Pelastakaa sotamies Quintus

Katsoin vähän aikaa sitten Rooman kadonnesta 9. legioonasta kertovan Kotka-elokuvan. Samasta aiheesta on tehty myös Netflixistä löytämäni elokuva Centurion.

Centurio kertoo oman versionsa siitä, mitä tapahtui roomalaiselle 9. legioonalle. Elokuvan pääosassa on Rooman valtakunnan sadanpäämies Quintus Dias (Michael Fassbender), joka jää piktien vangoksi. Hän kuitenkin karkaa ja törmää roomalaiseen yhdeksänteen legioonaan. He joutuvat kuitenkin yllätyshyökkäyksen kohteeksi. 

Yhdeksäs legioona tuhotaan melkein viimeistä miestä myöten. Niinpä Quintus ja muut hyökkäyksestä selvinneet joutuvat pakomatkalle vihamielisen maan poikki. Tavoitteenaan päästä takaisin Rooman suojaan. Heitä jahtaa mykkä Etain, jolla on harvinaisen hyvä syy vihata roomalaisia.

Centurionissa on kaikki mitä toimivalta taisteluseikkailulta voi odottaa: taisteluja, kliseisä, mutta muuten kohtuullisen onnistuneita sivuhahmoja, politiikkaa, ajankuvaa ja vähän romantiikkaakin. Se voittaakin Kotka-elokuvan 6-o. Lähinnä pääosan esittäjän Michael Fassbender takia. Dokumentti se ei kuitenkaan ole, vaikka elokuvan idea onkin otettu historiasta. 

Centurion on vain ja ainoastaan väkivaltaviihdettä, ei mikään sotakuvaus saatika draama. Elokuvan raakuudet kuvattiin kuitenkin tyylikkäästi. Juoni on nimittäin helposti seurattavaa peruskauraa, vaikka mukaan saatiinkin juuri tarpeeksi käänteitä mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Osapuolia ei demonisoida. Ymmärsin taistelun molempia osapuolia, vaikka päähenkilön toivoinkin voittavan.

Elokuva ei selitä, keitä hahmot oikein ovat. Siksi niistä on vaikea välittää. Ainakin itse sain kohtuullisen hyvän kuvan vain päähenkilöstä. Muut jäivät vieraiksi. Varsinkin päähenkilön rakkaudenkohde Arianne, joka esitettiin elokuvassa liian myöhään. Hahmossa voisi kyllä olla potentiaaliakin. Sitä ei vain saavutettu.

Centurio sopi hyvin lajityyppinsä joukkoon. Itseasiassa elokuva oli jopa astetta parempi, vaikka täydelliseksi sitä ei voikaan kutsua. Neljä tähteä.

Rakkautta tulivuoren varjossa

Historia, toiminta ja katastrofit ovat aina kiinnostaneet minua. Sen vuoksi katsoinkin uunituoreen muinaiseen Roomaan sijoittuvan seikkailupläjäyksen, Pompeijin.

Pompeiji mukauttaa historilallisen tarinan Vesulius-tulivuoren Pompeijan tuhoavasta purkauksesta Gladiaattoria ja Titanicia lainaavaan juoneen. Orjaksi kaapattu Milo (Kit Harington) lähetetään gladiaattoriksi Pompeijin kaupunkiin. Hän iskee silmänsä kauniiseen varakkaan kauppiaan tyttäreen Cassiaan (Emily Browning). Rakkautta varjostaa kuitenkin niin Cassian tahtova, häikäilemätön senaattori Corvus (Kiefer Sutherland) kuin purkautumista odottava tulivuorikin. Lisäksi Milon pitää selvitä hengissä armottomalla gladiaattoriareenalla.

Tuttuja elementteja sekoittava Pompeiji on yllättävän viihdyttävä elokuva. Erikoistehosteet pääsevät elokuvassa pääosaan, varsinkin Vesuviuksen purkautuessa. Vauhtia riittää, kunhan elokuva pääsi alun fiilistelystä. Loppu olikin jo sitten ehtaa katastrofielokuvaa.

Rakkauselokuva köyhän komistuksen ja rikkaan ylhäisen naisen välillä on nähty sata kertaa aiemmin paremmin tehtynä ja uskottavampana. Rakkaus syttyi liian nopeasti, mikä ei ole epätavallista tämän tyyppisille elokuville. Se on pakko tunnustaa.

Näyttelijöiden suoritukset olivat kelvollisia. Kiefer Sutherland on mainio roomalaisena tyrannina. Samoin Adewale Akinnuoye-Agbaje sankarin side-kickinä. Minusta hahmo olisi kelvannut pääosaankin asti. Milo nimittäin teki kaikki kliseisimmat virheet, mitä tuollaisessa elokuvassa voi vain tehdä.

Elokuvan historiallisesta paikkaansa pitämisestä voidaan keskustella. Miksi roomalaiset kuvataan viihdeteollisuudessa niin negatiivisesti? Yhdysvaltojen on sanottu muistuttavan tietyllä tavalla juuri muinaista Roomaa. Ainakin syvä uskonnollisuus, vahva kansallismielisyys ja sotaisa status sopisivat kuvaan. Roomalaisten positiivinen kuvaaminen siis kannattaisi.

Kokonaisuus on toimiva. Elokuva saattaa olla kliseinen ja ajoittain lapsellinenkin, mutta se on myös nautittava seikkailuelokuva. Se on kieltämättä katsottava, vaikkei mikään mestariteos olekaan. Kolme ja puoli tähteä.