Ihmeotukset velhomaailman sisällissodan kynnyksellä

Viime aikoina olen arvostellut lähinnä supersankarielokuvia. Vaihtelu tunnetusti virkistää, joten arvostelen nyt valitettavan keskinkertaisen Fantastic Beasts: The Crimes of Grindelwald-elokuvan.

Varoitus: Tämä arvostelu sisltää jonkin verran juonipaljastuksia. Ei kuitenkaan paljon, joten sen voi  lukea suhteellisen turvallisesti, vaikka elokuva onkin vielä katsomatta.

Gellert Grindelwald (Johnny Depp) ei ehtinyt kauan vankilassa pysyä kun hän jo pääsi pakenemaan. Hänen seuraava tavoite on löytää harvinaisen voimakas orpo Credence Barebone (Ezra Miller). Tämän estääkseen Albus Dumbledore (Jude Law) antaa entiselle oppilaalleen Newt Scamanderille (Eddie Redmayne) tehtäväksi löytää poika ennen häntä.

Credencelle kiinnostuneita ovat myös Newtin ihastus Tina Goldstein (Katherine Waterston), Taikuuden Ministeriä, Newtin kouluaikainen ystävä Leta Lestrange (Zoë Kravitz) sekä salaperäinen Yusuf Kama (William Nadylam). Fantastic Beasts: The Crimes of Grindelwald on toinen osa Fantastic Beasts-sarjalle ja kymmenes The Wizarding World- franchisessa, johon myös Harry Potter-elokuvat kuuluvat.

Suorastaan rakastan Harry Potter-elokuvia, en ihan niin paljon kuin kirjoja, mutta kuitenkin. Pidin myös ensimmäisestä Fantastic Beasts-elokuvasta, vaikka minusta se ei ollut läheskään niin hyvä kuin olisi voinut olla, eikä se saavuttanut täysin Harry Potterin taikaa. Surukseni joudun ilmoittamaan, että franchise ei, toiveistani huolimatta, parantunut vanhetessaan. Päinvastoin, se muuttui huonompaan suuntaa.

Tämä ei tarkoita, etteikö The Crimes of Grindelwald olisi katsomisen arvoinen, varsinkin velhomaailman ystävälle. Itseasiassa löysin siitä paljon hyvääkin, kuten Jude Law nuorena Dumbledorena, yllättävän kiinnostava Leta Lestrange sekä jo edellisessä osassa ihastuttaneet söpöt taikaolennot ja Newtin jästikaveri Jacob (Dan Fogler), joka toi elokuvaan paljon tarvittavaa keveyttä.

Elokuvan parhaita ratkaisuja oli keskittyä Ezra Millerin jo edeltäjässään loistavaan, yltiösympaattiseen, Credenceen. Toki myöskään elokuvan nostalgia-arvoa ei pidä vähätellä. Aina välillä tuntuikin, että katsoisikin taas Harry Potter-elokuvaa, mitä tarkoitan pelkästään hyvällä tavalla. Tämä tapahtui erityisesti Tylypahkaan keskittyneissä takaumissa.

1920-luku toi The Crimes of Grindelwaldiin oman mausteensa, erityisesti, mitä visuaaliseen ilmeeseen tuli. Sitä olisi tietenkin voinut käyttää enemmänkin, mutta en valita. Elokuvalla oli monta muutakin rautaa tulessa. Samoin nyt hyvinkin ajankohtainen, Harry Pottereissakin esiintyvä, teema eli fasismi, sen houkutus ja sen vastaiunen taistelu. Sitä vieläpä käsiteltiin Pottereita aikuismaisemmalla otteella.

Elokuvan suurin heikkous liittyi päähahmoihin. Newt Scamander oli niin karisma-vapaa kuin vain olla, eikä oikein kotonaankaan tämän tyylisessä elokuvassa. Hän sopisi enemmänkin johonkin lapsille tarkoitettuun sarjaan, jossa esitellään taikaeläimiä. On vaikea uskoa, että Dumbledore halusi juuri hänet tehtävään, eikä esimerkiksi juuri tämän tyyppisiin asioihin erikoistuneita auroreita.

Tämä ei olisi ollut niin suuri ongelma, jos roisto olisi osoittautunut mielenkiintoiseksi, mutta näin ei ole. Gellert Grindelwald oli pelkkä kevytversio Voldemortista, ilman hänen tyyliään ja vaikuttavuuttaan, eikä sellaisenakaan kovin mieleenpainuva. Asiaa ei paranna se, että häntä näyttelevää Johnny Deppiä on syytetty muun muassa pahoinpitelystä.

Ensimmäisessä osassa parhaiden hahmojen joukkoon kuuluvan Queenie Goldsteinin (Alison Sudol) varsin monin tavoin ongelmallinen tarina aiheutti myös pienempää mielipahaa. Samoin se, että elokuvan tekijöiden mielestä oli hyvä idea tehdä ultrafasistisen Voldemortin käärmekätyristä tai pahimmilaan jopa käärmeorjasta Naginista (Claudia Kim) aasialaisen naisen.

Elokuvasarjaan olisi vielä tulossa kolme elokuvaa, mikä minussa on ainakin kaksi liikaa. Jos olen negatiivisemmalla päällä, niin viisi. Hyvin todennäköisesti käyn kuitenkin katsomassa myös sen. Toivon, että se osoittautuu The Crimes of Grindelwaldia paremmaksi ja että jos niin ei käy, minulla olisi viisautta jättää siitä seuraava osa katsomatta, luultavasti kummassakin tapauksessa turhaan.

Tiivistetysti The Crimes of Grindelwald oli sen käsikirjoittaneen Harry Potter-kirjailija J.K. Rowlingin heikoin esitys, mutta se ei tee siitä huonoa elokuvaa. Kolme tähteä.