Juonittelua identiteetti varkauksien ja murhien ja keskellä

Jatkoin minulle epätyypillisempien sarjojen tiellä. Siksi katsoinkin jo jonkin aikaa minua Sarah Michelle Gellarin takia kiinnostaneen.

Trippari ja entinen narkomaani Bridget on suurissa vaikeuksissa. Hän on rikollisen pomonsa tekemän murhan ainoa silminnäkijä. Nyt entisen tripparin pitäisi todistaa pomoaan vastaan. Poliisi lupaa suojella häntä, mutta voiko poliisiin luottaa. Bridget ottaa jalat allensa ja pakenee varakkaan kaksoissiskonsa Siobhanin luokse. Kesken vierailun, sisko tappaa itsensä, joten Britget näkee tilaisuutensa tulleen. Hän voisi omaksua kaksoissiskonsa identiteetin ja siten varmistaa oman turvallisuutensa.

Valitettavasti hän huomaa pian, että loppujen lopuksi siskon ongelmat ovat paljon pahempia, kuin hän voisi kuvitellakaan. Se käy ilmi jo ensimmäisessä jaksossa, kun rakastettava tripparimme joutuu salamurhan uhriksi. Kaiken lisäksi salamurhaajan oikea kohde ei ole Britget, vaan ns. Hyvä sisko Siobhan. Sarja keskittyykin valtaosin Siobahanin salaisuuksien selvittämiseen.

Ringer on laatutrilleri, juuri se psykologinen jännitus on syy siihen miksi sarja jaksoi koukuttaa. Minusta sarjassa on parasta jännitys. Niin ratkaisukuin hahmojen kohtalotkin jaksoivat kiinnostaa, samoin siskosten pikkuhiljaa paljastuvat salaisuudet. Muitakin juonikuvioita riittää, joskin ne saavat odotetusti vähemmän ruutuaikaa. Onhan kyseessä The Sarah Michelle Gellar Show. 

Ringer lepääkin täysin Buffy Vampyyrintappajan nimikkohahmona tunnettun Sarak Michelle Gellarin karisman varassa. Lempihahmoni on kuitenkin Britgetin sponsori Malcolm. Hän on sarjan sympaattisin ja aidoin hahmo. Pidin myös Shiobanin parhaasta ystävästä, Gemmasta. Siis siihen asti, kunnes hän rupesi kiristämään Britgetiä. Jaime Murray teki loistavan suorituksen naisena, jota kaikki rakastavat vihata. Kaikista eniten ja posiitiivisimpaan suuntaan muttunut hahmo on Juliet. Alkujaksoissa hän oli pelkkä rikas pentu. Kuva hänestä kuitenkin muuttui sarjan edetessä. Niinkin paljon, että hänestä voi alkaa pitääkin. Jopa silloin, kun hän huijasi isältään miljoonia suunitelmalla, johon liittyi mm. valheellinen raskaussyytös. Olihan Juliet koko ajan mieleltään sairaan äitinsä manipuloitavana.

Sarja olisi saanut olla enemmän komiikkaa. Onhan se hauskaa, että päähenkilön pitää esittää toista, ihan erillaista henkilöä ja hän mokaa siinä ajoittain. Juttu menee kuitenkin vanhaksi nopeasti. Kiitosta annan siitä, että jaksojen nimet olivat tavallista kekseliäämpiä. Jokainen nimi on samalla myös kyseisessä jaksossa esiintyvä lause.

Minusta on epäuskottaa, ettei kukaan Siobhanin läheisistä epäile mitään, edes silloin kuin tämän kaksoisiskon olemassaolo paljastuu. Britget voi käyttäytyä melkein miten vaan ja kaikki uskovat silti hänen olevan Siobhan. Toisaalta jokainen Shiobahin läheinen tuntuu olevan niin täynnä itseään ja ongel­miaan, niin ettei olekaan mikä ihme, että Siobhanin muodonmuutos jää heiltä huomaamatta, aviomies mukaan lukien.

Sarja loppui kesken. Kaikkia juonen päitä onnistuttu avaamaan. Jo yksi jakso olisi riittänyt avamaan loputkin langan pätkät. Miksi siis jättää oleellisia kuvioita kesken? Toivovatko he, että sen varjolla sarjaa ei joutusikaan leikkuriin? Finaali oli muutenkin pienoinen pettymys, muuten niin hyvässä sarjassa. Ymmärrän hyvin, miksi Ringerille riitti katsojia vain yhteen tuotantokauteen, sillä vaikka sarja on hyvä,jos ei loistava, se ei enää riitä. Nykypäivänä katsottavissa on niin paljon laadukkaita sarjoja. Psykologisten trillereiden ystäville löytyy mm. Good Wife, Scandal, Kosto tai Damages. Anna kolme tähteä, koska sarjassa oli enemmän hyvää kuin huonoa.