Loppupelit se tulee kostajillekin

Avengers: Endgame oli tämän kesän suurin hitti, kuuluuhan se jo legendaksi muodostuneeseen MCU:hun. Elokuva onkin statuksensa ansainnut, ainakin melkein.

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää jonkin verran juonipaljastuksia.

On kulunut viisi vuotta siitä kuin paha Thanos (Josh Brolin) pyyhkäisi puolet maailmankaikkeuden elävistä olennoista. Avengerssit yrittävät toipua tragediasta, kukin omalla tavallaan. Iron Man (Robert Downey Jr) viettää leppoisaa perhe-elämää, Captain America (Chris Evans) pitää suruterapiaa, perheensä menettänyt Hawkeye (Jeremy Renner) koston tielle ja muut tekee kuka mitäkin.

Tilanne näyttää toivottomalta, kunnes omista syistä koko tapahtuneen missannut Ant-Man (Paul Rudd) ottaa yhteyttä Captain Americaan ja kumppaneihin. Hänellä on tilanteen korjaamiseksi suuria suunnitelmia, matkustaa ajassa taaksepäin ja estää koko tragediaa tapahtumasta. Valitettavasti Thanos ei luovuta helpolla. Avengers: Endgame on Marvelin elokuvauniversumin 22. elokuva.

Tuskin kukaan yllättyy siitä, että odotin Avengers: Endgamea kuin kuuta nousevaa. Olenhan katsonut joka ikisen Marvelin elokuvauniversumiin kuuluvan elokuvan ja lisäksi vielä tv-sarjatkin. Jostain olen pitänyt enemmän ja jostain vähemmän, melkein kaikesta olen kuitenkin pitänyt.Syystäkin vain yhteen tuotantokauteen jäänyt Inhumans on valitettava poikkeus sääntöön.

Sainko sitten mitä halusin? Ehdottomasti. Endgame oli juuri niin loistava kuin pitikin. Suureksi syyksi sen takia, että elokuva teki viisaasti keskittymällä taistelujen ja muiden superjuttujen sijaan hahmoihin, erityisesti kahteen isoimpaan. Valitettavasti Thor jäi sivuosaan, tarjoamaan lähinnä nauruja, mutta kun miettii elokuvaa kokonaisuutena ratkaisu käy järkeen.

Kun niitä taisteluita sitten tapahtui, ne olivatkin erityisen näyttäviä. Erikoistehostebudjetti oli tähtitieteellinen ja se näkyi. Erityisesti lopputaistelu oli erityisen onnistunut. Eikä pelkästään massiivisuutensa ansioista, vaan myös siksi, että kohtauksessa keskityttiin yksittäisiin hahmoihin, heidän tekoihinsa ja tunteisiinsa. Kohtaus ei ollut yhtä erikoistehostemättöä.

Elokuva aiheutti myös monenlaisia tunnereaktioita. Katsoja sai nauraa ja itkeä. Nenäliinapaketti siis kannattaa ottaa mukaan. Elokuvan luonteen takia myöskään nostalgiaa ei voinut olla tuntematta. Toki Endgame on silti enemmän tai vähemmän aivot narikkaan-elokuva, vaikka se ei lajityyppinsä pinnallisemmasta päästä olekaan. En sano tätä mitenkään pahalla.

Endgame ei ollut suinkaan täydellinen. Suurin yksittäinen vika oli aikamatkustukseen liittyvät loogiset aukot, joita elokuva oli täynnä. Eivät ne elokuvakokemusta pilaa, mutta liian tarkkaa niitä ei kannata miettiä. Toki on sanottava, ettei elokuva ole ongelmansa kanssa yksin, aikamatkustus on vaikea aihe. En myöskään pitänyt siitä, mihin yksi hahmo päätyi, mutta siitä en voi paljastaa enempää.

Lisäksi naiset ja vähemmistöt jäivät pahasti sivuosaan. Heitä tuskin näkyi koko elokuvassa ja jos näkyikin, niin Nebulaa (Katen Gillian) liukuun ottamatta juuri kukaan ei saa mitään järkevää tekemistä. Toivottavasti asia korjaantuu MCU:n tulevissa tuotoksissa, niin kuin onneksi näyttää käyvän. Comic Conissa esiteltiin nimittäin kyseisen universumin tulevia elokuvia ja he näyttävät paljon edellisiä monimuotoisimmilta.

Endgamessa on vielä yksi asia, joka kannattaa ottaa huomioon. Tämä ei ole kritiikki, kerron vain faktat. Jos elokuvasarjan aikaisemmat osat ovat katsomatta, erityisesti Infinity War, niin tästäkään ei saa juuri mitään irti. Se toimiikin ensisijaisesti eräänlaisena loppuna, ei niinkään itsenäisenä elokuvana, niin kuin tarkoitus olikin, olihan elokuva jo koko sarjansa 22. osa.

Me muut olemmekin sitten menneet katsomaan sitä sankoin joukoin, minkä ansiosta se kuuluukin tuottoisempien elokuvien joukkoon. Joskin osittain siksi, että Marvel päätti tehdä leffasta muutama minuutti lisämateriaalia sisältävän version vain, jotta elokuva voittaisi Avatarin lippuluukulla, mikä pidän hieman pikkumaisena. Jos jotain Marvelin omistavalta Disneyltä ei puutu, niin rahaa.

Nimestään huolimatta Endgame ei jää universumin viimeiseksi elokuvaksi. Ja miksi jäikin, sillä ne ovat osoittautuneet Disneylle oikeaksi rahasammoksi. Elokuvasta löytyi jopa pohjustuksia tulevaisuutta ajatellen. Siitäkin huolimatta, että se monin tavoin juhlikin menneisyyttä, ei tulevaa. Tämä näkyi muun muassa siitä, että varsinaista loppukohtausta, muista MCU-elokuvista poiketen, siinä ei nähdä.

Tiivistetysti Marvelin elokuvauniversumin tähän mennessä tulleet elokuvat eivät olisi voineet saada täydellisempää päätöstä. Tätä on vaikea enää ylittää, joten Marvel on melkoisen haasteen edessä jatkoa ajatellen. Täydet viisi tähteä.