Npoita menneisyydestä pääsee aikamatkailun pariin

Netflixin kolumbialainen Aina Noita tarjoaa, ongelmallisesta keskusrakkaustarinasta huolimatta, erinomaista, laadullisesti ihan yhtä hyvää, vaihtelua amerikkalaisille sarjoille.  

Kolumbia. Vuosi 1646. Orja Carmen Eguiluz (loistava Angely Gaviria) todetaan syylliseksi noituuteen, koska miten muuten hän olisi saanut omistajiensa Cristobal-pojan (Lenard Vanderaa) rakkauden. Rangaistus on julma: polttaminen roviolla. Vielä julmemmaksi tilanne muuttuu kun Cristobal kuolee yrittäessään puolustaa häntä.

Carmenin tuomitsijat eivät kuitenkaan tiedä tytön suurta salaisuutta. Hän on kuin onkin noita ja vieläpä voimakas sellainen. Päästääkseen kiperästä tilanteesta Carmen tekee sopimuksen suuren velhon Valdemarin (Luis Fernando Hoyos) kanssa. Sopimus vie noidan tulevaisuuteen, vuoteen 2019, jossa vaanii noitia polttava sarjamurhaaja Lucien. Sarja perustuu löyhästi Isidora Chaconin Yo, Bruja-kirjaan.

Fantasia on aina ollut omin genreni ja pidän erityisen paljon noidista kertovista sarjoista, kuten Sabrina: Pimeällä puolella tai Charmedin vanha ja uusi versio. Siksi ei ole ihme, että ryhdyin katsomaan myös Aina Noitaakin, englanniksi Always a Witch ja omalla kielellään espanjaksi Siempre Bruja. Sarja olikin ihan kelpo katsottavaa, vaikka se ei yltänytkään ihan lajityyppinsä parhaimmistoon.

Tarina tuntui suhteellisen tuoreelta, sillä vaikka onhan sitä noitasarjoja nähty, samoin aikamatkaaja sarjoja, mutta harvemmin yhdessä. Vaikutelmaa lisäsi vielä värikäs, eksoottinen ja persoonallinen Kolumbia, joka on minulle tuntemattomampi paikka, ja se, että hahmot puhuivat englannin sijasta espanjaa. Ja se, että tavallisesta poiketen, itse pääosaa esitti musta nainen.

Angely Gaviria oli enemmän kuin pidettävä, inhimillinen, mutta kuitenkin myös niin luonteeltaan kuin taikavoimiltaan voimaksa Carmen. Hänen taikavoimansa, silloin valitettavan harvoin kuin hän niitä voi käyttää, oli myös erittäin cooleja. Kala kuivalla maalla-klisettä käytettiin säästeliäästi ja paikka paikoin kekseliääksikin, vaikka minun onkin pakko myöntää Carmenin sopeutuneen nykyaikaan epäuskottavan helposti.

Sivuhahmot olivat ihan yhtä hyviä kuin missä tahansa sarjassa, joskaan yhtä poikkeusta, Carmenin vanhassa talossa asuva teini Jhony Ki (Dylan Fuentes) lukuun ottamatta ei mitenkään erityisen muistettavia. Muutenkin toteutus oli ok, varsinkin kuin ottaa huomioon, että sarjalla tuskin oli kovin isoa budjettia. Pidin myös siitä, että aiheestaan huolimattaan sarjasta löytyi myös huumoria.

Pidin myös siitä, että vaikka sarjassa löytyi romantiikkaa ja jopa se surullisen kuuluisa kolmiodraamakin, se ei ole ainut asia, johon sarja keskittyi. Mikä oli hyvä, sillä se ei suinkaan ollut läheskään niin kiinnostavaa kuin itse pääjuoni, Carmenin uudet ystävät ja mikä tärkeintä, Carmen itse. Sen sijaan sarjan hyvin stereotyyppisiksi jääneet pahikset eivät onnistuneet vakuuttamaan läheskään niin paljon.

Valitettavasti sarjan suurin heikkous oli sitten erittäin suuri. Carmenin ja Cristobalin, orjan ja isännän, suhde oli jo lähtökohtaisesti erittäin epätasainen, enkä ole varma, kannattaa kyseisen kaltaisia suhteita edes romantisoida. Varsinkin kuin suhteita oikeassa elämässä nähdyt orjan ja isännän suhteet olivat kaikkea muuta kuin molemminpuolisia, vaan yleensä seurausta isännän orjaan kohdistuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Asiaa ei parantanut se, että parin välillä ei ollut juuri kemiaa.

Mietinkin moneen otteeseen, että miksi Carmen haluaa hänen luokseen niin kovasti, että hän olisi valmis palaamaan orjaksi. Siitäkin huolimatta, etten suinkaan vihannut Cristobalia hahmona, hän vaikutti kunnolliselta. Varsinkin kuin nykyaika, johon hieman yllättäenkin sarjan parhaat kohdat osuivat, tarjosi paitsi uusia kavereita, vapaus ja mahdollisuus käydä koulua.

Aina Noidan ensimmäinen kausi päättyi cliffhangeriin, mikä on aina riski liike, ainakin uusilla sarjoilla. Ne voidaan lopettaa koska vaan. Ilmeisesti Aina Noita kuitenkin tulee saamaan toisen tuotantokauden. En odota sitä mitenkään erityisen innoissani, mutta katson sen luultavimmin kumminkin. Enkä pelkästään siksi, että haluan nähdä miten cliffhangerin suhteen käyn, vaan myös koska sarja on oikeasti hyvä.

Tiivistetysti Aina Noita sopii hyvin katsottavaksi odotellessa uutta Sabrina: Pimeällä-sarjan tuotantokautta tai muuten vain aiheesta kiinnostaville. Neljä tähteä!