Legendat aikamatkaamassa

Huomasin jokin aikaa sitten yllätyksekseni, etten ole arvostellut kovasti pitämääni Arrow-sarjan spin off Legends Of Tomorrowia. Nyt onkin sitten jo korkea aika korjata asia.

Kuolematon Vandal Savage (Casper Crump) terrorisoi maailmaa aiheuttaen tuhoa niin menneisyydessä, nykyisyydessä kuin tulevaisuudessakin. Hänet voi kyllä tappaa. Siis, jos sattuu olemaan Haukkatyttö (Ciara Renée) ja omaavan yhden tietyn veitsen, mutta diktaattorien takapiruna piileskelevää miestä on melkein mahdotonta löytää. Niinpä paras mahdollisuus hänen voittamiseensa on aikamatkustamisessa. 

Niinpä aikaa valvova Rip Hunter (Doctor Who:sta tuttu Arthur Darvill) pyytää ryhmän Vihreän Nuolen ja Salaman tuttuja, joihin kuuluu muun muassa miljönäärinero Ray Palmer (Brandon Routh), parannuksen tehnyt salamurhaajaksi Sara Lance (Caity Lotz), Firestorm kaksikko Martin Stein (Victor Garber) and Jefferson (Franz Drameh) sekä pankkiryöstäjä Leonard ‘Captain Cold’ Snart (Wentworth Miller).

Legends of Tomorrowia voisi kuvailla Supersankareiden ja Doctor who:n risteytykseksi. Lähinnä siksi, että kumpikin kantaa samaa teemaa eli aikamatkailua, mutta myös siksi, että Arthur Darvill on näytellyt kummassakin sarjassa. Sarja muistuttaa kuitenkin vielä enemmän toista vasta vähän aikaa sitten alkanutta aikamatkailusarjaa, Timelessia niin teemoiltaan kuin tyyliltäänkin. 

Sarjan lähtökohdat ovat kiinnostavammat kuin useimmilla muilla tv-sarjoilla, erityisesti supersankarigenreen kuuluvilla. Erityisesti aikamatkailu kiinnostaa minua henkilökohtaisesti. Se tarjosikin monia mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Joskus niitä ei hyödynnetty niin hyvin kuin voisi ja esimerkiksi jotkut historialliset henkilöt jäivät valitettavan yksiulotteiseksi.

Heti kuin huomasin sarjan olevan tulossa, tiesin sen sopivan juuri minulle. Katsonhan jo Arrowia ja The Flashiakin ja vielä pidän molemmista sarjoista. Miksen siis Legends of Tomorrowistakin? Samalla minulla oli omat odotukset sarjan suhteen, joista osan se täytti ja osan ei. Yleisesti ottaen se oli kuitenkin hauska, jännittävä ja ennen kaikkea pöljyydessäänkin viihdyttävä sarja. 

Vaikka en voisi sarjaa legendaariseksi kutsua, sillä oli myös isoja vikoja, jotka onnekseni korjaantuivat tai ainakin parantuivat toiseen kauteen mentäessä. Sarjan vahvuudet, eli ryhmän jäsenten keskeinen dynamiikka ja hyvä huumori kuitenkin peittosivat sen heikkoudet selkein numeroin. Se sopikin hyvin kevyeksi aivot narikkaan-viihteeksi.

Sarjan suurin vika oli pääroisto, Vandal Savage, joka ei onnistunut pelottamaan juuri ketään ja muutenkin jäi harvinaisen epäkiinnostavaksi. Lisäksi sarjassa on liikaa hahmoja. kaikille ei aina keksitty mielekästä tekemistä ja jos keksittiinkin, se vain vei huomiota paljon tärkeämmiltä asioilta, kuten sellaiselta pikkujutulta kuin siltä varsinaiselta pääjuonelta. 

Haukkatyttö ja Haukkamieskään (Falk Hentschel) eivät olleet niin kiinnostavia kuin heidän taustansa antaisi olettaa. En tiedä miksi, mutta löysin Haukkamiehen enemmän tai vähemmän karmivaksi. Haukkatytön eli Kendra puolestaan sai vain ja ainoastaan yhden roolin, milloin kenenkin rakkauden kohteena toimisen. Tämä on erityisen turhauttavaa, sillä hahmon olisi pitänyt olla se kauden tärkein.

Yksittäisten hahmojen ongelmien lisäksi heillä ei ole minkäänlaista kemiaa keskenään, vaikka heidän olla kohtalon määräämiä rakastavaisia. Sitä paitsi en pidä heidän tarinastaan ihan periaatteellisesta syystä. On väärin väittää, että kaksikon pitäisi olla yhdessä vain koska kohtalo. Kun heidän storylinensa loppui kauden finaalissa, en ollut siitä ollenkaan pahoillani.

Hahmoista pidin eniten Sarah Lancesta, Captain Coldista ja, hieman yllättäen, Heatwavesta (Dominic Purcell). Yhdessä ja erikseen. Erityisesti Sarah oli sopivan badass. Raykin, supersankarinimeltään Atom, olisi myös ollut erinomainen hahmo, jos miehelle ei pitäisi joka kymmenes minuutti vakuutta hänen olevan sankari. Muutkin hahmot olivat hyviä, mutta eivät läheskään pääosa-ainesta.

Kokonaisuudessaan Legends of Tomorrow on oiva, joskaan ei virheetön, lisä Dc:n supersankariperheeseen. Neljä tähteä.

Kolme nuorta aikamatkailun ihmeellisessä maailmassa

Kuten olen ehkä jo maininnutkin, aikamatkailu kiinnostaa minua jonkin verran. Niinpä tartuin Netflixistä löytämääni pienemmän luokan aikamatkaelokuvaan Time lapseen.

Miltä tuntuisi omistaa kamera, joka ottaa kuvia 24 tuntia ennen niiden tapahtumista. Tämän saa tietää taiteilija Finn (Matt O'Leary), hänen tyttäystävänsä Callie (Flashistä tuttu Danielle Panabake) ja paras ystävänsä Jason, (George Finn). Nuoret kun sattuvat löytämään vastapäisestä hulluhkon tiedemiehen asunnosta juuri sellaisen kameran, joka osoittaa suoraan heidän asuntoonsa.

Time lapse on enemmän kuin ok pienemmän luokan aikamatkailuelokuva, joskaan päähenkilöt eivät itseasiassa matkaa yhtään minnekään. Itse pidänkin enemmän vähän isomman luokan elokuvasta, mutta vaihtelu on se, mikä virkistää. Niinpä elokuva oli katsomisen arvoinen. Varsinkin, sillä asetelma oli herkullinen, vaikka sen koko potentiaalia ei saatkaan esille.

Päähenkilöt olivat samaistuttavia, mikä ei liene yllätys, niin oli tarkoituskin. Kovinkaan lämpimiä he eivät olleet. Erityisesti Finn äityi paikoittain hieman ärsyttäväksi. Mitä Callie oikein näkee hänessä? Muita hahmoja oli vähäisenlaisesti. Niistä suosikkini oli kolmikon poliisikaveri, jonka nimeä en nyt saa päähänsä. Rooli ei ollut suuri, joten ei sen niin väliksikään.

Elokuva toimii kohtalaisen hyvin draamana, vaikka aikamatkustuksen käyttötavat ovatkin tuttua huttua. Katsoja tietää jo etukäteen, mitä tulee tapahtumaan, ilman tulevaisuutta näyttävää kameraakin. Raina sisälsi toimintaakin, varsinkin lopussa. Kovin suurta roolia se ei kuitenkaan saa. Hyvä niin, sillä näyttävät taistelukohtaukset eivät sopisikaan elokuvan henkeen.

Loppu yllätti minut ja varmaan monen muunkin. Se ei tietenkään tee lopusta välttämättä hyvää, varsinkin kuin siihen sisältyy yksi selvä looginen virhe. Tai sitten ei. Aikamatkailua ajatellessa vähän minua fiksummillakin alkaa särkeä päätä. Jokatapauksessa loppukuva vaikutti ainakin minut. Se kuvasi juuri sopivasti lopun ja miksei koko elokuvankin tunnelmaa.

Tiivistetysti olen nähnyt parempiakin aikamatkailuelokuvia, kuten Michael Crishtohin kirjaan perustuvan Timelinen. En kuitenkaan sanoisi elokuvaa huonoksikaan. Siinä oli omat puutteensa, mutta myös vahvuutensa. Kolme tähteä.

Aikamatka alkaa – Arvostelussa Contunuumin pilotti

Ennen Orphan Blackia ehdin katsoa Continuum-sarjasta ensimmäisen osan. Pilotti tutustutti meidät vuoden 2077 maailmaan, joka on teknologiaa, yrityksiä ja yllätyksiä täynnä.

Vuosi 2077. Terroristirymä Liber8 on vihdoin saamassa ansionsa mukaan. Heitä ollaan teloittamassa. Teloittamista seuraamista on myös sarjan päähenkilö, poliisi Kieran Cameron. Tilaisuus saa kuitenkin yllättävän käänteen, kun Liber8:n jäsenet matkustavat menneisyyteen, vuoteen 2012 tarkemmin sanottuna, uusinta teknologiaa apuna käyttäen. Mukaan joutuu vahingossa myös Kieran, joka ottaa tehtäväkseen Liber8:tin voittamisen. Samalla hän pyrkii takaisin omaan aikaansa, jossa häntä odottaa mies ja poika. Kieran ei ole tehtävässään yksin. Hän saa apua Alec Sadlerilta, tulevaisuuden nerolta, joka on kehittänyt ties vaikka mitä. Lisäksi neitokainen on soluttautunut vancouverin poliisiin, jossa hänellä on apunaan mm. työpari Victor.

Juoni ei ehkä ole omaperäisin mahdollinen, vaikka se mielenkiintoinen onkin. Ensimmäisen jakson perusteella en vielä voi sanoa mitään toteutuksesta. Toivottavasti se ei jää sieluttomaksi teknologia hehkutukseksi. Sarja on laadukas, mutta se ei tuo lähtökohdistaan huolimatta juuri mitään erikoista. Siksi se ei minua varsinaisesti sykähdyttänytkään. Toisaalta kliseistä nillittäminen voi kertoa enemmän minusta kuin sarjasta. Ehkä katson liikaa tämän tyyppisiä sarjoja ja yleensä siksi, koska ne ovat tyyppiäni. Sitten nillitän, kun näen jotakin, mitä esiintyy monessa muussakin näkemässäni sarjassa.

Päähenkilö on tusinatuotantoa. Vai eikö joku muka ole nähnyt televisiossa vahvaa, perhettään rakastavaa poliisinaista, joka ottaa työnsä vakavasti. Alec on tv:n jokanörtti. Tilanne voi kuitenkin muuttua kummankin hahmon osalta. Olen nimittäin kuullut, että myöhemmin sarja menee harmaalle alueelle, eikä edes Kieranin hyvyys ole itsestään selvyys. Toivottavasti näin on asian laita. Sen sijaan vuosi 2077 on kiinnostava. Minua kiinnostaa sen ajan yhteiskunta. Erityisesti kysymys siitä, onko yhtiöiden hallitsema maailma tosiaan se paras mahdollinen, pelastamisen arvoinen.

Aikamatkailu on oikeastaan syy, miksi aloin katsoa sarjaa ylipäätään. Se on kiinnostanut minua jo jonkin aikaa. Toivottavasti sarja tuo siihen jotakin uutta ja ennen näkemätöntä. Esimerkiksi aikamatkailun paradokseista voisi saada jotakin kehitettyä. Vielä niin ei ole kuitenkaan tapahtunut. Minä olisin laittanut Kieranin matkustaan hieman kauemmas, sillä esimerkiksi 70, 80 tai 90-luvuista olisi saatu kiinnostava miljöö sarjalle.

Saa nähdä, mitä sarjasta oikein tulee. Voisin kvitella, että siinä on uutta, vanhaa, lainattua ja sinistä kuin häissä konsanaan.Geneerisyydestään huolimatta Continuum vaikuttaa hyvin tehdyltä ja mielenkiintoiselta scifiltä, mutta lunastaako sarja minun siihen kohdistuvat odotukset. Sen vain aika näyttää. Oma aikakoneeni kuin on vielä suunnitteluasteella.