IMaailmanlopun jälkeinen maailma on yhtä ikuista välituntia vain

Nyt arvostelemani Daybreak on kelpo nuorten komedian ja dystopian sekoitus, jolle kaikkien kyseisistä genreistä pitävien kannattaa antaa ainakin mahdollisuus. Maata se ei kuitenkaan mullista.

Ydinpommit muuttivat aikuiset zombiemaisiksi Ghoulies:ksi, niinpä keskenään selviytymään jäävät nuoret muodottavat erilaisia, eri klikeistä, kuten urheilijat, tietokonenörtit ja huutosakkilaiset, koostuvia heimoja. Kanadasta muuttanut vaihto-oppilas Josh Wheelerilla (Colin Ford) ei kuitenkaan ole aikaa heimoutua, vaan etsiä elämänsä rakkaus, iki-ihana Sam (Sophie Simnett).

Matkoillaan Josh tapaa myöskin ulkopuolisesti jääneitä itseään epävakaaksi neroksi kuvailevan, asioiden polttamisesta pitävän, Angelica Greenin (Alyvia Alyn Lind) ja pahoja tekojaan hyvittämän samurain Wesley Fists (Austin Crute). Koska uhkana on lihaa himoavien aikuisten lisäksi myös ostoskeskuksessa majaa pitävä, pahamaineinen, Baron Triumph ja urheilijoita diktaattorin elkein johtava Turbo (Cody Kearsley), kolmikko päättää yhdistää voimansa. Sarja perustuu Brian Ralphin samannimiseen sarjakuvaan.

Näin aluksi on pakko myöntää, että en erityisemmin kiinnittänyt huomiota Daybreakiin. Tiesin hämärästi sen olevan olemassa, mutta en juuri muuta. Sitten näin siitä kuitenkin hyviä arvostelua, joiden perusteella päätin antaa sarjalle mahdollisuuden. En kadu päätöstä. Sarja ei ehkä kuulu suosikkeihini tai edes jaksa herättää innostustani, paremman puutteessa se kuitenkin hyvä valinta.

Miten niin tämä kuva ei ole Mad Maxista?

Maailman sisälsi monia lajityyppiensä kliseitä. Sarjaa katsellessa mieleen tuli muun muassa mad 

Max ja Summerissa aikoja sitten näytetty Klaavi. Siitäkin huolimatta, että tunnelmaltaan näillä tuotoksilla ei ole juuri mitään yhteistä keskenään. Perimältään naisen pelastamisesta kertova juonikaan ei suorastaan omaperäisyydellä juhli, vaikka siitä löytyikin enemmän kuin muutama hyvää yllätystä.

Daybreakilla oli kuitenkin oma tyylinsä, mikä yhdessä sen taipumuksen rikkoa neljäs seinä, vaihtaa kertojaa ja sen mukana kertomistyyliä, sai sen tuntumaan suhteellisen tuoreelta. Välillä sarja muistutti samuraiseikkailuja, välillä Kummisedän kaltaista rikosdraama ja välillä perinteistä taustanaurullista komediaa. Sarjan tapauksessa vaihtelu todellakin virkisti.

Sarjassa oli myös kouluun keskittyviä takaumia

Maailmanlopusta kertovaksi sarjaksi sarja ei keskittynyt juurikaan siihen, miksi maailmanloppu tapahtui, mikä oli sille eduksi. Se ei ollut oleellista juonen tai sarjan viihdyttävyyden kannalta. Oleellista olivat nuoret ja heidän kasvukipunsa sekä ennen kaikkea hauskuus, sarja on komedia ja sellaisena erittäin onnistunut. Parhaimmillaan sarja olikin pitäessään hauskaa genriensä kustannuksella, Deadpoolin tyyliin.

Sarjan keskuskolmikko hahmot olivat pääasiassa kiinnostavia, erityisesti suosikkini, lapsinero Angelica. Wesleykin osoittautuu hahmona erittäin hyväksi, varsinkin kuin hän pääsi ääneen omassa jaksossaan. Olisin kuitenkin toivonut, että itse pääkertoja Josh olisi ollut hieman persoonallisempi. En inhonnut hahmoa, mutta hän vain oli hahmotyyppinä niin nähty. Syystäkin. Hänen oli tarkoitus toimia yleisön sijaisena.

Sivuhahmoista ylivoimaisesti paras oli verenhimonsa ja mielenterveytensä kamppaileva entinen biologian opettaja neiti Crumble/Noita Krysta Anne Rodriguez. Myös Samkin yllätti positiivisesti, varsinkin viimeisessä jaksossa. Hän olisi voinut jäädä pelkäksi tytöksi pulassa, tavoitelluksi unelmatytöksi. Sitä hahmo ei kuitenkaan tee, mikä näkyy erityisessä viimeisessä jaksossa.

Daybreak ei ehkä ollut täydellinen sarja, mutta katsomiskokemukseen vaikuttavia heikkouksia sillä oli vain muutamia. Alku oli okei, mutta kärsi, hahmojensa tavoin, kasvukivuista ja niinpä sarja parani vasta vanhetessaan, joten en ihmettele niitä, jotka luovuttivat sen suhteen. Lisäksi toinen pääpahis Turbo ei ollut mitenkään erityisen kiinnostava tai moniulotteinen, edes saadessaan toimia oman jaksonsa kertojana.

Tiivitetysti Daybreak ei ehkä pärjää sellaisille Netflix-hiteille, kuten Stranger Things, mutta se sopii enemmän kuin hyvin kevyempää katsottavaa etsivälle. Neljä tähteä.