Nyt arvostelemani
Shazam! on ehdottomasti DC:n hauskin supersankarielokuva ja vieläpä hauskempi
kuin suurin osa MUC:n elokuvista. Siitä löytyy kuitenkin myös sydäntä.
Varoitus: Tämä teksti sisältää juonipaljastuksia!
Vuosi 1974. Velho Shazam taikoo Thaddeus Sivana-niminen (Ethan
Pugiotto) luolaansa. Hän suunnitellee antavansa pojalle omat, ehdottoman
vaikuttavat, voimansa, jos hän vain läpäisi moraalia mittavan testin. Thadeus kuitenkin
epäonnistuu. Vuosia myöhemmin samaan testiin pääsee koditon, äitiään etsivä, 14-vuotias
Billy Batson (Asher Angel).
Hän läpäiseekin testin ja pystyykin nyt muuttumaan aikuisen
kehoiseksi supermieheksi (Zachary Levi). Apua hänelle tarjoaa hänen uusi
kasvattiveljensä, koulukiusattu supersankarifriikki, Freddy (Jack Dylan Grazer),
jonka kanssa onkin hauska testata voimien rajoja. Leikki kuitenkin loppuu
lyhyeen, sillä roistoksi muuttunut Thaddeukses (nyt Mark Strong) on vapauttanut
velhon vartioimat seitsemän kuolemansyntiä.
Kuka olisi voinut uskoa, että DC:n elokuvauniversumi voisi
olla myös erittäin hauska tai, että juuri sen elokuva onnistuisi vihdoin siinä,
missä monet eivät, vangitsemaan sarjakuvien lapsen ilon ja riemun. Eikä
siinäkään vielä kaikki, se oli muutenkin erittäin hyvä, joskin hieman turhan
kliseinen ja tylsistä pahiksista ja paikoittain huonoista erikoistehosteista kärsivä
supersankari elokuva.
Suurin syy Shazamin hyvyyteen löytyy karismaattisesta päähenkilöstä
ja hänen yhtä karismaattisesta, elokuvan suorastaan varastavasta, apulaisestaan.
Shazamin! perusteella Asher Angelilla ja Jack Dylan Grazerilla on edessään hyvä
ura. Ei tietenkään pidä unohtaa aikuisversiota hahmosta esittävää Zachary Levi,
johon ehdin tutustua myös huippuhyvässä Chuck-agenttikomediassa ja joka jatkaa
tässä hyvää työtään.
Toinen syy liittyy Shazamin! keveyteen. Elokuva ei missään
vaiheessa ottanut itseään tai kieltämättä naurettavaa lähtökohtaansa liian
vakavasti. Se olikin yksi hauskimmista elokuvista sitten Spider-Man: In to The
Spider-versen. Se onnistui vangitsemaan supersankarisarjakuvien ilon paljon
paremmin kuin siitä hauskimmasta päästä olevat Wonder Woman tai Aquaman.
Elokuva osasi kuitenkin tilaisuuden tullen jopa
herkistyäkin. Siinä käsiteltiin perhettä ja sen merkitystä, hylätyksi
tulemista, mihin Billyn vaikea lapsuus ja uusi kasvattiperhe tarjoavatkin runsaasti
näkökulmaa. Freddyn silmin pääsimme näkemään myös koulukiusaamista ja sitä, miksi
niin moni kasvoi supersankarisarjakuvien parissa, mikä niissä oikein vetoaa.
Valitettavasti Thaddeus Sivana ei ole roistona kovin omaperäinen
tai edes kiinnostava ja samaa voi sanoa hänen pahoista suunnitelmistaankin. Seitsemän
kuolemansyntiäkään eivät vakuuta persoonallaan tai visuaalisella ilmeellään. Toki
persoonan osalta tämä oli tarkoituksellista, edustavathan he vain yhtä kuolemansyntiä.
Visuaalisen ilmeen olisi kuitenkin toivonut olemaan paljon parempi.
Billyn muu kasvattiperheeseen ei ymmärrettävästi päästy vielä
kovin syvälle, ehkä elokuvan seuraavassa osassa, mutta ne koostuivat toinen
toistaan sympaattisemmista hahmoista. Vanhemmat (Marta Milans ja Cooper Andrews)
olivat cooleimmasta päästä ja lapsetkin koostuivat värikkäimmistä persoonista.
Heille vielä annettiin jopa jotain tekemistä, muuta kuin vain pelastettavissa
oleminen.
Shazamin! loppu kärsi hieman erikoistehosteiden verrattaisesta
laaduttomuudesta ja mielikuvituksettomasta lopputaistelusta, mutta siitä löytyi
myös hyvä käänne, jota en tässä vaiheessa puhu. sanotaan nyt vaikka näin, että
jatko-osasta tuli paljon kiinnostavampi. Lopuista puheen ollen, lopputekstien
jälkeen on tulossa vielä pari kohtausta, joten älä mene ennen niitä mihinkään.
Tiivistetysti Shazam! tarjosi MUC:n elokuville hyvän
vastuksen ja näytti, että DC:n elokuvatkin voivat paitsi hyviä, niin myös täynnä
huumoria ja sydäntä. Täydet viisi tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti