perjantai 21. huhtikuuta 2017

Legendat saavat vastaansa tähän asti hurjimman vastustajansa-ryhmän muista Arrorversen sarjoista lainattuja rikollisia

DC:n parhaimpiin supersanankarisarjoihin kuuluva Legends of The Tomorrowin toinen kausi oli ensimmäistäkin parempi. Se loppui vähään aikaa sitten, joten nyt onkin taas arvostelun aika.



Varoitus. Tämä arvostelu sisältää paljastuksia Legends of the Tomorowin toisen kauden juonesta. Lue siis omalla vastuullasi.

Legendat ovat juuri voittaneet pahan Vandal Savagen, mutta heidän seikkailunsa ovat kaikkea muta kuin ohi. He nimittäin tuhosivat samalla historiaa vartioivien Time Mastereiden tukikohdan. Niinpä kyseinen toimi jää heidän kontolleen. kaiken lisäksi sankarillemme ongelmia aiheuttaa vasta perustettu Legue of Doom, johon kuuluu kolme niin sanotun arrowversen pahamaineisinta roistoa.

Legends of Tomorrowin toinen kausi on pitänyt kaiken, mistä pidin sen ensimmäisellä kaudella eli kiinnostavan teeman, huumoria sekä ryhmän mielenkiintoisen dynamiikan, josta sai ammennettua, vaikka jos mitä. Se myös toi mukaan peräti kaksi erinomaista, joskaan ei koko universumin parhaisiin kuuluvaa, hahmoa, historioitsija Naten (Nick Zano) ja 40-luvun Wixen Amayan (Maisie Richardson-Sellers).

Lisäksi kausi oli ottanut pois jotain sellaista, mikä ei vain toiminut eli Haukkatytön ja Haukkamiehen. Vandal Savagekin oli vaihdettu paljon mielenkiintoisempiin, joskin Arrowissa ja The Flashissä jo nähtyihin roistoihin, Eobard Thawneen, Damien Darhkiin ja Malcolm Merlyniin. Heihin olisi voinut käyttää enemmänkin aikaa kuin kaudella käytettiin.

Valitettavasti kaikki muutokset eivät ole olleet hyvästä. Kiinnostavampiin hahmoihin lukeutuva Rip Hunter oli jätetty pois hyvin suuresta osaa kautta. Siitäkin huolimatta, että ratkaisun ansiosta Sara pääsi kokeilemaan taitojaan Waderiderin kapteenina. Sarja myös käsitteli kauden juoneen olennaisia uskonnollisia elementtejä vähän turhankin varovasti.

Toisaalta, harva alus näyttää tuolta
Kaikista edellisen kauden virheistäkään ei oltu päästy eroon. Kuvioihin piti tunkea sitä pakollista romanssia, jopa Ripin ja Waderiverin välillä. Ymmärrän, että joitakin tarpeita voi matkan aikana tulla, mutta jättäkää edes koneet rauhaan. Lisäksi hahmoja oli edelleenkin liikaa, joten läheskään kaikki eivät saaneet taaskaan tarpeeksi tekemistä.

Sara on suosikkihahmoni, joten on hyvä, että hän sai enemmän ruutuaikaa. Ei sillä, että hahmo ei ole koskaan sivussa ollutkaan. Toiseksi suosikikseni nousi yllättäen Rory. Raykin näytti lähinnä sitä parempaa puoltaan. Hänelle ei enää tarvitse vakuuttaa koko ajan, että hän on sankari. Muut hahmot jatkoivat tasaisen varmoina, mikä on lähinnä hyvä asia. 

Uudet hahmotkin onnistuivat kohtuullisen hyvin, niin kuin jo arvostelun alussa sanoin. Pidin erityisesti Mmayasta. Olen iloinen, että nainen ei vielä lähde kotiaikaansa, vaan häntä nähdään myös mahdollisella kolmannella kaudella. Muuten hahmoista ei ole mitään sanottavaa, jota en ole sanonut joko ensimmäisen kauden arvostelussa tai sitten aikaisemmin tässä.

Legends Of the Tomorrowin toinen kausi nosti sarjan suosikkieni joukkoon, enkä suinkaan tarkoita vain arrowversen sarjoista tai supersankarigenrestä ylipäätään. Siksi annankin sille täydet pisteet, siitäkin huolimatta, että sarja on vieläkin kaikkea muuta kuin täydellinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti