Pimeän Olennon pojat pahoilla teillä

Tervetuloa Olipa Kerran jaksoarvostelun pariin! Tällä viikolla käsittelyssä on tasokas, joskaan ei sarjan parhaimmistoon pääsevä, "Ill-Boding Patterns", jonka aiheena oli Rumplestiltskinin pojat.

Varoitus: Tämä arvosteluja sisältää paljastuksia Olipa Kerran-sarjan juonesta.

Aiemmin tapahtunutta: Bellen ja Rumplestiltskinin poika Gideon yrittää tappaa Emman tullakseen siten itse Pelastajaksi- Hän haluaa pelastaa kansansa pahalta Mustalta Keijulta. Koukku sai tietää, että hän on joskus aikoja sitten tappanut Davidin isän ja rakastettunsa Emman isoisän Robertin. Toivemaailman Robin puolestaan on kaukana tuntemastamme kunniallisesta Robin Hoodista.

"Ill-Boding Patterns” toi takaisin paljon vanhaa, kuten örkkisodat, Baefire ja Pimeän olennon tikarin. Tämä on sekä siunaus, että kirous. Toisaalta pidän siitä, että sarja muistuttaa minua paremmista ajoista, varsinkin tuomalla takasin minua kiinnostavia teemoja ja tarinoita. Toisaalta sarja toistaa itseään ja pahasti. On toistanut jo pitkän aikaa, mikä vähentää intoa sen seuraamiseen huomattavasti.

Toki jaksota löytyi myös jotain uutta, jotka auttoivat kertomaan tarinan ainakin näennäisesti tuoreella tavalla. Sarja on myös tunnettu tavastaan antaa klassisille tarinoille oman tvistinsä, joskus onnistuneesti, joskus taas ei. Valitettavasti näistä viimeiseksi mainittuun kuului muun muassa jaksossa esiintynyt kirjallisuuden klassinen sankari Beowulf. Nyt pitemmittä puheitta arvostelun pariin.

Takaumat alkoivat hyvin. Örkkisotaa käydään itse suuren sankarin Beowulf johdolla. Hänen johdollaan sota ollaan myös häviämässä, sillä näköjään strategia ei kuulu sankarin vahvuuksiin. Ruumiita alkaakin kasautua ja johtaja oli itsekin kuolla ennen kuin Pimeä Olento Rumplestiltskin saapuu paikalle pelastamaan päivän. Tästä ei kuitenkaan sankari pidä. Hän haluaa kunnian voitosta itselleen.

Minulla oli jo suorastaan ikävä alkuaikojen Rumplea. Viime kausien aikana hänen hahmonsa on kokenut jonkinlaisen laskun johtuen hänen monista parannus-yrityksistään. Ne alkavat jo toistaa itseään. Muistutus siitä, kuinka kiinnostava hahmo parhaimmillaan on, olikin tarpeen. Onneksi hahmon hyvyys ei jäänyt pelkästään takaumiin, vaan hän oli erityisen vahva myös jakson päätarinassakin.

Alun taistelu oli parasta vähään aikaan sekä ennen, että jälkeen Rumplen ilmestymisen. Mitä voin sanoa, minun on vaikea vastustaa eeppisiä fantasiataisteluita riippumatta siitä, tunnenko mitään taistelun osapuolia kohtaan vai en. Sarjassa on ollut niitä liian vähän, luultavasti budjetillisitä syistä. Taistelut maksavat, erityistehosteilla tai ilman.

Voittoa hän ei enää saanut, mutta hän voi silti asettaa Rumplestiltskinin huonoon valoon. Sen tehdäkseen mies meni äärimmäisyyksiin ja tappoi viattoman kylän. Suunnitelma toimii. Hän saakin houkuteltua miehen paikalle. Sitten Beowulf varastaa Rumplen tikarin itselleen ja käskee häntä olemaan liikkumatta. Bae saa kuitenkin tikarin takaisin. Pimeä Olento yrittääkin heti tappaa niin sanotun sankarin.

Rumple kuitenkin epäröi. Joutuisihan hän tappamaan hänet poikansa edessä ja todistaen siten olevansa juuri se hirviö, jona kyläläiset häntä pitävät. Rumple päättääkin säilyttää miehen hengen. Baella oli kuitenkin muita suunnitelmia. Hän komentaa Rumplen tappamaan Beowulf. Rumplen ei auta muuta kuin totella mikä koituukin Beowulfin kohtaloksi.

Hahmona Beowulf oli harvinaisen inhottava ja hänen tekojansa olikin mahdoton oikeuttaa, vaikka tietääkin, mitä tuleman pitää Pimeän Olennon suhteen. Mies vaihtoi roolia kuin paitaa. Hän oli takaumien aikana niin sankari, roisto kuin uhrikin. Siitäkin huolimatta, hänen pahin syntinsä oli tylsyys. Yksikään katsoja tuskin jaksoi välittää hänen kuolemastaan millään muulla tavalla kuin sen vaikutuksesta Baeen.

Tältä Teini Baefire näyttää nyt

En pitänyt Baen pimeästä puolesta yhtään sen enempää kuin useat muutkaan sarjan katsojat. En kuitenkaan koe sen pilaavan Baen hahmoa, vaikka asia onkin herättänyt monia negatiivisia tunteita, joihin niiden saajilla onkin oikeus. Ehkä syynä on se, että hahmon näyttelijä on vaihdettu. Vieraalla naamalla noinkin paha teko ei vaan saanut aikaan samanlaista vaikutusta.

Tapahtumasta hullaantuneena Bae ehdottaa, että Rumple voisi käyttää taikuuttaan myös muiden ongelmien ratkaisemisiseksi, esimerkiksi estämään leipurin poikaa kiusaamasta häntä. Kaksikko kuin ei ole mitenkään erityisen suosittu kyläläisen keskuudessa. Takaumat loppuvat raastavasti Rumplen antaessa Baelle muistoa vievää rohtoa ja Baen syyttäessä Rumplea Beowulfin murhasta. 

Takaumat vaikuttivat pahasti Rumplen tarinan uudelleen kirjoittamiselta tarkoituksenaan saada mies parempaan valoon ja muodostaakseen yhteyden menneen ja nykyisen välillä. Toki ne myös muistuttivat siitä, millainen Rumple parhaimmillaan on. Siitäkin huolimatta, pidin takaumista kokonaisuudessa paljon, toivat mieleen Olipa Kerran kulta-ajan. Niin teemaltaan kuin laadultaankin. 

Storybrookessa Rumplella on missio. Gideon pitää pelastaa häneltä itseltään, keinoista viis. Rumple kidnappaa pojan ja he keskustelevatkin kieltämättä traagisesta Gideonin menneisyydestä Mustan Keijun vankina. Ohimennen, ihmettelen suuresti sitä, miten Rumplen siteet muka pidättelisi taikojaa, mutta myöhemmin selvisi, etteivät ne pidättelekään.

Keskustelu sai minut ymmärtämään Gideonia vähän paremmin, vaikka en vielä ole hahmoon sisään päässytkään. Niin sanotusti. Hänen lapsuutensa Mustan Keijun oli kieltämättä surkea. Hänen motiivinsa olen aina ymmärtänyt, mutta vieläkin pidän hänen keinojaan väärinä. Kuuluuhan niihin hyvien ihmisten tappamista. Poika on tosiaan isäänsä tullut.

Toivon, että sankarimme pelastavat jollakin tavalla Mustan keijun vallassa olevan maailman. Maailman ihmisten näyttää juuri nyt erittäin synkeältä. Uskon tai ainakin toivon, että niin käykin. Ei tekijät voi esitellä sellaista maailmaa ja sitten jättää sen tarjoamat mahdolliset käyttämättä. Sitä paitsi, miksi sellaiset sankarit kuin Emman, David ja kumppanit jättäisivät kokonaisen maailmallisen ihmisiä pulaan.

Pakko sanoa, että ainakin toistaiseksi Musta Keiju kuuluu sarjan roistoista mielenkiintoisempiin, ja pelottavampiin. osittain siksi, että häntä käytetään säästeliäästi. Vaikka olenkin jonkinlainen Jaime Murray fani, toivon linjan jatkuvan. Yleensä sarjan roistot menettävät oman vaikuttavuutensa, mitä pidempään heitä näytetään. Pelottaahan ihmisiä eniten juuri tuntematon.

yritti antaa hänelle sitä samaa unohdusrohtoa kuin Baelle takaumassa. Gideoniin rohto ei kuitenkaan tehoa. Miehellä on lisäksi hallussaan jotain äärimmäisen voimakasta, Pimeän Olennon tikari. Poika pakottaakin isänsä paljastamaan, kuka voi korjata Emman tappamaan tulevan miekan. Miekan voi korjata miekan tekijän, toisin sanoen Sininen Keijun, taikuus. No, kaikilla pitää olla harrastuksia.

Pienenä huomautuksena: Miekka paljastui Beowulfin miekaksi, Hruntingiksi. Se ei ole mikään ihme. Kuvataan Beowulfin taruissa hänen miekalla olevan Ill-Boding Patterns, josta koko jakso oli saanut nimensä. Tarkalleen lainaus menee näin, selvällä englannin kielellä: "The iron blade with its ill-boding patterns had been tempered in blood".

Takaisin jakson pariin. Gideon käskee tikarin voimin ja hän lähtee hankkimaan Sinisen Keijun taikuuden. Rumple kuitenkin saapuu paikalle. Ei estääkseen poikaansa, vaan tehdäkseen teon hänen puolestaan. Miekka korjaantuukin, mutta sillä on hintansa. Sininen Keiju menee koomankaltaiseen tilaan. Ainakin toistaiseksi.

Loogisesti en näe tässä mitään järkeä. Gideon on silti pääsyyllinen Sinisen keijun tilaan. Tilanne ei ole yhtään parempi uhrinkaan kannalta. Hän olisi joutunut koomaan otti hänen taikuutensa kumpi hyvänsä. Sinistä Keijua ei suinkaan tule ikävä. Hän ei ole tehnyt koko kaudessa oikein mitään hyödyllistä. Sitä paitsi olen samaa mieltä kuin usea muu arvostelija: Naisessa on jotain hämärää.

Teolla oli myös toinen vaikutus. Se sai Gideonin uskomaan, että Rumple on hänen puolellaan. Sitä hän onkin, joskaan ei sillä tavalla kuin Gideon itse toivoisi. Tai niin ainakin juuri nyt näyttää. Uskomus sai hänet jopa palauttamaan tikarin takaisin Rumplelle, erittäin lyhytnäköisesti. Kauden edetessä hän tulee katumaan päätöstään katkerasti tai niin ainakin uskon.

Belle kuitenkin ottaa asian itselleen epäluonteenomaisen hyvin. Hän jopa onnittelee Rumplea teosta. Koko jakson ajan on näyttänyt siltä, että kaksikko palaa yhteen. Toivottavasti olen väärässä. En halua nähdä heitä enää yhdessä. Luultavasti kuitenkaan en, parilla on omat vannoutuneet faninsa. Tekemässä yhteistyötä kyllä, mutta ei yhdessä. 

Niin sanottuja B-tarinoita oli kaksin kappalein. Tärkein niistä kertoo ToiveMaailman Rovin Hoodista, erityisesti hänen pyrkimyksistään päästä pois Storybrookesta. Siinä miestä auttaa niin hänen Reginalta varastamansa loitsun aineosat kuin itsekin pois pääsyä haaveileva Zelenakin. He menevätkin kaupungin rajalle kokeilemaan loitsua. Ennen loitsun aloitusta Regina kuitenkin pöllähtää paikalle.

Nainen on huomannut, että jotain puuttui hänen holvistaan. Tietenkin. Ei hän tyhmä ole, toisin kuin Toivemaan Robinin tuominen nykyaikaan voisi vihjata. Loitsu ei kuitenkaan toimi, niin kuin Reginakin huomauttaa. Jos se toimisi hän olisi käyttänyt sitä jo aikaa sitten. Ihmeteltäväksi jää, miksi Robin tai Zelena ei tullut samaan johtopäätökseen jo aikaa sitten.

Regina lupaa kuitenkin auttaa kaksikkoa heidän pyrkimyksissään, Robinin hyvin manipuloivan puheen jälkeen. Ratkaisu, mitä hän tulee varmasti katumaan. Hän tunnusti hetki sitten Zelenalle haluavansa vain ryöstää ihmisiä ilman että Regina estäisi häntä millään lailla. Asia, johon Zenena voi hyvin samaistua. Nainen on pilannut hänen pahat suunnitelmansa enemmän kuin kerran.

Zelena on hahmona alikäytetty. Hänestä saisi niin paljon mielenkiintoista materiaalia, jos häntä vain nähtäisiin enemmän kuin pari minuuttia jaksossa. Olen melkein sitä mieltä, että hahmon voisi poistaa. Ei nimittäin näytä siltä, että hän tulisi saamaan mitään järkevää tekemistä sarjassa. pakko sanoa, nainen oli paljon mielenkiintoisempi ollessaan vielä roisto.

Lopuksi Paha Kuningatar karkaa käärmemuodossaan. Hän nuolaisee Robinin kädelle pudonnutta taikuuden purku-rohtoa ja muuttuu jälleen ihmiseksi. Olen iloinen hänen paluusta, vaikka syy erittäin ontuva olikin. Jakso myös antoi viihteitä siitä, että Pahasta Kuningattaresta ja Robinistä voisi kuin voisikin tulla pari tai ainakin rikolliskumppaneita, jos ei muuta. Pidän asiaa katsomisen arvoisena, ainakin mahdollisesti.

Toivottavasti juoni menee mielenkiintoiseen suuntaan. Mieluimmin sellaiseen, jolla on suuri merkitys muidenkin kuin Reginan, Zelenan, Robinin ja Pahan Kuningattaren kannalta. Vaikka pidänkin Robinin muutoksesta, hänen osuutensa ovat saaneet liikaa aikaa siihen nähden, kuinka vähän mitään merkittävää niissä tapahtuu. Varmasti Storybrookessa olisi muitakin tarinoita kerrottavana.

Toinen B-tarina oli lyhyt ja ytimekäs. Koukku kamppailee siitä, kertoako Emmalle totuuden vai ei. Kun hän sitten päättääkin kertoa, reilun juomisen ja konsultaation Archielta jälkeen, Emma pilaa tahtomattaa kaiken. Hän oli huomannut Koukun yrittävän kosia. Koukku ei saakaan sanotuksia totuutta, vaan hän tyytyy kosimaan naista virallista. Emma sanoo kyllä.

Olisin toivonut, että Koukku olisi paljastanut salaisuutensa tässä jaksossa. Nyt se luultavasti paljastuu pahemmalla mahdollisella hetkellä. Sentään mies aikoo niin tehdä, joten siitä plussaa. Olemme nähneet saman storylinen jo niin monta kertaa. Emman ja Koukun suhdetta se tuskin vahingoittaa, ainakin pysyvästi. Davidin ja Koukun orastava ystävyys puolestaan tulee kärsimään. Ei kuitenkaan kauan.

Daviditsa puheenollen. Hän tai yksikään muu niin sanotuista Charmingeista ei saanut tekemistä jakson ajaksi. Davidin kohdalla se oli ymmärrettävää ja miksei Snowinkin. Emma puolestaan tarvitsisi jo jotain muuta tekemistä kuin Koukun tyttöystävän roolin, onhan hän kiistatta sarjan päähenkilö. Henryä ei puolestaan ole ikävä. Poikaa ei ole moneen jaksoon juuri näkynyt ja hyvä niin.

Tiivistetysti "Ill-Boding Patterns” oli aika perus Olipa kerran jakso. Siinä oli paljon katsomisen arvoisia, mutta jakso teki myös monia tarinallisia virheitä. Annan jaksolle neljä tähteä.