Ihmisten tuleminen paremmaksi ihmetyttää Eleanor Shellstropia ja kumppaneita

 Kuoleman jälkeisestä elämästä ja etiikasta kertovan komediasarja The Good Placen nyt arvostelemani kolmas kausi piti sarjan kaikkien aikojen hauskimpien komedioiden joukossa.

Varoitus: Tämä arvostelu paljasta yksityiskohtia Good Place-sarjan 1-3 kauden juonesta!

Kun viimeksi näimme antisankarimme Eleanorin (Kristen Bell), Chidin (William Jackson Harper), Tahanin (Jameela Jamil) ja Jasonin (Manny Jacinto) ihmiset Hyvään ja Pahaan paikkaan luokittelusta vastaavaa Tuomari (Maya Rudolph) antoi heille mahdollisuuden näyttää ansaitsevansa päästä Hyvässä Paikassa. Valitettavasta tämän seurauksena kukaan heistä ei muista kuolemansa jälkeisestä ajasta mitään.

Onneksi heitä auttamassa on liittolaiset parannuksen tehnyt arkkitehtidemoni Michael (Ted Danson) ja kaiken tietävä tekoaly Janet (D’Arcy Carden) ja koska Michael onnistuu järkkäämään heidät yhteen, kuolemankokeneisiin liittyvän psykologisen avulla, myös toisensa. Kaikki apu onkin enemmän kuin tarpeen, sillä Pahan Paikan demonit tekevät kaikkensa pilatakseen yrityksen.

Ei ole mikään salaisuus, että suorastaan rakastan kaikkien aikojen hauskimpiin komediasarjoihin kuuluvaa. The Good Placea, käyhän se ilmi jo sen ensimmäisestä ja toisesta kaudesta tekemästäni arvostelustani. Kolmas kausi ei jäänyt yhtään aikaisempaa kahta heikommaksi. Melkein harmittaakin, että sarjan neljäs tuotantokausi, jota en ole vielä nähnyt, jää sen viimeiseksi.

Sarjaa voi kiittää siellä, että se uskaltaa sekoittaa pakkaansa aina joka kauden lopussa. Ensimmäisellä kaudella saatiin tietää olevamme Pahassa Paikassa Hyvän Paikan sijaan ja toisella kaudella mentiin sitten maanpäälle. Tämä on poikkeuksellista komediasarjoille, kieltämättä hyvästä syystä, mutta The Good Placelle se sopii. Sarjaan ja sen tarinaan ei suinkaan ehdi kyllästyä.

Kauden teemana oli itsensä muuttamisen ja erityisesti sen vaikeus. Ja se, kuinka siihen tarvitaan muita ihmisiä. Aihe oli erittäin tärkeä ja mielenkiintoinenkin. Etiikka ja muukin filosofia kuin on aina kiinnostanut minua. Se oli myös yllättävän filosofinen komediasarjalla, mutta filosofinen on myös The Good Place. Eikä suinkaan vain komediasarjaksi, vaan myös viihteelliseksi sarjaksi ylipäätään.

Kaudella tapahtumapaikka oli vaihtunut Hyvää paikkaa imitoivasta Pahasta paikasta maanpinnalle, Australiaan. Tapahtumapaikana se olikin paljon persoonattomampi vaihtoehto, mutta se ei menoa juuri haitanut. Varsinkin kuin maanpäälle paluu antoi hahmoille paljon lisähaastetta. Maanpäällä on nimittäin paljon vaikeampi olla hyvä kuin tuonpuoleisessa, jossa ei ole pahan käytöksen aiheuttajia.

Komediasarja kuitenkin elää ja kuolee sen mukaan, miten hauska se on. The Good Place on erittäin hauska. Toki sen huumori ei ehkä kaikille ole, mutta minulle kuitenkin. Tämä ei tietenkään ole ihme, sillä onhan sen puikoissa muun muassa toisen yhtä haukan komediasarjan, Brooklyn 99:nin, luonut Michael Schur. Jos The Goop Place on katsottu ja pidät siitä, suosittelenkin sarjaa lämpimästi.

Eleanor on pysynyt lempihahmonani, toiselle sijalle puolestaan nousi erityisesti tällä kaudella esiin tuotu Janet. D’Arcy Carden suorastaan loisti roolissaan. Muistakin päähenkilöistä oli vaikea olla pitävättä, heidän viostaan huolimatta tai ehkä jopa niiden takia. Valitettavasti hahmoista vain Chidistä nähtiin minkäänlaisia uusia puolia, mutta se käy järkeen, kun ottaa huomioon kauden juonen.

Sarjan päävastustaja, Michaelin pomo Shawn (Marc Evan Jackson) puolestaan oli sellaiseksi harvinaisen hyvä. Pidin myös yllättävän persoonallisesta Tuomarista, porukkaa auttavasta psykiatrista Simonesta (Kirby Howell-Baptiste) sekä tuttuun tapaan myös neutraalia paikkaa asustavasta Mindy St. Claire (Maribeth Monroe). Valitettavasta häntä ei juuri kaudella nähty.

Sen sijaan hahmoista pidin vähiten jopa demoniksi harvinaisen kusipäisestä, anteeksi kielenkäyttöni, Trevorista (komediasarjojen veteraani Adam Scott). Onneksi hän oli kaudella vain pienessä osassa. Samaa voi sanoa myös Jasonin Donkey Doug-isästä jaDonna- Eleanorin äidistä, joskin hänellä, samoin kummallakin oli kieltämättä oma tehtävänsä lapsiensa kehityksessä.

Kausi loppui jännittävään tilanteeseen, mihin en tietenkään tässä arvostelussa mene., niin jännittävään, että mietin ihan tosissani, kannattaisiko minun katsoa neljäs kausi heti perään, vaikka sitä ei vielä Netflixistä löydykään. Ja vaikka tiedänkin, että kyseinen sarja on niin hyvä, että sitä kannattaa säästää. Varsinkin kuin minulla ei juuri nyt ole mitään suurempaa katsottavaa.

Se myös laittoi tuttuun tapaan pakan uusiksi neljättä ja valitettavasti viimeistä myös kautta ajatellen. Sentään kausi loppui, ainakin niin olen kuullut, ollessaan vielä huipulla. Toisin kuin eräät sarjat (katson erityisesti sinua, Game of Thrones). Eikä se turhaan yritä pitkittää tarinaansa, niin kuin joidenkin sarjojen, kuten The Walking Dead, kohdalla on käynyt.

Tiivistetysti The Good Place on saavuttanut tason, johon harva komedia pääsee ja ansaitseekin jokaisen saamansa kehun, tuli se sitten minulta, katsojilta tai ammattimaisilta arvostelijoilta. Täydet viisi tähteä!

Tervetuloa Hyvään Paikkaan!

Katson paljon tv-sarjoja, myös komedioita. Yksi lajityypin hauskuutensa ja syvällisyytensä ansiosta parhaimmista on nyt arvostelemani The Good Place. Arvostelen sarjasta kaudet yksi ja kaksi.

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää paljastuksia The Good Place juonesta, erityisesti sen ensimmäisen kauden osalta.

Eleanor Shellstrop (Kristen Bell) on kuollut ja päässyt erityisen hyville ihmisille tarkoitettuun Hyvään Paikkaan, jossa jokaiselle löytyy oma sielunkumppani, unelmiaan täysin vastaava talo, robotti-Janet (D'Arcy Carden) on valmis täyttämään asukkaan jokaisen pyynnön ja jääjugurttia saa joka syödä niin paljon kuin maha vetää. Ongelma? Eleanor ei ole kovin hyvä ihminen.

Pian selviääkin, että hänen koko siellä olo perustuukin suureen sekaannukseen. Eleanor kuitenkin päättää yrittää parhaansa tulla paremmaksi ihmiseksi, sellaiseksi joka ansaitsisi paikan Hyvässä paikassa. Kuitenkin ilman, että paikan arkkitehti Michael (Ted Danson) tai hyväntekijänaapuri Tahani (Jameela Jamil) saavat tietää, ettei hän kuulu sinne. Häntä pyrkimyksissään auttaa moraalifilosofi Chidi (William Jackson Harper).

The Good Placen takana on myös muun muassa huippusuositusta, - ja hauskasta Brooklyn 99:nista tuttu Michael Shur ja se näkyy, sillä sarjat ovat tasoltaan yhtä hyviä. Komeassa pitää kahden asian toimia, jotta sitä voisi pitää hyvänä. Ensimmäisenä sen pitää olla hauska ja toisena, ja tämä kieltämättä koskee vähän joka genreen, sen hahmoista pitää välittää. The Good Placessa toteutui molemmat asiat.

Huumori on vaikea laji, varsinkin kuin eri ihmiset pitävät eri asioita hauskoina. The Good Place kuitenkin onnistui samaan sen näyttämään helpolta. Sarja vieläpä onnistui olemaan hauska lämminhenkisellä tavalla. Sen huumori ei myöskään perustunut sukupuolirooleille tai minkään ryhmän, oli tämä sitten vähemmistöä tai ei, loukkaamiselle.

Eleanor oli päähenkilöksi paras mahdollinen, sopivan sarkastinen ja samaistuttava, lisättynä Kristen Bellin luontaisella charmilla. Tosin voisi enemminkin puhua päänelikosta kuin päähahmosta, sillä varsinkin kakkoskaudella myös Chidi, Tahani ja Eleaniron lisäki toinen huijari, Jason (Manny Jacinto), pääsivät valokeilaan, enemmänkin. Heitä tuli melkein Eleanorin veroisia päähenkilöitä.

Hyvää sarjan hahmoissa oli lisäksi se, että melkein kaikilla oli enemmän kuin yksi ulottuvuus, jopa aluksi tuntettoman robotin perikuvalta vaikuttavalta Janetilla. He tuntuivatkin yllättävän aidoilta. Erityisesti Tahani vaikutti ensinäkemältä pelkältä pinnallisen hienostoladyn perikuvalta, mutta lopussa se syvällisempi puoli ja jo ensimmäisen kauden aikana hänestä alkaa jopa pitää.

Chidi käy eniten sääliksi, sillä hän on aidosti hyvä mies vangittuna pahaan tilanteeseen ilman omaa syytään. Minulle meni vähä aikaa lämmetä himbouden perikuvalle, Jasonille, mutta nyt pidän hänestäkin, ehkä hieman vähemmän kuin lopusta kolmesta, mutta kuitenkin. Varsinkin kuin hänen ja 

Janetin suhde oli erityisen koskettava, ehkä jopa sarjan paras ja aidoin.

Ryhmää epävirallisesti johtava, leppoisasta ulkokuorestaan huolimatta yllättävän pirullinen, Michaelkin sai aikaa kehittyä hyväksi hahmoksi. Muista hahmoista minulla oli kaksi suosikkia, keskivertopaikassa yksi majaileva Mindy St. Claire (Maribeth Monroe) ja yliluonnollinen tuomari (Maya Rudolph). Toivottavasti kaksikkoa nähdään enmmän sarjan jo tulleilla kolmannella ja neljännellä tuotantokaudella.

Hieman yllättäen The Good Place käsitteli aika vakavaa ja kiinnostavaa aiheita, moraalia, kuka oikein voidaan laskea hyväksi ihmiseksi ja voiko ihminen muuttua. Se vieläpä käsittelee kyseisiä aiheita nyanssilla, joka on erittäin harvinaista komediasarjoilla. Pointtia alleviivataan ensimmäisen kauden suurimmassa tvistissä, jos et halua tietää sitä, jätä seuraava kappale lukematta.

Päänelikko olivatkin pahassa Paikassa Hyvän sijaan. Oikeaan hyvään paikkaan nimittäin on ihan naurettavan korkeat vaatimukset. Esimerkiksi Tahani osallistui hyväntekeväisyyteen vain, koska hän halusi näyttää siskolleen eli hänen aikomuksensa eivät olleet hyvät. Chidi puolestaan tahtoi aina hyvää, mutta teki muiden elämän vaikeaksi päättämättömyydellään.

On erittäin valitettava, että The Good Place jää neljään tuotantokauteen. Sarjaa olisi voinut katsoa pitempäänkin. Mutta toisaalta, uskon, että juuri sen verran tarvitaan saattamaan tarina järkevästi loppuun, joten en valita. Varsinkin kuin minulla on vielä kaksi kautta katsomatta. Olen katsonut sarjaa Netflixistä, sillä en ehtinyt Amerikan tahtiin. Minulle jäi siis vielä yllin kyllin nautittavaa.

Tiivistetysti The Good Place on ehdottomasti katsomisen sarja, jos tekee mieli katsoa jotain hauskaa. Suosittelen. Tällaisia komediasarjojen pitäisi olla. Täydet viisi tähteä!