Hurmuriprinssi murhatutkinnan pyörteissä

Tervetuloa Olipa Kerran jaksoarvostelujen pariin! Tämän viikkoinen jakso on odotettua parempi, mutta silti sarjan keskitason alittava ”Murder Most Foul”.

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia!!!

Aikaisemmin tapahtunutta: David sai selville, ettei hänen isänsä kuollutkaan vaunu-onnettomuudessa, niin kuin hän on koko ikänsä luullut, vaan hänet murhattiin raa’asti. hänet murhattiin. Mies päättikin selvittää asiaa. Muut asiat vain ovat aina tulleet tielle. Siis ennen tätä viikkoa. Regina toi Toivemaasta erikoisia tuliaisia: Robinin tai ainakin sen maailman version miehestä.

Vahvat ja moniulotteiset naishahmot ovat Olipa Kerran suurin vahvuus. Niinpä en ollut mitenkään erityisen iloinen siitä, että ”Murder Most Foul” keskittyi miehiin, erityisesti sarjan ylivoimaisesti tylsimpään hahmoon Davidiin ja hänen isäänsä Robertiin, josta en tiedä juuri mitään, enkä kyllä välitä tietääkään. Onneksi jakso oli hyvin perinteistä Olipa Keraa, joka pelasti sen ainakin minun silmissäni.

Nyt pitemmittä puheitta jakson pariin.

Lumottu Metsä. Kauan aikaa sitten. Enemmän vihjeitä ajasta emme saaneet ja sarjaa vähänkin seuranneet tajusi olla odottamattakaan. David ja hänen veljensä ovat vielä pieniä, viattomia ja, hieman yllättäen, sairaita. Niin sairaita, etteivät he selviäisi vuottakaan ilman asianmukaista hoitoa. Heidän vanhempansa tietenkin haluat muuttaa asian, mutta heillä ei ole varaa lääkkeisiin.

He pyytävätkin apua, arvasit oikein, Pimeän Olennolta, joka lupaakin auttaa heitä. Hinta on luonnollisesti korkea. Heidän pitää antaa toinen kaksosista omaa poikaa tahtovalle kuningas Georgelle. Niin he vastahakoisesti tekevätkin. Sen kumman he antavat pois, päättää kolikko. Se sama, jonka Paha Kuningatar antoi vähän aikaa sitten Davidille. Sen sijaan, että olisi kertonut, mitä oikein tapahtui. 

Tässä välissä on pakko sanoa, etten ymmärrä Pahaa Kuningatarta. Hänhän antoi Davidille kolikon aiheuttaakseen kärsimystä. Miksi hän ei siis vain kertonut asiaa Davidille. Vai eikö hän tiennyt itsekään, mitä oikein oli tapahtunut. Epäilen sitä tosin vakavasti. Siinä tapauksessa hänellä ei olisi ollut syytä antaa kolikkoa Davidille alunperinkään.

Aikaa on kulunut kuusi vuotta. James on karannut. Poikaa etsii kuningas Georgen miesten lisäksi myös hänen suruunsa juova biologinen isänsä Robert. Mies pyytää jälleen apua Rumplelta, kuinkas muuten. Hinta on harvinaisen lievä: Yksi hius. Poika löytyy niin sanotulta Nautintojen Saarelta, joka muistuttaa erehdyttävästi tivolia. Tehtävässä häntä auttaa vielä nukkena oleva Pinokkio.

Toivottavasti nautintojen saarelle päästään vielä jatkossakin. Se oli paitsi visuaalisesti kaunis, myös jollain tavalla salaperäinen ja hieman pelottavakin. Ymmärrän kyllä, miksi Pinokkio näyttää nauttivan siellä olosta. Uskon, että Saarelle päästään vielä. Kausi on jo parin jakson ajan ottanut Pinokkioa koko ajan enemmän ja enemmän esille. Hän siis saanee takaumajaksonsa tuota pikaa.

Mietin, onko saarella myös vähemmän viattomampi, aikuisille suunnattu puoli. Jos onkin, sinne tuskin päästään. Olipa Kerran on kuitenkin koko perheen ohjelma. Nautintojen saaressa on vielä muutakin ihmeteltävää. Miten se muka on Lumotussa Metsässä? Saaren teknologia on paljon pidemmällä ja muutenkin paikoilla on hyvin erilainen fiilis.

James ei kuitenkaan halua mennä kotiin Kuningas Georgen luokse, koska hän ei halua olla ritari ja tappaa ihmisiä. Robert lupaakin ottaa hänet omaan kotiinsa. Tähän ei paikalle jostain syystä ilmaantunut, Kuningas George kuitenkaan suostu. Ensin hän tarjoaa Robertille rahaa, mutta tämä kieltäytyy. Sitten hän määrää miehen murhattavaksi. Hänen miehensä eivät kuitenkaan ehtineet panna tuumasta toimeen. 

Paikalle pöllähtää itse Kapteeni Koukku. Kapteeni ei kuitenkaan pelastanut viatonta Robertia, vaan tappaa hänet itse. Mieshän näki hänen juuri tappaneen kuninkaan miehiä. En voi sanoa olevani järkyttynyt asiasta, eikä suurin syy ole saamana juonipaljastukset asiasta. Se vaan sopi siihen, mitä tiedän vanhasta Kapteeni Koukusta. Hän oli murhaaja, pahemman laatuinen sellainen. Takaumat loppuivat siihen.

Takaumat olivat Davidin takaumaksi harvinaisen mielenkiintoisia, joskin teknisesti he eivät oletkaan Davidin takaumia, vaan Robertin. Takaumat eivät kuulu suosikkeihini joukkoon, mutta sentään ne liittyivät hyvin olennaisesti jakson juoneen. En tiedä, olivatko ne tarpeen. Tuskin. Tarinan olisi voinut myös kertoa toisella tavoin.

Robert ei ollut itsessään mitenkin mielenkiintoinen hahmo, mutta kyllä häntä nyt jakson verran katsoi. Hänen paljastuminen kunnon ihmiseksi oli ennealta-arvattava ja siten tylsä käänne. Davisin kannalta asia oli kuitenkin hyvä. Varsinkin kuin Olipa Kerrassa mennään vieläkin taktiikalla: Jos biologiset vanhempasi on hyviä, niin ovat sinäkin ja päinvastoin. Ei tosin ihan niin näyttävästi kuin aikaisemmilla kausilla.

On sanomattakin selvää, että Robertin murha tulee aiheuttamaan paljon hankaluuksia. Hieman tekopyhästi tosin. Ovathan hahmot antaneet anteeksi jo Rumplelle ja Reginallekin. Minua kuitenkin mietityttää, mitä se tarkoittaa tulevaisuuden suhteen. Luultavasi ainakin angstia, paljon. Liikaa, jos tarkkoja ollaan. Luulen kuitenkin Captain Swanin olevan end game, joten paljastuksen vaikutukset ovat tuskin pysyviä.

Pidin siitä, että Pinokkio sai tarinassa jonkinlaisen rooliin. Hahmo on saanut kovin mitättömän roolin sarjassa. Haluaisinkin tietää hänen seikkailuistaan lisää. Rumplen osalta takaumat ovat vähän turhankin nähty. Mies näyttää vaikuttaneen jokaisen Lumotun Metsän hahmon jokaiseen tärkeään päätökseen. Muokannut heistä juuri sellaisia kuin heistä on tullutkin. 

Kokonaisuudessaan siis takaumat olivat hyviä, joskin he toistivat liikaa vanhoja teemoja niin Kuningas Georgen kuin Rumplenkin suhteen. Ihmettelen vain sitä, miksi sitä ei ole nähty jo aikaisemmilla kausilla. David on sentään yksi sarjan päähahmoista. Vaikka toisella kaudella, jolloin meille esitetiin Kapteeni koukku ensimmäisen kerran. Toisaalta, silloin paljastuksella ei olisi niin suurta vaikutusta.

Storybrooke. Nykyaika. Davidia vainoaa menneisyyden haamut, kirjaimellisesti. Hänen isänsä henki on jäänyt jo tutuksi tulleeseen kolikkoon. Kyseinen henki vaati poikaansa selvittämään oman murhansa, mikä saa minut miettimään, onko kyseessä oikeasti Robertin henki. Hänhän olisi voinut kertoa tappajansa nimen pojalleen, milloin vain. Niin David tekeekin. Apunaan kapteeni Koukku.

 Merirosvolla on avulle erikoinen motiivi. Hän suunnitellee kosivansa Emmaa ja siihen hän tarvitsee vanhanaikaisena miehenä Davidin luvan. Nyt hän pyrkiikin tavalla tai toisella häntä vain merirosvona pitävän miehen suosioon. Ottaen huomioon kaikkien, mitä kaksikko on kokenut, minun on vaikea ymmärtää asiaa. Konflikti onkin luotu vain tätä jaksoa varten tai siltä ainakin tuntuu.

David selvittää isänsä viimeisiä liikkeitä Emmalta varastetun taikuuden avulla. Heidän tekemänsä loitsu osoittaa Nautintojen saareen. He tapaavatkin siellä joskus olleen Pinokkion apua, joka kertoi näkemänsä. siitä suivaantunut Davis päättääkin kostaa tappamalla vankilassa viruvan Kuningas Georgen. Hän ei ehdi kuitenkaan tappaa häntä, sillä Koukku tulee väliin. Kukapa tietäisi koston vahingollisuudesta häntä enemmän? 

Lopuksi David heittää kolikon mereen, päästäen samalla isästään irti ja Koukku saa kysyttyä Emma kättä ja David antaakin luvan. Toki hän sanoi, onneksi, että päätös on loppuen lopuksi Emman. Siitä huolimatta ele oli makuuni turhan vanhanaikainen, elämme sentään 2020-luvulla.

Loppu hyvin kaikki hyvin, vai mitä. 

Ei niinkään. Koukku saa nimittäin nähdä kuvan Robertista, kiitos Pinokkion löytämän satukirjan sivun. Siitä hän muistaa myös tappaneensa miehen. Paljastuksen jälkeenkin Koukku meni sisälle kosimaan Emmaa. Vai meneekö? Se jää nähtäväksi. Luulen, että Koukun suunnitelmat lykkääntyvät, mutta eivätköhän ne jossain vaiheessa palaa.

En juuri pitänyt tämän jakson Davidista. Ainut positiivinen asia oli tapa, jolla hän päätyi selvittämään isänsä murhaa. Se järkevyydestäkin voi olla monta mieltä, sillä hänen perheellään on muita, paljon ajankohtaisempia, ongelmia. Niin Davidin aikaa kuin Emman taikatarvikkeita tarvitaan vielä. Lisäksi hänen nuiva asenteensa Koukkuun oli yhtä yllättävä kuin ärsyttäväkin.

Minulla on kahtalaiset mielipiteet, mitä tulee Davidin synkempään puoleen. Toisaalta se tekee hahmosta hieman mielenkiintoisemman, toisaalta taas tekopyhemmän. Snow ja David ovat sarjan eräänlainen moraalinen mittari, kuten Koukkukin jaksossa huomautti. Jotta kaksikolla olisi tähän oikeus, heidän pitää olla oikeasti, ei vain omasta mielestään, muita moraalisempia. 

Ovatko he sitten? Pitää muistaa, että Snow ja David kaappasivat vauvan kerran. Kyllä en ole vieläkään unohtanut asiaa. Varsinkaan, koska kumpikaan ei saanut siitä minkäänlaista rangaistusta. Se rikkoo sarjan sääntäjä, jon ka mukaan hyvistä teoista palkitaan ja pahoista rangaistaan. Ei siis mikään ihme, että David oli järkyttynyt siitä, ettei hänen isänsä hyvää tekoa palkittukaan.

Vaikka asia ei olekaan ihme, niin huvittavaa se kuitenkin on. Aikuinen mies järkyttyy siitä, että elämä ei ole reilua. Hahmo vieläpä näytti pelkäävän, ettei hänen hyviä tekojaan tällä kertaa palkitakaan. Aika täsmälleen noilla sanoilla. Onko oikeasti hyvä ihminen, jos tekee hyvää vain, koska siitä palkitaan? Anteeksi avautumiseni, asia vain on häirinnyt minua jo pitkään.

Toki voi olla, että vertaan tämän jakson Davidiin, mutta alan lämmetä jakson järjen äänelle eli Koukulle aiempaa enemmän. En ole koskaan vihannut häntä, edes silloin kuin hän oli paha, mutta en ole pitänytkään hänestä. Ainakaan läheskään niin paljon kuin hahmon fanit. Tuntuu ehkä kummalta sanoa tämä juuri, kun mies on paljastunut Davidin isän murhaajaksi.

Niin sanottu B-tarina liittyi Reginaan ja Robiniin. Toivemaan Robinilla on vaikeuksia sopeutua Storybrookeen, ymmärrettävästä syystä. Hänellä on myös pimeämpi puoli, minkä Keithinä Storybrookessa elävä Nottinghamin seriffi saa kokea karvaasti. Olisihan Robin tappanut hänet, jos Regina ei olisi ollut sitä estämässä. Syy on kyllä jokseenkin ymmärrettävä. Vangitsivat seriffi Robinin monen monta kertaa.

Siitä seuraa Reginan, kieltämättä niin tekopyhä kuin Robin sanoihin, puhe väärästä ja oikeasta. Tappoihan Regina kaksi ihmistä ihan lähiaikoina. Samalla Regina kertoi vihdoin ja viimein siitä, että tämän maailman Robinilla on peräti kaksi lasta. Häntä ei kuitenkaan lasten kasvattaminen kiinnosta, mikä onkin olosuhteisiin nähden ymmärrettävää. Lapset eivät ole hänen.

Kaksikko myös suutelivat toisiaan, mutta ainakaan Regina ei tuntenut kipinöitä lentelevän. Lopussa mestari varas varasti Reginan holvista jotain erittäin voimakasta. Hän on siis todella kaukana tämän maailman jokseenkin kunniakkaasta Robin Hoodista. En ihan usko hänen kauden pääroiston tittelistä kamppailevan, mutta hän voi hyvinkin päätyä roistojen sekalaiseen seurakuntaan.

Pakko sanoa, että jopa pidän tästä uudesta, pahasta, Robin Hoodista. Olenkin vaihtanut mielipidettäni hänen suhteensa. Hänet kannattikin tuoda mukaan. Katsojan, ei niinkään sankariemme näkökulmasta, varsinkaan Reginan. Sitä paitsi tämä Robin voisi olla se henkilö, joka muistuttaa, kuinka hulluja sarjan tapahtumat oikein ovat.

Lisäksi storyline vihjasi, että ehkä Robin ja Paha Kuningatar päätyisivät yhteen, mikä olisikin näkemisen arvoinen asia. Tietenkin nyt on kyse vain potentiaalista, sarjan tekijät ovat ennekin hukanneet hyviä mahdollisuksia. Niin moi asia voi mennä vielä vikaan, joten suhtautuisin asiaan kuitenkin pienellä tai oikeammin isolla varauksella.

Koukun lisäksi sarjassa oli Koukun lisäksi toinenkin järjen ääni, monta jaksoa enemmän tai vähemmän sivussa ollut, Snow. Hän varoitti Reginaa siitä, että tämä Robin ei ole sama henkilö kuin Reginan Robin. Siitäkin huolimatta, että molemmat miehet näyttävät samalta. Loppuen lopuksi nainen olikin oikeassa. Sen tajusi jossain määrin jopa Regina, vaikka nainen ei uusimmistä käänteistä tiedäkään.

Jaksoa voisi pitää täytejaksona ja sitä se olikin. Ainakin jossakin määrin. Siitä huolimatta jakso oli sitä hyvällä tavalla. Sellaisella, johon sisältyy paljon hahmokehitystä ja maailman luontia. En siis sanoisi jaksoa turhaksikaan. Sitä paitsi ainakin pahalla Robinilla ja Koukun paljastumisella Davidin isän murhaajaksi tulee varmasti olemaan vaikutusta pääjuoneenkin. Ainakin todennäköisesti.

Pitämiini asioihin kuuluu myös tämä kohtaus.

Jaksossa oli paljon sellaista, mistä pidin, kuten Paha Robin, vanhan Pimeän olion, Archien ja Pinokkion cameot, sekä Bellen ja Rumplen puute nykyajan storylinesta. Myös Davidin saaminen oman osansa parrastavoilta oli virkistävä asia, vaikka hahmo ei mieleiseni olekaan. Oli myös mukava nähdä Emman ja Henryn äiti-poikasuhdetta, vaikka tarina tapahtui pääasiassa ruudun ulkopuolella.

Sitä vastoin en pitänyt Zelenan osuudesta, jakson Davidista, Emman ”supervoiman” mainitsemisesta, Reginan huonoista päätöksistä Robiniin liittyen, vanhan kertaamisesta vähän turhankin lailla ja vähän turhankin ennalta-arvattavasta tvististä. Olisin myös toivonut Emman saavan enemmän ruutuaikaa, mutta toisaalta jakso kestää vain sellaiset 40 minuuttia, joten aika ei riitä kaikkeen.

Tiivistetysti “Murder Most Foul,” oli paljon parempi jakso kuin sen lähtökohdilta voi odottaa. Saahan siinä pääosan juuri ne asiat ja henkilöt, jotka minua vähiten kiinnostuivat. Kolme ja puoli tähteä.