Katsojille selviää syy nopeasti. Marian vaihtoi rohdon tavalliseen juomaan.

Tai oikeammin Zelena, sillä ilmeisesti nainen ei kuollutkaan, vaan hän tappoi Marianin ja naaioitui täksi. Tähän väliin pitää mainita, että taas yksi värillinen hahmo kuoli ennen aikojaan. En sano, että kyseessä olisi suoranainen rasismi, tuskin sentään, mutta sarja kaipaa vähän eri etnistä väriä. Suurin osa hahmoista kuin on vaaleahimoisia. Ja heteroitakin vielä, mutta sihen puutun joskus toiste.

Ilmeisesti Zelenalla on sama tavoite kuin aina: Reginan epäonni. Tällä kertaa hän yrittää edellistä tavallisemmalla ja samalla myös tylsemmällä linjalla. Aikaisemminhan Zelena sentään yitti mennä menneisyyteen ja muuttaa sitä niin, ettei Reginaa koskaan ollutkaan. Nyt hänelle riittää Reginan poikaystävän varastaminen. Toki siihen voi liittyä myös muutakin. Kuka tietää?

Tavoite sikseen. Minun aikani meni lähinnä loogisten aukkojen bongaamiseen. Niihin mahtuisi se kuuluisa hevonenkin. Esimerkiksi Marian tunnisti Rolandin heti, mutta Zelena tuskin koskaan näki häntä. Tai kun Regina otti Marianin/Zelenan sydämmen, se oli kirkkaan punainen. Eikö Zelenan sydämen pitäisi olla musta. Lisäksi koko tarina siitä, miten Zelena jäi eloon oli harvinaisen epäuskotta, jopa tälle sarjalle.

Zelena antaa rohdon lopulta Rumplelle. Oliko siitä epäilystäkään? Esiintyhän hahmo nykyaikana. He tekevät sopimuksen. Zelena jatkaa Marianin näyttelemistä ja Rumple jää eloon ja lupaa auttaa Zelenaa tämän pyrkimyksissä. New Yorkissa Robin käy vielä katsomassa Rumplea ja antamassa hänelle Nealin tavarat, joita Rumple ei huoli. Liikaa muistoja.

Lopuksi nähdään Reginan puhelinsoitto, jossa hän saa tietää siskonsa edesottamuksista. Rumple antaa hänelle vaatimuksensa: joko hän auttaa Emman muuttamisen pahaksi tai Zelena tappaa Robinin. Mitä Regina sitten vastasi? Se selvinnee seuraavassa jaksossa, joka keskittyy Druella De Villeen. Onneksi, sillä hänen taustatarinansa on mukava nähdä, viimeinkin.

Zelenaa oli vaihteeksi kiva nähdä. Samoin Rumplea heikkona, kerrankin. Jakson paras kohtaus oli Robinin hevosella ajokohtaus. Siinä varas vei “Marianin” laukun, jonka saadakseen Robin ratsasti hevosella varkaan perään. Hevosella siksi, että varas ajoi pyörällä. Huonointa se, että itse päätarina jäi sivuun. En myöskään pitänyt Charmingin keskustelusta.

Jakso ei ollut paras mahdollinen. Lähinnä, koska siinä keskityttiin epäkiinnostavaan hahmoon. Siis sarjamuodossa. Sen sijaan piirretty Robin Hood on minulle tuttu ja jopa jokseenkin rakas elokuva. Lisäksi olisin halunnut, että palataan siihen, että Lily on Pahataren tytär tai edes kerrottaisiin Kirjailijasta enemmän. Kolme ja puoli tähteä.

Kauhua 1890-luvun Lontoossa

Sub on näyttänyt uudesta kauhusarjasta Penny Dreadfullista vasta kolme jaksoa. Kirjoitan kuitenkin tähän väliin mielipiteeni sarjan alusta. 

Penny Dreadfull herättää henkiin monia kauhukirjallisuudesta tuttuja hahmoja, kuten Viktor Frankensteinin ja Dorian Greyn. Tekijät ovat sanoneet, että pyrkivät pitämään hahmot niin paljon esikuvansa kaltaisena kuin mahdollista. Sarjan nimi tulee brittiläisistä pennin maksaneista lehdistä, joka viihdytti kansaa sisältämillään kauhutarinoilla.

Maailmanamatkaaja sir Malcom Murrayn (Timothy Dalton) tyttär Mina on kadonnut. Hänen katoamiseensa liittyy jotakin yliluonnollista. Niinpä hän tarvitsee tyttärensä ystävän, selvännäkijä Vanessa Ivesin (Eva Green) apua. Pyssymieheksi hän palkaakovia kokeneen amerikkalaisen Ethan Chandlerin (Josh Hartnett). Tieteellistä puolta valoittaa puolestaan älykäs nuori tohtori, Victor Frankenstein.

Tulleet kolme jaksoa olivat sopivasti pelottavia, visuaalisesti kauniita ja muutekin mielenkiintoisia. Penny Dreadful tarjoaa vanhanaikaista kauhua ja hirviöitä. Sen vampyyrit eivät suinkaan loista auringinvalossa ja deittaile teinejä. Yksi sen tärkeimmistä ansioista on muuttaa vanhat hirviöiden arkkityypit tuntumaan uudelta ja raikkaalta.

Jopa hahmot jaksavat kiinnostaa jonkin verran. Parhaaksi hahmoksi nousi Eva Greenin salaperäinen Vanessa Ives. Muutkin onnistuivat rooleissaan, vaikka Josh Hartnettin Ethan Chandler jäikin sivuosaan, ainakin kolmen ensimmäisen jakson aikana. Hahmoista mainitsemisen ansaitsee Billie Piperin (Doctor Who) tuberkuloosia sairastava prostiotoitu ja nykyajan vampyyriä muistuttava Glorian Gray.

Kaiken kaikkian sarja voitti minut puolelleen. Jaksojen vähyydestä johtuen, en tee lopullista arviotani sarjasta, enkä siis myöskään anna sille tähtiä. Ainakin näytetyn perusteella hyvä arvosana olisi tulossa.

Sarja-uutisia

Netflixin uuden supersankarisarjan ensimmäinen kausi tulee Netflixiin alkaa 10.4 eli tänään! Itse ajattelin katsoa, kunhan kerkeän. Arvostelen sen taas tapani mukaan.

Lisäksi Game of Thronesin viides tuotantokausi alkaa amerikassa ihan kohta puoliin. Tarjkemmin sanotuna sunnuntaina 12.04.

I know kung-fu!

iZombien neljänessä jaksossa, Liv and Let Clive, käsitellään Livin poliisiapulaista Cliveä ja hänen menneisyyttänsä.

Aikaisemmin tapahtunutta: Blaine paljastui jakson pääpahikseksi. Muuttihan hän rikkaan naisen zombiksi ja hänen vihjattiin kidnappaavan ja luultavasti tappavan katunuoria. Nuoria, joita Livin ex-kihlattu major yrittää auttaa. Majorista puheenollen. Hän siirtyi eteenpäin. Livin kämppäkaveri löysi videon hänestä suutelemassa toista naista.

Tämän viikkoisen aivot kuuluuvat John Doelle. Liv saa häneltä, paitsi välähdyksiä edesmenneen muistoista, epäterveen annoksen vainoharhaisuutta sekä jonkinasteista kung fu-osaamista. Clive tunnistaa ruumiin Sammy Wongiksi, todistajansuojelussa olevaksi ex-jengiläiseksi. Hän ei kuitenkaan halua Livin apua.

Liv näkee kuitenkin välähdyksen Sammyn muistoista, jossa Clive katsoo jengiläisten hakkaavan tuntematonta miestä. Vainoharhaisuudessaan hän epäilee, että Clive on likainen poliisi ja niinpä nainen ryhtyy tutkimaan tapausta Ravin kanssa. He käyvätkin mm. Cliven entisellä osastolla, joka keskittyy järjesttäytyneisiin rikoksiin. Heille selviää kuitenkin, että Clive joutui vaihtamaan osastoa, sillä kukaan ei enää halunnut työskennellä hänen kanssaan.

Ihmissuhdepuolellakin tapahtuu. Ensinnäkin Livin veli Evan kaipaa yösijaa. Onneksi tilaa löytyy, koska Peyton on poissa. Veljen suureksi harmiksi. Toiseksi Majorin kämppäkaveri muutti pois, joten Liv pelkää Majorin uuden tyttöystävän Corinnen vievän tämän paikan. Niinpä hän pyytää Ravia muuttamaan Majorin luokse. Miehet löytävätkin toisitaan jotain samaa ja lopulta Ravi suostuukin.

Minusta se on järkevä tapa pitää Major sarjassa. Hänen ja Livin välinen draama voi nimittäin voi muuttua pitemmän päälle tylsäksi. Hahmolla on tällä viikolla muutakin tehtävää. Jo toinen hänen auttamistaan nuorista on kadonnut. Saa nähdä, miten tämä juoni vielä menee. Jo tässä jaksossa saimme tietää, mitä nuorelle kävi, mutta saako Major ikinä tietää.

Itse tapaus johtaa erittäin stereotyyppisesti kuvattuun aasialaiseen rikollisjärjestöön, joka on kieltämättä kuvattu erittäin stereotypisesti. Liv saa selville yhden nimen, joten hän lähtee etsimään miestä videovuokraamosta, Ravi apunaan. Kohtaus oli jakson paras ja hauskin, sillä Liv esittää miehen yhdenyönjuttua, joka yrittää nyt tavoittaa tämän.

Liv keksii laittaa Cliven autoon jäljittimen, mutta vainoharhainen mieli huomaa jonkun tarkkailevan häntä. Liv lähtee juoksemaan, mutta katuu matkalla ja saa viimeisen ja ratkaisevan välähdyksen.
Syylliseksi paljastuu A.J. Sammyn vanhan jengin, Sinisen kobran johtava. Sammyn petos ei ymmärrätevästi miellyttänyt johtajaa, kuten ei Livin utelutkaan. Samalla Liv huomaa osaavansa kung-futa.

Vähän myöhemmin selviää, että tietenkään Clive ei ollut likainen, vaan hän toimi soluttajana Sinisessä kobrassa. Clive olisi hyvä liittolainen Blainea vastaan, jos juoni menee siihen suuntaan. Muilla kuin ei ole samanlaista kokemusta rikollisesta kansanosasta, saatika taistelutaidoista. Zombi-mode vie pitkälle, mutta valitettavasti vastassa tulee olemaan myös zombeja.

Lopussa A.J jopa hyökkää Livin ja tämän veljen kimppuun. Valitettavasti A.J on parempi kun fussa kuin Liv ja tämä jääkin kohtuullisen nopeasti alakynteen. ja uudet kung-fu. Onneksi hänellä on ns. zombi-mode, jonka avulla hän pääsee niskan päälle. A.J päätyy vankilaan, joten loppu hyvin kaikki hyvin.

Jakson toinen tarina vie sarjan pääjuonta aimoannoksen eteenpäin. Se kertoo Blainesta ja hänen uudesta aivo-bisneksestään. Ilmeisesti Blaine menestyy mukavasti ja hänestä on tullut eräänlainen mafiosa. Hän pyörittää Meat Cute-nimistä ravintolaa/ruumiiden pitopaikkaa. Yksi näistä ruumiista kuuluu juuri Majorin kaipaamalle nuorelle.

Itse tarina liittyy kuitenkin apulaisiin, jotka suunnittelevat omaa bisnestä. Tätä ei Blaine tietenkään sulata, joten lopulta hän tappaa kyseiset apulaisensa. Blaine tuo sarjan mytologiaan mielenkiintoisia kysymyksiä, kuten saako hänkin uhriensa piirteitä vai onko Liv erikoistapaus? Voisi olettaa, että saa, mutta siitä ei ole näytetty vielä mitään konkreettista.

Tämän viikkoinen tapaus oli tylsähkö, samoin Livin saamat piirteet, kung fua lukuunottamatta. Sitäkään ei juuri päästy näkemään. Muuten jakso oli yhtä hyvä kuin muutkin. iZombie on edelleen viihdyttävä sarja. Kiitos siitä kuuluu pääosanesittäjä Rose McIverille ja sarjan käsikirjoittajille. Neljä tähteä.

Varjometsästäjien kohtalon hetket

Kaikki loppuu aiknaan. Niin myös Varjojen kaupungit-kirjasarja- Nyt arvostelen sen viimeisen ja samalla kuudennen osan, Taivaallisen Tulen kaupungin.

Paha Valentine on voitettu, mutta vastassa on vielä vaarallisempi paha. Valentinen poika Sebastian. Sebastian vielä kääntää varjometsästäjät toisiaan vastaan. Hyökkäämällä heidän akatemioiinsa ja muuttamalla kaikki kiinnisaamansa tiedottomiksi demonien palvelijoiksi. Näihin kuuluu myös uusien hahmojen, Emman ja Lucan läheisiä. Hän myös kidnappaa useita sankariemme läheisiä.

Aikuiset varjometsästäjät eivät kuitenkaan ota uhkaa vakavasti tai suostu pelastamaan päähenkilöiden läheisiä, joten päähenkilöidemme pitää kulkeä läpi helvetin tason, Edonin, voittaakseen Sebastianin ja pelastaakseen rakkaansa. Samaan aikaan maassa alkaa sota Sebastianin ja Varjometsästäjien välillä.

Kirja sisälsi vähemmän tunteilua ja enemmän toimintaa. Edes pääparilla ei ollut turhaa draamaa. Siksi se onkin sarjan paras osa. Kirja oli liian pitkä. Paljon olisi voinut jättää vähemmälle ja juonesta olisi tullut silti kokonainen. Esimerkiksi ihmissusi-storylinea. Minua ei yleensä haittaa paksut kirjat, mutta kyllä joka sivun pitää sisältää silkkaa asiaa tai ainakin suurimman osan.

Aikaa olisi voinut käyttää vaikka harmaiden alueiden lisäämiseen. Kirjan maailma on tylsän mustavalkoinen. Kirjan teemana näyttää olevan se, että olet mitä veresikin on. Clarylla ja Jacella on enkelin verta suonissaan eli he ovat hyviä. Sebastian puolestaa on paha, koska häheh suonissaan virtaa Lilithin veri.

Hahmot jaksoivat kiinnostaa. Uudetkin. Pidin Emmasta, enkä löydä muistakaan paljon valitettavaa, vaikka heistä vain vähän kerrottiinkin. En yllättynyt, kun kuulit Emmasta ja kumppaneista tehtävän uuden sarjan. Niin paljon he esiintyivät kirjassa. Kirjan aikuiset osaavat olla ärsyttäviä, liiankin. Ainakin suurin osa Varjometsästäjien neuvostosta. Sen sijaan mm. Jocelyn ja Luce onnistuivat mutaman muun mukana.

Sekään ei kuulosta loogiselta, että teinit onnistuvat pahiksen voittamisessa paljon koulutettuja ja kokeneita aikuisia paremmin, mutta niinhän aina nuorten kirjoissa. Lisäksi minua heidän huono kohtelu kaikkea keijuja ja puolikeijuja kohtaan. Kuinka suvaitsemattomia he oikein ovatkaan? Toisaalta se teki lopusta vähemmän siirappisen.

Loppu ei äitynyt liian imeläksi, vaikka päähenkilöt menettivät suhteellisen vähän. Lisäksi loppu oli liian pitkä. Sebastianin kuoleman jälkeen oikein mitään tärkeää ei tapahtunut. En kuitenkaan spoilaa enemmän. Loppua ei kuitenkaan voinut sanoa pelkästään onnelliseksi ja uhrauksiakin tehtiin. Minusta kirja lopetti sarjan kunniallisesti, joskin osittain ennalta-arvattavasti.

Taivaalisen Tulen kaupunki on keskimääräistä parempi nuorten kirja, vaikka siinä jotain nuorten kirjoille tyypillisiä ongelmia onkin. Onneksi kuitenkinnkeskimääräistä vähemmän. Kolme ja puoli tähteä.

Zombi sosiopaattina

iZombie on edennyt jo kolmanteen, The Exterminator-nimiseen jaksoonsa. Arvostelen jakson taas edellisten tapaan.

Aikaisemmin tapahtunutta: Zombi-Liv päätti, viisaasti, ettei hän auta renttumaista kanssazombiaan Blainea. Nimittäin Blaine teki viime jaksosta eräästä rikkaasta rouvassta myös zombien. Raha mielessään. Blaine myy nyt rouvalle aivoja. Lisäksi Liv suuteli ex-kihlattuaan Majoria, joka suuttui siitä ihan ansaitusti.

Tämän viikkoinen jakso alkaa kahdesta pelottavan rakennuksen lähellä kuvaavasta pojasta. He kuulevatkin murinaajrakennuksen alta a ottavat siitä kuvan, koska niin nykyajan nuoret reagoivat ensimmäisenä. Myöhemmin poikien kohde osoittautuu Liviä perinteisemmäksi zombiksi ja paljastuu Livin kaveriksi Marcyksi, mutta kerron siitä vähän myöhemmin.

Nyt kuitenkin ruumishuoneelle, jossa Liv ja Ravi tutkivat auton yliajamaa Marvin Webster-nimistä ruumista. Liv syö tavallisena pitämänsä ruumiin aivot ja tämä paljastuukin sosiopaattiseksi salamurhaajaksi, jolta Liv saa aimo annoksen tunteettomuutta ja paljon turhaa nippelitietoa. Hän saa myös tietää, että Webster tappoi ennen kuolemaansa viattoman miehen, teknologianero Wally Walkerin. 

Valitettavasti murhalle on jo toinen epäilty ja Livin kämppäkaveri auttaa syyttäjää hänen tuomitsemisessaan. Livin pitää siis estää viatonta miestä joutumasta vankilaan. Hänen tehtäväänsä vaikeuttaa kämppäkaverin lisäksi myös Liv, joka ei tahtoisi avata ratkaistuksi luultua juttua uudestaan. Onhan oikeudenkäynti yksi suurimmista ja epäiltyä pidetään varmana syyllisenä.

Lopulta Clive kuitenkin taipuu ja he saavatkin selville, että uhrilla oli velkoja, joiden takia hän tuli salamurhaajan tappamaksi. Eikä siinä vielä kaikki. Salamurhaaja tapettiin myös. Yliajo oli siis tahallinen. Syylliseksi paljastuu salamurhaajan uhrin bisneskaveri Don, joka ajoi myös palkaamansa murhaajan päälle. Hänet saadaankin pidätettyä ja oikeus tapahtuu, mutta jälleen kerran itse tapaus jäi sivuosaan.

Livin persoonallisuudenmuutokset osoittautuivat jälleen jakson mielenkiintoisemmaksi osaksi. Ne vaikuttavatkin Liviin myös henkilökohtaisella tasolla. Tärkeimpiä esimerkkejä on se, ettei hän välitä, vaikka ex-kihlattu on siirtynyt eteenpäin tai siitä, että hänen entinen kaverinsa on muuttunut myös zombiksi. Sen lisäksi kaverinsa urakehitys vaarantuu, kun syytettyä ei voidakaan tuomita mr. Walkerin murhasta ja Livin kylmä suhtautuminen saakin riidan aikaiseksi. 

Mutta ei hätää, syvällä sisimmässään hän on se sama rakastettava ja huumorintajuinen zombi kuin aina ennenkin. Asia tuli selväksi, kun Marcya tutkinut ravi putosi hänen kanssaan samaan koloon ja Liv päättää auttamaan häntä sosiopaatin aivoista huolimatta. Siinä häntä auttaa jo aikaisemin nähty ns. zombie-mide. Mietin vain, eikä Ravin pelastaminen olsi ollut myös järkevää. Onhan mies paras mahdollisuus Livin pelastamiseksi.

Yksi zombi jäi käsittelemättä. Blainea näytiin vain vähän, mutta sarjan juonen kannalta hänen esiintymisillään on merkitystä. Ensinnäkin hän tuli tapaamaan Liviä ruumishuoneella. Voisin huomauttaa, että erittäin sopiva tapaamispaikka zombeille. Liv kertoo, ettei luota häneen, eikä hän siksi tule toimittamaan miehelle aivoja.

Blaine osoittautuukin jälleen epäluottamuksen arvoiseksi. Viimeinen mini-tarina liittyy kadonneeseen nuoreen, jonka katoaminen liittyy Blainen myymään Utopia-huumeeseen. Lisäksi Blaine tavoittaa kadonneen pojan kaverin ja “saattaa” hänet kotiin. Ei liene epäselvää, mitä tarkoitusta varten, vaikka poika on jakossa vielä elossa. Toisaalta sarja voi yllättääkin.

Aikaisemmin kaksiulotteista Majorista ja Peytonista saatiin jonkin verran lisää tietoa. Onneksi. Sivuhahmot eivät ole kuitenkaan päässeet vielä loistamaan, vaikka periaatteessa mielenkiintoisia ovatkin. Kannattaa kuitenkin muistaa, etä minossa on vasta kolmas jakso ja kaiken lisäksi liv on sarjan ehdoton päähenkilö, joten kaikki liittyy luonnollisesti häneen, tavalla tai toisella.

Olin jaksosta jo etukäteen innoissani. Käsitteleehän se sosiopaatiaa ja salamurhaajia. Molemmat minua kiinnostavia asioita. Niistä ei kuitenkaan saatu kaivettua mitään uutta ja ennen näkemätöntä. Huono jakso ei kuitenkaan ollut, ei missään tapauksessa. Sarja humori jaksoi naurattaa ja muutkin osat pysyivät riittävän milenkiintoisena. Joka tapauksessa taas hyvä jakso iZombieilta. Neljä tähteä.

Sankariemme synnit

Olipa Kerran neljäs tuotantokausi on edennyt jo 17. jaksoonsa. Jakson nimi on Best Laid Plans. Mitä sankareillemme, ja pahiksellemme, kuuluu?

Aikaisemmin tapahtunutta: Snowlla ja Charmingilla on salaisuus, joka liittyy Pahattaren vauvaan ja jota he yrittävät nyt epätoivoisesti peitellä. Kirjailijan etsintä jatkuu. Viime jaksossa sankarimme saivat selville, että hänet on vangittu Satukirjaan. Vapauttamiseen tarvitaan vain oikea avain. Regina meni vakoilemaan pahisten leiriin. Hän ei ole vielä paljastunut, mutta häneen ei silti luoteta. 

Jakson takaumat liittyvät Snown, Charmingiin ja Pahattareen. Tarina alkaa Lumotusta metsästä, jossa Charmingit etsivät käsiinsä yksisarvisen, sillä yksisarvisilla on mielenkiintoinen ominaisuus. Koskemalla olennon sarvea saa nähdä oman syntymättömän lapsensa tulevaisuuden. Charming näkee suloisen vauva-Emman, mutta Snow hänen sydämensä murskaavan (kirjaimelliesti) teinin.

Matkallaan kotiin he auttavat muukalaista, joka kertoo Pahattaren synnyttäneen juuri. Pesä kannattaa kiertää. Matkalla on Velhon apulaisen mökki. He saapuvatkin mökille ja kertovat vanhalle miehelle ongelmansa. Hän kertookin, että kaikilla vauvoilla kun on potentiaalia hyvyyteen tai pahuuteen. Emman hyvyyden voi kuitenkin varmistaa. Siirtämällä Emman pahuus pitää siirtää toiseen “tyhjään astiaan” eli toisin sanoen vauvaan.

Kuinkas sattuikaan. Sankarimme muistavat Pahattaren vastasyntyneen lapsen ja Snow järkeilee, että pienokaisesta tulee paha joka tapauksessa. He päättävät ryhtyä tuumasta toimeen. “Sankarimme” varastavat vauvan ja Velhon oppipoika postaa Emman pahyyden ja siirtää sen vauvaan. Samalla hän lähettää vauvan toiseen maailmaan. Mukaan päätyivät myös sitä estämään tuleet Cruella DeVille ja Ursula.

Takaumissa nähdään vielä kaksi kohtausta. Toinen näyttää kuningasparin syyllisyyden ja päätöksen hyvittää tekonsa. Toinen taas Kirjailijan ja Velhon apulaisen keskustelun. Apulainen syyttää Kirjailijaa Pahattaren lapsen kohtalosta, joten manipuloiko Kirjailija paria heidän tietämättä. Sarjan tuntien, on voinut manipuloidakin.

Sivuhuomautus: Tämä saataa liittyä enemmän omiin ennakkoluuloihini, kuin todellisuuteen, mutta Snow ja Charming näyttävät olevan enemmän huolissaan siitä, ovatko he itse sankareita vai ei kuin lapsen kohtalosta. Itseäni ärsyttää vielä tekoakin enemmän heidän tekopyhä asenteensa. He ovat olevinaan parempia, sankareita jopa, vaikka heillä on noinkin vakava asia tunnollaan.

Lisäksi sarjan hahmot ovat näköjään hukassa sellaisen käsitteen kuin vapaa tahto kanssa, mutta siinä ei ole mitään uutta. Psitiivisena asiana sanottakoon, että yleensä pääparin takaumat ovat sarjan tylsempia, tämän viikkoinen toi kuitenkin poikkeuksen sääntöön. Kuitenkin lyhyen ajan sisällä on ollut jo kaksi heihin liittyvää jaksoa, joten toivottavasti seuraavaksi sivuhahmotkin saisivat ruutuaikaa.

Storybrookessakin riittää toimintaa. August on kipeänä, ellei jopa kuoleman kielissä. Hänet on muutettu lapsesta aikuiseksi ja päinvastoin liian monta kertaa. Huolenaiheita riittää muutenkin. Kirjailija on ansassa kirjassaan, mutta miten hänet saadaan pois. Piirtamällä avain, kuten Regina ehdotti? Valititettavasti sarjassamikään ratkeaa noin helposti.

Regina on kuitenkin viipynyt liian kauan. Hänen uudet ystävänsä ihmettelevät varmasti, missä hän on. Lisäksi hänen tehtävänään oli löytää sivu, joten tyhjin käsinkään ei voi palata. Sivua ei kuitenkaan voi antaa väärin käsiin, joita Rumple ja jäljelle jääneet Pimeyden kuningattaret epäilemättä on. Niinpä Regina ottaa valokuvan sivusta ja Emma taikoo kirjasta kopion, varmuuuden vuoksi. 

Rumplen mökissä Regina valehtelee itse sivun olevan hänen ulottumattomissaan. Hän näyttää kuitenkin ottamansa kuvan. Valitettavasti Rumple huomaa heti omituisen valon pilkahduksen kuvassa tajuaa siitä totuuden. Kirjailija on kirjan sisällä. Heidän pitää siis saada kirja itselleen. Mitä nopeammin sen parempi. Keinokin on jo valmiina. Nimittäin Pahattaren unikirous.

Kirouksen aikana pahikset etsivät kirjaa ja löytävätkin sen Henryllä. Henry antaa heille kuitenkin Emman tekemän kopion. Toisaalla Snow ja Charming ainakin käyttävät tilaisuutta hyväkseen. He aikovat polttaa sivun tekonsa peittämiseksi. He tulevat onneksi katumapäälle ja Kirjailijalla on vielä mahdollisuus pelastukseen.

Kummalakin tapauksella on traagisia seurauksia. Snow ja Charming vahingoittavat Emman luottamusta kertoessaa valehdelleensa koko ajan. Reginan juoni paljastuu. Niinpä hänestä ei puolestaan ole enää ryhmälle hyötyä ja niinpä he nukuttavat hänet. Rumplella on vielä suunnitelmia hänen käännyttämisekseen. 

Jakson lopussa tapahtuu paljon. Ensinnäkin Snow ja Charming kertovat Emmalle totuuden, toiseksi loukkaantunut Emma päästää Kirjilijan vapaaksi. Kirjailija ei kuitenkaan suostu yhteistyöhän, vaan juoksee pakoon. Jättäen monta kysymystä auki seuraaviin jakoihin. Katsojille paljastuu vielä pahataten tyttären henkilöllisyys.

Kyseessä on Lily, niin kuin arvelin jo viikkoja sitten. Tuskin olin ainoa. Näin häntä vasta muutamassa takaumassa, mutta ei hän minusta pahalta vaikuttanut. Valehtelijalta kylläkin, mutta siitä on pitkä matka pahuteen. Syitä siihen voi toki olla monia. Olihan hän silloin vielä teini ja meidän maailmassamme ei ole taikuutta, joten voi olla, ettei loitsu vaikuta täällä.

Seuraavan jakson nimi on “Heart of Gold” ja se vie meidät takaisiin Ihmema Otziin, jossa näemme mm. vanhan tutun Zelenan. Muuta en jaksosta vielä tiedä. Itse en tunne tarinaa niin hyvin, että jaksaisin siitä innostua. Vaihteeksi on mukava nähdä Zelenakin, vaikka sarjassa onkin ylitarjontaa moraalisesti epäilyttävistä ja taikuutta osaavista naisista.

Jakso kuljetti tarinaa eteenpäin, vaikka kysymyksiä on vielä vastaamatta. Valitettavasti se suunta saa minut kaipaamaan Frozen-storylinea, sillä Kirjailija-Storyline ei ole koskaan napannut. Kaiken kaikkiaan jakso kuitenkin onnistui. Tiedämme nyt paljon enemmän kuin viikko sitten. Se myös venytti sankarien ja vihollisten välistä kuilua, joten pisteet siitä. Neljä tähteä.