Venomin huonosta
arvostelumenestyksestä huolimatta, olin kuullut siitä paljon hyvää. Siksi
elokuva tuottikin minulle pienoisen pettymyksen, vaikka se ihan perushyvä
sarjakuvafilmatisointi olikin.
Varoitus: Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia
Venom-elokuvasta ja mahdollisesti myös hahmosta kertovista sarjakuvista.
Varmasti en tiedä, koska sarjakuvat ovat minulta jääneet lukematta.
Tutkivalla journalistilla Eddie Brock (Tom Hardy) ei mene
hyvin. Miessai potkut tutkittuaan Life-yhtiötä johtavaa vaikutusvaltaista keksijämiljonääriä
Carlton Drake (Riz Ahmed) ja tyttöystävä Annekin (Michelle Williams)
jätti. Niinpä luonnollisesti hän alkaa tutkia epäilyttävän yritysjohtajan
toimintaa omin luvin. Hän päättääkin murtautua yrityksen laboratorioon, mutta
siellä asiat menevät vain huonompaan suuntaan.
Eddien ruumiin valtaa päiden puremisesta pitävä, mutta muuten
oikein sympaattinen, Venom-symbiootti. Kaksikolla onkin omat haasteensa tulla
toimeen keskenään, mitä Venomin kanssa samalla avaruusaluksella maahan tuli
myös symbiootin paljon vahvempi ja ilkeämpi lajitoveri Riot ainakaan auta. Elokuva
on saanut inspiraatiota sarjakuvista Venom: Lethal Protector ja Planet of the
Symbiotes.
Venom sarjakuvien idea on ihailtavan omaperäinen. Mies ja
parasiitti, vaikkei Venom tykkää itseään parasiitiksi sanottavan, antisankareina.
Valitettavasti sen elokuvaversiossa toteutusta voisi kuitenkin kuvata lähinnä
sanalla okei. Se ei ole huono elokuva, itseasiassa pidin sitä oikein
viihdyttävänä, mutta se on kuitenkin kaukana siitä, mihin lähtöasetelmalla
voisi saavuttaa.
Toteutus vastasikin aika perussupersankarihuttua. Minua tätä
ei haittaa, katson paljon, luultavasti liikaa, supersankarisarjoja, - ja
elokuvia, koska pidän niistä. Kuitenkin se tarkoitti myös sitä, että elokuva ei
ole mitenkään erityisen persoonallinen. Onneksi sentään se tärkein oli
kohdallaan eli Eddien ja Venomin kemia. Tom Hardy olikin hyvä valinta hieman
luuserihkon toimittajan rooliin.
Venomista odotettiin verisempää ja aikuismaisempaa, jopa
kauhun piirteitä omaavaa. Se olisikin voinut toimia, aikuisille suunnatutkin
supersankarit voivat menestyä, niin kuin Deadpool ja Logan kiistämättä
osoittivat. Tämä olisikin voinut antaa elokuvalle juuri sitä persoonallisuutta.
Koska en ole nähnyt elokuvan K18-versiota, en voi kuin jossitella. Sitä paitsi,
niin kuin jo sanoin, lopputuloskin oli ihan tarpeeksi hyvä.
Valitettavasti sivuhahmot eivät olleet mitenkään erityisen
muistettavia, erityisesti Eddien ex Anne jäi latteaksi, mikä oli silkkaa
Michelle Williamsin tuhlaamista. Vihollisena Carlton Drake oli ok, mutta
valitettavasti ei enempää. Muista hahmoista ainoastaan äskettäin
Netflix-komediaspeciaalin saaneen Jenny Slaten tutkija Dora Skirth on
mainitsemisen arvoinen.
Erikoistehosteita voisi kuvailla lähinnä sanalla
keskinkertainen. Poikkeuksena oli Venom, jonka toteutukseen on selvästi
kiinnitetty erityisen paljon huomiota, niin kuin pitääkin. Hänhän on se toinen
pääosa. Venomin taistelukohtaukset, hieman latteaa lopputaistelua lukuun
ottamatta, tarjosivat myös viihdyttävää, joskaan ei ennen näkemätöntä,
katsovaa.
Venom lopputekstien jälkeen löytyy jälleen, Marvel elokuvien
tapaan, vielä yksi kohtaus. Se kannattaa katsoa. Se petaa vuonna 2020 tulevaa
Venom 2 -elokuvaa, jossa pahiksena nähtäisiin legendaarinen Carnage, jonka
kuulemma piti alunperin esiintyä jo tässä ensimmäisessä elokuvassa. Luultavasti
katson jatko-osankin, mutta saa nähdä, viitsinkö mennä sitä oikein teatteriin
asti katsomaan.
Tiivistetysti Venom ehdottoman viihdyttävä, mutta myös
jokseenkin unohdettava katselukokemus varsin enemmän hyvin valitulla pääosan
esittäjällä eli toisin sanoen takuuvarma kolmen tähden elokuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti