Historia, toiminta ja
katastrofit ovat aina kiinnostaneet minua. Sen vuoksi katsoinkin
uunituoreen muinaiseen Roomaan sijoittuvan seikkailupläjäyksen,
Pompeijin.

Tuttuja
elementteja sekoittava Pompeiji on yllättävän viihdyttävä
elokuva. Erikoistehosteet pääsevät elokuvassa pääosaan,
varsinkin
Vesuviuksen
purkautuessa.
Vauhtia
riittää,
kunhan elokuva
pääsi alun fiilistelystä. Loppu
olikin jo sitten ehtaa katastrofielokuvaa.
Rakkauselokuva
köyhän komistuksen ja rikkaan ylhäisen naisen välillä on nähty
sata kertaa aiemmin paremmin tehtynä ja
uskottavampana. Rakkaus syttyi liian nopeasti, mikä
ei ole epätavallista tämän tyyppisille elokuville. Se on pakko
tunnustaa.
Näyttelijöiden
suoritukset olivat kelvollisia. Kiefer Sutherland on mainio
roomalaisena tyrannina. Samoin
Adewale Akinnuoye-Agbaje
sankarin side-kickinä. Minusta hahmo
olisi kelvannut
pääosaankin asti. Milo
nimittäin teki kaikki kliseisimmat virheet, mitä tuollaisessa
elokuvassa voi vain tehdä.
Elokuvan
historiallisesta paikkaansa pitämisestä voidaan keskustella. Miksi
roomalaiset kuvataan viihdeteollisuudessa
niin negatiivisesti? Yhdysvaltojen on sanottu muistuttavan tietyllä
tavalla juuri muinaista
Roomaa. Ainakin syvä uskonnollisuus, vahva kansallismielisyys ja
sotaisa
status
sopisivat kuvaan. Roomalaisten positiivinen kuvaaminen siis
kannattaisi.
Kokonaisuus
on toimiva. Elokuva
saattaa olla kliseinen ja
ajoittain lapsellinenkin, mutta se
on myös nautittava
seikkailuelokuva.
Se on kieltämättä
katsottava, vaikkei mikään mestariteos olekaan. Kolme
ja puoli tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti