Satuhahmot suuntaavat kotia kohti

Tervetuloa Olipa Kerran jaksoarvostelun pariin! Arvostelussa on hyvällä tavalla kepeä "A Wondrous Place”, joka keskittyy Jasminen, Aladdinin ja Koukun pyrkimyksiin päästä kotiinsa.

Aikaisemmin tapahtunutta: Jasmine toivoi hengeksi tulleelta Aladdinilta pääsevänsä takaisin kotiinsa, kadonneeseen Agrabahiin. Gideon taikoi Nemon Nautilus-aluksen kauas Storybrookesta. Emme tiedä vielä, minne. Kyydissä oli myös Koukku. Emmalle selvisi, että Koukku on tappanut hänen isoisänsä. Nyt hän luuleekin, että mies on jättänyt hänet.

Jakson teemaa lienee itsestään selvä, kodin etsiminen. Koukku etsii tietä takaisin Storybrookeen, Aladdin ja Jasmine Agrabahiin. Teema on nähtysarjassa jo moneen otteeseen, tarkoitetaan kodilla sitten kirjaimellista kotia, kuten tässä tapauksessa tai paikkaa, jota voisi sanoa kodiksi. Niinpä siitä pitää saada aikaan jotain uutta tai edes viihdyttävää. Niin jakso hieman yllättävästi tekikin.

En tiedä teistä, mutta ainakin minä katson sarjaa lähinnä Emman ja Reginan takia. Heitä kuitenkin nähdään varsin vähän, jakson keskittyessä lähinnä sivuhahmoihin, Koukkua lukuun ottamatta vielä varsin vähän nähtyihin. Voisi kuvitella, että se tekisi jaksosta tylsän. Näin ei suinkaan ole. Itseasiassa Jakso oli harvinaisen onnistunut. Kerron asiasta tarkemmin jaksoarvostelussa, johon menen nyt pidemmittä puheitta.

Agrabah. Monta vuotta sitten. Jafar uhkaa, eikä Aladdinkaan kykenee auttamaan. Jotain pitäisikin tehdä. sulttaanin ratkaisu on naittaa Jasmine jollekin lähistön prinssille. Prinssillä olisi jafarin voittamiseen tarvittava armeija. Prinsessa ei ole siitä lainkaan innoissaan, ymmärrettävistä syistä. Hän haluaisi, niin kuin suurin osa muistakin, naida rakkaudesta. Lopulta hän kuitenkin suostuu ratkaisuun, valtakuntansa takia.

Kosimistilaisuus kuitenkin keskeytyy ennen kuin Jasmine saa tehtyä valintaansa sulhasen suhteen. Keskeyttäjä on Jafar, joka esittää jäätävän uhkauksen: Jasminen pitää naida hänet tai hän tuhoaa koko Agrabahin.. Ennen päätöksensä tekemistä nainen tapaa uuden tuttavuuden, Prinssi Ericiä etsivän Arielin. Jasmine lupaa auttaa, onhan Ericillä sentään laivasto. 

Tai sitten ei. En usko, että laivastolla tekee yhtikäs mitään erämaassa. Siellä kuin ei ole vettä lähimaillakaan. En myöskään ymmärrä, miksi Jasmine luulee Ericin edes auttavan itselleen ventovierasta naista. Sitä paitsi, kai niinkin voimakas velho Jafar nyt saa yhden laivaston tuhottua. Toisaalta niin kuin jakson edetessä tulemme huomaamaan, Jafar ei selviä edes yhdestä prinsessasta. Voin siis olla väärässäkin.

Joka tapauksessa Jasminen ja Arielin kumppanuus oli ehdottomasti paras asia koko jaksossa. Varsinkin Se ei ole mikään ihme, onhan erilaisten satuhahmojen kohtaamiset aina ollut sarjan parasta antia. Siitäkin huolimatta, että se tapahtui epäuskottavan nopeasti. Mutta toisaalta, niin tässä sarjassa tapahtuu vähän suhde kuin suhdekin, oli se sitten romanttinen tai vain ystävyyssuhde. 

Huvittavaa taikamattoajelua myöhemmin naiset löytävätkin Ericin, joka ottaakin heidät avosylin vastaan. Naiset eivät kuitenkaan pääse ihan niin helpolla, sillä ”Eric” paljastuu kuitenkin Jafariksi valepuvussa. Jasminen pitää tehdä päätös tässä ja nyt. Jasmine päättääkin suostua ”kosintaan”, parempien vaihtoehtojen puuttuessa. 

Hän jopa antaa Jafarille Agrabahin kuninkaallisille kuuluvan sormuksen. Se on virhe. Jafar ei nimittäin missään vaiheessa halunnut naida Jasminea. Hän tarvitsee vain sormuksen, sillä vain se pystyy kumoamaan valtakuntaa suojaavan loitsun. Miksei kukaan kertonut tästä Jasminelle? Onhan hän sentään prinsessa. Ja tällä jollakin viitaan Jasminen isään. 

Jafar ei kuitenkaan tuhoa Agrabahia, vaan siirtää sen jonnekin muualle. Siinä ei ole mitään järkeä. Miten se muka rankaisisi maailman ihmisiä. Ratkaisulle on vaan yksi selitys, eikä sillä ole mitään tekemistä Jafarin hahmon kanssa, vaan juonen. Agrabah ei saa tuhoutua, koska sarjan tekijät eivät halua sen tuhoutuvan. maailmalla on siis niin sanottu ”plot armor”.

Samalla hän ilkkuu Jasmine ratkaisustaan. Hänen mukaansa tätä ei olisi tapahtunut, jos Jasmine olisi pysynyt vahvana. Olen eri mieltä. Jasmine oli valmis naimaan erittäin roiston pelastaakseen kuningaskuntansa. Se on vahvuutta, jos jokin. Hän ei voinut tietää Jafarin todellisista aikeista mitään, eihän hän tiennyt edes suojaloitsun olemassa olosta, jostain kumman syystä.

Oli todella oikein kiinnostavaa saada vihdoin selville, mitä Agrabahille oikein tapahtui. Pidin erityisen paljon myös siitä, että Jasmine sai pääosan. Hän ei todellakaan tarvitse sankaria pelastajakseen, vaan hän on itse sankari. Pidin myös siitä, etteivät takaumat olleet mitenkään ennalta-arvattavia, varsinkin lopun svisti tuli ihan puun takaa. Kai siksi, että se erosi niin paljon Aladdin-elokuvan juonesta.

Jos tähdittäisin jakson vain takauman perusteella se saisi täydet pisteet. Niiden ilmiselvistä loogisista virheistä huolimatta. Takaumat jos mitkä, toivat mieleen kuinka hyvä sarja voi parhaimmillaan olla. Se myös lisää tuskaani siitä, että sarja ei ole enää ollut pitkään aikaan parhaimpansa. Edes tällä kaudella, joka on paras sitten toisen kauden.

Lumottu Metsä. Nyt. Kyllä, tämä ei ole toinen takauma, vaan itse jakson päätarina. Aladdin ja Jasmine etsivät Agrabahia, turhaan. Kuningaskuntaa ei näytä olevan missään. Sen sijaan kuningashuoneen sormus löytyy mystisesti Jasminen taskusta. Tämä on tärkeää. En kerro vielä, miksi. 

Kaksikko tapaa matkallaan kraakkenia metsästävän Koukun. Hän haluaa kraakkenin verta, sillä sen avulla Nautuilus pystyy matkustamaan maailmasta toiseen. Kraakken kuitenkin katoaa ennen kuin Koukku ehtii saada tippaakaan sen verta. Onneksi toivo ei ole vielä menetetty. Jasmine ja Aladdin päättävät etsiä Jafaria eli ainutta ihmistä, joka tietää, missä Agrabah oikein on. 

Koukku lupaa auttaa, onhan Jafar tunnettu kyvystään matkata eri maailmojen väliä. Ei siis pelkästään siksi, koska olisi sankari, vaikka sitäkin Koukku on, toisin kuin jotkin lukemani arvostelut antavat ymmärtää. Jafar löytämiseen on yksi hyvin yksinkertainen keino. Nautiluksesa oleva kompassi näyttää kostonhimoisten henkilöiden luokse ja niihin jos mihin, Jafar kuuluu.

Kompassi näyttääkin oikean suunnan, mutta ennen kuin he ehtivät edes aloittamaan matkansa, Nautilus mene epäkuntoon. Jasmin joutuu käyttämään toisen toiveensa saadakseen heidät turvaan maan pinnalle. Niinpä kolmikon on aika erota Nemosta ja muusta Nautiluksen miehistöstä. Jopa Koukun veljestä Liamista. Heitä tuskin enää nähdään. Minun suureksi, tai tarkemmin sanottuna, pieneksi, harmiksi.

Alusta jää kaipaamaan jo pelkästään siksi, että se näytti varsin upealta alukselta. Siis ulkopuolelta, sisältä ei niinkin. On valitettavaa, että Nemolla ja hänen miehistöllään ei ollut paljon tehtävää koko jakson aikana. Pidän hahmosta, joten tämä on hyvin valitettavaa. Sentään Koukku sai jättää hyvästit veljelleen Liamille. Kai sekin on jo jotain.

Jafarin etsintä jatkuu. He löytävätkin ansoilla suojatun mökin. Se ei kuitenkaan kuulu Jafarille, vaan Arielille. Heille paljastuu, että Jafar on vangittuna pullon sisällä. Henki-Jafarilla ei olisi muuta mahdollisuutta kuin auttaa heitä, niinpä Jasmine hieroo pulloa. Hän ei voinut tietää, että Jafar voi irrottaa kahleensa heti kuin joku vain päästäisi hänet pullosta. Hupsista!

Vapauduttuaan Jafar taivuttaa kaikki muut paitsi Jasminen uneen. Hän myös paljastaa, että Agrapbah on lähempänä kuin voisi arvatakaan, Jasminen sormuksessa. En ymmärrä miksi Jafar päätti paljastaa asian juuri sillä hetkellä. Hän ei voita sillä mitään, mutta hävittävää. En kyllä ymmärrä sitäkään, miksi hän ei vain tappanut kaikkia. Jafar oli joskus kiehtova roisto, mutta nyt hän on taantunut Bond-roiston tasolle.

Luonnollisesti Jafar yrittää tappaa Jasminen. Prinsessa toimii kuitenkin häntä nopeammin. Hän heittää miehen päälle tämän omaa puusauvaksi tekevää rohtoa. Jafar sai siis kirjaimellisesti maistaa omaa rohtoaan. Tai no, melkein. Rohto löytyi Arielin mökistä, kiitos naisten viimetapaamisen. Rohto toimii ja Javarista tulee harvinaisen karmivan näköinen puusauva.

Kun mies on taas poissa pelistä, onki aika miettiä, miten Agrabahin oikein saataisiin oikean kokoiseksi. Vastaus on sama kuin niin monesti ennenkin, tosirakkauden suudella. Tällä kertaa Alagginin ja Jasminen. En ole varma, pidänkö ratkaisusta. Lopuksi Arielin antaa Agrabahiin jumiin jääneelle Koukulle simpukan, jolla hän viestii Emmalle siitä, että hän tekee kaikkensa päästäkseen kotiin.

Pidin siitä, että Jasmine sai niin suuren roolin päätarinassa, vaikka minulla ei mitään Koukkua ja Aladdinia vastaan olekaan. Karen Davis teki erinomaista roolityötä Jasminena. Rooli tosiaan sopii naiselle. Oli myös kiva nähdä, mitä Arielile oikein kuuluu, vaikka vain vilaukselta. Pidin myös siitä, että Koukku ei vielä tässä jaksossa päässyt kotiin, vaikka niin etukäteen veikkasinkin. 

Sen sijaan Jafar ei ollut mitenkään vaikuttava, voitettiinhan hänet melko antikliimaksisesti. Piirretyn versio hahmosta oli paljon parempi. Antikliimaksista oli myös tapa, jolla Agrabah saatiin takaisin. Eikä pelkästään siksi, että sitä on käytetty sarjassa turhankin paljon. Sentään Aladdin ja Jasmine saivat vihdoin toisensa. He ovatkin oikein söpö pari.

B-tarina sijoittuu luonnollisesti Storybrookeen. David saa tietää Emmalta, että Koukku tappoi hänen isänsä. Hyvä niin. Olisin toivonut, että prinssi olisi kuullut sen merirosvolta itseltään, mutta käy se näinkin. David suuttuu, luonnollisesti. Hänellä ja Koukulla on paljon selvitettävää kuin merirosvo vihdoin palaa kotiin, mikä tulee varmasti tapahtumaan. Kysymykseksi jää vaan, milloin.

Myöhemmin Regina ja Snow huijaavat Koukun tahattomasta lähdöstä masentuneen Emman tyttöjen iltaan. Persoonilleen epätyypillisesti kukaan naisista ei ajattele edes hetkisen, että Koukku ei ehkä halunnut lähteä. Samalla Regina yrittää saada Emman puhumaan tunteistaan. Minusta tehtävä olisi pitänyt langeta Snowlle, onhan Emma sentään hänen tyttärensä. Hän oli kipeästi vapaaillan tarpeessa, mutta silti.

Emma ei kuitenkaan avaudu Reginalle, vaan baarin helposti pidettävälle baarimikolle/omistajalle. Jakson lopulla Koukku saa yhteyden Emmaan. Samalla tilanteeseen puuttuu Gideon, joka paljastaa baarin olevan osa miehen juonta saada Emman kyyneleitä itselleen ja että hän oli Emman puhuttama baarimikko. Mies paljastaa motiivinsakin. Toisin kuin Jafarin tapauksessa, siinä oli jopa järkeä.

Hän haluaa Emman tappavan Musta Keijun, muuten hän käyttäisi kyyneliä ja Koukku ei pääsisi koskaan kotiin. Ilmeisesti pelastajan kyyneleillä voi estää minkä tahansa loitsun. Jostain kumman syystä. Huvittavaa tästä tekee se, että Mustan Keijun ollessa kuka on, Gideonin ei olisi tarvinnut kuin pyytää kauniisti. Onhan Emma sentään sankari ja Musta Keiju mitä suuremmassa määrin roisto.

Mitä tapahtui Gideonin alkuperäiselle suunnitelmalle? Hänenhän piti tappaa Emma tullakseen Pelastajaksi. Saiko Rumple hänet toisiin aatoksiin ai mistä oikein on kyse? Suunnitelma vaikuttaa turhan monimutkaiselta. Eikö Gideon olisi voinut kidnapata Emman vanhemmat tai Henryn tai jotain. Tai vain hyökätä uudestaan. Hänellähän on jo tehtävään tarvittava miekkakin.

Asiaa auttaisi, jos Gideonin päätös Emman säästämiseen olisi tapahtunut ruudussa, kenties jonkin yksittäisen tapahtuman seurauksena. Voi tosin olla, että asia selviää seuraavissa jaksoissa vielä. Esimerkiksi seuraavassa. Keskittyyhän se Gideoniin ja hänen menneisyyteensä. En kuitenkaan pitäisi toiveita kovinkaan korkeina, Olipa Kerralla ei ole tapana selittää tuollaisia asioita. 

Storyline on kaukana jakson saatikka sarjan mielenkiintoisesta. Sentään se tarjosi meille humalaisen Snown, joka on ehdottomasti hauskin Snow. Ja yllättävän hyvä veitsenheitossakin. Ginnifer Goodwinin kannattaisi harkita komediaa. Mököttävä Emma sen sijaan ei ollut paras Emma, vaikka en häntä siitä tuomitsekaan millään tavalla. Olen kuitenkin iloinen, ettei häntä nähty kuin hyvin pieni osa jaksosta.

Jakson loppu lupaa, että tulemme näkemään mustan, vieläpä todennäköisesti enemmän kuin myöhemmin. Se onkin odottamisen arvoista, sillä esittäähän hahmoa itse Jaime Murray. Lisäksi kiehtovat roistot kuuluvat sarjan vahvuuksiin. Suhtaudun kuitenkin asiaan pienellä varauksella, odotinhan Aladdin-storylinea ja miten kävi. Se sai suhteellisen vähän ruutuaikaa, vain kaksi jaksoa, eikä sitten paljon muuta.

Kokonaisuudessaan jakso oli erinomainen. Pidin monista asioista, kuten siitä, että David tietää vihdoinkin totuuden isänsä murhasta, tyttöjen illasta sekä Jasminesta ja Arielista. Toki on joitakin asioita, josta pidän vähemmän, kuten Nemon vähäinen käyttö, kököt erikoistehosteet, Jafarin uskomaton tyhmyys ja Gideonin yllättävä suunnitelman muutos.

"A Wondrous Place” oli nappisuoritus, kerta kaikkiaan. Minun onkin vaikea muistaa, koska viimeksi nautin Olipa Kerran katsomisesta näin paljon. Neljä ja puoli