Huomasin jokin aikaa sitten yllätyksekseni, etten ole arvostellut kovasti pitämääni Arrow-sarjan spin off Legends Of Tomorrowia. Nyt onkin sitten jo korkea aika korjata asia.
Kuolematon Vandal Savage (Casper Crump) terrorisoi maailmaa aiheuttaen tuhoa niin menneisyydessä, nykyisyydessä kuin tulevaisuudessakin. Hänet voi kyllä tappaa. Siis, jos sattuu olemaan Haukkatyttö (Ciara Renée) ja omaavan yhden tietyn veitsen, mutta diktaattorien takapiruna piileskelevää miestä on melkein mahdotonta löytää. Niinpä paras mahdollisuus hänen voittamiseensa on aikamatkustamisessa.
Niinpä aikaa valvova Rip Hunter (Doctor Who:sta tuttu Arthur Darvill) pyytää ryhmän Vihreän Nuolen ja Salaman tuttuja, joihin kuuluu muun muassa miljönäärinero Ray Palmer (Brandon Routh), parannuksen tehnyt salamurhaajaksi Sara Lance (Caity Lotz), Firestorm kaksikko Martin Stein (Victor Garber) and Jefferson (Franz Drameh) sekä pankkiryöstäjä Leonard ‘Captain Cold’ Snart (Wentworth Miller).
Legends of Tomorrowia voisi kuvailla Supersankareiden ja Doctor who:n risteytykseksi. Lähinnä siksi, että kumpikin kantaa samaa teemaa eli aikamatkailua, mutta myös siksi, että Arthur Darvill on näytellyt kummassakin sarjassa. Sarja muistuttaa kuitenkin vielä enemmän toista vasta vähän aikaa sitten alkanutta aikamatkailusarjaa, Timelessia niin teemoiltaan kuin tyyliltäänkin.
Sarjan lähtökohdat ovat kiinnostavammat kuin useimmilla muilla tv-sarjoilla, erityisesti supersankarigenreen kuuluvilla. Erityisesti aikamatkailu kiinnostaa minua henkilökohtaisesti. Se tarjosikin monia mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Joskus niitä ei hyödynnetty niin hyvin kuin voisi ja esimerkiksi jotkut historialliset henkilöt jäivät valitettavan yksiulotteiseksi.
Heti kuin huomasin sarjan olevan tulossa, tiesin sen sopivan juuri minulle. Katsonhan jo Arrowia ja The Flashiakin ja vielä pidän molemmista sarjoista. Miksen siis Legends of Tomorrowistakin? Samalla minulla oli omat odotukset sarjan suhteen, joista osan se täytti ja osan ei. Yleisesti ottaen se oli kuitenkin hauska, jännittävä ja ennen kaikkea pöljyydessäänkin viihdyttävä sarja.
Vaikka en voisi sarjaa legendaariseksi kutsua, sillä oli myös isoja vikoja, jotka onnekseni korjaantuivat tai ainakin parantuivat toiseen kauteen mentäessä. Sarjan vahvuudet, eli ryhmän jäsenten keskeinen dynamiikka ja hyvä huumori kuitenkin peittosivat sen heikkoudet selkein numeroin. Se sopikin hyvin kevyeksi aivot narikkaan-viihteeksi.
Sarjan suurin vika oli pääroisto, Vandal Savage, joka ei onnistunut pelottamaan juuri ketään ja muutenkin jäi harvinaisen epäkiinnostavaksi. Lisäksi sarjassa on liikaa hahmoja. kaikille ei aina keksitty mielekästä tekemistä ja jos keksittiinkin, se vain vei huomiota paljon tärkeämmiltä asioilta, kuten sellaiselta pikkujutulta kuin siltä varsinaiselta pääjuonelta.
Haukkatyttö ja Haukkamieskään (Falk Hentschel) eivät olleet niin kiinnostavia kuin heidän taustansa antaisi olettaa. En tiedä miksi, mutta löysin Haukkamiehen enemmän tai vähemmän karmivaksi. Haukkatytön eli Kendra puolestaan sai vain ja ainoastaan yhden roolin, milloin kenenkin rakkauden kohteena toimisen. Tämä on erityisen turhauttavaa, sillä hahmon olisi pitänyt olla se kauden tärkein.
Yksittäisten hahmojen ongelmien lisäksi heillä ei ole minkäänlaista kemiaa keskenään, vaikka heidän olla kohtalon määräämiä rakastavaisia. Sitä paitsi en pidä heidän tarinastaan ihan periaatteellisesta syystä. On väärin väittää, että kaksikon pitäisi olla yhdessä vain koska kohtalo. Kun heidän storylinensa loppui kauden finaalissa, en ollut siitä ollenkaan pahoillani.
Hahmoista pidin eniten Sarah Lancesta, Captain Coldista ja, hieman yllättäen, Heatwavesta (Dominic Purcell). Yhdessä ja erikseen. Erityisesti Sarah oli sopivan badass. Raykin, supersankarinimeltään Atom, olisi myös ollut erinomainen hahmo, jos miehelle ei pitäisi joka kymmenes minuutti vakuutta hänen olevan sankari. Muutkin hahmot olivat hyviä, mutta eivät läheskään pääosa-ainesta.
Kokonaisuudessaan Legends of Tomorrow on oiva, joskaan ei virheetön, lisä Dc:n supersankariperheeseen. Neljä tähteä.
Kuolematon Vandal Savage (Casper Crump) terrorisoi maailmaa aiheuttaen tuhoa niin menneisyydessä, nykyisyydessä kuin tulevaisuudessakin. Hänet voi kyllä tappaa. Siis, jos sattuu olemaan Haukkatyttö (Ciara Renée) ja omaavan yhden tietyn veitsen, mutta diktaattorien takapiruna piileskelevää miestä on melkein mahdotonta löytää. Niinpä paras mahdollisuus hänen voittamiseensa on aikamatkustamisessa.
Niinpä aikaa valvova Rip Hunter (Doctor Who:sta tuttu Arthur Darvill) pyytää ryhmän Vihreän Nuolen ja Salaman tuttuja, joihin kuuluu muun muassa miljönäärinero Ray Palmer (Brandon Routh), parannuksen tehnyt salamurhaajaksi Sara Lance (Caity Lotz), Firestorm kaksikko Martin Stein (Victor Garber) and Jefferson (Franz Drameh) sekä pankkiryöstäjä Leonard ‘Captain Cold’ Snart (Wentworth Miller).Legends of Tomorrowia voisi kuvailla Supersankareiden ja Doctor who:n risteytykseksi. Lähinnä siksi, että kumpikin kantaa samaa teemaa eli aikamatkailua, mutta myös siksi, että Arthur Darvill on näytellyt kummassakin sarjassa. Sarja muistuttaa kuitenkin vielä enemmän toista vasta vähän aikaa sitten alkanutta aikamatkailusarjaa, Timelessia niin teemoiltaan kuin tyyliltäänkin.
Sarjan lähtökohdat ovat kiinnostavammat kuin useimmilla muilla tv-sarjoilla, erityisesti supersankarigenreen kuuluvilla. Erityisesti aikamatkailu kiinnostaa minua henkilökohtaisesti. Se tarjosikin monia mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Joskus niitä ei hyödynnetty niin hyvin kuin voisi ja esimerkiksi jotkut historialliset henkilöt jäivät valitettavan yksiulotteiseksi.Heti kuin huomasin sarjan olevan tulossa, tiesin sen sopivan juuri minulle. Katsonhan jo Arrowia ja The Flashiakin ja vielä pidän molemmista sarjoista. Miksen siis Legends of Tomorrowistakin? Samalla minulla oli omat odotukset sarjan suhteen, joista osan se täytti ja osan ei. Yleisesti ottaen se oli kuitenkin hauska, jännittävä ja ennen kaikkea pöljyydessäänkin viihdyttävä sarja.
Vaikka en voisi sarjaa legendaariseksi kutsua, sillä oli myös isoja vikoja, jotka onnekseni korjaantuivat tai ainakin parantuivat toiseen kauteen mentäessä. Sarjan vahvuudet, eli ryhmän jäsenten keskeinen dynamiikka ja hyvä huumori kuitenkin peittosivat sen heikkoudet selkein numeroin. Se sopikin hyvin kevyeksi aivot narikkaan-viihteeksi.Sarjan suurin vika oli pääroisto, Vandal Savage, joka ei onnistunut pelottamaan juuri ketään ja muutenkin jäi harvinaisen epäkiinnostavaksi. Lisäksi sarjassa on liikaa hahmoja. kaikille ei aina keksitty mielekästä tekemistä ja jos keksittiinkin, se vain vei huomiota paljon tärkeämmiltä asioilta, kuten sellaiselta pikkujutulta kuin siltä varsinaiselta pääjuonelta.
Haukkatyttö ja Haukkamieskään (Falk Hentschel) eivät olleet niin kiinnostavia kuin heidän taustansa antaisi olettaa. En tiedä miksi, mutta löysin Haukkamiehen enemmän tai vähemmän karmivaksi. Haukkatytön eli Kendra puolestaan sai vain ja ainoastaan yhden roolin, milloin kenenkin rakkauden kohteena toimisen. Tämä on erityisen turhauttavaa, sillä hahmon olisi pitänyt olla se kauden tärkein.Yksittäisten hahmojen ongelmien lisäksi heillä ei ole minkäänlaista kemiaa keskenään, vaikka heidän olla kohtalon määräämiä rakastavaisia. Sitä paitsi en pidä heidän tarinastaan ihan periaatteellisesta syystä. On väärin väittää, että kaksikon pitäisi olla yhdessä vain koska kohtalo. Kun heidän storylinensa loppui kauden finaalissa, en ollut siitä ollenkaan pahoillani.
Hahmoista pidin eniten Sarah Lancesta, Captain Coldista ja, hieman yllättäen, Heatwavesta (Dominic Purcell). Yhdessä ja erikseen. Erityisesti Sarah oli sopivan badass. Raykin, supersankarinimeltään Atom, olisi myös ollut erinomainen hahmo, jos miehelle ei pitäisi joka kymmenes minuutti vakuutta hänen olevan sankari. Muutkin hahmot olivat hyviä, mutta eivät läheskään pääosa-ainesta.Kokonaisuudessaan Legends of Tomorrow on oiva, joskaan ei virheetön, lisä Dc:n supersankariperheeseen. Neljä tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti