Puolinoidan synkät teinivuodet

Tajusin juuri, etten ole arvostellut Riverdalen parempaa ja mystisempää Sabrina: Pimeällä puolella- spinoffia. Korjaan asian nyt. Arvostelussa on sarjan molemmat tulleet kaudet.

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää paljastuksia Sabrina-pimeällä puolella sarjan juonesta, erityisesti ensimmäisen kauden kohdalla.

16-vuotta täyttäneellä Sabrina Spellmanilla (Kiernan Shipka) on edessään jokaiselle nuortelle eteen tuleva valinta, ainakin jos sattuu olemaan puolinoita: Kirjoittaisiko nimensä Paholaisen kirjaan ja tulisi täyspäiväiseksi noidaksi vai jäisikö ihmiseksi ja jatkaisi normaalia elämää yhdessä poikaystävä Harveyn (Ross Lynch) ja parhaiden ystävien  Susien (Lachlan Watson) and Rozin (Jaz Sinclair) kanssa.

Sabrinan hänen vanhempiensa jälkeen hoitamaan ottanet noitatädit Zelda (Miranda Otto) ja Hilda (Lucy Davis) sekä omat motiivinsa omaava Miss Wardell (Michelle Gomez) ovat ensimmäisen vaihtoehdon kannalla, mutta Sabrinan on vaikea jättää kaikkea tuntemaansa taakseen. Ja sitä paitsi noidaksi tullakseen pitäisi myydä sielunsa Paholaiselle, mikä ei miellytä itsenäistä tyttöä.

Kun kuulin, että Netflix on päättänyt tehdä tv-sarjan, joka on sekä spin off huippusuositulle Riverdalelle, että uusi filmatisointi minulle suhteellisen tuntemattomasta, mutta melkeinpä kulttisuosioon saaneesta Sabrina: teininoita sarjasta, päätin heti katsoa sarjan heti sen tullessa Netflixiin. Huomasin nauttivani siitä paljon. Jopa enemmän kuin Riverdalesta sen parhaimpina päivinään eli ensimmäisellä tuotantokaudella.

Parasta siinä oli päähahmo Sabrina itse. Kiernan Shipkaa parempaa valintaa rooliin tuskin olisi voinut tehdä. Hahmoista löytyi myös muita paljon moniulotteisia ja vahvoja naisia, kuten juuri Miss Wardell ja Zelda-täti, joita oli aina viihdyttävä seurata. Mitä voin sanoa, minulla on tyyppini. Nautittava oli myös täysin liian vähälle käytölle jäänyt, talojen vangiksi jäänyt, Abrose-serkkua (Chance Perdomo).

Olisin myös toivonut, että Sabrinan suojelija, supersöpö musta Salem-kissa olisi saanut enemmän huomiota, vaikka ymmärränkin hyvin, miksi häntä ei näkynyt enemmän. Ensinnäkin erikoistehosteet ovat vaikeita ja kalliita tehdä ja toisaalta jos hahmo päihittäisi kaikki viholliset, niin itse sarjan päähenkilölle, Sabrinalle, ei jäisi mitään tekemistä. Vinkki Netflixille: Jos joskus teette hahmoon perustuvan sarjan, katsoisin sen heti ja tuskin olen yksin mielipiteeni kanssa.

Pidin myös sarjan tyylistä, joka oli kuin Riverdale, mutta paljon synkempi, visuaalisesti näyttävämpi ja goottihenkisempi, toisin sanoen parempi. Sarja näyttikin erittäin tyylikkäältä ja tuntui erittäin coolilta. Huumoriakaan vaikkakin sarja jäi muuten kauas 90-luvun Sabrinan-sarjan sitcom-tyylistä. Sarjalle ei haittaa tehnyt myöskään sen feministinen, ja muutenkin suvaitsevaisuuteen kehottava viesti.

Olisipa vielä Sabrinan ensimmäisen kauden poikaystävä, ja toisella kaudella oman juonensa saava, Harvey vaan edes jotenkin kiinnostava. En ymmärrä, miten hän pystyi saamaan Sabrinan lisäksi myös toisen hahmon huomion. Lisäksi sitä viestiäkin käytiin läpi katujyrän hienovaraisuudella, mikä itseäni ei haittaa. Vähemmän poliittisille katsojien katsomiskokemukseen se saattaa kuitenkin vaikuttaa negatiivisesti.

Pidin ensimmäisestä kaudesta hieman toista enemmän. Kausi onnistui tekemään legendaarisesta Luciferista, valheiden prinssistä, taas yhden komean ja kliseisen CW-roiston. Luke Cook ei vaikuta läheskään niin paljon pelottavuudellaan kuin ensimmäisen kauden ja toisen kauden alun vuohen ja ihmisen epämuodostunut ja kauhua herättävä sekasikiö, varsinkin kuin hänet voitettiin suhteellisen helposti.

Lisäksi itse päähahmo Sabrina oli paljon pidettävämpi ensimmäisellä kaudella, samoin Abrose hahmolle ja Kausi teki jo turhankin yliampuvan sovinistisesta noitien maailmasta, ja noidista, jo melkein liiankin epämiellyttävän, jopa niin, että on vaikea uskoa Sabrinan haluavan kuuluvan siihen. Valoisana puolena, sarjan pahiksien, erityisesti ylipappi Blackwoodin, päihittämisen katsominen oli sitten suuri ilo.

Toisesta kaudestakin löytyi toki puolensa. Ensimmäisen kauden lopussa Sabrina oli, mikä tuskin tuli monellekaan yllätyksenä, onnistui löytämään sen kultaisen keskitien ja hänen kamppailunsa ihmis, - ja noitamaailman välissä oli mielenkiintoista katsottavaa. Lisäksi siinä yksi sarjan parhaista hahmoista, Miss Wardell, sai paitsi taustatarinan, niin myös onnellisen ja niin sopivan lopun.

Pidin myös siitä, että kausi antoi sivuhahmoille paljon enemmän tekemistä ja syvensi heitä, erityisesti puoliksi kiusaaja, puoliksi isänsä hyväksyntää kaipaava, Prudence (Tatiana Gabrielle), josta oppii pitämään tai jopa sympatisoimaan mitä pitemmälle kausi etenee. Sabrinan ihmisystävätkin saivat oman juonensa ja jopa heistä jopa löytyi mystisempi puoli. Turhaan, sarjasta löytyy kyllä tarpeeksi yliluonnollisia elementtejä.

Sabrina: Pimeällä puolella on osoittautunut niin suosituksi, että se tulee samaan kolmannen ja neljännen tuotantokauden. Vielä ei tiedetä, mutta ilmeisesti siinä Sabrina ja kumppani seikkailevat Helvetissä. Sen sijaan tiedän, että luultavasti katson jaksot heti niiden tullessa. Olettaen, että minulla ei ole sillä hetkellä kesken mitään muuta kiinnostavaa.

Tiivistetysti sopivan mystinen niin tarinaltaan kuin tunnelmaltaan Sabrina: Pimeällä puolella on hyvä osoitus siitä kuinka hyviä teinisarjat voivat parhaimmillaan olla. Täydet viisi tähteä!