Paha Kuningatar ja Kapteeni Koukku saavat vastaansa tähän asti pahimmat vastustajansa-itsensä

Tervetuloa Olipa Kerran jaksoarvostelun pariin! Tämän viikkoinen jakso, "Page 23”, jota parempaa sarjassa ei ole nähty sitten neljännen kauden. Siinä Regina joutuu kohtaamaan pahan puolensa.

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää paljastuksia jakson juonesta.

Aikaisemmin tapahtunutta: paha Kuningatar olisi saanut onnellisen lopun Robinin luota, mutta hän hylkäsi sen. Hän kuitenkin löysi satukirjan sivun, jossa kuvataan hänen ja Robinin onnea. Jonkun aikaan käärmeenä ollut Paha Kuningatar muuttui taas ihmiseksi. Hän värväsikin heti avukseen Toivemaailman Robin. Koukku puolestaan yrittää kertoa Emmalle, että hän tappoi aikoineen naisen isoisän. 

Odotin "Page 23”:tiltä paljon. Sen piti yhdistää Paha Kuningatar ja Regina ja samalla kummastakin nykyistä mielenkiintoisempia, saada Koukun vihdoin kertomaan totuuden Emmalle sekä päästää Robin kauas Storybrookesta. Vastasiko jakso odotuksiani? Ei ihan. Loppuratkaisun osalta sen voitaisi jopa sanoa osoittautuneeksi jonkinlaiseksi pettymykseksi. Oliko jakso sen takia huono? Ei suinkaan.

Lumottu Metsä. Kauna aikaa sitten. Snow piileskelee Pahalta Kuningattarelta, syystäkin. Paha Kuningatar yrittää löytää hänet, hinnalla, millä hyvänsä. Siitäkin huolimatta, että hänen isänsä yrittää toppuuttaa tytärtään. Hänen mielestään Regina ei tarvitse kostoa, vaan uuden alun. Henry Senioria ei olekaan nähty pitkään aikaan. Valitettavasti, sillä hän on Henry Junioria kiinnostavampi.

Hänen etsiessä prinsessaa itse Helinä-keiju saapuu paikalle. Hauska nähdä sinuakin Rose McIver. Hän paitsi sai minut odottamaan iZombia, myös sanoi Pahan Kuningattaren inhoavan itseään paljon Snow:ta enemmän. Sen vuoksi nainen ei käyttänytkään tilaisuuttaan toiseen rakkauteen, kun Helinä sitä hänelle tarjosi. Keiju oli oikeassa, vaikka pointti oltaisiin saatu perille ilman hänen esiintymistäkin.

Myöhemmin Henry Senior sanoo auttavansa tytärtään surmaamaan Snow:n, jotta tämä voisi jatkaa eteenpäin. Hänellä onkin keino valmiina, saatu suoraan Reginan Cora-äidin taikakirjasta. Regina meneekin Henryn mukaan. Mies johdattaa heidät portaalille, joka pursuaakin taikuutta. Taikuus on valkoista, mikä kertoo ainakin yhden asian: Coran kirja ikinä johdattaisi heitä sinne. Henry siis valehteli hänelle.

Portaali johtaa Cupidon nuoleen, joka johdattaa kaikki sitä laukaisseet rakastettunsa luokse. Regina kuitenkin taikoo nuolen johdattamaan häntä sen luokse, jota hän vihaa eniten. Nuoli tekeekin töitä käskettyä. Se vie kaksikon Reginan linnaan. Prinsessa ei kuitenkaan majaile siellä, vaan nuoli johtaa peilin luokse. Kyllä, Paha Kuningatar vihaa eniten Pahaa Kuningatarta.

Pidin takaumista, paljonkin. Erityisesti Henryn ja Helinä-Keijun cameoista. Cupidon nuolikin oli hyvä lisä sarjan mytologiaan. Takaumat osoittivat senkin, että Pahasta kuningattaresta saa vieläkin jotain mielenkiintoista, vaikka kaikki häneen liittyvä onkin käsittely sarjassa monta kertaa. En esimerkiksi muista, kuinka monta kertaa olen nähnyt pahan Kuningattaren etsivän Snow:ta jostain geneerisestä kylästä.

Jotakin valittamisen arvoista niissäkin oli. Tarinan olisi muutenkin voinut kertoa ilman takauman takaumaan, mikä jos joku kertoo paljon niiden turhuudesta. Helinä-Keijun cameokin oli liian lyhyt. Valittamisen aiheet ovat kuitenkin tällä viikolla harvinaisen pieniä. Se ei ehkä vaikuta juurikaan voitolta, mutta tämän jakson viime aikaiseen tasoon nähden sitä se nimenomaan on.

Storybrookessa Paha Kuningatar liittoutuu Robinin kanssa varastaakseen ne viimeksi Aladdin-storylinessä nähdyt kohtaloa leikkaavat sakset. Hän houkuttelee Reginan paikalle, kidnappaamalla Robinin. Sano tyly vaan. Regina tarttuukin syöttiin. Siitä huolimatta, että hän ja kaikki vähän tyhmemmätkin hahmot ja katsojat tietävät kyseessä olevan ansa.

Tapaamispaikka on Reginan toimisto. Regina menee hädissään sidotun Robinin luokse. Kuningatar lähettää miehen kuitenkin muualle. Takaisin Toivemaahan, niin kuin saamme myöhemmin tietää. Sitten Paha Kuningatar käyttää saksia ja saa haluamansa: Hänet ja Reginan eroon toisistaan. He kamppailevat keskenään, miekoin. He ovat vahvoja taikuuden käyttäjiä, joten en todellakaan tiedä miksi.

Lopulta Regina voittaa, mutta hän ei tapa Pahaa Kuningatarta. Hän ottaa molempien sydämet rinnasta ja tasaa heidän valon ja pimeyden määrän. En pidä ajatuksesta yhtä paljon kuin siitä, että kaksikko menisi takaisin yhteen, mutta ratkaisu olisi voinut olla huonompikin. Sentään kumpikin tajuaa olevansa sama henkilö ja sen, ettei hyvä ja paha ole aina niin mustavalkoista.

Ken ties Reginasta tulee ratkaisun ansiosta kiinnostavampi. Onhan hänessä nyt aimo annos synkkyyttä, jälleen kerran. Sellaisena Regina on paras. Vaikka koko Regina ja Paha Kuningatar juonella olikin puolensa, esimerkiksi se, että päästiin näkemään taas Pahaa Kuningatarta tositoimista, se myös teki Reginasta liian paljon Snow:n ja Davisin kaltaisen. Tiedätte jo, mitä mieltä olen kaksikosta. 

Lopulta Paha Kuningatar luopuu suunnitelmistaan ja pyytää kaikilta anteeksi. Sitten Henry kirjoittaa naisen Toivemaahan tämän lähettämänsä toiveRobinin perään. Kuulemma se ei riko käskyä olla muokkaamatta kynän avulla ihmisten kohtaloitta, koska Paha Kuningatar ei enää teknisesti ole yksi kirjan hahmoista. Vaikuttaa tekosyyltä, mutta kuka välittää. Sarjassa säännöt ovat sitä, mikä on milloinkin juonen kannalta kätevintä.

Ei kuitenkaan ennen kuin on kertonut kaiken, mitä tietää Snow:n ja Davidin unikirouksen purkamisesta. Tiesin kyllä, että asia ratkeaa enemmän tai myöhemmin. Toivon vaan, että se olisi tapahtunut myöhemmin. Jopa kauden finaalijaksossa. Toisaalta Regina vasta alkaa selvittää asiaa, joten kirouksen purkamiseen voi mennä vielä aikaa. Toiveeni saattaa siis vielä toteutua.

ToiveMaassa Robin tarjoaa pahalle kuningattarelle drinkin, vaikka tämä oli juuri kidnapannut hänet. Ehkä se saa Robinin kuumaksi. En tiedä. Heidän rakkaudellaan ei muutenkaan ole juuri järkeä, tapasivathan he vasta sinä päivänä. En kuitenkaan vastusta paria. Itseasiassa jopa kannustankin heitä. Olisin vain toivonut, että he olisivat roistoduo. No, aina ei saa mitä haluaa.

En myöskään ymmärrä, miten hän voisi saada tuoreen alun paikassa, jossa hän, tai paremminkin hänen kaksoisolentonsa, on juuri tappanut kuningasparin. Ja häntä etsii muun muassa ritari Henry. Muutenkin loppu oli vähän turhan siirappinen, mutta mitä voi odottaa tämän tyyppiseltä sarjalta. Varsinkaan jos on nähnyt edes yhden Disneyn elokuvan, piirretyn tai näytellyn. 

B-tarinassa Koukku kamppailee edelleen totuuden kertomisen kanssa. Kuinka monta sarjan ongelmaa voitaisi ratkaista, jos ihmiset vain puhuisivat toisilleen? En tiedä. en ole pysynyt mukana laskuissa. Hän jopa kysyy neuvoa Kapteeni Nemolta. Häntäkin oli kiva nähdä taas vaihteeksi. Mies näkyi vain yhdessä toisessa jaksossa, mutta sen aikana opin pitämään hänestä paljonkin.

Lopulta hän päättää laittaa muiston unen sieppariin ja polttaa sen. Toisin kuin Nemo juuri hetki sitten neuvoi. Näin hänen ei tarvitsisi elää muistonsa kanssa ja kenenkään ei tarvitsisi tietää hänen tekoaan. Se miksi Koukku yritti tehdä sen Emman talossa, on ikuinen arvoitus. Hänen piti tietää, että Emman kotiin tulemisen riski on aina olemassa.

Pelastaja tuleekin paikalle juuri parahiksi todistamaan isoisänsä raa’an murhan. Lopulta Emma saa tietää Koukun tappaneen hänen isoisänsä. Ennalta-arvattavasti hän on vihainen, mutta ei itse teosta, vaan siitä, että Koukku ei kertonut asiaa hänelle. Kypsä suhtautumistapa. En muuta kyllä häneltä odottanutkaan. Emma purkaa kuitenkin heidän kihlauksensa, mikä on myös erittäin ymmärrettävää.

Se saa Koukun suunnitelmaan pois lähtöä Nautiluksen kyydissä. Koukku päätti kuitenkin olla tekemättä niin, kiitos Snow:n pitämän hyvin Snowmaisen puheen. Koukku meneekin kertomaan päätöksestään Nemolle. Valitettavasti Gideonilla on muuta suunnitelmia. Hän lähettää Nautiluksen, Koukun muiden mukana, jonnekin kauas, kauas pois. Se minne tai miksi nähdään vasta seuraavassa jaksossa. 

Gideonilla ainakin on hauskaa

En ole vielä päättänyt, mitä mieltä olen lopun tvististä. Mielipiteeni kuin riippuu täysin siitä, miten storyline toteutetaan. Se voi osoittautua yllättävän mielenkiintoiseksi tai suureksi pettymyksestä. Tai todennäköisemmin joksikin siltä ja väliltä. Toivottavasti sitä ei vaan käytettäisiin keinona saada Emma antamaan anteeksi Koukulle. Se olisi liian ilmiselvää.

Jakso oli mitä parhain, eikä vain siksi, että se oli Regina-jakso, vaikka silläkin oli osuutta asiaan. Se ei ole mikään ihme, sillä jos jotain sarja osaa, vieläkin, niin hahmokehityksen. Juonessa ei ehkä ole enää kovinkaan usein järjen hiventäkään ja fiksuimmat ovatkin jo aikaa sitten luovuttamaan saada siihen mitään järkeä, mutta kun puhutaan kuitenkin yksittäisten hahmojen sydämenasioista, sarja loistaa.

Teemakin eli itsensä pahimpana vihollisena oleminen, oli jopa harvinaisen selvä, yhtenäinen sekä hyvin toteutettu. Pidin erityisesti siitä, että jakso vältti asiaan liittyvät mustavalkoisuudet erittäin hyvin. Sarjan tavallisesta tyylistä poiketen. Regina ei ole kokonaan hyvä, mutta ei kokonaan pahakaan. Samaa voisi sanoa nyt hänestä kokonaan irtautuneesta Pahasta Kuningattarestakin.

Pahan Kuningattaren loppu toimi. Siitäkin huolimatta, että se ei vastannut odotuksiani ja oli muutenkin vähän turhan lälly. Vai voisiko jo sano, että sen takia. Yleensä arvaan sarjan tvistit jo monta viikkoa etukäteen. En kuitenkaan tässä tapauksessa. Henryllekin saatiin jakson edetessä kiinnostavaa tekemistä. Kerrankin hahmo ei ollut joko ärsyttävä tai tylsä.

Vaikka jakso hyvin onnistuikin, siinäkin oli muutama valittamisen arvoinen asia. Koukku oppi saman läksyn kuin viime viikollakin, mikä on erittäin turhauttavaa. Sarjan ongelma kuin on muutenkin se, ettei hahmot näytä oppivan yhtään mitään. Lisäksi en pidä siitä, että Emma jäi vieläkin oman sarjansa sivuhahmoksi. Pieni tauko hänestä teki hyvää, mutta nyt se tauko on venynyt aivan liian pitkäksi. 

Muistatko minut?

Lisäksi mietin, miksi Paha Kuningatar ei saanut onnellista loppua Danielin kanssa, jos hän nyt ylipäätään siihen jonkin miehen tarvitsisi. Henryhän pystyi antamaan hänelle millaisen lopun vain. Inhoan myös sitä, että Paha Kuningatar näyttää nyt olevan kokonaan hyvä. Loogisesti siinä ei ole järjen hiventäkään, jättihän Regina puolet heidän synkkyydestään naisen sydämeen.

Tiivistetysti jakso onnistui monessa asiassa, missä Olipa Kerran ei ole onnistunut enää pitkään aikaan. Se ansaitseekin täydet viisi tähteä.