Katson paljon
tv-sarjoja, myös komedioita. Yksi lajityypin hauskuutensa ja syvällisyytensä
ansiosta parhaimmista on nyt arvostelemani The Good Place. Arvostelen sarjasta
kaudet yksi ja kaksi.
Varoitus: Tämä arvostelu sisältää paljastuksia The Good
Place juonesta, erityisesti sen ensimmäisen kauden osalta.
Eleanor Shellstrop (Kristen Bell) on kuollut ja päässyt
erityisen hyville ihmisille tarkoitettuun Hyvään Paikkaan, jossa jokaiselle
löytyy oma sielunkumppani, unelmiaan täysin vastaava talo, robotti-Janet (D'Arcy
Carden) on valmis täyttämään asukkaan jokaisen pyynnön ja jääjugurttia saa joka
syödä niin paljon kuin maha vetää. Ongelma? Eleanor ei ole kovin hyvä ihminen.
Pian selviääkin, että hänen koko siellä olo perustuukin
suureen sekaannukseen. Eleanor kuitenkin päättää yrittää parhaansa tulla
paremmaksi ihmiseksi, sellaiseksi joka ansaitsisi paikan Hyvässä paikassa.
Kuitenkin ilman, että paikan arkkitehti Michael (Ted Danson) tai hyväntekijänaapuri
Tahani (Jameela Jamil) saavat tietää, ettei hän kuulu sinne. Häntä
pyrkimyksissään auttaa moraalifilosofi Chidi (William Jackson Harper).
The Good Placen takana on myös muun muassa huippusuositusta,
- ja hauskasta Brooklyn 99:nista tuttu Michael Shur ja se näkyy, sillä sarjat
ovat tasoltaan yhtä hyviä. Komeassa pitää kahden asian toimia, jotta sitä voisi
pitää hyvänä. Ensimmäisenä sen pitää olla hauska ja toisena, ja tämä
kieltämättä koskee vähän joka genreen, sen hahmoista pitää välittää. The Good
Placessa toteutui molemmat asiat.
Huumori on vaikea laji, varsinkin kuin eri ihmiset pitävät
eri asioita hauskoina. The Good Place kuitenkin onnistui samaan sen näyttämään
helpolta. Sarja vieläpä onnistui olemaan hauska lämminhenkisellä tavalla. Sen
huumori ei myöskään perustunut sukupuolirooleille tai minkään ryhmän, oli tämä
sitten vähemmistöä tai ei, loukkaamiselle.
Eleanor oli päähenkilöksi paras mahdollinen, sopivan
sarkastinen ja samaistuttava, lisättynä Kristen Bellin luontaisella charmilla.
Tosin voisi enemminkin puhua päänelikosta kuin päähahmosta, sillä varsinkin
kakkoskaudella myös Chidi, Tahani ja Eleaniron lisäki toinen huijari, Jason (Manny
Jacinto), pääsivät valokeilaan, enemmänkin. Heitä tuli melkein Eleanorin veroisia
päähenkilöitä.
Hyvää sarjan hahmoissa oli lisäksi se, että melkein kaikilla
oli enemmän kuin yksi ulottuvuus, jopa aluksi tuntettoman robotin perikuvalta
vaikuttavalta Janetilla. He tuntuivatkin yllättävän aidoilta. Erityisesti
Tahani vaikutti ensinäkemältä pelkältä pinnallisen hienostoladyn perikuvalta,
mutta lopussa se syvällisempi puoli ja jo ensimmäisen kauden aikana hänestä
alkaa jopa pitää.
Chidi käy eniten sääliksi, sillä hän on aidosti hyvä mies
vangittuna pahaan tilanteeseen ilman omaa syytään. Minulle meni vähä aikaa
lämmetä himbouden perikuvalle, Jasonille, mutta nyt pidän hänestäkin, ehkä hieman
vähemmän kuin lopusta kolmesta, mutta kuitenkin. Varsinkin kuin hänen ja
Janetin suhde oli erityisen koskettava, ehkä jopa sarjan paras ja aidoin.
Ryhmää epävirallisesti johtava, leppoisasta ulkokuorestaan
huolimatta yllättävän pirullinen, Michaelkin sai aikaa kehittyä hyväksi
hahmoksi. Muista hahmoista minulla oli kaksi suosikkia, keskivertopaikassa yksi
majaileva Mindy St. Claire (Maribeth Monroe) ja yliluonnollinen tuomari (Maya
Rudolph). Toivottavasti kaksikkoa nähdään enmmän sarjan jo tulleilla
kolmannella ja neljännellä tuotantokaudella.
Hieman yllättäen The Good Place käsitteli aika vakavaa ja
kiinnostavaa aiheita, moraalia, kuka oikein voidaan laskea hyväksi ihmiseksi ja
voiko ihminen muuttua. Se vieläpä käsittelee kyseisiä aiheita nyanssilla, joka
on erittäin harvinaista komediasarjoilla. Pointtia alleviivataan ensimmäisen
kauden suurimmassa tvistissä, jos et halua tietää sitä, jätä seuraava kappale
lukematta.
Päänelikko olivatkin pahassa Paikassa Hyvän sijaan. Oikeaan
hyvään paikkaan nimittäin on ihan naurettavan korkeat vaatimukset. Esimerkiksi
Tahani osallistui hyväntekeväisyyteen vain, koska hän halusi näyttää siskolleen
eli hänen aikomuksensa eivät olleet hyvät. Chidi puolestaan tahtoi aina hyvää,
mutta teki muiden elämän vaikeaksi päättämättömyydellään.
On erittäin valitettava, että The Good Place jää neljään
tuotantokauteen. Sarjaa olisi voinut katsoa pitempäänkin. Mutta toisaalta, uskon,
että juuri sen verran tarvitaan saattamaan tarina järkevästi loppuun, joten en
valita. Varsinkin kuin minulla on vielä kaksi kautta katsomatta. Olen katsonut
sarjaa Netflixistä, sillä en ehtinyt Amerikan tahtiin. Minulle jäi siis vielä yllin
kyllin nautittavaa.
Tiivistetysti The Good Place on ehdottomasti katsomisen
sarja, jos tekee mieli katsoa jotain hauskaa. Suosittelen. Tällaisia
komediasarjojen pitäisi olla. Täydet viisi tähteä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti