Mestarietsivä ratkaisee-Mahdollisesti viimeistä kertaa

Hartaudella odotettu Uusi Sherlock Holmes sai jokin aikaa sitten neljännen kautensa. Siinä olikin paljon odottamisen arvoista, mutta täysin aikaisemman veroinen se ei ollut.

Varoitus: Tämä teksti sisältää paljastuksia Uuden Sherlockin juonesta. Lue siis omalla vastuulla.

Sherlock Holmesin (Benedict Cumberbatch) tappoi kylmäverisesti ammattikiristäjä Charles Augustus Magnussenin (Lars Mikkelsen). Vaikka hänen tarkoituksensa oli hyvä, ex-salamurhaajaksi paljastuneen Mary Watsonia (Amanda Abbington) suojeleminen, hänet ajettiin maanpakoon. Moriartyn (Andrew Scott) palattua kuvioihin, ainakin näennäisesti, hänet kuitenkin päätetään armahtaa.

Tästä asetelmasta alkaakin Uuden Sherlockin neljäs kausi, joka sisältää tavalliseen tapaansa vain kolme jaksoa. Aloitan tavalliseen tapaani niiden lyhyestä kuvauksesta, jonka jälkeen arvostelen jakson, myöskin lyhyesti. Vasta sitten menen kauteen kokonaisuudessaan. 

Kauden ensimmäinen jakso The Six Thatchers” alkoi Sherlock Holmesin selvittävän tuiki tavallisia rikoksi, apunaan luonnollisesti uskollinen ystävänsä tohtori John Watson (Martin Freeman). Moriarty oli ottanut hänet kohteekseen, joten hänen oli viisainta vain odottaa miehen seuraava siirtoa. Itse pääarvoitus sisälsikin sitten niin Margaret Thatcherin patsaita kuin Maryn menneisyyden salaisuuksiakin.

Jakson alku oli erinomainen. Pidin myös jaksossa esiintyvästä huumorista. Pidin myös yllätyksellisestä loppuratkaisusta. On aina piristävää, että syyllinen on joku, jota ei osaa epäillä. Myös Maryn pakomatka oli katsomisen arvoinen. Sen sijaan en pitänyt Maryn flashbageistä ja harvinaisen huonosta roistosta, ei siis se pääroistosta,vaan siitä toisesta. Ei ihme, ettei hän saanut Marya tapettua.

Keskimmäinen "The Lying Detective" kertoi hyvin korkeaprofiilisesta sarjamurhaajasta. Sen pääosa kuitenkin kuului Sherlockin ja Watsonin surulle. Osansa jäi myös miesten keskinäinen ystävyys, joka joutui kovaan koettelemukseen Watsonin syyttäessä Sherlockia vaimonsa murhasta. Kysymys kuuluukin, voivatko he selvittää erimielisyytensä yhteisen hyvän nimissä.

Jakso oli hyvän roiston juhlaa, vaikka se alkoikin erittäin masentavasti. Olisin myös toivonut loppuratkaisuun liittyvän enemmän aivotyötä. Sen sijaan Euruksen esittely ja Rouva Hudsonin osuus olivat erinomaisia. Jakso olikin naishahmojen juhlaa, mikä on harvinaista Uudessa Sherlockissa. Se keskittyy niin kovasti pääkaksikkoon, että muille, erityisesti naisille, ei riitä tilaa.

Kauden finaali "The Final Problem" alkoi pienen tytön herätessä lentokoneesta. Yksin, sillä kaikki muut olivat kuolleet. Jakson huomio oli kuitenkin Sherlockin ja Mycrofin (Mark Gatiss) siskossa, Eurusissa (Sian Brooke), jonka pitäisi olla vangittuna Sherrinfordin mielisairaalassa. Miten hän sitten voi aiheuttaa päänvaivaa niin Sherlockille kuin tohtori Watsonille sairaalan ulkopuolella?

Jakso ei ollut minusta mitenkään erityisen hyvä sarjan lopetus, vaikka kauden lopetuksena se kyllä meni. Syynä on se, ettei se oikein käynyt järkeen. Monellakaan tapaa. Loogisia aukkoja listataankin netin ihmeellisessä maailmassa innokkaasti. Se onkin yksi syy siihen, miksi toivon sarjan saavan jatkoa. Toinen syy on tietenkin sarjan jäätävän kova laatu. Jopa hyvin epätasaisella neljännellä kaudella.

Nyt menenkin koko kauden arvosteluun. Jos päätit jättää jakso-osuuden lukematta juonipaljastuksien pelossa, aloita tästä.

Uuden Sherlockin kolmannesta kaudesta on jo kolme vuotta, kolmannen ja neljännen kauden välissä esitytetystä "The Abominable Bride"-jaksostakin jo vuosi. Sarjan neljättä kautta onkin odotettu kuin kuuta nousevaa. Oliko kausi odotuksen arvoinen? Kyllä ja ei. Siinä oli vieläkin paljon sarjalle tyypillistä, paljon hyvää ja jopa erinomaista, mutta ihan aikaisempien kausien veroiseksi se ei yltänyt.

Yksi syy tähän liittyy juuri kausien pitkään väliin. Katsojien oli aluksi vähän vaikea sarjaan taas kiinni. Ongelma ei kuitenkaan ollut mitenkään ylitsepääsemätön. Suurin ongelma olikin se, että Maryn kuolemaa käsiteltiin lähinnä Sherlockin näkökulmasta, jopa enemmän kuin Johnin eli vainajan aviomiehen. Maryn kuoleman ainoa tarkoitus näyttikin olevan juuri tuottaa Sherlockille surua ja murhetta. 

Muutenkin kaudella pyörittiin melkeinpä vain ja ainoastaan Sherlockin ympärillä, jopa sarjan mittapuulla. Ymmärrän kyllä, että uudessa Sherlockissa kaikki liittyvät juuri Sherlock Holmesiin, mutta jotain rajaa siihenkin voisi vetää. Sarjassa on kuitenkin muistakin hahmoja. Ongelma esiintyy kauden muissakin jaksoissa ja juuri se teki kaudesta aikaisempia huonomman.

Nyt kuin sarjan huonot puolet, ainakin suurimmat niistä, on saatu käsiteltyä, menen niihin hyviin. Sherlockin ja Watsonin suhde oli jälleen sarjan parasta antia. Syystäkin. Roistotkin olivat erittäin mielenkiintoisia, jopa yhteen jaksoon jäävät. Erityisesti "The Lying Detectivessä". Kuin näyttelijänä toimii Waynard Pinesistakin tuttu Toby Jones, niin voiko muuta odottaakaan.

Tapauksetkin osoittautuivat enemmän kuin katsomisen arvoiseksi. Pidin jopa Eurus Holmesin hahmosta, siis "The Final Problemin" viimeisille minuuteille asti. Se jotenkin pilasi hahmon minulta. Hän ei ollutkaan sopivan hullu nero, vaan veljiensä rakkautta haluava pikkutyttö. Siitäkin huolimatta Sian Brooke ansaitsee roolistaan kiitosta, jo pelkän muuntautumiskykynsä ansiosta.

Uusi Sherlock on erittäin hyvä sarja. Se kuuluukin etsiväsarjojen kuninkuusluokkaan. Neljännellä kaudella tasoa ei kuitenkaan pystytty pitämään yllä edellisten kausien tapaan ja siksi annankin sille vain neljä tähteä.