Disneyllä on menossa jonkinlainen uudelleenlämmitysbuumi. Buumin viimeisin tuotos on elävillä näyttelijöillä tehty, odotetun laadukas, mutta sitäkin turhempi, Kaunotar ja Hirviö.
Varoitus: Tämä arvostelu sisältää paljastuksia Kaunottaren ja Hirviön juonesta. Jos jostain syystä et ole sitä nähnyt, piirrettynä tai näyteltynä, lue omalla vastuullasi.
Versiolla oli siis omat hyvät puolensa, kuten entistä aktiivisempi Belle ja erityisesti häntä näyttelevä Emma Watson. Siitäkin huolimatta, että naisen laulutaito ei ollut paras mahdollinen. Myös visuaalinen ilme oli, keinotekoisen näköistä hirviötä lukuun ottamatta, huippuluokkaa. Pidin myös vanhojen laulujen uusista versioista, mikä olikin erittäin oleellista kaunottaren ja Hirviön kaltaiselle musikaalille.
Varoitus: Tämä arvostelu sisältää paljastuksia Kaunottaren ja Hirviön juonesta. Jos jostain syystä et ole sitä nähnyt, piirrettynä tai näyteltynä, lue omalla vastuullasi.
Kirottua! |
Kaunottaren ja Hirviön tarina lienee kaikille tuttu. Noita kiroaa komean, mutta sitäkin pinnallisemman, prinssin (Legionista tuttu Dan Stevens) ja hänen henkilökuntansa. Prinssi näyttää nyt hirviöltä ja palvelijat huonekaluilta. Kirouksen voi purkaa vain, jos prinssi saa jonkun rakastumaan itseensä ennen kuin noidan antaman ruusun terälehdet ehtivät tippua.
Vuodet vierivät ja prinssi ja hänen palvelijansa on unohdettu jo kauan aikaa sitten. Hirviö kaappaa, monien vaiheiden kautta, omassa kylässä kirjaviisautensa takia hyljeksityn ja seikkailuja tahtovan Bellen (Harry Potter-tähti Emma Watson). Hänestä voisi olla kirouksen purjkajaksi, mutta Ongelmia tuottaa muun muassa Belleen ihastunut kylän seksistinen hurmuri Gaston (Luke Evans).
Vuodet vierivät ja prinssi ja hänen palvelijansa on unohdettu jo kauan aikaa sitten. Hirviö kaappaa, monien vaiheiden kautta, omassa kylässä kirjaviisautensa takia hyljeksityn ja seikkailuja tahtovan Bellen (Harry Potter-tähti Emma Watson). Hänestä voisi olla kirouksen purjkajaksi, mutta Ongelmia tuottaa muun muassa Belleen ihastunut kylän seksistinen hurmuri Gaston (Luke Evans).
Kuvassa on jotain etäisesti tuttua |
Disneyn klassikot ovat minulle hyvin tuttuja, niin kuin suuremmalla osalla 90-luvulla lapsuutensa viettäneelle. Ainakin, jos he ovat tarpeeksi onnekkaita syntymään länsimaihin. Niin myös Kaunotar ja Hirviö. Klassikon uudesta versiosta löytyikin paljon tuttua, suorastaan liikaa. Uusintaversio ei nimittäin missään vaiheessa onnistunut oikeuttamaan olemassaoloaan.
Se, kuinka paljon pidät elokuvasta tai jopa, kannattaako sinun mennä katsomaan sitä, riippuu täysin siitä, pidätkö rakkauselokuvista ja musikaaleista. Niin kuin alkuperäisen Kaunottaren ja Hirviön kohdallakin. Jos ne eivät ole sinun kuppisi teetä, elokuvaa on turha edes mennä katsomaan. Siinä ei auta edes se, että elokuva on ammattitaidolla tehty kaikin puolin, tai ainakin melkein.
Se, kuinka paljon pidät elokuvasta tai jopa, kannattaako sinun mennä katsomaan sitä, riippuu täysin siitä, pidätkö rakkauselokuvista ja musikaaleista. Niin kuin alkuperäisen Kaunottaren ja Hirviön kohdallakin. Jos ne eivät ole sinun kuppisi teetä, elokuvaa on turha edes mennä katsomaan. Siinä ei auta edes se, että elokuva on ammattitaidolla tehty kaikin puolin, tai ainakin melkein.
Kirottua Osa 2 |
Oma suhtautumiseni Kaunottareen ja Hirviöön on muuttunut hyvin dramaattisesti. Lapsena pidinelokuvasta paljon, vaikkei se koskaan suosikkiDisney-elokuvaksi päässytkään. Sen sijaan aikuisempana olen alkanut pitää sitä turhan siirappisena. Siksi ei ole yhtään selvää, että menisin katsomaan sen näytellyn versionkaan. Niin kuitenkin, enkä kadu valintaani, vaikka elokuva ei minun tyyliseni ollutkaan.
Versiolla oli siis omat hyvät puolensa, kuten entistä aktiivisempi Belle ja erityisesti häntä näyttelevä Emma Watson. Siitäkin huolimatta, että naisen laulutaito ei ollut paras mahdollinen. Myös visuaalinen ilme oli, keinotekoisen näköistä hirviötä lukuun ottamatta, huippuluokkaa. Pidin myös vanhojen laulujen uusista versioista, mikä olikin erittäin oleellista kaunottaren ja Hirviön kaltaiselle musikaalille.
Rakkautta ensisilmäyksellä |
Live-versio teki susista juuri sopivan pelottavia, mikä palveli elokuvaa hyvin. Varsinkin sitä kohtaa, jossa Hirviö pelasti Bellen niiden kynsistä. Onnitteluja ansaitsee myös tarinan Gaston. Hän oli vieläkin tutun sovinistinen kusipää, mutta nyt oli helpompi ymmärtää kylän naisten ihastus häneen. Tämä kaikki on Luke Evanssin herkullisen roolisuorituksen ansiota.
Hirviö ei ollut läheskään niin pelottaava kuin olisi voinut olla. Hänen ja Bellen romanssikin oli Disneyn mittapuulla uskottava. Huonekaluiksi muutetut palvelijat ovat ihan yhtä sympaattisia kuin alkuperäisessä elokuvassakin, tosin ilokseni heistä löytyy vähän etnistä monimuotoisuuttakin. He myös näyttivät hyvältä, joskin erilaiselta kuin piirrettyjen versiot samoista hahmoista.
Hirviö ei ollut läheskään niin pelottaava kuin olisi voinut olla. Hänen ja Bellen romanssikin oli Disneyn mittapuulla uskottava. Huonekaluiksi muutetut palvelijat ovat ihan yhtä sympaattisia kuin alkuperäisessä elokuvassakin, tosin ilokseni heistä löytyy vähän etnistä monimuotoisuuttakin. He myös näyttivät hyvältä, joskin erilaiselta kuin piirrettyjen versiot samoista hahmoista.
Perheaikaa |
Kyläläiset olivat Bellen isää Maurice (Kevin Kline) lukuun ottamatta mauttomia, hajuttomia ja värittämiä. Heistä ei persoonaa löytäisi edes suurennuslasin, kartan, kompassin, kissojen ja koiran avulla. Jopa Bellen äiti sai pienen roolin, mistä pidin. Minua itseasiassa kiinnosti tietää, mitä hänelle oikein kävi. Ei ehkä niinkään ennen elokuvaa, mutta ainakin sen aikana.
Valitettavasti sillä oli myös ongelmansa. Suurin niistä on jo mainittu samankaltaisuus alkuperäisversionsa kanssa. Se kohuttu homohahmokin, Gastonen kaveri LeFou (Josh Gad) jäi pelkäksi stereotypiaksi, joka on homo vain koska elokuvan tekijät sanovat niin. Siihen viittaavia kohtauksi oli tasan yksi ja sekin oli helppo missata, jos ei tiedä, mitä etsii. Elokuvan boikotointi siitä syystä on siis turhaa.
Valitettavasti sillä oli myös ongelmansa. Suurin niistä on jo mainittu samankaltaisuus alkuperäisversionsa kanssa. Se kohuttu homohahmokin, Gastonen kaveri LeFou (Josh Gad) jäi pelkäksi stereotypiaksi, joka on homo vain koska elokuvan tekijät sanovat niin. Siihen viittaavia kohtauksi oli tasan yksi ja sekin oli helppo missata, jos ei tiedä, mitä etsii. Elokuvan boikotointi siitä syystä on siis turhaa.
Lukutoukkuus yhdistää |
Ihan kaikkia sadun ongelmia ei ole pystytty ratkaisemaan, kuten sitä, että prinssi toimii paremmin Hirviönä. Onneksi häntä nähdäänkin prinssinä vain vähän aikaa. Tarussa on vieläkin Tukholman-syndrooman tuntu. Vaikka Belle onkin hahmona itsenäisempi, niin pitää muita Hirviön pitävän häntä silti suurimman osan aikaa elokuvassa vankinaan.
Tiivistetysti Kaunotar ja Hirviö on lajityyppinsä mallikelpoinen teos. Minulle se ei kuitenkaan riitä. Kolme tähteä.
Tiivistetysti Kaunotar ja Hirviö on lajityyppinsä mallikelpoinen teos. Minulle se ei kuitenkaan riitä. Kolme tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti