Legendat saavat vastaansa tähän asti hurjimman vastustajansa-ryhmän muista Arrorversen sarjoista lainattuja rikollisia

DC:n parhaimpiin supersanankarisarjoihin kuuluva Legends of The Tomorrowin toinen kausi oli ensimmäistäkin parempi. Se loppui vähään aikaa sitten, joten nyt onkin taas arvostelun aika.

Varoitus. Tämä arvostelu sisältää paljastuksia Legends of the Tomorowin toisen kauden juonesta. Lue siis omalla vastuullasi.

Legendat ovat juuri voittaneet pahan Vandal Savagen, mutta heidän seikkailunsa ovat kaikkea muta kuin ohi. He nimittäin tuhosivat samalla historiaa vartioivien Time Mastereiden tukikohdan. Niinpä kyseinen toimi jää heidän kontolleen. kaiken lisäksi sankarillemme ongelmia aiheuttaa vasta perustettu Legue of Doom, johon kuuluu kolme niin sanotun arrowversen pahamaineisinta roistoa.

Legends of Tomorrowin toinen kausi on pitänyt kaiken, mistä pidin sen ensimmäisellä kaudella eli kiinnostavan teeman, huumoria sekä ryhmän mielenkiintoisen dynamiikan, josta sai ammennettua, vaikka jos mitä. Se myös toi mukaan peräti kaksi erinomaista, joskaan ei koko universumin parhaisiin kuuluvaa, hahmoa, historioitsija Naten (Nick Zano) ja 40-luvun Wixen Amayan (Maisie Richardson-Sellers).

Lisäksi kausi oli ottanut pois jotain sellaista, mikä ei vain toiminut eli Haukkatytön ja Haukkamiehen. Vandal Savagekin oli vaihdettu paljon mielenkiintoisempiin, joskin Arrowissa ja The Flashissä jo nähtyihin roistoihin, Eobard Thawneen, Damien Darhkiin ja Malcolm Merlyniin. Heihin olisi voinut käyttää enemmänkin aikaa kuin kaudella käytettiin.

Valitettavasti kaikki muutokset eivät ole olleet hyvästä. Kiinnostavampiin hahmoihin lukeutuva Rip Hunter oli jätetty pois hyvin suuresta osaa kautta. Siitäkin huolimatta, että ratkaisun ansiosta Sara pääsi kokeilemaan taitojaan Waderiderin kapteenina. Sarja myös käsitteli kauden juoneen olennaisia uskonnollisia elementtejä vähän turhankin varovasti.

Toisaalta, harva alus näyttää tuolta

Kaikista edellisen kauden virheistäkään ei oltu päästy eroon. Kuvioihin piti tunkea sitä pakollista romanssia, jopa Ripin ja Waderiverin välillä. Ymmärrän, että joitakin tarpeita voi matkan aikana tulla, mutta jättäkää edes koneet rauhaan. Lisäksi hahmoja oli edelleenkin liikaa, joten läheskään kaikki eivät saaneet taaskaan tarpeeksi tekemistä.

Sara on suosikkihahmoni, joten on hyvä, että hän sai enemmän ruutuaikaa. Ei sillä, että hahmo ei ole koskaan sivussa ollutkaan. Toiseksi suosikikseni nousi yllättäen Rory. Raykin näytti lähinnä sitä parempaa puoltaan. Hänelle ei enää tarvitse vakuuttaa koko ajan, että hän on sankari. Muut hahmot jatkoivat tasaisen varmoina, mikä on lähinnä hyvä asia. 

Uudet hahmotkin onnistuivat kohtuullisen hyvin, niin kuin jo arvostelun alussa sanoin. Pidin erityisesti Mmayasta. Olen iloinen, että nainen ei vielä lähde kotiaikaansa, vaan häntä nähdään myös mahdollisella kolmannella kaudella. Muuten hahmoista ei ole mitään sanottavaa, jota en ole sanonut joko ensimmäisen kauden arvostelussa tai sitten aikaisemmin tässä.

Legends Of the Tomorrowin toinen kausi nosti sarjan suosikkieni joukkoon, enkä suinkaan tarkoita vain arrowversen sarjoista tai supersankarigenrestä ylipäätään. Siksi annankin sille täydet pisteet, siitäkin huolimatta, että sarja on vieläkin kaikkea muuta kuin täydellinen.

Legendat aikamatkaamassa

Huomasin jokin aikaa sitten yllätyksekseni, etten ole arvostellut kovasti pitämääni Arrow-sarjan spin off Legends Of Tomorrowia. Nyt onkin sitten jo korkea aika korjata asia.

Kuolematon Vandal Savage (Casper Crump) terrorisoi maailmaa aiheuttaen tuhoa niin menneisyydessä, nykyisyydessä kuin tulevaisuudessakin. Hänet voi kyllä tappaa. Siis, jos sattuu olemaan Haukkatyttö (Ciara Renée) ja omaavan yhden tietyn veitsen, mutta diktaattorien takapiruna piileskelevää miestä on melkein mahdotonta löytää. Niinpä paras mahdollisuus hänen voittamiseensa on aikamatkustamisessa. 

Niinpä aikaa valvova Rip Hunter (Doctor Who:sta tuttu Arthur Darvill) pyytää ryhmän Vihreän Nuolen ja Salaman tuttuja, joihin kuuluu muun muassa miljönäärinero Ray Palmer (Brandon Routh), parannuksen tehnyt salamurhaajaksi Sara Lance (Caity Lotz), Firestorm kaksikko Martin Stein (Victor Garber) and Jefferson (Franz Drameh) sekä pankkiryöstäjä Leonard ‘Captain Cold’ Snart (Wentworth Miller).

Legends of Tomorrowia voisi kuvailla Supersankareiden ja Doctor who:n risteytykseksi. Lähinnä siksi, että kumpikin kantaa samaa teemaa eli aikamatkailua, mutta myös siksi, että Arthur Darvill on näytellyt kummassakin sarjassa. Sarja muistuttaa kuitenkin vielä enemmän toista vasta vähän aikaa sitten alkanutta aikamatkailusarjaa, Timelessia niin teemoiltaan kuin tyyliltäänkin. 

Sarjan lähtökohdat ovat kiinnostavammat kuin useimmilla muilla tv-sarjoilla, erityisesti supersankarigenreen kuuluvilla. Erityisesti aikamatkailu kiinnostaa minua henkilökohtaisesti. Se tarjosikin monia mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Joskus niitä ei hyödynnetty niin hyvin kuin voisi ja esimerkiksi jotkut historialliset henkilöt jäivät valitettavan yksiulotteiseksi.

Heti kuin huomasin sarjan olevan tulossa, tiesin sen sopivan juuri minulle. Katsonhan jo Arrowia ja The Flashiakin ja vielä pidän molemmista sarjoista. Miksen siis Legends of Tomorrowistakin? Samalla minulla oli omat odotukset sarjan suhteen, joista osan se täytti ja osan ei. Yleisesti ottaen se oli kuitenkin hauska, jännittävä ja ennen kaikkea pöljyydessäänkin viihdyttävä sarja. 

Vaikka en voisi sarjaa legendaariseksi kutsua, sillä oli myös isoja vikoja, jotka onnekseni korjaantuivat tai ainakin parantuivat toiseen kauteen mentäessä. Sarjan vahvuudet, eli ryhmän jäsenten keskeinen dynamiikka ja hyvä huumori kuitenkin peittosivat sen heikkoudet selkein numeroin. Se sopikin hyvin kevyeksi aivot narikkaan-viihteeksi.

Sarjan suurin vika oli pääroisto, Vandal Savage, joka ei onnistunut pelottamaan juuri ketään ja muutenkin jäi harvinaisen epäkiinnostavaksi. Lisäksi sarjassa on liikaa hahmoja. kaikille ei aina keksitty mielekästä tekemistä ja jos keksittiinkin, se vain vei huomiota paljon tärkeämmiltä asioilta, kuten sellaiselta pikkujutulta kuin siltä varsinaiselta pääjuonelta. 

Haukkatyttö ja Haukkamieskään (Falk Hentschel) eivät olleet niin kiinnostavia kuin heidän taustansa antaisi olettaa. En tiedä miksi, mutta löysin Haukkamiehen enemmän tai vähemmän karmivaksi. Haukkatytön eli Kendra puolestaan sai vain ja ainoastaan yhden roolin, milloin kenenkin rakkauden kohteena toimisen. Tämä on erityisen turhauttavaa, sillä hahmon olisi pitänyt olla se kauden tärkein.

Yksittäisten hahmojen ongelmien lisäksi heillä ei ole minkäänlaista kemiaa keskenään, vaikka heidän olla kohtalon määräämiä rakastavaisia. Sitä paitsi en pidä heidän tarinastaan ihan periaatteellisesta syystä. On väärin väittää, että kaksikon pitäisi olla yhdessä vain koska kohtalo. Kun heidän storylinensa loppui kauden finaalissa, en ollut siitä ollenkaan pahoillani.

Hahmoista pidin eniten Sarah Lancesta, Captain Coldista ja, hieman yllättäen, Heatwavesta (Dominic Purcell). Yhdessä ja erikseen. Erityisesti Sarah oli sopivan badass. Raykin, supersankarinimeltään Atom, olisi myös ollut erinomainen hahmo, jos miehelle ei pitäisi joka kymmenes minuutti vakuutta hänen olevan sankari. Muutkin hahmot olivat hyviä, mutta eivät läheskään pääosa-ainesta.

Kokonaisuudessaan Legends of Tomorrow on oiva, joskaan ei virheetön, lisä Dc:n supersankariperheeseen. Neljä tähteä.