Hämähäkkimiehen ulkomaanmatka

Minulla on tapana arvostella kaikki Marvelin elokuvauniversumin elokuvat vuoron perään. Nyt vuorossa on lähes edeltäjänsä, Spider-Man: Homecomingin tasolle Spider-Man: Far From Home.

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää jonkin verran paljastuksia elokuvan juonesta ja enemmän Endgamesta.

Spider-Maninakin toimivan Peter Parkerin (Tom Holland) ja muiden Thanoisin “napsauttamien” ihmisten paluusta on kulunut kahdeksan kuukautta. Peter toipuu yhä mentorinsa Tony Starkin (Robert Downey Jr), kuolemasta. Eurooppaan suuntautuva luokkaretki tarjoaakin hyvän tilaisuuden elää tavallisen nuorten elämää ihastuksensa MJ:n (Zendaya) ja parhaan kaverinsa Nedin (Jacob Batalon) kanssa.

Peterin suunnitelmat menevät kuitenkin uusiksi kun hänen lisäkseen Europasta on kiinnostunut myös pelkästä tuhoamisesta kiinnostuneet Elementaalit. Onneksi hänen ei tarvitse selvitä uhkasta yksin. Avuksi tulevat Iron Manin jättämälle paikalle haluava S.H.E:L:D-organisaatio kuin maailmansa, Elementaalien hyökkäyksessä menettänyt Mysterio (Jake Gyllenhaal). Elokuva on Marvelin elokuvauniversumin, tai lyhyesti sanottua MCU:n, 23. osa.

Pidin MCU:n ensimmäistä Spider-Man-filmatisointia, Spider-Man: Homecomingia, toiseksi parhaana koskaan näkemänäni hahmon elokuvana. Sitä paremmaksi osoittautui vain loistava Spider-Man: Into the Spider-Verse. Pettyä en saanut MCU:n toisessa hahmoon keskittyneessä elokuvassakaan. Spider-Man: Far from Home oli juuri sellainen kuin hahmosta tehdyt elokuvat voivat parhaimmillaan olla.

Pidin erityisesti sen kevyemmästä otteesta, joka oli tarpeellinen raskaan Endgamen jälkeen. Siitäkin huolimatta, että elokuva ei saanut mitenkään kovin syvällistä ulottuvuutta, varsinkin kun ottaa huomioon sen aiheen, se, miten todellisuutta voi vääristää. Mutta tarvitsisiko edes. Kesäleffat jäävät usein pinnalliseksi, mutta nautittavaksi viihteeksi ja sellaiseksi ne on tarkoitettukin.

Kiitosta ansaitsee erityisesti rooliin nappivalinnaksi osoittautunut Tom Holland, jota aremmin ei voisi hahmoa näytellä. Muutkin näyttelijät onnistuivat rooleissaan, mutta eivät läheskään yhtä hyvin. Suurempaa valittamista ei ole myöskään missään tekniseen, - tai muunlaisenkaan toteutukseen liittyvässä. Osaahan Marvel ja Disney jo hyvien supersankarielokuvien teon vaikka unissaan.

Oli hyvä idea vaihtaa maisemaa kauniiseen Eurooppaan, sillä se toi vaihtelua yleensä erittäin Amerikka keskeiselle elokuvasarjalle ja lähes poikkeuksetta New Yorkiin sijoittuville Spider-Man-filmatisoinneille.  Päätös tarjosi myös paljon iloa silmälle, paikat ovat erittäin kuvainnollisia. Itse ehkä olisin kuitenkin toivonut elokuvan keskittyneen vain yhteen paikkaan, jolloin sen potentiaali olisi tullut paremmin.

Lisäksi elokuva teki Tony Starkille ansaitsemaansa kunniaa. On hyvä tietää, että hahmon kuoleman jälkeenkin, hänet ja hänen vaikutuksensa maailmaan muistetaan. Elokuva kuitenkin myös muisti, että Stark ei ole ollut eläessään mikään pyhimys, vaikka sankari kieltämättä olikin. Pidän sitä erittäin hyvänä asiana, sillä se toi oman värinsä elokuvaan, niin juonellisesti kuin moraaliseltakin kannalta.

Minulla on Far Fron Homesta vain kaksi erikseen mainitsemisen arvoista ongelmaa, joista käsittelen ensimmäiseksi sen vakavamman. Elokuva muistutti ensimmäistä osaansa liiankin paljon, nyt tulee pieni paljastus, varsinkin mitä tulee roistoon ja hänen motivaatioonsa. Toivottavasti hahmon kolmas elokuva ei toista virhettä, vaan näyttää jotain erilaista ja tuoretta.

Toinen ongelma liittyi elokuvan eniten uskottavuutta syövään asiaan. Jostain syystä suurin osa edes jotenkin tärkeistä edellisestä osasta mukana olleista kuuluivat sattumalta hävinneihin joukkoon, silmiinpistävämmin Ned ja MJ, joka tuntui vähän turhan hyvältä sattumalta. Tämä oli kuitenkin pieni vika ja ymmärrettäväkin vika. Hahmot haluttiin mukaan elokuvaan.

Koska kyseessä on MCU:n elokuva, lopputekstien välissä ja jälkeen tulee vielä kohtaus, vieläpä sellainen, jota ainakaan minä en osannut arvata etukäteen. Tämä tuskin tulee uutena tietona suuremmalle osalla elokuvan katsojista, jos tulee kellekään, sillä näin monen elokuvan jälkeen kaava alkaa olla jo tuttu, riippumatta siitä, onko kaikki sarjan elokuvat katsottu tai ei.

Juuri sarjan elokuvan lukumäärän takia en kerro, kenelle suosittelisin sitä. MCU-elokuvien kohdalla tietää tasan tarkkaan mitä saa ja yhden arvostelijan mielipide ei vaikuta siihen, päättääkö katsoa sen vai ei. Sen sijaan pieni varoitus voisi olla paikallaan. Jos et ole nähnyt muita MCU- elokuvia, tästä ei kannata aloittaa. Juoni seuraa hyvin paljon Endgamea ja muita sitä edeltäviä elokuvia.

Tiivistetysti jos olet nähnyt Spider-Man: Homecoming tai MCU:n muita elokuvia tiedät suunnilleen, mitä saat, mutta se ei haittaa kun se saatu on näinkin hauskaa ja viihdyttävää. Täydet viisi tähteä.