Satuhahmojen talviuni päättyi

Tervetuloa takaisin Olipa Kerran viikoittaisten jaksoarvostelun pariin! Tällä kertaa arvosteluvuorossa on hölmöydessäänkin viihdyttävä ”Tougher Than The Rest”-niminen jakso. 

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia. Lue siis omalla vastuulla.

Aikaisemmin tapahtunutta: Emma ja Regina joutuivat niin sanottuun Toivemaailmaan. Heidän ensimmäinen yritys palata kotiinsa epäonnistui, kiitos Toivemaailman version Robin Hoodista. Nyt onkin sitten hyvät neuvot kalliit. saimme vihdoin selville sen, että Emman näyssä esiintynyt salaperäinen hahmo on Rumplen ja Bellen aikuiseksi kasvanut poika Gideon.

Tämän kertainen jakso keskittyy lähinnä Emman ja Reginan paluuseen takaisin perheensä luo. Samalla he tulevat tapaamaan jo ennestään tuttujen hahmojen uusia versioita, joista kaikki eivät ole niin ystävällisiä kuin toiset. He myös oppivat tärkeitä elämänopetuksia, kyseessä Olipa Kerran. Pääsimme toki myös Storybrookeen, mutta se oli ehdottomasti jakson tylsin osuus.

Aloitan tapani mukaan takaumista. Tai oikeammin takaumasta. Se keskittyvät nuoreen Emmaan eli tylsimpään mahdolliseen takauman lähteeseen. Ei siksi, että hahmossa olisi vikaa. Lumottu Metsä vaan on paljon nykymaailmaa mielenkiintoisempi tapahtumapaikka. Onneksi takauma oli suhteellisen, joten pääsimme melko nopeasti mielenkiintoisiin tapahtumiin. 

Tarina menee tiivistetysti näin: On 90-luvuun alku. Nuori, ei vielä edes teini-ikäinen Emma on juuri karannut ryhmäkodista ja asuu Minneapolisin kadulla. Onnekseen tyttö tapaa teinipojan, joka opettaa saa hänet pois kadulta ruman ankanpoikasen-tarinan keinoin. Luitte oikein. Asiasta tekee vielä kummallisemman se, että pojan tulkinta tuota klassikkosadusta poikkeaa hyvin paljon tavanomaisesta.

Hänen mielestä ruma ankanpoikanen uskoi olevansa joutsen, niinpä hänestä tuli sellainen. Tarinan opetus: Voi olla, mitä tahansa, kunhan uskot siihen tarpeeksi paljon. Itse en tulkitsisi asiaa sillä tavalla, eikä niin tee aluksi Emmakaan. Joka tapauksessa loputuksena Emma tosiaan menee takaisin sinne ryhmäkotiin ja ottaa sukunimekseen Swanin, Joutsenen.

Eikö Olipa Kerran näyttänyt jo kerran yhden version siitä, miten Emma sai voimansa. Tai niin ainakin olen muistavinani. Se liittyi Emma aikaisempaan adoptioperheeseen, joiden kanssa Emma sai ennen vanhempiensa ja Henryn löytymistä ainoan maistiaisen siitä, millainen on oikea perhe. He kyllä hylkäsivät Emman saadessaan oman lapsen, joten en tiedä ansaitsivatko he kunniaa.

Tämän viikkoinen takauma oli jopa ihan kiva, varsinkin Emma-takaumaksi. Toki pitää muistaa, ettei se ole paljon sanottu. Siitäkin huolimatta, että Emma-takaumissakin oli omat valopilkkunsa, esimerkiksi kaikki Lilyyn liittyvä. Kaksikon ystävyys oli ilo silmille, niin kauan kuin sitä riitti. Kyseisiä valopilkkuja ei kuitenkaan ole läheskään tarpeeksi.

Ruma Joutsen-yhteys oli vähän väkisin väännetty tai siltä ainakin tuntui. Tarinan opetuskin oli jo monta kertaa nähty. Paremmin kuvattuna vielä. En kiellä, etteikö viesti olisi ollut parempi kuin alkuperäisessä tarinassa. Siitä plussaa. Takaumassa oli vielä toinenkin epäloogisuus. Miksi Emma olisi kuunnellut tuntematonta ihmistä? Ei hänellä ollut mitään syytä luottaa poikaan.

Toivemaassa Emma ja Reginalla ei menen hyvin. Portaali on juuri sulkeutunut ja he joutuvat Robin Hoodin ryöstämäksi. Reginaa etsitään kuningasparin murhasta. Eikä ihme, tapahtuihan se saman päivän aikana. Tulevaisuus näyttää kuitenkin hieman valoisemmalta, sillä Emma kuitenkin keksii, että he pääsevät takaisin omaan maailmaansa, sillä samalla taikakaapilla, jolla Emma ja August tulivat sinne alun perin

Valitettavasti kaapin alkuperäinen tekijä, Gepetto, on kuollut, mutta sentään hänen jalanjälkiä seurannut August oli sentään paikalla. Hän uskoo naisia melkein liiankin helposti ja lupaa auttaa heitä palamaan takaisin kotiin. Emman kannustuspuhetta, juoppoa Wannabe-sankari Koukkua ja rikkoutunutta talttaa myöhemmin kaappi onkin valmis.

Koukkukohtaus oli hauskin vähään aikaan. Juuri sellaisia hetkiä sarja välillä tarvitsee. Muutenkin Augustia oli kiva nähdä pitkästä aikaa. Sen sijaan muistutus tämän jakson takaumasta oli turhaakin turhempi. Kuinka huonomuistisia sarjan tekijät uskovat katsojien oikein olevan? Vai tajusitkohan he vain, että muuten heillä ei riitä sisältöä koko 40-minutiksi?

Reginalla sai oman tarinansa. Hän jättää kaksikon mennäkseen puhumaan Robin Hoodin kanssa. Kauaa he eivät ehdi rupatella ennen kuin he huomaavat joutuneensa vangituksi. Kiitos Nottinghamin seriffin. Sinua ei ole kaivattu. En myöskään kaivannut takaumaa tai oikeammin muistutusta siitä, mitä Liv Moore, anteeksi Helinä keiju, oikein sanoi Reginalle silloin kauan sitten. Tiedetään, Robin on Reginan tosirakkaus tai jotain.

Sieltä kaksikon pelastaa Pimeän Olento, mutta ilo ei kestä kauan. Ilmeisesti tässä maailmassa Paha Kuningatar oli jättänyt Bellen kuolemaan. Pimeä Olento kostaakin asian meidän Reginallemme lukitsemalla hänet ja Robin Hoodin tyrmään. Siellä Reginalle selviää, ettei tämän maailman Robin ole onnellinen. Ja Robinille, kuinka hyvin hänen kaksoisolennon asiat oikein olivatkaan. Tietäisipä vaan.

Koska Reginan kädet ovat kirjaimellisesti sidotut taikomisen estämällä käsiraudoilla, pelastajan rooli jää Robinille. Reginan onneksi mies on tässäkin maailmassa mestarivaras ja niinpä hän murtaa Pimeän olennon kammion oven helposti. Vähän turhankin helposti, sillä luulisi ovelan Rumplen estävän tallaiset yritykset taikuuden keinoin. Onhan hän sentään Pimeän Olento.

Lisäksi voi ihmetellä, miksei Robin pelastanut heitä jo ennen heidän keskustelua, jos se kerran kävi häneltä noinkin helposti. alussa. Tiedän, että koko kohtauksen pointti oli saada yhteys Reginan ja Robinin välillä, mutta se ei saa minua pitämään asiasta yhtään enempää. Joka tapauksessa loppuen lopuksi Regina ja Robin pääsevät kaapin luokse ja Storybrookeen. Myös Robin.

En voi sanoin kuvailla, kuinka paljon inhoan tätä juonenkäännettä. Se ei käy loogisesti järkeenkään, sillä alkuperäiseen kaappiin ei mahtunut kuin kaksi. Jos jotain sarjalta on turha odottaa, niin se on jatkuvuus. Lisäksi en ole koskaan jaksanut innostua Reginan ja Robinin suhteesta. Asiaa tuskin parantaa se, että Robin on uusi, eikä hänellä ole siten myöskään vanhan Robinin taakkoja huolenaan.

Nyt mestarivarkaalla on kaksi mahdollista tehtävää. Hän joko antaa Reginalle onnellisen loppunsa, koska totta kai tämä tarvitsee meistä sen saadakseen. Tai sitten hänen roolinsa on aiheuttaa Reginalle enemmän angstia kuolemalla tai olemalla paha. En tiedä kumpaa toivon enemmän. Robin hahmona kiinnostaa minua vielä vähemmän kuin Robin ja Regina yhdessä.

Siinä koko Toivemaa tarina sitten oli. En menen sen enempää yksityiskohtiin, vaikka niitä riittääkin. Kiinnostavasta konseptistaan huolimatta maailma oli hieman tylsähkö, joten emme joutuneet viettämään siellä enempää aikaa. Toki voin nuolaista ennen kuin tipahtaa. Maailma, kuten isovanhempansa menettänyt ja siten kostonhimoinen ritari Henry, voi käydä vielä piipahtamassa Storybrooken puolella.

Storybrookessa sekä Belle, että Rumple yrittävät puhua järkeä Emman tappamaan tahtovalle pojalleen. Turhaan. Heille selviää myös, että tappamalla Emman Gideonista tulisi Pelastaja ja niinpä hän voisi pelastaa kaikki Mustan Keijun orjuuttamat ihmiset. Olla sankari. Voi Gideon, sankaruus ei toimi sillä tavalla. Pakko sanoa, paljastus yllätti minut hiukan, mikä on jopa hyvä asia tällaista sarjaa katsoessa.

Meille myös selvisi, että Gideonin lapsuus oli rankka jopa sarja mittapuulla. Joutua nyt oman isoäitinsä kiduttamaksi. Gideon sanoo, ettei hänestä tullut pahaa Musta Keijun yrityksestä huolimatta, mutta suhtautuisin siihen pienellä varauksella. Vaikka mies sankariaan itseään pitäisikin, Mustalla Keiju voi yhtä hyvin manipuloida poikaa. Onhan ihmisten manipuloiminen eräänlainen tuon perheen sukuvika.

Toisaalla Koukku ja David etsii häntä pelastaakseen Emman. Tuloksetta. Samalla David vannoo, ettei hän herätä Snow:ta ennen kuin Gideon on voitettu. Lopulta Belle vierailee kaksikon luona ja kertoo, kuka Gideon oikein on. Hän kuitenkin vannottaa heitä olemasta tappamatta poikaa, ainakaan ennen kuin heidän on pakko Emman pelastamiseksi. Sen miehet lupaavatkin mielellään.

Kotiin palannut Emma joutuu Gideonin yllättämäksi, mistä seuraa luonnollisesti taistelu. Lopulta Emma voittaa Gideonin itseensä uskomisen voimalla. Luonnollisesti. Hän ei kuitenkaan saa tätä tapetuksi, koska on sankari ja koska Rumple anoo häntä säästämään ainoan lapsensa. Kyseinen aikuiseksi kasvanut lapsi teleporttaa itsensä nuolemaan haavojaan ja rikkomaan kellotornia. 

Jakso antaa ymmärtää, että kyseessä on se sama taistelu, jonka Emma jo näki. Moni yksityiskohta oli kuitenkin pielestä, kuten Emman vaatetus tai se, että Reginakin oli päässyt katsojan rooliin toisin kuin näyssä. Loppukin oli hyvin antikliimaksinen, varsinkin jollekin sellaiselle, mitä on hehkutettu kauden alusta lähtien. Niinpä uskon tai ainakin toivon sen olevan vasta tulossa.

Tilanteen rauhoitettua Emma menee todellisen Augustin puheille ja saa selville miehen olevan se takaumien teinipoika, mikä tuskin yllätti ketään. Augustista puheen ollen, saakohan mies suuremman roolin sarjassa. Kannatan ajatusta. Jos ei oteta lukuun sitä, että hän piti todella huonosti huolta Emmasta, olen aina pitänyt hahmosta. Itseasiassa minusta hän olisikin ollut Emmalle paljon Koukkua parempi.

Lopuksi Rumple lausuu promoista tutun lauseen, Sota on tulossa Storybrookeen. Sitä se tulee melko varmasti tekemään, joskin epäselvää vielä on, kumpi vihollispuolta oikein johtaa Gideon vai Musta keiju. Lisäksi uskon ja toivon, että Paha Kuningatarkaan ei pysy vangittuna kauan, vaan hänkin saa oman osansa hauskuudesta. 

Kokonaisuudessaan ”Tougher Than The Rest” olisi sopinut paremmin niin sanotuksi Winter Finaaliksi kuin sitä seuraavaksi jaksoksi. Siitäkin huolimatta jaksosta löytyi paljon hyvää, kuten Emman ja Reginan yhteisen seikkailun, hauskan feikki-Koukun, astetta kiinnostavamman Robin Hoodin, virheensä myöntävän Rumplen sekä varsin mielenkiintoisen tilanteen muuta kautta varten.

Mitään riskejä jakso ei ottanut, vaan se oli niin tuttu ja turvallinen olla ja osaa. Sarjan fanit saivat kuitenkin paljon sellaista, mitä he kaipaavatkin. Pidin myös siitä, mitä en saanut. Sellaiset vähemmän kiinnostavat asiat, kuten David ja Koukku sekä Rumbellen rakkaussotkut saivat tarpeeksi vähän ruutuaikaa. Ilman loogisia aukkoja ja Robinia jakso olisikin ollut jo varsin erinomainen.

Olen silti sitä mieltä, että Davidin pitäisi antaa Snow:n hoitaa asia. Vaikka toki vaihtelu virkistää ja sitä Davidin pääsy takaisin tarinan keskipisteeseen on. Huomasit varmaan, että en keskittynyt miehen osuuteen kovinkaan paljon, eikä se ole pelkästään osuuksien lyhyyden ja merkittömyyden ansiosta. Hahmo ei ole koksaan kuulunut suosikkeihini, vaikka hän yksi sarja päähenkilöistä onkin.

Loogisista aukoista ja muutamasta minua ärsyttävästä asiasta huolimatta, ”Tougher Than The Rest” tarjosi paljon hyvää niin sarjan uskollisille faneille kuin muillekin. Ei kuitenkaan riittävästi. Kolme ja puoli tähteä.